Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostaako kaikkia uralla eteneminen?
13.11.2024 |
Itse olen ihan hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä, ja voin tehdä tätä ongelmitta seuraavat 30 vuotta. En ymmärrä miksi haluaisin olla esihenkilö ja saada lisää vastuuta(stressiä), varsinkaan kun suomen verojärjestelmä ei siitä juuri palkitse.
Tuntuu että kaikilla pitäisi olla menestymisen tarve ja kilpailumotivaatio päästä uralla mahdollisimmam "pitkälle". Onko se normaalia, että ei vain kiinnosta?
Kommentit (51)
Tietysti on normaalia, suurin osa ihmisistä ei ole johtajan asemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta. Vaihdoin alaa amk toimistorotasta duunariksi ja nyt kiinnostaa vain ja ainoastaan oppia uutta ammatistani. Ei mitään mielenkiintoa työnjohtoon, nokaksi tai vastaavaa. Kymmenen vuotta touhuamista ja opettelua duunarina ja sitten voikin jäädä eläkkeelle joko täysin tai osittain (riippuu siitä, saako alalla jatkossakaan osa-aikaista työtä). Nyt toki olen työtön, toivottavasti tässä työllistys ennenkuin amispaperit muuttuu samanlaiseksi halpis vessapaperiksi kuin amk-paperini.
Ei kiinnosta. Esimiesasema ei ole kaikkia varten.
Ei. itse olen vain kunnianhimoinen koskien harrastusta. Muuten en
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Vaihdoin alaa amk toimistorotasta duunariksi ja nyt kiinnostaa vain ja ainoastaan oppia uutta ammatistani. Ei mitään mielenkiintoa työnjohtoon, nokaksi tai vastaavaa. Kymmenen vuotta touhuamista ja opettelua duunarina ja sitten voikin jäädä eläkkeelle joko täysin tai osittain (riippuu siitä, saako alalla jatkossakaan osa-aikaista työtä). Nyt toki olen työtön, toivottavasti tässä työllistys ennenkuin amispaperit muuttuu samanlaiseksi halpis vessapaperiksi kuin amk-paperini.
Kaikista karseinta etenemisessä olisi tietokoneen näpyttelyn ja hallinnollisten hommien lisääntyminen. Sitä lähdin toimistosta pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta töissä enää mikään muu kuin eläkkeelle pääsy ja siihenkin olisi vielä 10 vuotta.
Heti kun sain asunnon, kesämökin ja auton maksettua, siirryin helpoon, vastuuttomaan ja pienipalkkaiseen työhön ja aloitin pehmeän laskun kohti eläkettä, vaikka siihen vielä melko pitkä matka onkin.
nm toiset nauttii elämästä, toiset tappelee kuka tekee kotityöt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole. Edelliseen työhön hakiessani mulle tarjottiin suoraan johtajan (pitkää) sijaisuutta, en ottanut vastaan. Sain sitten onneksi ns. perustyön. Nyt teen asiantuntijatyötä, ja kun meillä tuli esimiehen paikka auki, työkaverit yritti yllyttää mua hakemaan. En hakenut. Haluan tehdä ihan perusduunia, itsenäistä työtä, ilman suurempia paineita tai esimiesasemaa. Ja haluan sulkea työpaikan oven perässäni ja aloittaa vapaat, miettiä työasioita vasta kun seuraavan kerran tulen töihin. Se riittää mulle.
Mieheni taas on todella kiinnostunut etenemään urallaan, eikä voinut mitenkään ymmärtää että mulle tarjottiin johtajan paikkaa, enkä ottanut sitä vastaan. Hänen mielestään olisi ehdottomasti pitänyt ottaa, tästä melkein saatiin riita aikaiseksi. Mutta lopulta tajusi että mulla a) ei ole mitään mielenkiintoa enää esimiestehtäviin, ja b) kyseinen johtajan työ oli täysin erilaista ja tietyllä lailla vaativampaa, kuin hänen oma esimiestyönsä.
Olen siis ollut joskus esimiehenä, mutta mulla oli vain kaksi alaista. Se oli vielä ok, perustyöt tehtiin yhdessä, mutta minä tein isommat päätökset ja hallinnollisia tehtäviä muun työn lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta töissä enää mikään muu kuin eläkkeelle pääsy ja siihenkin olisi vielä 10 vuotta.
Jep. Itsellä pari vuotta ja taitaapi mennä hyvin pitkälti ansiosidonnaisella. Joten loivaa laskeutumista eläkkeelle on jatkunut jo kymmenisen vuotta. Se oli suunnitelma ja onnistui. Olen tyytyväinen että olen ollut vain tavallinen ammattimies, ei ole ollut stressiä, olen hoitanut työni ja siinä se. Tietenkin töitä ja työoloja on kehitetty aina paremmiksi työnjohdon kanssa, tosin joku esimies on ollut kaikkea vastaan mitä ei ole itse keksinyt.
Ei. Jos valitsee duunariammatin, niin aikalailla sitä samaa se on parikymppisestä eläkeikään, ellei opiskele myöhemmin pidemmälle tai hanki lisä- tai täydennyskoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ,on yksi Erkki jota kiinnostaa .
Ei kiinnosta minuakaan, tarjottu on aina välillä erilaisia esihenkilön tehtäviä, mutta viihdyn asiantuntijana, palkka on hyvä, työ on itsenäistä ja palkitsevaa. Miksi ottaisin sellaista kivireen-vetämisen tunnetta esihenkilönä, ei kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Mä yritin kiinnostua siitä yliopistoaikoina. Mutta kun ei kiinnosta niin ei. Nyt koen olevani onnellisempi, kun en tavoittele mitään minkään uran suhteen. Raha ei myöskään kiinnosta, kunhan joten kuten tulee toimeen.
Esimiesasema on koiranvirka, paskaa sataa joka suunnalta niskaan, teet mitä tahansa. Ei ole sen pienen palkankorotuksen arvoinen. Täytyy olla joko hyvin paksunahkainen, ruskeakielinen tai kettumainen itsekin jos on hinkua päästä ylemmäs koko ajan. Itse en ole mitään noista. Itse asiassa lopetin työnteon kokonaan jo vuosia sitten, osittain pakosta, osittain omasta päätöksestä. En pitänyt yhtään siitä millaiseksi olin muuttumassa, samanlaiseksi kuin muut työssäkäyvät (selkään puukottavaksi idiootiksi).
On joskus kiinnostanut mutta kun se ei onnistunut, niin nykyään olen vain onnellinen asiantuntija ja jätän päätökset muille.
Ei kiinnosta. Olen pari kertaa uran aikana tehnyt päällikkötason töitä ja lähtenyt sitten pois siitä työpaikasta kun en ole siitä tykännyt. Ensimmäisellä kerralla itse hain ja tulin valituksi. Palkka nousi pari tonnia, mutta progressio on tosi jyrkkä 3500-5500 euron välillä, joten se käteen jäävä raha, mitä siitä sai, ei korvannut siitä lisätyötä ja stressiä mitä siitä tuli. Toisella kerralla en olisi halunnut, mutta jouduin. Työpaikalla ei aina pysty valitsemaan töitään muuten kuin työpaikkaa vaihtamalla.
Lukiosta ja yliopistosta huippuarvoisanoilla valmistauduttuani olin hyvinkin kiinnostunut uralla etenemisestä. Ainoa kysymysmerkki oli ujous/jännitys, johon kuulemma pitäisi tottua/helpottaa ajan myötä.
Kun näin ei tapahtunu 30 ikävuoteen mennessä, totesin että parempi jäädä matalammalle tasolle matalamman stressitason tehtäviin, vaikka osaamista olisi paljon enempäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap mies vai nainen?
Mies. Toteutan itseäni ennemmin vapaa-aikana ja harrastuksissa. Palkkani riittää hyvin tähän jä ylikin jää reilusti. Osa kavereistani on todella kunnianhimoisia ja vaihtelevat firmoja kehittääkseen uraansa ja saadakseen haastetta tms. Ei kiinnosta itseä
Ei minuakaan kiinnosta. Olen asiantuntijatyössä ja tulen toimeen palkallani. Pääasia minulle on se, että viihdyn työssäni ja saan riittävästi rahaa elämiseen.