En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Talvella on tehty paljon metsätöitä,  tietysti niinä valoisina tunteina ja jäätyneen maan aikoina eli kevättalvella. Lintuja ja pienriistaa on metsästetty sekä ansoja on käytetty. Joskus on tapettu karhu talvipesästä, mutta se kai oli harvinaista.

Metsätöitä tehtiin talvisin osittain siksi, että puu oli parhaimmillaan, ja osi

Monilla paikkakunnilla elää edelleen sellainen perinne tai uskomus, että rakennuspuut saa kaataa vain sydäntalven aikaan. Muuten ei tule kun vinoon kääntyileviä.

Kunnon ihmiset pysyvät kotikylässään. Vain kiertolaiset liikkuivat ja hekin kuolivat pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ihmiset eli olosuhteiden mukaisesti. Talvella on ollut pimeätä eikä silloin ole voitu tehdä juuri mitään muulloin kuin valoisan aikaan. 

Muistan hyvin sen ajan, kun tälle kylälle johtavaa tietä alettiin auraamaan talvisin. Siitä on 60 vuotta. Siihen saakka tänne pääsi talvisin ainoastaan rekitietä pitkin. Tai hiihtämällä. 

Hyvin harvoin on järven jäällä paljon lunta. Jäitä pitkin kuljettiin paljon. Naapurikylälle on jäätä pitkin 3 km, kesällä matkaa kertyy 11 km.

Talvella on ollut helpompi liikkua kuin kesällä. Talvella voi liikkua maastossakin hevosella ja reellä. Kesällähän sinne ei ole mitään asiaa muuten kuin ratsain. Tai kävellen. Tarvikkeet syrjäkylille on rahdattu nimenomaan talvisin.

Pyörä ei ilmeisesti ollut vielä kulkeutunut tänne perä

Kyllä kärrynpyörä tunnettiin. Mutta kun metsäsuomessa ei ollut kuin harvoja teitä, joita pitkin kärryillä voi ajella. Ja nekin olivat kärrykuntoisia lähinnä keskikesän kuivina aikoina. Kelirikkoaikoina niille ei kärryillä ollut mitään asiaa. Pienempien kylien välillä ei ollut mitään kärryteitä. Rannikoiden tasaisilla peltomailla ja isompien kaupunkien läheisyydessä tilanne oli hiukan parempi.

Nykyäänkin syrjäseutujen nelinumeroiset soratietä ovat kelirikkoaikoina lähes kulkukelvottomat, vaikka ne muina aikoina ovat monin verroin parempia kuin 1800 luvun ja 1900 luvun alkupuoliskon valtaväylät.

Varmaan ois nykyisinkin helpompi elää, jos ei aura-auto alituiseen tukkisi pihaliittymää. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mummoni laitettiin 30-luvulla ajamaan reellä reittejä auki kovien myrskyjen jälkeen. Keksittekö jotainnläytännön syytä, miksi pikkutyttö laitettiin siihen työhön? Mummo kertoi pelänneensä aina että reki kaatuu helpommin, kun hän oli niin kevyt ja hevonen kipakka. 

Mummoni, s. 1909, joutui hakemaan postin kirkonkylästä. Hänet laitettiin asialle, koska oli nopein kaikista lapsista. Mummo kertoi, että pelkäsi pimeää ja siksi juoksi kaikki matkat. Seudulla eli tarina Hemmilän pirusta, niinpä mummo kerran pimeässä kun oli törmännyt mieheen juostessaan, uskoi törmänneensä tähän itse piruun. Ei se pelko auttanut, piti edelleen hakea posti. En tiedä miksi piti pimeän aikaan ylipäänsä kulkea, mutta ilmeisesti postinhaku piti sitten hoitaa vasta myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Vaikea katsoa kun 1800 luvulta ei ole elokuvia.

Ei ole, mutta kyllä suomalaisissa elokuvissa yleensäkin hyvin vähän ollut metsätyön kuvauksia. Syy varmastikin se, että sellainen fyysisen realistinen raadanta ei ole oikein muodissa koskaan yleisesti ollut. Eikä siihen sisälly sellaista romanttistakaan elementtiä kuten nk."tukkilaiselokuviin", koska ei siellä metsissä ketään ollut vastakkaista sukupuolta, tai keskuskämpällä saattoi olla muonitushommissa.

Nykyisin tietystikin yhä vähänevästi entisestäkin, koska "vihreä ajattelu" niin muodissa ollut. Silti metsä antanut leivän ja palkan monille tässä maassa. Ja kyllä monilta osin harmi, että ei tuo työ ole oikein koskaan julkista arvostusta nauttinut. Vaikka se varsinkin entisaikaan ollut todella kovaa fyysistä työtä, jossa monet isännät viettäneet kuukausikaupalla talvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Talvella on tehty paljon metsätöitä,  tietysti niinä valoisina tunteina ja jäätyneen maan aikoina eli kevättalvella. Lintuja ja pienriistaa on metsästetty sekä ansoja on käytetty. Joskus on tapettu karhu talvipesästä, mutta se kai oli harvinaista.

Metsätöitä tehtiin talvisin

Tosta vääntyilystä en tiedä. Mutta nykyisistä keväällä ja kesällä kaadetuista puista sahattu lankut ja laudat vetää kostealla kelillä ja huonosti tuuletetuissa paikoissa huoneeseen. Sokerit on silloin rungossa, ja sinne ne jää, kuivattiin kuinka koneellisesti ja huolella tahansa. Ne sokerit ruokkii homesieniä. Talveksi ne sokerit on varastoitu juuriin, ei niitä rungossa ole ennen kuin mahlat lähtee kiertoon.

Tämä on todettu monet kerrat. Joskus kun on myöhään keväällä tai kesällä joutunut kaatamaan puun hirsiaihioksi kun loppuivat kesken, niin se on seinässä se ainoa puu, joka on homeesta musta parin vuoden päästä. Sinihomettahan se on, eikä pilaa puuta, oikeastaan vaan kovettaa. Mutta rumahan se on. Ja nykyisille homekammousilke turn off.

t. Amatöörihirrenveistäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ihmiset eli olosuhteiden mukaisesti. Talvella on ollut pimeätä eikä silloin ole voitu tehdä juuri mitään muulloin kuin valoisan aikaan. 

Muistan hyvin sen ajan, kun tälle kylälle johtavaa tietä alettiin auraamaan talvisin. Siitä on 60 vuotta. Siihen saakka tänne pääsi talvisin ainoastaan rekitietä pitkin. Tai hiihtämällä. 

Hyvin harvoin on järven jäällä paljon lunta. Jäitä pitkin kuljettiin paljon. Naapurikylälle on jäätä pitkin 3 km, kesällä matkaa kertyy 11 km.

Talvella on ollut helpompi liikkua kuin kesällä. Talvella voi liikkua maastossakin hevosella ja reellä. Kesällähän sinne ei ole mitään asiaa muuten kuin ratsain. Tai kävellen. Tarvikkeet syrjäkylille on rahdattu nimenomaan talvisin.

Pyörä

Kyllä jopa kolminumeroiset tiet (=seututie) on nykyisin monessa paikaa huonossa kunnossa. Soratiet kenties, mutta asfaltoidut voi olla vieläkin pahemmin ja pidemmin.

Ja se johtuu kyllä hyvin suoraan siitä millaista tuo kilpailuttaminen nykyään noissakin töissä on. Vuosina 1816-2000 toimi maassa TVH (Tie- ja vesirakennushallitus), eikä silloin ainakaan minun muistini mukaan tarvinnut vitkastella ja miettiä kuka tarjoaa ja mitä että hommat tehdään nopeati kunnolla.

Ehkä n.100v kun ydinlaskeumat on sataneet alas ja ehkä muutama 100-1000 ihmistä jäljellä ei ole sähköjä eikä hienouksia.

Silloin hiihdetään puulankuilla taas ei ole autoja on vain puusta tehtyjä keihäitä, nuijia ja kiviä. Hevosia ei välttämättä ole jäljellä ainoatakaan.

Lasten lapset nautiskelevat ajasta

Ja sitäkin voidaan tosissaan kutsua joksikin "tiestön kehittämiseksi", että ei kilpailuttamisen vuoksi voi pitää tieverkkoa kaikkea kunnossa.

En kaikessa kaipaa entisaikaa, mutta puutteensa on nykyajassakin. Jos nykyosaamisella osattaisiin tehdä asiat suoraan kilpailematta, niin hommat voisi toimia. Nyt ei kun halutaan keskittää "kehitys" sinne "uusavuttomuuden silmän" tarpeisiin hyvin paljon. Kaikki muu on sitten hyvinkin toisarvoista ja aikaa pitkään vie.

Ihmiskunnan tulevaisuus :

Ihmiskunta on myrkyttänyt luonnon monilla huomattavilla myrkyillä jotka estävät lasten saantia miten lasten lapset pärjäävät ydinsodan jälkeen on mahdollista että tulee sukupuutto ihmisille mikä olisi hyvä. 

Ihminen on niin tyhmä että tappaa itseään myrkyillä jokainen päivä ja vaikka niiden tiedetään olevan myrkkyjä niillä tuhotaan loputtomasti luontoa ja ympäristöä.

Oli kyse PFPE, DDT , PCB, eri raskasvety seokset , varsinkin fossiilisesta öljystä tuotetut, näitä on vain loputon lista ja totuus on että lapset ja heidän lapsensa erittäin mahdollisesti päätyvät sukupuuttoon oikeasti.

Kaikki nuo edellä mainitut on todistetusti sellaisia mitä ei pitäisi ikinä käyttää kumminkin kaikki se rahanahneus jatkaa vain toimintaa eikä mitään estettä ole. Myrkkyjen lista on loputon ja joka päivä aina 1 tai useampi uusi tulee hienommalla nimellä taas myytäväksi. Joka päivä näiden myrkkyjen seurauksena kuolee ihmisiä ympäri maailman.

Ne jotka jäävät saavat opetella hiihtämään ja ehkä muutaman 100 sukupolven päästä ihmiskunta on vastaavassa tilassa kuin tällä hetkellä ja todennäköisesti tekevät samat virheet toistamiseen ja ihmiskunta tuhoutuu uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kävellen, hiihtäen, hevosella. Turhaan ei liikuttu.

Mietipä tätä: mistä vaatteet tulivat? Kengät? Mitä tapahtui, jos talo paloi keskellä paukkupakkasia? Mitä tehtiin kun joku oli kovissa kivuissa tai joutui tapaturmaan, sai puukosta tai mursi luunsa, sairastui syöpään.

Niin. Se siitä persujen omavaraisonnelasta, joka oli jatkuvaa raadantaa ja välillä myös nälkää.

Lihavia olivat vain porvarit.

Mutta nykyään ei jakseta lapsiperhearkea kun se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin rankkaa.

Joidenkin linja -autojen myötä tuli vasta teiden auraaminen ja hevosmiehet sitten valitti kun reki heittelehti sitten tiellä.Suutareiden ja räätälien tietty maine kun taloissa niin rahaa ollut ja työt kuitattiin pitkälti sitten viinalla.

Vielä 70-luvulla oli pahimmissa paikoissa pelloilla sitten pyryaidat tietä varten pitämään paremmin auki.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 70-luvulla oli pahimmissa paikoissa pelloilla sitten pyryaidat tietä varten pitämään paremmin auki.

Oli vielä 80-luvullakin Pohjanmaan lakeuksilla.

Suosittelen ap:tä ja muitakin lukemaan Ulla Koskisen kirjan Suomessa selviytymisen historiaa. 

https://intokustannus.fi/kirja/suomessa-selviytymisen-historiaa-kivikau…

Nykyajan lihapullamössönuoriso sais kyllä suksia kouluun, harrastuksiin ja kylille ni meillä ei olisi lihavuus/ahdistus/masennus-epidemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävellen, hiihtäen, hevosella. Turhaan ei liikuttu.

Mietipä tätä: mistä vaatteet tulivat? Kengät? Mitä tapahtui, jos talo paloi keskellä paukkupakkasia? Mitä tehtiin kun joku oli kovissa kivuissa tai joutui tapaturmaan, sai puukosta tai mursi luunsa, sairastui syöpään.

Niin. Se siitä persujen omavaraisonnelasta, joka oli jatkuvaa raadantaa ja välillä myös nälkää.

Lihavia olivat vain porvarit.

 

Mutta nykyään ei jakseta lapsiperhearkea kun se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin rankkaa.

Pitää muistaa, että ennen kunnon valoja töitäkin on talviaikaan puuhasteltu lähinnä valoisana aikana. Suurin osa ajasta keskitalvella on maattu uuninpankolla. Työ on rytmittynyt enemmän vuodenaikojen mukaan, joka on henkisesti helpompaa.

Nykyään pitää olla kauhea pöhinä päällä myös tammikuussa, vaikka luonto vetäisi sängynpohjalle. 

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Tuon ajan kotoilu on vain ollut hieman erilaista kuin nykypäivänä. Mutta kyllä siellä varmaan suhteellisen lämpimänä ja hengissä on pysytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävellen, hiihtäen, hevosella. Turhaan ei liikuttu.

Mietipä tätä: mistä vaatteet tulivat? Kengät? Mitä tapahtui, jos talo paloi keskellä paukkupakkasia? Mitä tehtiin kun joku oli kovissa kivuissa tai joutui tapaturmaan, sai puukosta tai mursi luunsa, sairastui syöpään.

Niin. Se siitä persujen omavaraisonnelasta, joka oli jatkuvaa raadantaa ja välillä myös nälkää.

Lihavia olivat vain porvarit.

 

Mutta nykyään ei jakseta lapsiperhearkea kun se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin rankkaa.

 

Montakos mukulaa itselläsi on? Nykyihminen on toki pehmentynyt, eikö todellakaan pelkästään lapsiarjen hoitamiseen liittyen, mutta kannattaa muistaa että ennen vanhaan ei lapsia paljon hyysätty, kun oli oltava muissa töissä. Koko kylä kasvatti, kaikki ei ollut vain vanhempien vastuulla. Lapset opetettiin pienestä saakka olemaan omatoimisia ja isommat sisarukset katsoi pienempien perään. Töihin ja hyödyllisiin hommiin kelpasivat alle kouluikäiset. Kuri oli kova ja aikuisten auktoriteettia ei todellakaan kyseenalaistettu. Siinä muutama ero nykypäivään. Jos yrität nykyään kasvattaa lasta edes osittain noiden oppien mukaan (varmasti olisi vähemmän kuormittavaa kuin jatkuva jokaisen yksityiskohdan ylianalysointi ja ulkopuolisten viisastelijoiden kuuntelu) se on huostaanotto saman tien.