Tunnetko ketään jota vaikeudet olisi vahvistaneet??

Pidän itseäni tällaisena. On ollut rankka lapsuus ja aika karmea avioliitto ja siitä kun lähdin, sain mukaani lapset, oman henkiriepuni ja työkoneen. Tyhjästä on elämä rakennettu uudelleen viimeisen 6v aikana, välillä yrittäen sietää exän kiusaamista yms.

Nyt on elämä hyvin ja todellakin tiedän kuka olen ja mihin pystyn, kukaan ei pysty mua nujertamaan. Kokemusteni kautta pystyn ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita ja ihmiskohtaloita ja tunnen empatiaa ihmisiä kohtaan, joita elämä kohtelee kaltoin ja toki muutenkin. Kaikesta huolimatta näen elämässä paljon valoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tieteellisesti todistettu, että mikä ei tapa, vahvistaa vain. Kärsimys jalostaa. Resilienssiä kaikille!

No ei ole. Lukuisat tutkimukset nimenomaa tukevat sitä, että traumat heikentävät ihmistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi, jos tarkastelemme mitä tahansa ongelmaryhmää (päihdeongelmaiset, rikolliset jne.), taustalta löytyy aina haastava menneisyys. Vastaavasti menestyneiden ihmisten taustalla on usein varakas ja ehjä koti.

Niin. Vahvaksi tullaan, kun saadaan sopivan kokoisia haasteita sopivin aikavälein. 

Liikaa, vääränlaista ja väärään aikaan koetut koettelemukset tekevät ihmisestä käytännössä joko särmikkään, kylmän tai fyysisesti sairaan - tai kaikkia niitä. Kylmyys ja julmuus ovat toki jonkun mielestä synonyymi vahvuudelle.

Kun tarpeeksi paskaa tulee niin ei kyllä enää vahvista vaan murtaa... ei pää kaikkea kestä

Vahvimmat tuntemani ihmiset ovat suht tasaista ja turvattua elämää kaikin tavoin eläneitä ihmisiä. Heillä on mahdollisuuksia sekä uskoa elämään.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Vanhempansa menettäneelle on voinut olla hyvät vanhemmat ja koti. Sen sijaan väkivaltaisia tai pelottavia vanhempia ei kaipaa eikä tarvitse kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Ei minua ainakaan haittaa vaikka joku valittaisi vanhemmistaan. Eihän ne minun vanhempiani tai elämääni ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, moniakin, mukaanlukien itseni.

Kyllä ne vaikeudet lisää resilienssiä, ei sitä oikein muuten pysty kehittämään.

Tietysti se menee vähän niin, että se joka ei tapa, vahvistaa. Vaikka ei tappaisi kirjaimellisesti, voi mennä henkisesti rikki, tai miksei ruumiillisesti. Mutta kyllähän ihmiset selviää ihan järjettömän pahoista vastoinkäymisistä. Ovat kyllä vahvoja.

Ihminen voi sinun silmissäsi selvitä pahoistakin vastoinkäymisistä näennäisesti mutta et ikinä tiedä millaista kamppailua ihminen saattaa edelleen käydä. Monet traumat vaatii vuosienkin terapiaa, krooniset sairauden synnyttävät uusia liitännäissairauksia jne. Itse taistellut näiden molempien kanssa vuosia enkä millään mittapuulla koe olevani vahva vaikka sitä minulle joka puolelta koitetaankin toitottaa. Kun kroppa ja mieli on loppu niin en koe itse elämässä mitään järkeä.

No, minun silmissäni ihminen jonka mies tappoi hänen neljä lastaan ja itsensä, eikä tehnyt itsaria, vaan jatkoi aikanaan elämää ja perusti uuden perheen, on hyvin vahva. Se ei sulje pois sitä, etteikö hänellä ikuisesti ole se trauma menetetyistä lapsista mielessä. Mielestäni ihmisestä tekee vahvan juuri se, että jaksaa kamppailla traumojensa kanssa ja käydä terapiassa, eli ei luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Siinä on sitten vika loukkaantujassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tieteellisesti todistettu, että mikä ei tapa, vahvistaa vain. Kärsimys jalostaa. Resilienssiä kaikille!

No ei ole. Lukuisat tutkimukset nimenomaa tukevat sitä, että traumat heikentävät ihmistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi, jos tarkastelemme mitä tahansa ongelmaryhmää (päihdeongelmaiset, rikolliset jne.), taustalta löytyy aina haastava menneisyys. Vastaavasti menestyneiden ihmisten taustalla on usein varakas ja ehjä koti.

Niin. Vahvaksi tullaan, kun saadaan sopivan kokoisia haasteita sopivin aikavälein. 

Liikaa, vääränlaista ja väärään aikaan koetut koettelemukset tekevät ihmisestä käytännössä joko särmikkään, kylmän tai fyysisesti sairaan - tai kaikkia niitä. Kylmyys ja julmuus ovat toki jonkun mielestä synonyymi vahvuudelle.

Ei, vaan vahvuutta ja hyvää itsetuntoa kasvatetaan lapselle jo syntymästä lähtien jotta niistä haasteista selviäisi sitten kun niitä eteen tulee. Negatiiviset haasteet eivät vahvista ketään vaan yrittävät horjuttaa perustavanlaatuisesti mieltä/jaksamista/uskoa parempaan. Se, miten niistä selvitään ja yli päästään onkin sitten se, miten niihin on "valmistauduttu". 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Muiden kokemuksia ei pitäisi alkaa tuolla tavalla ulkopuolisen vertailemaan, koska ikinä ei voi tietää mitä he oikeasti ovat kokeneet. Lisäksi me ihmiset olemme jokainen yksilöitä ja se haaste mikä on toiselle "tavallinen" voi murtaa toisen. Kummankin kokemus on ihan yhtä aito ja todellinen, eikä vahvemman kokemuksella voi vähätellä heikomman kokemusta.

Eihän se välttämättä ole vahvuutta. Olen jäänyt yksin pienen lapsen kanssa ja olin vielä raskaana, kun lasten isä kuoli äkillisesti. En jatkanut elämää silkkaa vahvuuttani, vaan ihan vaan pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, moniakin, mukaanlukien itseni.

Kyllä ne vaikeudet lisää resilienssiä, ei sitä oikein muuten pysty kehittämään.

Tietysti se menee vähän niin, että se joka ei tapa, vahvistaa. Vaikka ei tappaisi kirjaimellisesti, voi mennä henkisesti rikki, tai miksei ruumiillisesti. Mutta kyllähän ihmiset selviää ihan järjettömän pahoista vastoinkäymisistä. Ovat kyllä vahvoja.

Ihminen voi sinun silmissäsi selvitä pahoistakin vastoinkäymisistä näennäisesti mutta et ikinä tiedä millaista kamppailua ihminen saattaa edelleen käydä. Monet traumat vaatii vuosienkin terapiaa, krooniset sairauden synnyttävät uusia liitännäissairauksia jne. Itse taistellut näiden molempien kanssa vuosia enkä millään mittapuulla koe olevani vahva vaikka sitä minulle joka puolelta koitetaankin toitottaa. Kun kroppa ja mieli on loppu

Edelleen: ihminen joka on hyvin traumatisoitunut ei ole vahvoilla vaan heikossa ja haavoittuvassa asemassa. Kyllä: hän käy terapiassa jotta elämä olisi jotenkin siedettävää eikä sen vuoksi että olisi vahva. Kamala tarina jos totta mutta outo ajatus että näin valtaisa kokemus elämässä olisi jotenkin vahvistanut häntä elämässä? Ei, tällaiset hajoittaa iäksi. Se, että on löytänyt uuden onnen on hyvä asia ja kertoo, että luottaa vielä ihmisiin mutta traumojen yli hän ei pääse koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Tuohan juuri olisi katkeroitumista, jos ei kestäisi muiden ihmisten ongelmia lainkaan. Paskat vanhemmat ei muutu hyviksi sillä että jonkun toisen vanhemman on kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet hirveitä asioita ja silti eivät ole katkeroituneet. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet suhteellisen tavallisia elämänhaasteita ja elävät asenteella, miksi aina minä ja minulle. Välillä omaan huonoon oloonsa jääneet käyttäytyvät jopa loukkaavasti. Valitetaan vaikka paskoja vanhempia, kun vieressä on ihminen, jolta on vanhemmat kuolleet. Mutta hänellä oli parempi lapsuus, ei tarvinnut kärsiä vanhemmista. 

Ei se elämä ole pelkästä vanhempien elossaolosta kiinni. Olosuhteet ratkaisee enemmän.

Kohtuullisen määrän vaikeuksia vielä kestää, ja taistelun halu säilyy sekä sisukkuus kasvaa. Sitten alkaa kyynistyä ja turhautua, kun mikään ei auta. Lopuksi lamaantuu ja antaa periksi. Menköön sitten vaan kaikki lopullisesti pieleen, kun joku on saanut tällaisen osan.  

Naistenmies sai tippurin, nykyään on miestennainen.

Minua vaikeudet ovat heikentäneet, saaneet vetäytymään. Olen väsynyt kaikenlaisiin vastoinkäymisiin. 

En. Kerron jo sattuu sellainen tulemaan vastaan

Vaikeudet tekee surulliseksi...