Te joilla ei ole yhtään säästöjä, miten teillä kestää pää?
Kysymys otsikossa. Elämässä tulee vähän väliä kaiken maailman maksuja, pakollisia hankintoja jne eteen. Esimerkkinä vaikka tarvitset uudet kengät, tai jokin kodinkone tai vaikka lapsen silmälasit hajoaa, tulee kutsu juhliin jonne pitää hankkia lahja, tai pakollinen hammaslääkärikäynti. Miten selviätte näistä? Ja miten selviätte henkisesti siitä, ettei mitään extraa tällaisiin ole?
Itse käyn töissä mutta talous on silti tiukoilla. Tuntuu että on pakko olla joku varakassa että selviää järjissään eikä tarvitse murehtia koko ajan sitä, että jos tulee jokin ylimääräinen kulu.
Kommentit (212)
Kyllä Suomessa eläminen on nykyään järjettömän hintaista! Tili tuli meni. Ruokakaupassa itkettää kun 20€ menee kilon juustopakettiin, kahviin ja paskapaperiin.
Tuleehan sitä rahaa aina joka kuukausi uuden palkan muodossa. Ei stressaa. Jos ei ole jotain varaa hankkia joskus niin ostan sitten luotolla ja maksan seuraavasta palkasta. Ei kiinnosta säästää eikä makuuttaa rahaa tilillä. t. reipas kuluttaja
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni kymmeniä vuosia niin ettei säästöjä ollut, koska en sairauden vuoksi päässyt työelämään. Aina vaan kuitenkin pärjättiin, pesukoneet, eläinlääkärikäynnit ym pakolliset ostettiin luottokortilla ja hiljalleen maksettiin pois. Ei mennyt luottotiedot, ei jouduttu menemään ilman lahjaa juhliin jne.
Nyt on hyvä tilanne ja säästössä hyvä summa, mutta pesukoneet ym maksetaan ihan käyttötililtä. Nyt tätä osaa todellakin arvostaa.
Mikä teillä käänsi talouden niin että rajaa alkoi jäädä säästöön?
Vierailija kirjoitti:
Eipä se kestäkään.
Juuri näin. Rahahuolet vie yöunetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun oli tuo tilanne, ei tiennyt paremmasta joten ei häirinnyt.
Nyt vanhempana ahdistaa hirveästi kun pitäisi esim uudempaan autoon laittaa iso osa säästöistä.
Nuorena on eri juttu, kun kaikki on enemmän tai vähemmän köyhiä opiskeluaikana. Keski-iässä erot alkavat sitten näkyä kunnolla. Esim ammatinvalinta on yksi asoa mikä vaikuttaa. Humanisti, lääkäri, teologi ja juristi ovat samaa porukkaa opiskelijabileissä, mutta 20 vuoden päästä opiskellun alan seuraukset ja erot ovat selkeät.
Huomaan itse että esim vaatteita pitäisi päivittää joka vuosi, vaikka yrittääkin ostaa laadukasta. Muuten alkaa muuttua nuhjuisemmaksi ja nuhjuisemmaksi. Kengät myös kalliita ja niitä pitäisi uusia että näyttää siistiltä. Elämä on yhtä taistelua kaaosta ja rapistumista vastaan.
Tuo on muuten totta, jos haluaa välttyä näyttämästä nuhjuiselta, niin pakko niitä laadukkaitakin vaatteita on uusittava. Välillä kun katsoo itseään peilistä, voi vain huokaista omalle peilikuvalleen. Yritän ajatella siten, että olen näkymätön keski-ikäinen eikä kukaan kiinnitä huomiota minuun. Toki itsellä olisi parempi mieli, jos esimerkiksi talvitakki olisi uusi ja tyylikäs. Mutta yritän ajatella, että minulla sentään on se talvitakki, joka on antanut lämpöä jo useamman talven. Ja kun ei tule käytyä missään juhlissa eikä illanvietoissa, niin pärjää kyllä perusvaatteilla. Toki omaa mieltä ja itsetuntoa piristäisi, jos näyttäisi tyylikkäältä ja raikkaalta keski-ikäiseltä. Niin ja varsinkin kunnolliset kengät on nykyään aivan järjettömän hintaisia.
Mutta näillä mennään mitä on.
Ihan hyvin on kestänyt. Elämäni ei pyöri rahan ympärillä. Olen hetkessä eläjä, kun huomisesta ei ole mitään takeita. Hautaan ei saa niitä säästöjä mukaan. Ja aina ne hankinnat ja raha-asiat ja maksut ovat jotenkin hoituneet, joskus ulosotonkin kautta, eikä sekään ollut mikään maailmanloppu vaikka aluksi tuntui kauhealta. En ole oikein koskaan yrittänyt säästää, kun olen aina ollut niin pienituloinen. Mutta ehkäpä voisin tämän keskustelun innoittamana kokeilla sitäkin.
Minä en käy töissä mutta talouteni ei ole tiukoilla. Ei kestäisi pää, jos ei olisi yhtään säästöjä. Aina on äkillisiä menoja varten rahaa. Sitten pitemmän suunnitelman isompiin menoihin teen metsäkauppoja.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun oli tuo tilanne, ei tiennyt paremmasta joten ei häirinnyt.
Nyt vanhempana ahdistaa hirveästi kun pitäisi esim uudempaan autoon laittaa iso osa säästöistä.
Nuorena muutenkin oli hieman eri selviytymiskeinot. Kun raha oli vähissä, niin viinit käymään, ja tästä sai hieman rahaa kavereilta.
En kyllä nykyään uskaltaisi myydä.
Vierailija kirjoitti:
Tuleehan sitä rahaa aina joka kuukausi uuden palkan muodossa. Ei stressaa. Jos ei ole jotain varaa hankkia joskus niin ostan sitten luotolla ja maksan seuraavasta palkasta. Ei kiinnosta säästää eikä makuuttaa rahaa tilillä. t. reipas kuluttaja
Miksei säästäisi mieluummin etukäteen niin, että ei tarvitsisi odottaa seuraavaa palkkaa jotain hankkiakseen?
Mulla oli jonkinlainen puskurirahasto jonka kartuttaminen on pienipalkkaisella todella hidasta, koska niitä yllärimenoja tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ja sitten on taas satasten vajaus joka pitää säästää takaisin plus tietty saada sitä puskuria kokonaisuutenakin isommaksi.
Sitten tuli korona ja rajoitukset, työtunnit väheni ja lopulta työ meni kokonaan ja siinäpä sitten alkoi ollakin puskurirahat mennyttä kun samaan aikaan kaiken pakollisen hinnat vaan nousi nousemistaan.
Mä en jotenkin enää jaksa edes välittää. Se on kyllä edelleen iso pettymys, ettei hyödyttänyt tässä elämässä pätkän vertaa, että on hyvä ihminen ja ns kiltti kympin tyttö joka kantaa vastuuta ja hoitaa omat asiansa sekä kartuttaa yhteistä pottia veroja maksamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäviin menoeriin voi hyvin käyttää vaikka Visa luottoa jos on säännölliset tulot ja on sopinut luoton kuukausierät kohtuullisiksi.
Luotolla eläminen vain lisää ahdistusta. Ostan sen mihin on varaa, eli en juuri mitään, ja muu saa jäädä.
Minulta hajosi juuri puhelin ja tarvitsen sitä ehdottomasti, joten ostin sen osamaksulla. Olen ostanut lähestulkoon kaiken korottomilla osamaksuilla ja maksanut pois niin nopeasti kuin vain pystyy. Ei minulla ole 300e ylimääräistä mihinkään hajoaviin laitteisiin, kun käytän ne pienet säästöt ruokaan.
Eikä minua ahdista elää luotollakaan, kun mitään muita lainoja ei ole. Visavelkaa on lomautusten takia kerääntynyt muutama satanen, mutta ne maksan pois sitten ensi vuoden veronpalautuksista. Sitten koittaa taas lomautukset talvella ja sellaista oravanpyörää tämä on.
Me saatiin onneksi talolaina maksettua joka otettiin vuonna 2003.. nyt 50 kymppisinä pärjätään kun ei ole velkaa mutta kyllä rahaa arkeen kuluu ja ollaan tultu piheiksi eikä ole tullut mieleenkään että otettaisiin enää lainaa tai ostettaisiin uudempaa autoa tai kesämökkiä..säästetään ja autetaan lapsia että pääsevät alkuun elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun oli tuo tilanne, ei tiennyt paremmasta joten ei häirinnyt.
Nyt vanhempana ahdistaa hirveästi kun pitäisi esim uudempaan autoon laittaa iso osa säästöistä.
Nuorena on eri juttu, kun kaikki on enemmän tai vähemmän köyhiä opiskeluaikana. Keski-iässä erot alkavat sitten näkyä kunnolla. Esim ammatinvalinta on yksi asoa mikä vaikuttaa. Humanisti, lääkäri, teologi ja juristi ovat samaa porukkaa opiskelijabileissä, mutta 20 vuoden päästä opiskellun alan seuraukset ja erot ovat selkeät.
Huomaan itse että esim vaatteita pitäisi päivittää joka vuosi, vaikka yrittääkin ostaa laadukasta. Muuten alkaa muuttua nuhjuisemmaksi ja nuhjuisemmaksi. Kengät myös kalliita ja niitä pitäisi uusia että näyttää siistiltä. Elämä on yhtä taistelua kaaosta ja rapistumista vastaan.
 
Kunnolliset talvikengät maksaa 200 eurosta ylöspäin. Oon iloinen että ostin vuosi pari sitten etukenossa uudet kengöt tarjouksesta vaikka vanhat meni vielä joten kuten. Nyt mulla on hyvät talvikengät taas ehkä 5 vuodeksi
Tähän aikaan vuodesta ei olekaan säästöjä, kun on juuri maksettu kaikki vuoden laskut. Nyt sitten vain tienataan säästöön rahaa, jotta saadaan ensi kesänä ja syksyllä maksettua kaikki laskut. Talvella ei tule maksuun muita asumisen kuluja kuin sähkölasku ja lainanlyhennys. Kaikki muu maksetaan huhti- lokakuun aikana.
Sinun tilanteesi lähinnä hävettää. Rukoilin puolestasi
Vierailija kirjoitti:
Mua stressaa jos käyttötilin saldo menee alle 100 000€😂
Hölmöä pitää noin paljon tilillä, eikä sidottuna sijoituksiin
Tiedä nyt miten se pää kestäis jos ne säästöt sitten on vaikka sijoituksissa ja niidenkin kanssa pitää kynsiä olla syömässä
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin onneksi talolaina maksettua joka otettiin vuonna 2003.. nyt 50 kymppisinä pärjätään kun ei ole velkaa mutta kyllä rahaa arkeen kuluu ja ollaan tultu piheiksi eikä ole tullut mieleenkään että otettaisiin enää lainaa tai ostettaisiin uudempaa autoa tai kesämökkiä..säästetään ja autetaan lapsia että pääsevät alkuun elämässä
Tosiaan vielä lasten auttaminen alkuun omassa elämässä. Mielellään kyllä tekisi kaikkensa, että omilla lapsilla olisi hyvä alku eivätkä joutuisi esim velkaantumaan jo opiskeluaikoina. Monet varakkaammathan saattaa ostaa lapsille asunnotkin valmiiksi. Varallisuus kertyy suvussa, samoin varattomuus monesti. Poikkeuksiakin on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättäviin menoeriin voi hyvin käyttää vaikka Visa luottoa jos on säännölliset tulot ja on sopinut luoton kuukausierät kohtuullisiksi.
Luotolla eläminen vain lisää ahdistusta. Ostan sen mihin on varaa, eli en juuri mitään, ja muu saa jäädä.
Mulla on myös periaate, että luottokorttia en hanki. Jos tarvitsen jotain, niin säästän siihen matalista tuloistani.
Meillä meni kymmeniä vuosia niin ettei säästöjä ollut, koska en sairauden vuoksi päässyt työelämään. Aina vaan kuitenkin pärjättiin, pesukoneet, eläinlääkärikäynnit ym pakolliset ostettiin luottokortilla ja hiljalleen maksettiin pois. Ei mennyt luottotiedot, ei jouduttu menemään ilman lahjaa juhliin jne.
Nyt on hyvä tilanne ja säästössä hyvä summa, mutta pesukoneet ym maksetaan ihan käyttötililtä. Nyt tätä osaa todellakin arvostaa.