Kiinnostaako kaikkia uralla eteneminen?

Ei kiinnosta, olen asiantuntijahommissa enkä todellakaan halua esimiesvastuuta. Kieltäydyin vuoden sisällä kahdesti ylennyksestä koska ne olisivat tulleet alaisten kera. 

Ei kiinnosta. Olen ihan tavallinen duunari. Tämä riittää minulle hyvin, ja pidän työstäni.

Ei kiinnosta. Olen ihan tavallinen duunari. Tämä riittää minulle hyvin, ja pidän työstäni.

Ei ole koskaan kiinnostanut. Tarjottu jopa monesti pyytämättäkin, mutta olen kieltäytynyt. Tiedän että rahkeet riittäisivät, mutta ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Työ on vain työtä. Muu elämä menee edelle. 

Ei kiinnosta. Tienaan nyt 40000 euroa vuodessa, eli kaikesta tämän lisäksi tienatusta jäisi käteen puolet. Uusien asioiden oppiminen kiinnostaa, mutta merkittäviä lisävastuita en halua ottaa.

Olen 20 vuotta yrittänyt vältellä etenemistä ja samalla linjalla jatkan. Haluan pitää kosketuksen käytännön työhön mukana, vaikka mukana on vaativaa suunnittelua, analysointia ja muita R&D komponentteja. Mielestäni näitä ei pysty työpöytäasiantuntija tekemään yhtä hyvin kuin käytännössä kokemusta hankkiva ja siinä samalla erilaisia huomioita tekevä työntekijä.

Luojan kiitos on joku istumassa kokouksissa ja kaiken maailman kissantistiäisissä mun puolesta. Esimieshommassa pitäisi myös jatkuvasti tasapainoilla johdon/ alaisten välillä ja järjestellä ties mitä asioita ja *värähdys*  ehkä jopa _rekrytoida_

Ei kiinnosta. Siksi kehityskeskustelut ja jatkuva jankutus kehittymisestä ja haasteista rasittaa. Totta kai työtavat kehittyvät väkisinkin mutta pitääkö siitä tehdä joku numero? Voisiko joku palkita vain luotettavasta, tasaisesta työnteosta? Eivät kaikkivoi edetä. 

Ei kiinnosta. Muutaman satasen vuoksi heittää omaa elämää romukoppaan ja alkaa stressaamaan yötä päivää kaikesta mahdollisesta paskasta. Veroprosentti pomppaa kuuhun.  Puhelinkin tykkää vinkua jatkuvasti esihenkilöillä. Minua alkaa vituttaa, jos on enemmän kuin 5 lyhyttä puhelua ja pari viestiä päivässä. m39

Nykyyisessä työpaikassa ei voi enää edetä. No, pomoksi pomon paikalle ja se nyt vaatisi sen, että ostaisin koko yrityksen. EI kiitos.

Minua ei ole koskaan kiinnostanut

- uralla eteneminen

- työ valtiolla

- miehet

- kalastaminen, metsästäminen, maatalous, biologia

- sihteerin tehtävät

En halua edetä työurallani ainakaan mihinkään esimiestehtäviin. Haluan tehdä työtä, jossa olen vastuussa vain omista tekemisistäni, eikä työt tule kotiin, ja saan siitä palkan, jolla tulen toimeen. Lyhennetty työviikkokin käy, kunhan siitä saamani palkka riittää toimeentuloon niin, ettei tarvitse anoa mitään yhteiskunnan tukia.

Panostan harrastukseeni, ja siinä olen tavoitteellinen, ja haluan edistyä.

Aioin vastata, etteivät esimiestehtävät kiinnosta. Sitten muistin, että hittolainen, onhan mulla alaisia. En vaan muistanut niiden olevan alaisia.

Joskus näinkin 😂

Tämä kyllä riippuu työpaikastakin. Johtajan paikka mitä mulle tarjottiin oli sellainen että mun olisi pitänyt olla yksin vastuussa yksikön toiminnasta. Hoitaa kaikki paperityöt, kuitata kaikki laskut ja järjestää kaikki mahdolliset toimintaan liittyvät asiat ja sopimukset, hommata työntekijät ja huolehtia heidän asioistaan, PLUS että jos joku työntekijä sairastuisi niin ilmoittaisi siitä minulle vaikka olisin jo kotona, vapaalla, ja mun pitäisi järjestää tilalle joku muu, tai mennä itse tuuraamaan. Koko ajan olisi pitänyt kantaa työpuhelinta mukana ja vastata vaikka aamuviideltä, jos joku soittaa olevansa kuumeessa. Ja jos jotain jättää tältä päivältä tekemättä, se on huomenna edessä, se ei katoa. Siis ihan jäätävää shittiä, jos sanon suoraan.

Miehellä taas pomoasema tarkoittaa sitä että hän kyllä hoitaa alaistensa kehityskeskustelut ja palkka-asiat, mutta ei hänen tarvitse etsiä ja valita työntekijöitä, sen tekee muut. Työpäivän aikana hän hoitaa ja määrää yksikkönsä tekemiset ja raportoi siitä jne, mutta kun työvuoro loppuu, tulee toinen pomo jatkamaan. Se kesken jäänyt työ ei odota siellä pöydällä seuraavana työpäivänä, vaan se on hoidettu jo. Eikä vapailla tarvitse päivystää puhelinta kuin hyvin harvoin, koska asiat hoitaa se joka on töissä.

Että mikäs ihme siinä ettei mies ymmärtänyt miksen ottanut esimiespaikkaa vastaan 😂

Itseäni ei kiinnosta lainkaan. Olen käynyt pitkät koulutukset aikoinaan ja osaamista on kertynyt vuosien mittaan. Nykyään tuntuu siltä että voisin lähteä vaikka roskakuskin apulaiseksi pienellä palkalla jos sellaisia töitä olisi tarjolla. Varmaan arvomaailma muuttunut vuosien kuluessa niin etten kaipaa työelämästä juurikaan mitään. Tullut sellainen "kerranhan täällä vain eletään joten miksi tuhlaisin sitä stressaavaan työhön" -ajattelu tilalle.

Ei kiinnosta pomon paikka tai edes yleneminen. Olen ihan tyytyväinen asiantuntijana. Teen tällä hetkellä osa-aikaisena, jotta voin ne ylimenevät tunnit viettää lasten kanssa. Olen ollut samassa firmassa 10 vuotta ja olen tosi tyytyväinen tähän tavallisuuteen.

Mies taas on hurjan kunnianhimoinen ja haluaa yletä. Esimiehenä hän tienaa hurjan hyvin, mutta ei olisi minulle tuo stressi ja työmäärä sen palkan arvoista. Hänellä tosin on ihan eri stressinsietokyky eikä hän ole ujo niinkuin minä. Ehkä tämä on vaan tyyppiasia. 

Miehelleni tarjottiin vuosia sitten toimitusjohtajan pestiä. Hän kieltäytyi, koska tiesi, että siinä tehtävässä hän joutuisi tekemään paljon töitä, joista ei pidä, eikä voisi tehdä niitä töitä, joista tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole koskaan kiinnostanut

- uralla eteneminen

- työ valtiolla

- miehet

- kalastaminen, metsästäminen, maatalous, biologia

- sihteerin tehtävät

Eli kulli ainoastaan, sellainen tekovärkki kiinnostaa sinua,hyvä että edes jokin kiinnostaa.

Itse ei kiinnosta eteneminen kun saan tehdä sitä mitä haluan ja mistä tykkään. Mies sen sijaan saa luvan olla kiinnostunut ja saa luvan edetä että tulot kansaa kun elinkustannukset nousee koko ajan ja jonkun ne meidän laskut pitää maksaa