En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!

Jostain syystä mummoni laitettiin 30-luvulla ajamaan reellä reittejä auki kovien myrskyjen jälkeen. Keksittekö jotainnläytännön syytä, miksi pikkutyttö laitettiin siihen työhön? Mummo kertoi pelänneensä aina että reki kaatuu helpommin, kun hän oli niin kevyt ja hevonen kipakka. 

Mihin niiden ihmisten on pitänyt mennä? Itäkeskukseen kahville? Viemään lapset tarhaan? Tulkin kanssa apteekkiin ja lääkäriin? Maksusitoumuksen kanssa Giganttiin ostelemaan kodinelektroniikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva kannattaa ainakin katsoa.

Ehdotan ihan lukemista. Eivät ole kauhean paksuja kirjoja.

Lukekaa Enni Mustosen uusin trilogia. Kaksi on ilmestynyt. Mielenkiintoista tietoa uudenmaan oloista vähän herrasväen näkökulmasta.

Nää on muuten ihan huippuhyviä kirjoja! Suosittelen.

1800-luvulla ei ollut Internetiä. Miten ihmeessä silloin tilattiin ruokaa kotiin tai luettiin lehtiä, blogeja ja muita semmoisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.

Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee,  kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?

Mites ne tiet nykyisin kyetään löytämään lumisateen jälkeen?

Ne merkitään nk.aurausviitoilla nykyisinkin. Hevospelillä kun mentiin, niin niitä väyliä usein myös jäädytettiin, sitä tapahtui maaseudulla vielä jonnekin 60 - 70 luvuille jossakin määrin ainakin. Lunta ei koskaan sada esim.metriä kerrallaan.

Ja mitä valon määrään tulee, niin kyllä nykyisinkin silmä tottuu pimeään. Tosin heikommin silloin jos/kun elää kaupunkien valosaasteessa läpi talvien. Varsinkaan pilvetön taivas ei ole talviöinäkään säkkipimeä.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mummoni laitettiin 30-luvulla ajamaan reellä reittejä auki kovien myrskyjen jälkeen. Keksittekö jotainnläytännön syytä, miksi pikkutyttö laitettiin siihen työhön? Mummo kertoi pelänneensä aina että reki kaatuu helpommin, kun hän oli niin kevyt ja hevonen kipakka. 

Perintö tuolloin aikaan vielä, että lapsetkin tekee työtä mitä pystyvät.

Eli varmaan olisi myöskin kovempaa työtä sitten ollut tarjolla, mutta sitä teki aikuiset?

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ihmiset eli olosuhteiden mukaisesti. Talvella on ollut pimeätä eikä silloin ole voitu tehdä juuri mitään muulloin kuin valoisan aikaan. 

Muistan hyvin sen ajan, kun tälle kylälle johtavaa tietä alettiin auraamaan talvisin. Siitä on 60 vuotta. Siihen saakka tänne pääsi talvisin ainoastaan rekitietä pitkin. Tai hiihtämällä. 

Hyvin harvoin on järven jäällä paljon lunta. Jäitä pitkin kuljettiin paljon. Naapurikylälle on jäätä pitkin 3 km, kesällä matkaa kertyy 11 km.

Talvella on ollut helpompi liikkua kuin kesällä. Talvella voi liikkua maastossakin hevosella ja reellä. Kesällähän sinne ei ole mitään asiaa muuten kuin ratsain. Tai kävellen. Tarvikkeet syrjäkylille on rahdattu nimenomaan talvisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää, puuroja, keittoja, ja suolattua lihaa/kalaa syöden

Talvella oli myös miesväellä jatkuvasti hommaa. Talvisaikaan hakattiin metsästä puut, ja kuljetettiin kotiin tai myytäväksi. Isoista tukeista veistettiin hirsiä tai sahattiin kahden miehen sahalla lankkuja. Talvella kuljetettiin kauempaa niityiltä (myöhemmin heinäpelloilta) niitetty heinä kotiin, samoin metsästä ajettiin havuja tai pehkusuolta kuivatettua turvepehkua eläinten kuivikkeiksi. Suota viljelykseen ottaneet veivät suomailleen talvella savea, jota kaivettiin savikuopasta ja kuljetettiin reellä suolle, jossa se maan sulettua levitettiin. Lopputalven/alkukevään aikana alettiin ajaa lantaa pellolle. Pimeimpään aikaan kaadettiin mäntyjä, joista veisteltiin päreitä poltettavaksi.

Erilaisia puita kaadettiin eri käyttötarkoitusta varten: pientä puuta kaadettiin, karsittiin ja kuljetettiin aitojen tekoa varten, polttopuuksi vähän isompaa puuta (jota kului käsittämättömät määrät), puutöihin ja päreiden tekemiseen omat tarvepuut, tervanpolttoa varten tervaksia, potaskan polttoon muuta sekapuuta jne.

Vierailija kirjoitti:

Hevoset osasivat tutut reitit ulkoa. Ei niitä tarvinnut aina edes ohjastaa. Kun lunta alkoi tulla, kukin tila kävi hevosella ajamassa osan matkasta paremmaksi. Yhteistyöllä hoitui. Seuraava naapuri oli esim kilometrin tai kahden päässä. Parempi ajaa ennenkuin lunta on kertynyt puoli metriä. 20-30 cm niin vielä helppoa.

Tämä. Eläimet vielä nykyäänkin osaavat kulkea tuttua reittiä, ilman ohjausta. Esim. koirat. Ja eläimet osaavat palata pitkien matkojen päästä kotiinsa. 

Suomen tieverkosto on syntynyt pikälti eläinten polkujen mukaan, kun lehmät oli metsässä ja laitumilla ja kulkivat samaa reittiä. Edelleen metsästä löytyy lehmien kulkureittejä, vaikka siellä ei ole ollut lehmiä vuosikymmeniin.

Ennen esim. 50-luvulla  talvella tiet oli paremmassa kunnossa kuin nykyään käyttäjille, koska silloin ei ollut juuri autoja käytössä ja matkat lyhyet (omavaraistalous) ja käytettiin hevostyövlimaa, pulkkija ja kelkkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ihmiset eli olosuhteiden mukaisesti. Talvella on ollut pimeätä eikä silloin ole voitu tehdä juuri mitään muulloin kuin valoisan aikaan. 

Muistan hyvin sen ajan, kun tälle kylälle johtavaa tietä alettiin auraamaan talvisin. Siitä on 60 vuotta. Siihen saakka tänne pääsi talvisin ainoastaan rekitietä pitkin. Tai hiihtämällä. 

Hyvin harvoin on järven jäällä paljon lunta. Jäitä pitkin kuljettiin paljon. Naapurikylälle on jäätä pitkin 3 km, kesällä matkaa kertyy 11 km.

Talvella on ollut helpompi liikkua kuin kesällä. Talvella voi liikkua maastossakin hevosella ja reellä. Kesällähän sinne ei ole mitään asiaa muuten kuin ratsain. Tai kävellen. Tarvikkeet syrjäkylille on rahdattu nimenomaan talvisin.

Pyörä ei ilmeisesti ollut vielä kulkeutunut tänne peräpohjolaan, kun kesällä ei hevosella ja kärryillä päästy teitä pitkin kulkemaan ja kuljettamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mummoni laitettiin 30-luvulla ajamaan reellä reittejä auki kovien myrskyjen jälkeen. Keksittekö jotainnläytännön syytä, miksi pikkutyttö laitettiin siihen työhön? Mummo kertoi pelänneensä aina että reki kaatuu helpommin, kun hän oli niin kevyt ja hevonen kipakka. 

Perintö tuolloin aikaan vielä, että lapsetkin tekee työtä mitä pystyvät.

Eli varmaan olisi myöskin kovempaa työtä sitten ollut tarjolla, mutta sitä teki aikuiset?

Eikä lasten turvallisuudesta välitetty samalla tavalla kuin nykyään. Kuolemaan johtavat tapaturmat olivat yleisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ihmiset eli olosuhteiden mukaisesti. Talvella on ollut pimeätä eikä silloin ole voitu tehdä juuri mitään muulloin kuin valoisan aikaan. 

Muistan hyvin sen ajan, kun tälle kylälle johtavaa tietä alettiin auraamaan talvisin. Siitä on 60 vuotta. Siihen saakka tänne pääsi talvisin ainoastaan rekitietä pitkin. Tai hiihtämällä. 

Hyvin harvoin on järven jäällä paljon lunta. Jäitä pitkin kuljettiin paljon. Naapurikylälle on jäätä pitkin 3 km, kesällä matkaa kertyy 11 km.

Talvella on ollut helpompi liikkua kuin kesällä. Talvella voi liikkua maastossakin hevosella ja reellä. Kesällähän sinne ei ole mitään asiaa muuten kuin ratsain. Tai kävellen. Tarvikkeet syrjäkylille on rahdattu nimenomaan talvisin.

Pyörä ei ilmeisesti ollut vielä kulkeutunut tänne perä

Pyöriä kyllä oli, mutta harvaan kuljetut tiet olivat mitä olivat. Etenkin painavan kuorman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mummoni laitettiin 30-luvulla ajamaan reellä reittejä auki kovien myrskyjen jälkeen. Keksittekö jotainnläytännön syytä, miksi pikkutyttö laitettiin siihen työhön? Mummo kertoi pelänneensä aina että reki kaatuu helpommin, kun hän oli niin kevyt ja hevonen kipakka. 

Eihän mummollasi ollut mitään hätää, sillä eläimet vaistovat lapsen avuttomuuden ja eläin osaa kulkea tuttua reittiä muistista. Ennen tuollaiset tehtävät hoiti vähemmän työkykyiset. 

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Hormitkin oli ylellisyyttä kun elettiin nk.savupirttiaikana.

Vierailija kirjoitti:

Hevosella aurattiin teitä. Myös ihan lapiolla lapioitiin lumia teiltä pois.

Lähinnä kaupungeissa. Ei niitä maalla aurattu.

Miettikääs sitä hevosen paskan määrää, joka oli kaupungin kaduilla keväällä lumien sulettua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdettiin mihinkään kun asuttiin pienissä kylissä, jossa oli tarvittava.

Maaseudulla ei saanut edes olla kauppoja ennen v.1860. Nythän mennään tuosta kenties takaisin kun kaupat maaseudulta alkaa sukupuuton partaalla olla.

Sieltä käytiin sitten markkinoilla, ja kulkukauppiaita kävi, etenkin "laukkuryssiä", joka jäänyt terminä edeleen elämään. Kaupunkien kaupoissa ei juuri ollenkaan, ehkä pari kertaa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mummoni laitettiin 30-luvulla ajamaan reellä reittejä auki kovien myrskyjen jälkeen. Keksittekö jotainnläytännön syytä, miksi pikkutyttö laitettiin siihen työhön? Mummo kertoi pelänneensä aina että reki kaatuu helpommin, kun hän oli niin kevyt ja hevonen kipakka. 

Syy oli tietysti se, että vanhempien ja vahvempien työpanos oli arvokkaampi muissa töissä. Talon piti kuitenkin pitää oma osuutensa kievarireittien varrella avoimena, tai siis kuljettavan. Talon heiveröisin oli tuohon puuhaan se tuottavin yksilö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hevosella aurattiin teitä. Myös ihan lapiolla lapioitiin lumia teiltä pois.

Lähinnä kaupungeissa. Ei niitä maalla aurattu.

Miettikääs sitä hevosen paskan määrää, joka oli kaupungin kaduilla keväällä lumien sulettua.

Oli ne kulkureitit maallakin olemassa. Mutta kyllä ne reitit aurautui myös kun säännöllisesti reen kanssa ajettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää,

Se oli muuten ihan älytön määrä polttopuuta, mikä vietiin Saimaan alueelta Pietariin. Silloinen metropoli tarvi valtavasti polttopuuta. Ja myös rakennuspuuta ja kiveä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää,

Myrskyluodon Maija on myös varsin sivistävä historian kannalta. Suosittelen joko kirjana tai elokuvana,tai vaikka molempina. Historiallisista romaaneista Kaari Utrio on kuvannut realistisia elinoloja vaikkakin tarinat ovat fiktiota. On myös iso joukko muita kirjailijoita, jotka ovat kyenneet kuvaamaan entisaikojen elämää niin hyvin kuin nyt joku itse silloin elämätön ylipäänsä kykenee.