En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!

Mietipä miten ne nykyiset aura-auton kuljettajat pääsee töihin...

Kuulemma pötkötelty tuvassa mahdollisimman paikallaan energian säästämiseksi. Keväällä sitten joku käynyt laskemassa, että kuinka monta mummoa ja vauvaa kuoli talven aikana

Kyllä ne hevoset ovat kulkeneet ihan umpihangessakin. Hitaammin, toki. Ja eipä sitä lunta kerralla metriä tullut tuolloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hevoset osasivat tutut reitit ulkoa. Ei niitä tarvinnut aina edes ohjastaa. Kun lunta alkoi tulla, kukin tila kävi hevosella ajamassa osan matkasta paremmaksi. Yhteistyöllä hoitui. Seuraava naapuri oli esim kilometrin tai kahden päässä. Parempi ajaa ennenkuin lunta on kertynyt puoli metriä. 20-30 cm niin vielä helppoa.

Meillä isä vei omat ja naapurin maidot talvella hevosella 1,5km päähän  ja lähti samalla reissulla linjan autolla töihin.  Sanoi hevoselle, "mene vaan kotiin" ja hevonen lähti.  Pysähtyi vaan naapurin kohdalla, naapuri otti omat edellispäivänä tonkat ja hevonen jatkoi kotiin tallin eteen.  Siitä äitini otti talliin

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Kotoilla? Aika idyllisen kuvan olet mielessäsi luonut. 

Täällä on hiihdetty kesät ja talvet aina ylämäkeen eikä ole tuntunut missään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää, puuroja, keittoja, ja suolattua lihaa/kalaa syöden. Iltapimeällä luettu jotain raamattua iltasaduksi ja tarinoitu metsänpeikoista. 

Kyllä hevosilla/suksilla kuljettiin, usein rengit ym. laitettiin kulkemaan, jos jokin tarve naapuriin tms tuli. Eikä sitä myrskyjä lukuunottamatta mitenkään yhdessä yössä varmaan tullut metrittäin. Vaatteet olivat nahkaa, villaa ja eläinten turkkeja, luutavasti aika lämmintä. Mutta aika hurjaa ajatella, kun lumimyrskykelillä on sairastuttu/synnytetty/talo palanut tms. Joskus menneinä aikoina talot saattoivat palaa helpommin  kun hormeja lämmitettiin liian kauan liian kuumina, oli oikeat kynttilät ja ne päreet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.

Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee,  kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?

Tiet merkattiin seipäillä, aidoilla ja lumiaidat olivat eittäin yleisiä vielä 60-luvulla. Eli aita johon lumi kinostui ja tie pysyi auki ainakin jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdettiin mihinkään kun asuttiin pienissä kylissä, jossa oli tarvittava.

Kai sitä nyt välillä lähdettiin Jumboon ostoksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.

Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee,  kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?

Totta kai tiedettiin, tiedäthän sinäkin missä tie menee vaikka siinä olisi lunta. Ja onhan niitä osattu merkitä, vaikka jäätie viitoilla. Reellä ajettiin ja hiihdettiin. Kyllä niillä pääsee vaikkei autolla ja pyörällä pääsisikään. Tietysti on ollut hitaampaa, kaikki oli ennen hitaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta?   Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän.  Eipä ihme että köyhiä oltiin.

No ei tarkoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta?   Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän.  Eipä ihme että köyhiä oltiin.

No ei tarkoita. 

Varmaan menneinä aikoina isoissa kaupungeissa käytiin kauppaa, satamat toimivat jne. Mutta tavan ihmiset maalla elivät hyvin pitkälti omavaraisesti talviajan, ruoka tehtiin syksyllä talven tarpeisiin, varastoitiin eläinten rehut talveksi ym. Talossa oli lehmä jne (vaikka niistäkään ei aina talvella saa maitoa). Ja kyllähän talvellakin on hyviä kelejä ja liikkumaan pääsee, poislukien myrskyt ja kelirikko keväällä. Ja esimerkiksi saaristosta ei päästy mantereelle/muille saarille kelirikkoaikana lainkaan

Kyllä vielä 50-luvulla pienikokoiselle lapselle oli aika rankkaa tuiskussa kävellä kouluun 2 km. Mutta selvisin siitä. Puolisoni taas hiihtämällä kävi talvella koulua 7 km metsän halki.  Oli aina kytännyt aamulla, kun metsätyötmiehet menevät töihin ja lähti heidän jälkiään hiihtämään, kun silloin pelättiin susiakin metsässä.

Aika juroa sakkia ne oli, mutta kerran hän oli sairaana jäänyt kotiin, niin yksi metsätyömies oli tullut koputtamaan ovelle, että missäs se poika on. Eli olivat nähneet hänet aina perässään, mutta eikä tavan mukaan paljon huomioitu, mutta kuitenkin huoli heräsi.

(miehestä tuli muuten paljon mitaleitakin saanut hiihtäjä vanhempana).

Kyllä ne sadan vuoden päästä ihmettelee, että miten vaikeaa meillä on ollut. Lähdettiin jollain peltikasalla ajamaan toiseen paikkaan ostoksille, kuntosalille ja töihin, jossa pakotettiin olemaan 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, vuodesta toiseen. Aivan järjetöntä. Eivät pystyneet teleporttaamaan tarvittavaa kotiin ja pitämään itseään kunnossa kompressiolaitteella ja ottamaan tarvittavia pisteitä yhteiskassasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta?   Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän.  Eipä ihme että köyhiä oltiin.

Rahtia ajettiin talvella hevosilla hyvinkin pitkiä reittejä. Pohjoisessa myös pororaidoilla. Esim. Vienan-Karjalasta kulki rahtireitti Kuusamon kautta Perämeren kaupunkeihin. Matkustajat kulkivat kestikievarireittejä. Elleivät hiihdelleet erämaiden halki.

Talvi oli useilla seuduilla helpompaa aikaa kulkea, kun pystyttiin hyödyntämään jäätyneitä tasaisia vesistöjä. Matkat lyhenivät ja helpottuvat kun soita ja vesistöjä ei tarvinnut kiertää ja korkeita mäkiä kivuta. Vanhoja talvitiereittejä näkyy vieläkin kartoissa ja jopa maastoissa. Tai ainakin vanhat ihmiset ne muistavat.

Toisaalta vesistöjä pitkin taas toisilla seuduilla veneillä ja tukkilautoilla kuljetettiin paljon rahtia ( tervatynnyrit, suolakalat yms). Myöhempinä aikoina höyrylaivoja oli kaikilla suuremmilla vesistöillä. Satamat tai pysäkki laiturit kaikissa suuremmissa kylissä. 

Ulkomaan tuonti ja vienti meri reittejä pitkin laivoilla pysähtyi merien jäätyessä. Mutta ei Itämeri ollut ennenkään Joa talvi kokonaan jäässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Monilla lapsilla oli vaikka 10-30 kilometrin koulumatkalla, suksilla vaan metiköiden läpi, kädet ristissä ettei sudet syö?

Muutamassa kommentissa mainittu hormit. Mutta savupiippu on verrattain uusi keksintö, Suomessa 1800-luvulla yleistynyt. Savupirtissä on pakko pitää jotakin räppänää auki, joten kylmä on ollut. Polttopuiden teko on ollut aika eri homma muinaisilla välineillä. Joten puutakin on pitänyt säästää eri tavalla kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Mietipä miten ne nykyiset aura-auton kuljettajat pääsee töihin...

Eiköhän näissäkin ole palkkaa ja tasoa jo sen verran laskettu, että ei suurin osa kohta uusavuttomuuttaan pääsekään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen 1800-lukua ei ollut edes Suomea nykyisen kaltaisena, saati nykyisiä "suomalaisia", joita varsinkin itäisiä kutsuttiin tataareiksi vielä 1800-luvulla.

Kehitysmaalaisen muisti on lyhyt, kun pääsee kykkimään toisten identiteetillä. 

Ruotsi-Suomi oli tällöin ja silloinkin oli talvikuukausia.

Pitkänmatkalaiset pysähtyivät yöpymään kestitupiin, majataloihin tai sitten vaan johonkin maatilalle kysyen jos vaikka saunakammariin voisi oikaista yöksi. 

Monesti kuistilla on pitkät penkit tai vastavat, eli vieras pääsi eteiseen oikaisemaan yöksi mutta talonväki sai silti tuvanoven lukkoon.

Maalla ei paljoa talvisin kuljeskeltu, oltiin vain omassa lähipiirissä. 1700-l lopulta on maininta että meidän lähimmän isomman kylän postissa ei tiedetty mitään kyläpahasesta joka sijaitsi 30km päässä metsätaipaleiden takana. Ihmettelivät vain kirjeitä ja paketteja. Jotenkin ne sinne sitten kulkeutuivat.