En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!

Olen sanaton... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää, puuroja, keittoja, ja suolattua lihaa/kalaa syöden

Ah kuinka ihanaa on ollut hakea vettä jäätyneestä kaivosta ja polttopuita liiteristä, kun on metrinen hanki. Joskus piti toki pilkkoakin niitä puita, jos ehti halot loppumaan. Pyykille mennessä otettiin kirves mukaan, jotta saadaan jokeen tai järveen hakattua avanto, ja siinä sitten pyykit pestiin sormet jäätyen. Sen harvan kerran, kun niitä talven aikana edes pestiin. Jostain ulkovarastosta tai maakellarista jouduttiin hakemaan niihin säilöttyjä ruokia, ihan sama tuliko lunta poikittain vai oliko ihan vesijääkeli. Eläimetkin piti käydä hoitamassa, oli keli mikä hyvänsä, lehmät lypsää ja hevonen ruokkia.

Leppoisaa kotoilua siis.

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Lehmät ja muut eläimet lypsi ja ruokki itsensä. Vedet virtasi hanoista pirtteihin. Kaukolämpö lämmitti talot. Ja silleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta?   Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän.  Eipä ihme että köyhiä oltiin.

Kyllä. Kauppa oli pysähdyksissä syysmyrskyjen ja kevään kelirikon aikana. Kesällä sen sijaan tehtiin kauppamatkoja ja talvella oli kaikkein helpointa liikkua. Teitä kun ei ollut, niin vesireitit olivat (kaikkialla maailmassa) pitkän matkan matkustamisen pääreitit (ja ovat edelleenkin). Kesällä laivoilla ja veneillä, talvella suksilla ja vähemmissä määrin hevosilla. Ei ole mitään sattumaa, että kaikki merkittävät historialliset kaupungit ovat muodustuneet vesireittien varrelle.

Mitä tavallisiin kansalaisiin tulee, niin talvi lähinnä horrostettiin läpi. Ei tosiaan ollut sisällä valoa eikä kauheasti lämpöäkään. Toivottiin, että ruoka riittäisi kevääseen asti. Jos oli lehmä, se lakkasi antamasta maitoa jouluun mennessä. Keväällä se kirjaimellisesti nostettiin paskoistaan pihalle ja saattoi olla niin huonokuntoinen ettei päässyt itse kävelemään. Ja tämä kaikki niinkin hiljattain kuin 1900-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Kotoilla? Aika idyllisen kuvan olet mielessäsi luonut. 

Pitkinä pimeinä talvi-iltoina oli aikaa askarrella. Hylättiin uusia suksia, saavilautoja ja veisteltiin kaikkea talossa tarvittavia käyttöesineitä, ne hevosreet, veneet ynnä muut. Kalaverkotkiin kudottiin itse. Tehtiin pärekoreja ja vassuja, lippikset tuohesta. Naiset kutoi kankaita ja teki vaatteita. Vanhat vaarit kertoi tarinoita ja välitti perinne tietoa nuoremmille. Karja tietenkin hoidettiin. Päivisin tehtiin ulkohommia, halkoja, metsästettiin. Miehet oli savotta töissä, sillä parhaat rakennuspuut saatiin sydäntalvella kaadetuista puista.

Esim. laivojen mastopuut kaadettiin jostain Kainuun korvista ja ajettiin hevoskyydillä esim. Raahen ja muiden Perämeren kaupunkien laivatelakoilla. Jotka telakat muuten englantilaiset ja ranskalaiset kävivät tuohamassa Oolannin sodassa.

Tuollaista se oli kotoilu ennen. Ja paljon muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.

Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee,  kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?

Jos ihmisten selviytyminen olisi ollut sun tai aloittajan kaltaisten varassa, en ihmettele yhtään vaikka sukupuutto olisi tullut ajat sitten. Kannattaisi vähän sivistää itseään ja opetella erilaisia selviytymistaitoja, vahva suositus.

Vierailija kirjoitti:

Muutamassa kommentissa mainittu hormit. Mutta savupiippu on verrattain uusi keksintö, Suomessa 1800-luvulla yleistynyt. Savupirtissä on pakko pitää jotakin räppänää auki, joten kylmä on ollut. Polttopuiden teko on ollut aika eri homma muinaisilla välineillä. Joten puutakin on pitänyt säästää eri tavalla kuin nykyään. 

Minä mainitsin ja puhuin 1800-luvusta ja 1900-luvun alusta. Toki savupirttejä silloinkin oli, mutta kyllä "savupiippu" oli ihan yleinen 1800-luvun jälkipuoliskolla (ja ennenkin sitä) varsinkin Länsi-Suomessa. Itä-Suomessa tämän suhteen tultiin perässä. Eikä varmaan asuminen savupirtissä ollut senkään vertaa idyllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää,

Ah kuinka ihanaa on ollut hakea vettä jäätyneestä kaivosta ja polttopuita liiteristä, kun on metrinen hanki. Joskus piti toki pilkkoakin niitä puita, jos ehti halot loppumaan. Pyykille mennessä otettiin kirves mukaan, jotta saadaan jokeen tai järveen hakattua avanto, ja siinä sitten pyykit pestiin sormet jäätyen. Sen harvan kerran, kun niitä talven aikana edes pestiin.

Ei kukaan hullu pyykkejä talvella pessyt. Kevätpyykkäys olikin sitten perusteellinen operaatio.

Jostain ulkovarastosta tai maakellarista jouduttiin hakemaan niihin säilöttyjä ruokia, ihan sama tuliko lunta poikittain vai oliko ihan vesijääkeli. Eläimetkin piti käydä hoitamassa, oli keli mikä hyvänsä, lehmät lypsää ja hevonen ruokkia.

Lehmää ei tarvinnut lypsää nooin joulun kieppeiltä lähtien, kun ei siitä enää maitoakaan saanut. Ruokkia se tietenkin piti, jos sellainen oli.

Leppoisaa kotoilua siis.

Ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva kannattaa ainakin katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva kannattaa ainakin katsoa.

Ehdotan ihan lukemista. Eivät ole kauhean paksuja kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.

Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee,  kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?

Jos ihmisten selviytyminen olisi ollut sun tai aloittajan kaltaisten varassa, en ihmettele yhtään vaikka sukupuutto olisi tullut ajat sitten. Kannattaisi vähän sivistää itseään ja opetella erilaisia selviytymistaitoja, vahva suositus.

Itse tässä raavin päätäni ja mietin, että miten nämä henkilöt ovat onnistuneet elämään oletettavasti aikuisikään näin olemattomalla menneisyyden tietämyksellä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva kannattaa ainakin katsoa.

Ehdotan ihan lukemista. Eivät ole kauhean paksuja kirjoja.

Totta, mutta AP:n kaltaisille voi olla ylitsepääsemätön tehtävä.

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Olet oikeassa ap. Normaalisti elettiin talvella omassa taloudessa tai aivan pienien matkojen päästä ostettiin vierasta elintarviketta. Kun ankarina katovuosina 1867-68 viljaa oli saatavissa jo Pietarissa, sitä ei voinut teiden ollessa tukossa kuljettaa tarvitseville. 150 000 ihmisiä kuoli nälkään yli normaalin kuolleisuuden. Väkimäärä oli silloin alle 2 miljoonan, joten ylikuolleisuus oli n. 8 %. Kynis.mies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hevoset osasivat tutut reitit ulkoa. Ei niitä tarvinnut aina edes ohjastaa. Kun lunta alkoi tulla, kukin tila kävi hevosella ajamassa osan matkasta paremmaksi. Yhteistyöllä hoitui. Seuraava naapuri oli esim kilometrin tai kahden päässä. Parempi ajaa ennenkuin lunta on kertynyt puoli metriä. 20-30 cm niin vielä helppoa.

Meillä isä vei omat ja naapurin maidot talvella hevosella 1,5km päähän  ja lähti samalla reissulla linjan autolla töihin.  Sanoi hevoselle, "mene vaan kotiin" ja hevonen lähti.  Pysähtyi vaan naapurin kohdalla, naapuri otti omat edellispäivänä tonkat ja hevonen jatkoi kotiin tallin eteen.  Siitä äitini otti talliin

Hepat on viisaita. Isä teki metsätöitä hevosen kanssa ja kertoi, että paksun hangen aikana polle muisti ojapaikat ja osasi astua ojien yli, ette jalka uponnut syvään lumen peittämään ojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva kannattaa ainakin katsoa.

Ehdotan ihan lukemista. Eivät ole kauhean paksuja kirjoja.

Lukekaa Enni Mustosen uusin trilogia. Kaksi on ilmestynyt. Mielenkiintoista tietoa uudenmaan oloista vähän herrasväen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Lähdettiin kyllä savvottaa, usein satojen kilometrien päähän. Reissu kesti ehkä koko talven ilman kotona käyntiä.

Isä muisteli miten hän naapurin pojan kanssa jotain 16 vuotiaita hiihtivät useampaan otteeseen noin sadan kilometrin päähän kysymään töitä. Ei löytynyt, ei kun takaisin. Kahden tai kolmen päivän reissu keleistä riippuen.

Isoäiti kertoi miten hänkin iso reppu selässä kävi monet kerrat kävellen Rovaniemellä ostoksilla. 170km ja 3 päivää sivu. Reppu tietenkin mennen tullen täynnä tavaraa. Kotoa vietiin myytävää ( tiedettiin, mitä kauppiaat halusi myyntiin) ja tullessa sitten ostokset. Talvella sama keikka suksilla. Oli hiihtäen kevyempää. Mutta todella kylmä oli monesti. Taloissa yövyttiin.

Kirja nimeltä Suomessa selviytymisen historiaa kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa. Varmasti paljon muitakin hyviä teoksia, tuossa on joitakin vanhoja kuvia mukana.

Luonnonvalinta on ennen ollut läsnä ja tuurikin, elämän rajallisuus ja vastuu omasta itsestä sekä läheisistä on ollut selvää kaikille. Toisin on nykyään.

Savupirteistä sen verran että ei siellä yleensä oltu sisällä tulien aikaan. Tuvan keskellä oli kivirakennelma, jossa poltettiin tulia päivällä, kun oltiin töissä ulkona. Hyödynnettiin valoisa aika. Sitten pirtti tuuletettiin ja mentiin sisälle lämpimään. Olihan ne aivan nokisia. Lattialle levitettiin yöksi olkia ja taljoja lepoa varten.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Normaalisti elettiin talvella omassa taloudessa tai aivan pienien matkojen päästä ostettiin vierasta elintarviketta. Kun ankarina katovuosina 1867-68 viljaa oli saatavissa jo Pietarissa, sitä ei voinut teiden ollessa tukossa kuljettaa tarvitseville. 150 000 ihmisiä kuoli nälkään yli normaalin kuolleisuuden. Väkimäärä oli silloin alle 2 miljoonan, joten ylikuolleisuus oli n. 8 %. Kynis.mies 

Itse asiassa ylikuolleisuus oli satoja, ellei tuhansia prosentteja. Se kun ei mittaa sitä, kuinka monta prosenttia kansasta kuolee, vaan kuinka paljon tavallista enemmän kansaa kuolee tietyssä ajanjaksossa. Esimerkiksi jos normaalisti kuolee 10000 vuodessa  ja sitten yhtenä vuonna kuoleekin 12500, on ylikuolleisuus 25%.