En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Mun tuli nuorenpana matkustettua paljon linja-autolla pitkiä matkoja ja ikkunasta ulos katsominen riitti siihen että tiesin suunnilleen paljonko matkaa on jäljellä. Vaikka olis ollut pelkkää metsää vierellä, eikä tienviittoja näkyvillä.

Kyllä ne reitit oppii huononpikin suunnistaja. Niin kuin minä. Navigaattorin ja kartan kanssa eksyn helposti... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Talvella on tehty paljon metsätöitä,  tietysti niinä valoisina tunteina ja jäätyneen maan aikoina eli kevättalvella. Lintuja ja pienriistaa on metsästetty sekä ansoja on käytetty. Joskus on tapettu karhu talvipesästä, mutta se kai oli harvinaista.

Metsätöitä tehtiin talvisin osittain siksi, että puu oli parhaimmillaan, ja osittain siksi, että talvella puiden liikuttelu lunta pitkin oli merkittävästi helpompaa kuin kesällä. Ja tietysti myös siksi, että keväästä syksyyn oli muitakin kiireitä; viljely vei aivan älyttömästi aikaa.

Kirjasuosituksia täällä jo oli, lisäisin niihin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla osa 1:n. Toki muutkin kaksi osaa, mutta ensimmäisen kirjan antama kuva torpparin elämästä on todella elämänmakuinen (ei ole myöskään raskasta luettavaa, vaikka aihe osittain raskas onkin).

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Vaikea katsoa kun 1800 luvulta ei ole elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää,

Aleksis Kivi kuvaili Seitsemässä veljeksessä tilannetta, jossa talo palaa jouluna ja täytyy lähteä pakosalle. Se oli mieoikuvitusta, mtuta tosielämässä sitä on tapahtunut paljonkin, koska tulta käytettiin lämmitykseen ja valaisemiseen.

Juu. Päreet ja olkilattia ovat herkkä yhdistelmä. Öljylamppu muutti yhtälöä dramaattisesti, mutta sekin on aika tuore keksintö, ja kynttilät olivat pitkään kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni,  on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää  <3

Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.

Ihmeen idyllinen kuva. Luulisin että ainakin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun kesäaika on tehty ulkotöitä, ja varsinkin syksyllä peltotöitä ja leivontaa, on talviaika varmaankin käytetty langan kehruuseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja muuhun. Kynttilät, astiat ja kaikki on tehty itse. Varmaan mukavia hommia päreen valossa kovaa varrasleipää,

Miehet varmaan korjasivat kaikea talon töissä tarvittavia työkaluja seuraava kesää varten.

Vesireitti kesäisin oli monesti ainoa polkua kummempi yhteys isoon maailmaan. Teitä ei edes pidetty tarpeellisina. Ainahan oli pärjätty ilmankin. 

Kyllä ne taidot tulivat sukupolvien perimätiedon ja elämäntavan mukana. Itämerensuomalaiset kansat ovat vaeltaneet nykyisen Venäjän alueelta, jopa Siperiasta asti. Suomen talvi ei kyllä varmasti vedä vertoja Siperian talvelle, joka on ankaruudessa omaa luokkaansa.

On luonnollista, että elämäntavan muuttuessa on aika iso osa tästä perinteestä ja elämäntavasta kadonnut, mutta samaan aikaan se on surullista. Itse yritän omassa elämässäni sentään välttää täyttä uusavuttomuutta, mm. wolttaamista ja autoriippuvaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Vaikea katsoa kun 1800 luvulta ei ole elokuvia.

Höpsis, onhan sieltä sellainenkin merkkiteos kuin "Juna saapuu La Ciotatin asemalle" vuodelta 1895.

Juupituupi-linkithän eivät täällä toimi, mutta tällä löytyy: The Arrival of a Train at La Ciotat Station

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso vanhoja leffoja, saa hyvän käsityksen. Hevosilla käytiin metsätöissäkin. Pyykit pestiin avannossa ja vedet lämmitettiin padassa. Pyykit pestiin kerran kuukaudessa. Sauna lämpes kerran viikossa. Hygienia oli mitä oli. Ihmisiä kuoli paljon, kun ei ollut lääkkeitä tai lääkäreitä saatavilla.

Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva kannattaa ainakin katsoa.

Ehdotan ihan lukemista. Eivät ole kauhean paksuja kirjoja.

Meidän piti lukea Punainen viiva koulussa. Elokuva tuli TV:stä niihin aikoihin. Vielä aikuisenakin se tekee aina vaikutuksen. Se kamala köyhyys ja kurjuus ja kun lapsi kysyy miksi heidän tuvassaan ei kynttilä tuiki jouluna.

Ajatelepa, ap, mieluummin sellaisia asioita, jotka ovat sinulle helppoja ymmärtää ja tajuta!

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Tieto ja senaikainen yleissivistys koskivat juuri luontoa, tiedettiin ilmansuunnat ilman kompassia, kasvien nimet ja maaston muodot. Osattiin huomioida pienetkin erot kulkureiteillä. Umpimetsissä ei tarvinnut kaikkien kuljeskella, on ollut kinttupolkuja ja hieman isompia teitä, josta kasvillisuutta raivattiin ja pääsi ratsastaen tai reellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Onpa uusavutonta. Ota silmä käteen katso. Ei kaikki puut näytä samalta, eikä mitkään luonnonmuodostelmat maastossa. Aivan kuten nykyään vaeltaessa erämaassa, on järkevää painaa mieleen maastomerkkejä.

Tähtiä, aurinkoa ja luonnon ilmansuuntamerkkejä voi hyödyntää. Esim. kekomuurahaisten pesä on loiva etelään, jyrkkä seinä osoittaa pohjoiseen ja nojaa usein puuhun tai mättääseen. Avoimella puiden oksat vihannoi etelään. Kompassi on tunnettu melko kauan. Näitä taitoja, mm. yösuunnistusta opetetaan yhä eräoppaille. Kartat oli ennen usein itse piirrettyjä tai isomman alan kartat suuripiirteisiä.

Tähdet näkyivät ennen selvemmin, kun ei ollut keinovaloja joka puolella.  Nykyisin on satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole eläessään nähneet tähtiä paitsi kuvissa.

Kun elettiin koko elämä pienellä alueella, tunnettiin jokainen kolo kuin omat taskut. Jokaisessa talossa asui sukulainen tai tuttu, jolta pystyi kysymään apua.

Ennen metsissäkin kuljettiin niin paljon, että niissä risteili paljon polkuja talosta toiseen. Talvella polut pysyivät auki hiihtämällä.

Ylipäätään nykyihminen ei enää tiedä mihin pystyy - siksi uhriudutaan, vaikka todellisuudessa kestettäisiin vaikka mitä.

Talvella ei juuri menty kirkkoa pidemmille reissuille eikä kyllä paljon kesälläkään. Tavan ihmiset eivät paljon matkustelleet. Sukset sekä hevosvetoinen reki olivat vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä edes tiedettiin, missä ylipäätään mikään paikka on? Esim 10 km matka ja kaikki puut reitillä näyttää samalle, niin sitähän saattaa päätyä 20km päähän sieltä mihin alunperin piti mennä.

Onpa uusavutonta. Ota silmä käteen katso. Ei kaikki puut näytä samalta, eikä mitkään luonnonmuodostelmat maastossa. Aivan kuten nykyään vaeltaessa erämaassa, on järkevää painaa mieleen maastomerkkejä.

Tähtiä, aurinkoa ja luonnon ilmansuuntamerkkejä voi hyödyntää. Esim. kekomuurahaisten pesä on loiva etelään, jyrkkä seinä osoittaa pohjoiseen ja nojaa usein puuhun tai mättääseen. Avoimella puiden oksat vihannoi etelään. Kompassi on tunnettu melko kauan. Näitä taitoja, mm. yösuunnistusta opetetaan yhä eräoppaille. Kartat oli ennen usein itse piirrettyjä tai isomman alan kartat suuripiirteisiä.

Tämä on ohis, mutta olen nähnyt hauskan amerikkalaisen dokumentin sikäläisestä liikkumisesta joskus 100 vuotta sitten ja aiemmin. Tottakai oli olemassa karttoja, mutta tiettyä paikkakuntaa koskeva kartta oli usein epämääräinen. Teillä ja taloilla ei aina ollut tarkkoja osoitteita. Niinpä jotkut keksivät matkustella ympäriinsä ja kirjoittaa matkaoppaita. Aja ensin sitä ja sitä tietä niin monta km (tai minuuttia) ja sitten vaaleanvihreän talon kohdalla käännyt vasemmalle ja ajat eteenpäin 1 km ja sinisen talon kohdalla käännyt oikealle...Oppaat eivät aina pysyneet ajan tasalla, kun ihmiset saattoivat yhtäkkiä maalata talonsa toisenväriseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän pienistä kylistä/omasta pihapiiristä juuri tarvinnut talvella kulkeakaan. Kaikki oli säilötty talven varalle ja yleensähän jonkun sortin kätilöntapainen jokaisesta kylästä löytyi. Tietysti pahemman taudin sattuessa usein kuoltiin kotiin kun lääkäreitä harvakseltaan kylissä oli. Lähinnä isommissa pitäjissä. Kauppaa käytiin/markkinoita pidettiin sulan maan aikaan. Ennen ei tarvinnut saada just nyt kaikkea, talveen osattiin varautua polttopuilla, päreillä, kynttilöillä ja säilötyllä ruualla. Liki joka torpassa oli hyötyeläimiä, lisäksi jo nuoret osallistuivat metsästykseen ja kalastukseen. Ja hevosella sai ajourat pidettyä kunnossa, hevonen on taitava suunnistamaan samoja uria pitkin. Ja ennen traktoreita oli myös olemassa hevosten vetämiä auroja.

Lääkärilläkin oli siihen aikaan vain rajalliset mahdollisuudet auttaa potilaita. Ei ollut antibiootteja, joten keuhkokumme yms koitui helpostikuolemaksi. Lääkärit kyllä tunnistivat tavalliset taudit paremmin kuin nykyisin, koska kohtasivat niitä koko ajan. Esim. tartuntatauti tuhkarokko, joka nyt on vähentynyt rokotusten ansiosta.

Hevosella aurattiin teitä. Myös ihan lapiolla lapioitiin lumia teiltä pois.

Siihen aikaan ihmiset eli olosuhteiden mukaisesti. Talvella on ollut pimeätä eikä silloin ole voitu tehdä juuri mitään muulloin kuin valoisan aikaan. 

Muistan hyvin sen ajan, kun tälle kylälle johtavaa tietä alettiin auraamaan talvisin. Siitä on 60 vuotta. Siihen saakka tänne pääsi talvisin ainoastaan rekitietä pitkin. Tai hiihtämällä. 

Hyvin harvoin on järven jäällä paljon lunta. Jäitä pitkin kuljettiin paljon. Naapurikylälle on jäätä pitkin 3 km, kesällä matkaa kertyy 11 km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.

Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta?   Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän.  Eipä ihme että köyhiä oltiin.

Nimen omaan talvella liikuttiin pitkä matkoja, hoidettiin kaupunkiasiointi: vietiin tilan tuotteet myytäväksi kaupunkiin, ja ostettiin, mitä tarvittiin (yleensä ainakin suolaa ja rautaa, usein myös hieman tekstiilejä, kenties vähän viljaa, käyttöesineitä). 

Talvella kaupunkien kauppiaat nimen omaan ostivat tavaraa tavallisilta maaseudun talonpojilta. Usein kauppasuhde oli johonkin tiettyyn kauppiaaseen, johon oltiin jo valmiiksi vähän velkaa. Talvisaikana kuljetettiin kesällä suolatut voit, sahattu puutavara (kyllä, myytäväksi sahattiin kotitekoista lankkua, käsin), tervaa, lihaa, viinaa (1866 saakka oli lupa polttaa itse), nahkoja, turkiksia, käsitöitä, pajun parkkia, potaskaa, halkoja, hirsiä ym.

Asioinnit hoidettiin talvella, koska maanteitä joko ei ollut, tai ne olivat huonoja ja vaarallisia (kärryrikot ja rosvotkin vaivasivat). Lisäksi rekeen kuormattua tavaraa hevonen jaksoi kiskoa talvella enemmän viittateitä pitkin. Niin, talvella viitoitettiin pitäjästä toiseen kulkureitit, jotka kulkivat usein jäätyneitä järviä tai tasaisia kankaita pitkin. 10-20 metrin välein oli lumeen tai jäähän lyöty viittoja, eli parimetrisiä puukeppejä pystyyn, ja niitä seuraamalla pääsi kulkemaan talvitietä pitkin, jos tuiskuava lumi oli laittanut tien umpeen. 

Liikennettä tärkeimmillä viittateillä oli niin paljon, että niiden pohja muodostui tamppaantuneesta lumesta kovaksi, ja usein rekien jalakset vieläpä koetettiin saada samanlevyisiksi, jolloin kymmenien rekikuormien jälkeen viittateillä oli jalasten jäljiltä eräänlaiset raiteet, joiden välissä hevoset kävelivät - ja reki luisti hyvin. Jos oikein jaksettiin panostaa, saatettiin levittää tielle avannosta vettä, mutta tätä tehtiin oikeastaan laajemmin vasta puutavaraa metsästä ajettaessa, jolloin tukkitiet jäädytettiin veden avulla (vettä kuljetettiin ja levitettiin ns. vesipasoilla). 

Vierailija kirjoitti:

Talvella ei juuri menty kirkkoa pidemmille reissuille eikä kyllä paljon kesälläkään. Tavan ihmiset eivät paljon matkustelleet. Sukset sekä hevosvetoinen reki olivat vaihtoehdot.

Sodassa pääsi matkustamaan ja näkemään maailmaa...tapasi ulkomaalaisia.