Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostaako kaikkia uralla eteneminen?
13.11.2024 |
Itse olen ihan hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä, ja voin tehdä tätä ongelmitta seuraavat 30 vuotta. En ymmärrä miksi haluaisin olla esihenkilö ja saada lisää vastuuta(stressiä), varsinkaan kun suomen verojärjestelmä ei siitä juuri palkitse.
Tuntuu että kaikilla pitäisi olla menestymisen tarve ja kilpailumotivaatio päästä uralla mahdollisimmam "pitkälle". Onko se normaalia, että ei vain kiinnosta?
Kommentit (51)
Minä vaan istun talvella pilkillä ilman huolenhäivää ja kesällä narraan kaloja korkkiongellani ja viheltelen.Hyppäsin pois kiireestä, tämä maailma jatkaa pyörimistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut palkkatyössä enkä sellaiseen mene. En saa palkkaa enkä ole työkkärin listoilla. Minua ei saa kukaan töihin edes pakottamalla. En myöskään välitä eläkekertymistä sun muista vaan elän nyt.
Perinnölläkö elät?
Ei tarvitse edetä uralla, eikä se tosiaan Suomessa kannatakaan. Olen itse ns. vaativissa asiantuntijatehtävissä ja tunnen monta muutakin joka on, ja meitä kaikkia yhdistää se, että ei yksinkertaisesti kannata ottaa ylennyksiä enää vastaan.
Riippuu kai mitä se on käytännössä toisen firmassa. Kyykkääkö se hlö enemmän ja kauemmin, vai onko pätevä peruste kyykkäillä vai onko joustoakin. Osalle sopii joku oma ura.
Ap. Ei ole pakko edetä uralla esimiesasemaan. Voi edetä myös asiantuntijaroolissa, mahdollisesti aivan huipuksi. Tuo minua kiinnostaa, ei epämotivoituneiden paimentaminen ja excel raporttien työstäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta työ ollenkaan.
Kunnon lottovoitto, niin olisi aikaa elää oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan kiinnosta. Olen asiantuntijatyössä ja tulen toimeen palkallani. Pääasia minulle on se, että viihdyn työssäni ja saan riittävästi rahaa elämiseen.
Ei kiinnosta uralla eteneminen sinänsä. Olen noin 50 vuotias insinööri.
Mutta jos hetkellisesti työskentelemällä vastuullisessa asemassa tienaisin loppuelämän rahat pankkitilille, niin se voisi kiinnostaa. Siis se, että pääsisi varhemmin eläkkeelle kiinnostaa.
Tai sitten kiinnostaa kohtuullisella työpanoksella työskentely eläkeikään. Työelämä vaan tuntuu olevan sellaista, että aina saa paahtaa täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta. Nyt on hyvä kun työt odottavat siellä työmaalla aamulla, ja myös jäävät työmaalle kun lähden kotiin illalla. Enkä kaipaa näitä aikuisen näköisiä kakaroita riesakseni.
"Äiti äiti, tuo vei mun kynän!"
"Äiti äiti, miksi tolla on hienompi kone?"
"Äiti äiti, Tuula on täysi pyllynaama!"
Vierailija kirjoitti:
Olen 20 vuotta yrittänyt vältellä etenemistä ja samalla linjalla jatkan. Haluan pitää kosketuksen käytännön työhön mukana, vaikka mukana on vaativaa suunnittelua, analysointia ja muita R&D komponentteja. Mielestäni näitä ei pysty työpöytäasiantuntija tekemään yhtä hyvin kuin käytännössä kokemusta hankkiva ja siinä samalla erilaisia huomioita tekevä työntekijä.
Mulla on vähän samoja ajatuksia. Alotin työurani tutkimus- ja kehityshommissa, mikä oli vähän nurinkurista, kun itse alasta ei käytännön kokemusta ollut oikeastaan ollenkaan. Se toi itselleni huijariolon, ja nyt olen tyytyväinen, kun nykyisessä työssäni olen tekemisissä projektien kanssa, vaikka siistiä sisätyötä konttorilla teenkin. Mutta näkökulma on hyvin käytännönläheinen ja nimenomaan tuotantoa palveleva. Toisaalta olisi kiva joskus taas kehittää ja miettiä isoja linjoja, mutta ihan vielä en ole valmis vetäytymään sinne norsunluutorniin. Ehkä sitten isompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Niin kauan kun nykyinen rooli on sinulle sopiva ja hyvä, pysy siinä. Jos jaksat sitä 30v niin onnea. Todennäköisesti kuitenkin joskus leipiinnyt, ja silloin on oikea aika edetä
En ole koskaan ollut palkkatyössä enkä sellaiseen mene. En saa palkkaa enkä ole työkkärin listoilla. Minua ei saa kukaan töihin edes pakottamalla. En myöskään välitä eläkekertymistä sun muista vaan elän nyt.