Miksi kiukku ei laannu tiettyjä sukulaisia kohtaan, vaikka olen lähettänyt vastauksia, puolustaakseni omia elämänvalintoja koskevia vähätteleviä kysymyksiä kohtaan
Mä pyörittelen mielessä asioita, että olenko mä sittenkin tehnyt virheen, tehdessäni esim. asuntokauppoja ym, kun tietyt sukulaiset aikanaan vähättelevästi tulivat mulle sanomaan, että he eivät voisi tehdä noin tai näin, ja sähän olet yksin ja onko sulla mitään töitä edes, jopa hautajaisissa.
Mä en silloin osannut sanoa mielipidettäni heille vastaan ja olen jälkeen päin asiat sanonut suoraan.
Silti mä koen vieläkin, että he ei olisi saanut ääneen sanoa omia mielipiteitä ja mua ärsyttää ne niin paljon, että en halua edes olla tekemisissä. Miten pääsen eroon tästä mun päässäni. Mä haluaisin vaan unohtaa ne sukulaiset mielipiteineneen
Kommentit (12)
Kuule, näitä ihmisiä on aina, jotka eivät tykkää sun valinnoistasi. Sen kun ohitat heidät ja etsit muuta seuraa. Voi tietenkin olla, että kukaan ei hyväksy sun elämänvalintojasi. Niin kuin minulle on käynyt. Mutta silloin on parasta nauttia omasta hyvästä seurastaan ja unohtaa kokonaan muut ihmiset!!!
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä turhaan stressaa itseäsi tuollaisilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
,
Samaa ajattelin kysyä minäkin eli miksi ihmeessä ap et halua välittää alkeellisista pilkkusäännöistä? Lauseenvastike ei pilkkua kaipaa!
Jonkinlaista murinaa kuulin minäkin, kun hain ekaa kertaa huvipuistoon töihin 😅
Mutta ajattelin, että mitä väliä? Mun elämä, mä päätän!
Älä ole tekemisissä ärsyttävien sukulaisten kanssa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi toksisiin ihmisiin.
Sukulaisten mielipiteet on heidän mielipiteitään heidän näkövinkkelistään. Mikä sopii heille, ei luultavastikaan ole paras vaihtoehto sinulle. Esimerkkinä tästä on vanhempieni esittämät ammatinvalintatoiveet minulle: opettaja tai pankkivirkailija, jotka eivät sopineet minulle lainkaan. Kyllä sitä itse tietää parhaiten, mikä on omin vaihtoehto. Aina voi toki kuunnella muidenkin mielipiteitä, jos ne eivät ole päällekäyviä, mutta eteenpäin on mentävä omien mieltymysten ja arvioiden mukaan, muuten menee pahasti metsään.
Ystävät voi valita, sukulaisia työkavereita ei. Onko pakko olla yhteydessä sukulaisiin, joiden näkeminen aiheuttaa vain pajan mielen? Onko niille pakko kertoa kaikkea elämästään?
Vastaus molempiin kysymyksiin on ei.
Ostitko todella kalliin asunnon, jossa hinnassa iso osa yhtiövelkaa rahoitusvastikkeena? Ja sitten valitat palkkasi riittävyyttä ja työpaikkasi epävarmuutta?
,