En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!

Varmaan jokaisessa kaupungissa joka on ollut olemassa jo 1800 luvulla, on tien nimi "Talvitie". 

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Onpa uusavutonta. Ota silmä käteen katso. Ei kaikki puut näytä samalta, eikä mitkään luonnonmuodostelmat maastossa. Aivan kuten nykyään vaeltaessa erämaassa, on järkevää painaa mieleen maastomerkkejä.

Tähtiä, aurinkoa ja luonnon ilmansuuntamerkkejä voi hyödyntää. Esim. kekomuurahaisten pesä on loiva etelään, jyrkkä seinä osoittaa pohjoiseen ja nojaa usein puuhun tai mättääseen. Avoimella puiden oksat vihannoi etelään. Kompassi on tunnettu melko kauan. Näitä taitoja, mm. yösuunnistusta opetetaan yhä eräoppaille. Kartat oli ennen usein itse piirrettyjä tai isomman alan kartat suuripiirteisiä.

Miten silloin porukka sai Teslan ladattua kun ei taloon tullut sähköä?

Siksi meistä onkin muovautunut sellaisia mitä nyt useimmat meistä ovat. 

Ei täällä olisi etelän koukkunokkaiset pallosilmät pärjänneet. 

Vierailija kirjoitti:

Kirja nimeltä Suomessa selviytymisen historiaa kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa. Varmasti paljon muitakin hyviä teoksia, tuossa on joitakin vanhoja kuvia mukana.

Luonnonvalinta on ennen ollut läsnä ja tuurikin, elämän rajallisuus ja vastuu omasta itsestä sekä läheisistä on ollut selvää kaikille. Toisin on nykyään.

Savupirteistä sen verran että ei siellä yleensä oltu sisällä tulien aikaan. Tuvan keskellä oli kivirakennelma, jossa poltettiin tulia päivällä, kun oltiin töissä ulkona. Hyödynnettiin valoisa aika. Sitten pirtti tuuletettiin ja mentiin sisälle lämpimään. Olihan ne aivan nokisia. Lattialle levitettiin yöksi olkia ja taljoja lepoa varten.

Toisaalta isommissa savutuvissa voi oleskella vaikka tuli oli uunissa. Tuvat oli niin korkeita, että savun alaraja oli nykyhuonekorkeuden tasolla. Kaverilla on vanha alunperin savutupana ollut maatalo 1800 luvun alusta. Hyvin näkyy vieläkin hirsistä, missä korkeudessa savu oli. pirtti on 5 - 6m korkea. Uuni on ihan julmetun kokoinen. Koko perhe mahtui sen päällä nukkumaan. Mutta on pirtilläkin kokoa 200 neliötä, lukuisat kamarit siihen päälle. Sitä en tiedä miten kamarit lämmitettiin silloin kun se oli vielä sisään lämpiävä savutupa. Myöhemmin savuhormien myötä niihin lisättiin kakluunit.

On muuten niin suurista hongista veistetty, että niitä ei löydy enää Suomesta kuin korkeintaan vanhoilta hautausmailla.

Lapsena hommani oli lämmittää mummolan savusauna. Matalahko malli. Siellä savuraja oli noin metrin korkeudella lattiasta. Puita kävin lisäämässä kontaten. Ei menny savu henkeen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta?   Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän.  Eipä ihme että köyhiä oltiin.

Vesiteitse on kuljetettu säiden salliessa sekä ihmiset että tavarat. Kaikki merkittävät asutuskeskukset on perustettu vesireittien varrelle. Valtio on määrännyt kunnossapidettäväksi tärkeimmät reitit sisämaassa, Kuninkaantie on olemassa vanhalla nimellään vielä tänäkin päivänä. Käytännössä tien varrella asuneet ovat saaneet määräykset pitää tiet, sillat ja myös kestikievarit tiettyjen etäisyyksien välillä matkalaisia varten. 

Eivät ihmiset olleet mitenkään avuttomia eivätkä pelänneet ruumiillista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Muistan nähneeni jossakin tekstissä maininnan siitä kuinka kauas kotoa ihmiset enenn aikaan liikkuivat  tavallisen päivän aikana. Se oli puolen kilometrin paikkeilla. Miehet ovat otki kulkeneet pitemmälle mennessään metsästämään tai käydessään kalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Onpa uusavutonta. Ota silmä käteen katso. Ei kaikki puut näytä samalta, eikä mitkään luonnonmuodostelmat maastossa. Aivan kuten nykyään vaeltaessa erämaassa, on järkevää painaa mieleen maastomerkkejä.

Tähtiä, aurinkoa ja luonnon ilmansuuntamerkkejä voi hyödyntää. Esim. kekomuurahaisten pesä on loiva etelään, jyrkkä seinä osoittaa pohjoiseen ja nojaa usein puuhun tai mättääseen. Avoimella puiden oksat vihannoi etelään. Kompassi on tunnettu melko kauan. Näitä taitoja, mm. yösuunnistusta opetetaan yhä eräoppaille. Kartat oli ennen usein itse piirrettyjä tai isomman alan kartat suuripiirteisiä.

Noin tiettömässä erämaassa. Mutta kyllä tärkeimmän reitit oli ennen muinoin merkitty pilkottamalla. Avomailla viittakepein. Tai kivin esim. Tunturi Lapissa. Lyötiin siis kirveellä pilkkoja puisen kylkiin. Kesällä ja hyvällä kelillä polku erottui. Mutta pilkat oli lumityoskujen takia ja kesällä vieraampia kulkijoita varten. Kulkutien taloista kyseltiin ohjeet miten löytää seuraavaan etappiin.

Erämiehiä varten oli kompasseja jo 1800 luvulla. Minullakin on isoisän perintönä hänen iso isältään perimä.

Ihminen on asunut Suomen alueella ainakin viime jääkauden päättymisestä alkaen, siis vähintään 10 000 vuotta. Aura-autoja on ollut reilusti alle 100 vuotta.

Ennen aura-autoja joitain lyhyitä tieosuuksia on pidetty auki hevosvetoisilla auroilla. Hevonen ja reki olivat pitkään kehittyneintä ja tehokkainta kalustoa. Ihminen ja sukset pääsevät milloin vain, minne vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Onpa uusavutonta. Ota silmä käteen katso. Ei kaikki puut näytä samalta, eikä mitkään luonnonmuodostelmat maastossa. Aivan kuten nykyään vaeltaessa erämaassa, on järkevää painaa mieleen maastomerkkejä.

Tähtiä, aurinkoa ja luonnon ilmansuuntamerkkejä voi hyödyntää. Esim. kekomuurahaisten pesä on loiva etelään, jyrkkä seinä osoittaa pohjoiseen ja nojaa usein puuhun tai mättääseen. Avoimella puiden oksat vihannoi etelään. Kompassi on tunnettu melko kauan. Näitä taitoja, mm. yösuunnistusta opetetaan yhä eräoppaille. Kartat oli ennen usein itse piirrettyjä tai isomman alan kartat suuripiirteisiä.

Siksi toisekseen jos kulki maareittejä, niin tien kysyminen oli aivan tavallinen tapa. Osa ihmisistä tienasi tien näyttämisellä osan elannostaan. Ei kukaan siihen aikaan kuvitellutkaan, että pääsisi jotain kuviteltua "suorinta reittiä" pidempiä matkoja, kun ei kerran ollut teitä eikä tienviittoja. Kysymällä sitä edettiin. Virallinen "päivämatka" keskiajan Suomessa oli 18 km, mutta sitä ei läheskään kaikkialla saanut toteutettua. Talvella tosin saattoi päästä paljon pidempiäkin matkoja, kun suomaan lukuisat suot eivät hidastaneet kulkua.

Kovvoo hommoo oli. Metsän keskelle rakensivat pienen torpan. Ensin piti käsisahalla puut kaataa tieltä pois ja kannot kaivaa ja vetää hevosen avulla ylös. Sitten niistä kaadetuista puista sahattiin lautoja, joista alettiin taloa rakentamaan. Pari vuotta siinä kuulemma meni. Siinä vaiheessa oli jo kolme lasta nuorelle parille syntynyt ja vaimon vanhempien nurkista oli hienoa päästä omaan uuteen kotiin, vaikka ei mikään iso ollutkaan. Sitten navettaa rakentamaan ja kun se oli valmis, niin lehmiä ja muutama sonni sinne ja pelloille ruista ja vehnää kasvamaan. Siinä ukki ja mummo elelivät lastensa kanssa aina vuoteen 1988 asti, jolloin ostivat kaupungista eläkeajan kodin. Ukki kuoli vuonna 2000 ja mummo sinnitteli aina vuoteen 2019 asti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Normaalisti elettiin talvella omassa taloudessa tai aivan pienien matkojen päästä ostettiin vierasta elintarviketta. Kun ankarina katovuosina 1867-68 viljaa oli saatavissa jo Pietarissa, sitä ei voinut teiden ollessa tukossa kuljettaa tarvitseville. 150 000 ihmisiä kuoli nälkään yli normaalin kuolleisuuden. Väkimäärä oli silloin alle 2 miljoonan, joten ylikuolleisuus oli n. 8 %. Kynis.mies 

Itse asiassa ylikuolleisuus oli satoja, ellei tuhansia prosentteja. Se kun ei mittaa sitä, kuinka monta prosenttia kansasta kuolee, vaan kuinka paljon tavallista enemmän kansaa kuolee tietyssä ajanjaksossa. Esimerkiksi jos normaalisti kuolee 10000 vuodessa  ja sitten yhtenä vuonna kuoleekin 12500, on ylikuolleisuus 25%.

Ylikuolleisuutta on vuodesta 2021 lähtien ollut kasvavassa määrin. Esim.marraskuu 2023 oli ylikuolleisuutta 40%.

Tykönään saa kukakin miettiä mistä johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Miten silloin porukka sai Teslan ladattua kun ei taloon tullut sähköä?

Piti ostaa latausakku, joka sitten täytettiin kerran viikossa kirkolla olevalla aurinkopaneelilla. Jos paneeli oli varattu, saattoi mennä veivaamaan sepällä olevaa generaattoria. Veivaaminen oli raskasta, ja siksi kirkolle olikin hyvä lähteä ajoissa, että sai parhaan sadan kilopapin latauspaikan. "Kello on jo viisi, lapset herätkää PERKELE jo!"

Kylillä kiersi aurausvuorot taloittain. Eli talosta 3-4 miestä lähti aamuyöstä työnnettävän auran kanssa auraamaan pihoille ja pääväylille kulku-urat, 2-3 ukkoa työnsi auraa eteen tai taaksepäin ja se viimeinen huusi kovaan ääneen PIIP PIIP PIIP aina kun aura kulki taaksepäin. Välillä vaihdettiin vuoroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Talvella on tehty paljon metsätöitä,  tietysti niinä valoisina tunteina ja jäätyneen maan aikoina eli kevättalvella. Lintuja ja pienriistaa on metsästetty sekä ansoja on käytetty. Joskus on tapettu karhu talvipesästä, mutta se kai oli harvinaista.

Ihan samalla tavalla kuin nytkin, kun ulkoalueiden kunnossapidoista "huolehtii" "säästävä" yksityinen taho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää, puuroja, keittoja, ja suolattua lihaa/kalaa syöden

Aleksis Kivi kuvaili Seitsemässä veljeksessä tilannetta, jossa talo palaa jouluna ja täytyy lähteä pakosalle. Se oli mieoikuvitusta, mtuta tosielämässä sitä on tapahtunut paljonkin, koska tulta käytettiin lämmitykseen ja valaisemiseen.

Eihän pienistä kylistä/omasta pihapiiristä juuri tarvinnut talvella kulkeakaan. Kaikki oli säilötty talven varalle ja yleensähän jonkun sortin kätilöntapainen jokaisesta kylästä löytyi. Tietysti pahemman taudin sattuessa usein kuoltiin kotiin kun lääkäreitä harvakseltaan kylissä oli. Lähinnä isommissa pitäjissä. Kauppaa käytiin/markkinoita pidettiin sulan maan aikaan. Ennen ei tarvinnut saada just nyt kaikkea, talveen osattiin varautua polttopuilla, päreillä, kynttilöillä ja säilötyllä ruualla. Liki joka torpassa oli hyötyeläimiä, lisäksi jo nuoret osallistuivat metsästykseen ja kalastukseen. Ja hevosella sai ajourat pidettyä kunnossa, hevonen on taitava suunnistamaan samoja uria pitkin. Ja ennen traktoreita oli myös olemassa hevosten vetämiä auroja.

Meillä landella 60-luvulla oli ihan normia kulkea esim lumisateiden jälkeen suksilla kouluun,tiet aurattiin sitten kun aurattiin,saattoi mennä 2 vuorokautta pahan myräkän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Onpa uusavutonta. Ota silmä käteen katso. Ei kaikki puut näytä samalta, eikä mitkään luonnonmuodostelmat maastossa. Aivan kuten nykyään vaeltaessa erämaassa, on järkevää painaa mieleen maastomerkkejä.

Tähtiä, aurinkoa ja luonnon ilmansuuntamerkkejä voi hyödyntää. Esim. kekomuurahaisten pesä on loiva etelään, jyrkkä seinä osoittaa pohjoiseen ja nojaa usein puuhun tai mättääseen. Avoimella puiden oksat vihannoi etelään. Kompassi on tunnettu melko kauan. Näitä taitoja, mm. yösuunnistusta opetetaan yhä eräoppaille. Kartat oli ennen usein itse piirrettyjä tai isomman alan kartat suuripiirteisiä.

Näin on ja omat kotikulmat tuli tutuksi jo lapsena. Oletin että ihmettelijä ajattelee erämaata, jos kaikki on kerran "samannäköistä". Ei reittejä, ei reittimerkkejä.