Lue keskustelun säännöt.
Onko oireitasi vähätelty lääkärissä?
12.11.2024 |
Oletko saanut lääkäristä tarvittavaa lääkinnällistä apua? Entä onko oireitasi vähätelty tai oireet laitettu stressin ja mielenterveysongelmien piikkiin tai oltu muuten töykeitä?
Kerro kokemuksesi
Kommentit (142)
Julkisella puolella vaivoihini ja oireisiini on suhtauduttu parhaassa tapauksessa normaalisti ja usein vähätellen. Usein ei ole haluttu edes tutkia ja heti jos tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään niin on vain kehotettu elämään oireiden kanssa vaikka ne käytännössä estävät normaalin arjen. Yksityisellä puolella olen saanut parempaa hoitoa, mutta sinne minulla ei tällä hetkellä valitettavasti ole varaa ja siksi joudunkin nyt vain kärsimään sairauteni kanssa, ja luultavasti myös tulevaisuudessa, koska ennen kuin tämä vaiva saadaan hoidettua pois ei minulla ole mahdollisuuksia työllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen menee lääkäriin ja suuttuu kun ei saa sitä mitä hän haluaa. HUOH?!?
Tajuatteko miten vìtun typeriä te olette?
Ja miehet menee lääkäriin eivätkä saa oikeanlaista tutkimusta ja hoitoa, ja eivät siitä suutu? Menevät rauhassa kotiin voimaan huonosti niin pitkään kun tulee niin paha sairaus että joutuu suoraan sairaalaan? Joo, varmasti on näin. Miehet kun ei usein viitsi itse alkaa selvittämään mikä voisi olla vialla.
Jos mies saa saikkua sille on aina "oikea tarve".
Potilastarinoissa on jälkiviisauden tuoma hehku. Tilanteet kohdallaan ovat aina olleet erilaisia.
On. Olin kaatunut ja loukannut polveni, polvi turposi enkä saanut painoa jalalle. Lanssilla päivystykseen ja siellä lääkäri vilkaisi jalkaani ja sanoi, että menee buranalla ohi. Viikko sairaslomaa, ei mitään kuntoutusohjeita. Olin nuori, 19-vuotias, en minä osannut vaatia mitään.
No viikko meni ja yhä jalka oli kipeä ja turvonnut. Pääsin yksityiselle lääkärille vakuutuksen kautta. Magneettikuvauksesta sain taistella seuraavan viikon vakuutusyhtiön kanssa. Magneetissa ei näkynyt mitään, lisää saikkua ja polvituki. Saikun loputtua pääsin jotenkuten eteenpäin. Itketti, mutta eihän sen nyt pitäisi sattua, nuori tyttö on vain hysteerinen.
Tästä vuosi eteenpäin ja polveni yhä kipeytyi. En voinut juosta 500m pidempään ilman hirveitä kipuja. Menin lääkäriin kovan tsemppauksen jälkeen, koska ei nyt 20v kuulu tämmöisiä kipuja sietää. Ottivat uudestaan röntgenin. Löytyi polvi täynnä luunsirpaleita. Leikkaukseen. Ja yhtäkkiä pystyin juoksemaan ja urheilemaan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin jo nuorena aikuisena unettomuudesta, minkä takia menin lääkärille. Lääkäri sanoi ensimmäiseksi tosi veemäisellä, lässyttävällä äänellä, että eikö uni tule silmään. Pyysi tätä käynnin lopuksi anteeksi. Mutta olin nuori ja arka, pelästyin ja nolostuin niin pahasti, niin etten vuosikausiin kehdannut hakeutua asian takia lääkäriin. No 30 vuotta on tullut valvottua, nyt olen sentään uskaltautunut lääkäriin. Unettomuuden hoito on kokemukseni mukaan edelleenkin lapsenkengissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei mukamas voinut olla uniapnea koska olen hoikka. Sain tapella,että pääsin mittauksiin.Syy on kurkun rakenne eikä liity painoon.
Mulla sama. Sairastuin kun painoin 52kg.
Meni yli 20v ennenkuin sain oikean maskin. Sen käyttöön vielä puutteelliset ohjeet mutta onneksi muut käyttäjät neuvoivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi kun kävin, lääkärin mielestä oli lihakset jumissa mutta laittoi sitten röntgeniin, soitti sitten ja kertoi että molempien lonkkien nivelet on rikki, sanoin sille että niinhän minä sanoin. No muuttui suhtautuminen silläkin lääkärillä
On vähätelty useita kertoja. Aina en ole saanut tarvitsemaani apua, varsinkaan ns. naisten vaivoihin. Olen lihava ja mielenterveysongelmainen, niin yleensä kaikki vaivat leimataan tutkimatta johtuvaksi jommasta kummasta. Enkä sano, etteikö joku vaiva voisi niistä johtuakin, mutta että ei edes suostuta tutkimaan ja vasta sitten tekemään diagnoosia. Joistakin lääkäreistä on jäänyt jopa traumoja, joten en kovin yksityiskohtaisesti ala kuvailla tapahtumia, etten saa paniikkikohtausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vähätelty. On valehdeltu. Ei ole kerrottu mitä oikeasti on. 100% totta. Ajattele, tuollaisia tuolla työskentelee teidän verorahoilla! Tuollaista ihmmissaastaa!
Ei koskaan. Täytyy kyetä esittämään asiansa täsmällisesti ja selväsanaisesti. Jos on kokemus vähättelystä, lienee oma syy. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vähätelty. On valehdeltu. Ei ole kerrottu mitä oikeasti on. 100% totta. Ajattele, tuollaisia tuolla työskentelee teidän verorahoilla! Tuollaista ihmmissaastaa!
Toisaalta onhan tuolin meriitti. Että ei edes yritetä laittaa miksikään psyykkiseksi kun tietävät että ei ole sitä ja ei oireiden perusteella menisi läpi selittelyt. Tai tuhmille ääliöille menisi.
Lisäksi mikään käytöksessä tai olemuksessa ei viittaa mt ongelmiin. Päinvastoin kuinka moni osaisi vihjailla samanlaisissa tilanteissa ja olla rauhallinen vaikka tietää että kohdellaan törkeän rikollisesti.
päinvastoin moni olisi hermorauniona byääää uskokaa minnuuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Täytyy kyetä esittämään asiansa täsmällisesti ja selväsanaisesti. Jos on kokemus vähättelystä, lienee oma syy. Ei mulla muuta.
Tuon logiikan mukaan voi sanoa, että kaikki on aina oma syy. Vanhempien kuolemakin on omaa syytä, kun ei ole osannut huolehtia heistä paremmin, viedä heitä ajoissa oikealle lääkärille yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Täytyy kyetä esittämään asiansa täsmällisesti ja selväsanaisesti. Jos on kokemus vähättelystä, lienee oma syy. Ei mulla muuta.
Varmaan on joo oma syy paitsi poikkeustilanteissa eli on joutunut jonkun vainon kohteeksi vaikka kyseisessä kaupungissa ja siihen liittyvät esim. joitain päättävissä asemassa olevat tai jopa ulotetaan terveydenhuoltoon asti.
Jos joku luulee olevansa kovinkin välkkyy ja omaa sadistista intoa kuluttaa aikaa ja energiaa jonkun häiritsemisestä se saatetaan ulottaa järjestelyin ihan minne vaan. Jopa terveydenhuoltoon.
Ai kaikki jopa olisi mukana? Ei kaikki, mutta useampi kuitenkin ja juju onkin siinä että nämä järjestetään aina paikalle silloin kun tuo uhri ja rikosten kohde menee asioimaan jossain. Näin mukamas kaikki ovat mukana. Eli toimivat tahallisen rikollisesti ja jopa niin että koituu vakavaa haittaa asianomaiselle! No jos oma moraali kestää tuon niin minkäs sille voi.
Täytyy olla ääliö lääkäri jos asian esittämisestä tai siitä miten henkilö puhuu riippuu se että ei osaa antaa oikeaa diagnoosia tai lääkitystä kun kyse ihan näkyvästä fyysisestä sairaudesta sanotaan vaikka silmäoireet. Tuollaisia ällöttäviä paskakasoja on kyllä lääkäreinä tai jos eivät ole lääkäreitä niin toimivat ainakin sairaalan tiloissa.
Vierailija kirjoitti:
On. Kipuni ja muut vaivat oli muka psyykkistä ja terapialla yritettiin hoitaa, mutta eipä ne kivut kadonneet. Sitten tuli niin kovia kipuja, että jouduin sairaalaan ja siellä todettiin, että sullahan on vaikeasti yliliikkuvat nivelet ja lisäksi sain voimakkaita hermokipuja mm. kylmästä.
Sydänoireet oli närästystä ja sain närästyslääkkeet. Vieläkin taistelen muutamista oireista, kun ei tiedetä mitä on ja tutkimukset loppuu kun mitään ei löydy. Oirekuva on MS-taudin kaltainen, mutta MS-tauti se ei ole. Joinakin päivinä kerran 100metrin liikkuminen on vaikeaa, kun ei ole voimia. Jos ylitän ja yritän jatkaa niin jalat alkaa täristä ja meinaa kadota alta. Noina päivinä jo pään kannattelu on vaikeaa ja jaksan vain maata.
Kädet ja jalat täysin puutuneet pysyvästi. Enmg puhdas ja tutkimukset jäi siihen.
No on multa jotain löytynyt ja uhannut henkeäkin nämä oireet. Lääkitykseen menee noin 20 000€ vuod
Siis hetkinen. Kerrotko vähän tarkemmin. Itselläni on nimittäin samankaltaiset oireet ja samat tutkimukset, josta ei löydy mitään. Miten tuohon sun diagnoosiin päästiin? Ja muutakin tietoa jos saisin olisin kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Kipuni ja muut vaivat oli muka psyykkistä ja terapialla yritettiin hoitaa, mutta eipä ne kivut kadonneet. Sitten tuli niin kovia kipuja, että jouduin sairaalaan ja siellä todettiin, että sullahan on vaikeasti yliliikkuvat nivelet ja lisäksi sain voimakkaita hermokipuja mm. kylmästä.
Sydänoireet oli närästystä ja sain närästyslääkkeet. Vieläkin taistelen muutamista oireista, kun ei tiedetä mitä on ja tutkimukset loppuu kun mitään ei löydy. Oirekuva on MS-taudin kaltainen, mutta MS-tauti se ei ole. Joinakin päivinä kerran 100metrin liikkuminen on vaikeaa, kun ei ole voimia. Jos ylitän ja yritän jatkaa niin jalat alkaa täristä ja meinaa kadota alta. Noina päivinä jo pään kannattelu on vaikeaa ja jaksan vain maata.
Kädet ja jalat täysin puutuneet pysyvästi. Enmg puhdas ja tutkimukset jäi siihen.
No on multa jotain löytynyt ja uhannut henkeäkin nä
Long covid?
Hb ihanteellinen mutta ferritiini 13 "on vielä normaali mutta voithan sä yrittää lisärautaa syödä, en silti katso tarpeelliseksi"
Selkä kipeytyi vähitellen päivän mittaan ja illalla ei jalat enää kirjaimellisesti kantaneet ja toinen jalka oli kokonaan kuin tulessa. Mieheni kantoi päivystykseen missä joku teini-ikäinen lääkäri totesi että ihan normaalia 😄
Minua ei suostuttu edes tutkimaan. Äkäisesti vaan käskettiin ulos. Oli kyllä aikamoinen pettymys. En ollutblainkaan varautunut siihen ettäsuomalaisessa terveydenhuollossa kohdellaan potilasta noin.
On vähätelty monesti julkisella puolella. Terveysasemalla ei tunnistettu välilevynpullistumaa, vaan suositeltiin kylmägeeliä, myöskään keuhkokuumetta ei tunnistettu, ei tunnistettu myöskään veritulppaa keskussairaalan päivystyksessä, eikä vakavaa bakteeritulehdusta, joka johti sairaalaan osastolle. Kaikkia näitä tapauksia yhdistää, että lääkäri ei teettänyt mitään tutkimusta, vain päällisin puolin silmäilemällä päätti, että tuo ihminen ei voi olla sairas, menköön kotiin.
Olen ihmetellyt, että tapahtuuko tällaista kaikille, vai johtuuko se siitä, että ulkonäköni on ns hyvä eli näytän nuorehkolta ja terveeltä. Et tutkitaanko tarkemmin vain ihmisiä, jotka näyttävät vanhoilta ja sairailta. Lisäksi olen nainen ja siitä on tutkimuksiakin, että naisten oireita ei oteta lääkärissä yhtä vakavasti kuin miesten.
T. Hki
Viisi päivää ensimmäisen synnytykseni jälkeen heräsin kuumehorkkaan. Olo oli sekava, päänsärky jätjettömän kova, palelin niin, että hampaat kalisivat yhteen. Soitin naistentautien päivystykseen, jossa tympeä kätilö kivahti, että mitä tänne soittelet, ota Buranaa, jos sulla nyt muka jotain ees on! Kiltisti tein niin. Aamulla olin aivan heikkona ja mies kuskasi suoraan sinne kyseiseen pöivysttkseen mihinkään enää soittelematta. Todettiin vähän vaille verenmyrkytykseksi edennyt rinta- ja kohtutulehdus. Olisin voinut kuolla siihen yöllä.