Onko oireitasi vähätelty lääkärissä?

Lääkäri kyseli perhesuhteista ja sosiaalisesta elämästä kun valitin viikkojen päänsärkyä ja silmien valoarkuutta. Kotona lähti taju ja mies soitti lanssin. Verenpaineet oli katossa ja tutkimuksissa osoittautui että oli ollu aivoinfarkti josta kesti toipua 5 v. Sairaalassa meni 2 viikkoa. 

Oletko sinä omassa ammatissasimalan ehdoton huippu? Miksi oletat että joku maalaislääkäri on?

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan mutta lääkärit ovat kokeneita. Monilla on ollut kymmeniä tuhansia potilaita. He tietävät että ne keski-ikäisten naisten vaivat ovat erittäin usein siellä pään sisällä. 

Vaihdevuodet on todella alidiagnosoitu ja suurimmalla osalla lääkäreitä ei mitään hajua asiasta. Menkää kokeneelle gynekologille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan mutta lääkärit ovat kokeneita. Monilla on ollut kymmeniä tuhansia potilaita. He tietävät että ne keski-ikäisten naisten vaivat ovat erittäin usein siellä pään sisällä. 

Vaihdevuodet on todella alidiagnosoitu ja suurimmalla osalla lääkäreitä ei mitään hajua asiasta. Menkää kokeneelle gynekologille.

Vaihdevuodet ei ole sairaus. 

Minulla ei mukamas voinut olla uniapnea koska olen hoikka. Sain tapella,että pääsin mittauksiin.Syy on kurkun rakenne eikä liity painoon.

eivät kerro kaikkea mitä kuvissa näkyy. esim. mulla on 1cm nikama pois paikoiltaan selästä siitä on magneettikuvakin otettu. uudessa kuvassa se on 0,5cm. lausunnon mukaan. alaselkä on pelkkää nivelrikkoa joka todettu jo n. 30 vuotta sitten. jaloillani pystyn n. 15 minuuttia seisomaan.  lausunnossa mainitaan vain artroosia. skolioosi ollut lapsesta lähtien , nyt sitä ei ole ollenkaan. tälläisiä tapauksia on paljon muitakin. 

On. Yleislääkärinä oli mies, joka ei ymmärtänyt yhtään synnytyksen jälkeisiä kipuja välilihan alueella. Pyysin lähetettä sairaalaan, koska kipu oli jatkuvaa ja kovaa. Lähes nauroi kun sanoi että kestä vaan kyllä se siitä. 

No.. Tästä kului viikko. Jouduin lähtemään tanssiin päivystykseen, koska nousi kuume enkä pystynyt pissaamaan. Selvisi , että välil ihan leikkaus oli vaurio ottanut virtsarakon suuta ja oli ommeltu kiinni toisiinsa väärin. Crp oli yli 400.

Leikattiin heti kiireellisenä. Eli näin voi lääkäri arvioida, että koita kestää. 

Tämä tapahtuu vuosi sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan mutta lääkärit ovat kokeneita. Monilla on ollut kymmeniä tuhansia potilaita. He tietävät että ne keski-ikäisten naisten vaivat ovat erittäin usein siellä pään sisällä. 

Vaihdevuodet on todella alidiagnosoitu ja suurimmalla osalla lääkäreitä ei mitään hajua asiasta. Menkää kokeneelle gynekologille.

Sama juttu esim. migreenin suhteen. Hyvällä ystävällä alkoi loppukesästä migreenikausi. Meni nuorehkolle lääkärille, se vaan sanoi että ei tälle oikein mitään voi... no ystävä etsi vanhan tutun kokeneen lääkärin  ja tämä lekuri totesi että onhan sitä kaikenlaisia hoitoja ja uusiakin keinoja käytettävissä. Helppo sanoa että vika on pään sisällä kun ei osaa tai ei kiinnosta. Äidin kummityttö menehtyi vakavan hoitovirheen seurauksena, sama juttu, ongelma oli ollut "pään sisällä". Jos apua ei saa niin ei kannata antaa periksi, ammattimaistakin apua on saatavilla. Toisilla kokemus auttaa uralla mutta on niitäkin jotka eivät sisäistä mitään muuta kuin omat oletukset. Sama kaikilla aloilla.

Toinen korva alkoi tinnittämään ja kävin lääkärissä. Korva tutkittiin ja kuulo ja annettiin antibioottikuuri, vaikka todettu että ei tulehdustakaan.. Ihme tapa lääkäreillä jakaa antibioottia vaivaan kun vaivaan, vaikka ei tietty mitään apua siitä tinnitykseen ole.

Ei lääkärissä, mutta ajanvaraus-kerberoksilla kyllä. On useamman kerran lääkäri ihmetellyt, että olen vasta nyt täällä. Päivystyksessä useamman tunnin jonotettuani lääkäri ihmetteli, että kuinka olin täällä, hän lähetti minut pikaisesti eteenpäin edes tutkimatta mitenkään enkä ollut ehtinyt kuin vasta aloittaa sen saman, mitä olin päivystyksessä vastaanoton hoitajalle selittänyt vaivastani.

Samantyyppisti kävi lääkärissä, missä valittelin yskiessä rysähtänyt kylkeäni. Hän totesi, että minut olisi pitänyt lähettää röntgenkuviin heti aamusta. Ajan antaneelle hoitajalle olin selittänyt, että kyljestä kuului ja tuntui paukahdus yskiessä ja sen jälkeen yskiminen on ollut yhtä tuskaa. Hoitaja vaan selitti, että yskiminen voi joskus sattua ja hyvin pitkin hampain antoi sitten minulle ajan päivän loppuun. Yritin selittää, että olin jo yli viikon yskinyt tuskaisesti kamalassa yskässäni, mutta tuon hirveän yskänpuuskan aikaisen rusahduksen jälkeen kipu oli aivan eri luokkaa. Paikan röntgeniinkään en sitten enää ehtinyt sinä päivänä, kun se meni kiinni. Murtuneella kylkiluulla on tosi kivuliasta yskiä.

joo mitäpä joku nulikka joka ei ole kuin tyttöä kädestä pitänyt  ymmärtäisi synnyttäneiden naisten ongelmista..

Vierailija kirjoitti:

Toinen korva alkoi tinnittämään ja kävin lääkärissä. Korva tutkittiin ja kuulo ja annettiin antibioottikuuri, vaikka todettu että ei tulehdustakaan.. Ihme tapa lääkäreillä jakaa antibioottia vaivaan kun vaivaan, vaikka ei tietty mitään apua siitä tinnitykseen ole.

Ja kun kerroin, että mistä tinnityksen sain, niin ei uskottu vaan sanottiin että kuvittelen vain että siitä johtuu, että kaikki vain yhteensattumaa. Raivostuttavaa, kai nyt itse parhaiten tiedän mistä tinnityksen sain ja 100 % varma asiasta.

Olin vuosia masentunut, flipaten silloin tällöin. Tulin raskaaksi (suunnitellusti), ja tuli puheeksi ajoittaiset tarmonpuuskani ja epäloogiset tempaukseni. Lääkärin mukaan raskaana olevat naiset ovat "keskimäärin vähän hulluja" eikä noteerannut asiaa. Puoli vuotta myöhemmin sain diagnoosin kaksisuuntaiseen.

Tavallisen neuvolalääkärin osaaminen mt-puoleen ei varmastikaan ole samalla tasolla psykiatrin kanssa, mielestäni kommentti olo mauton.

On aina otettu vakavasti myös terkkarissa, ja kun on krooninen tauti niin myös omia ajatuksiani on kuultu esim lääkinnän suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia masentunut, flipaten silloin tällöin. Tulin raskaaksi (suunnitellusti), ja tuli puheeksi ajoittaiset tarmonpuuskani ja epäloogiset tempaukseni. Lääkärin mukaan raskaana olevat naiset ovat "keskimäärin vähän hulluja" eikä noteerannut asiaa. Puoli vuotta myöhemmin sain diagnoosin kaksisuuntaiseen.

Tavallisen neuvolalääkärin osaaminen mt-puoleen ei varmastikaan ole samalla tasolla psykiatrin kanssa, mielestäni kommentti olo mauton.

Jep ja ainoa mitä neuvolasta saa on lasu joka vaan lisää vanhemman huolta. siinä se apu.

On. Kipuni ja muut vaivat oli muka psyykkistä ja terapialla yritettiin hoitaa, mutta eipä ne kivut kadonneet. Sitten tuli niin kovia kipuja, että jouduin sairaalaan ja siellä todettiin, että sullahan on vaikeasti yliliikkuvat nivelet ja lisäksi sain voimakkaita hermokipuja mm. kylmästä. 

Sydänoireet oli närästystä ja sain närästyslääkkeet. Vieläkin taistelen muutamista oireista, kun ei tiedetä mitä on ja tutkimukset loppuu kun mitään ei löydy. Oirekuva on MS-taudin kaltainen, mutta MS-tauti se ei ole. Joinakin päivinä kerran 100metrin liikkuminen on vaikeaa, kun ei ole voimia. Jos ylitän ja yritän jatkaa niin jalat alkaa täristä ja meinaa kadota alta. Noina päivinä jo pään kannattelu on vaikeaa ja jaksan vain maata. 

Kädet ja jalat täysin puutuneet pysyvästi. Enmg puhdas ja tutkimukset jäi siihen. 

No on multa jotain löytynyt ja uhannut henkeäkin nämä oireet. Lääkitykseen menee noin 20 000€ vuodessa (maksan itse vuosiomavastuun sen reilu 600€). Onneksi asun Suomessa. Alkuun vähäteltiin oireita ja sain vaan apteekkilääkkeitä kokeiluun eikä oikein uskottu, että oikeasti voi tehdä kaikkea sitä mitä mulle teki. Oireet loppui siihen kun aloitus erikoisluvallisen kalliin biologisen lääkityksen. Olin aika huonossa kunnossa, kun sen sain. Kuulun siihen harvinaiseen osaan, joka saanut todella pahoja oireita. Mun keho siis hyökkää itseään vastaan ja saan anafylaksiaa tyhjästä. 

Olin kuulemma liian nuori ja kevyt sappipotilaaksi. Näin sanoi tk:ssa lääkäri ja määräsi happosalpaajia. Puoli vuotta myöhemmin sappirakko poistettiin ja oireet loppuivat. Välissä muutettiin toiselle paikkakunnalle, täällä sain hyvän omalääkärin, joka kuunteli ja määräsi tarpeelliset tutkimukset.

Kroonisen yskäni syyksi arvailtiin mm. Crohnin tautia. Tämä väite aiheutti hilpeyttä gastroenterologin vastaanotolla. Nykyinen diagnoosi taitaa olla yliärtyvä kurkunpää. 

40-vuotiaasta lähtien on ensimmäisenä tunnistettu kansantautimme ikääntyminen. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle, kun joka kerta vie ajanvarauksen, sairaanhoitaja ja lääkärin ajan, ennenkuin keuhkokuume on todennetaan.

On montakin kertaa. Tässä nyt pari esimerkkiä, mutta olisi näitä tarinoita enemmänkin.

E-pillereiden aiheuttamien sivuoireiden ei uskottu johtuneen e-pillereistä, vaan lääkäri määräsi yhtäkkisesti alkaneisiin migreenikohtauksiin vahvaa kipulääkettä ja väitti haluttomuuden johtuvan parisuhteen ongelmista. No, lääke ei auttanut kipuun, vaan lopetin e-pillerit, jolloin kohtaukset ja haluttomuus loppuivat kuin seinään.

Toinen tapaus, kun pari vuotta sitten aloin vuotamaan järjettömästi kuukautisten aikaan, ja arvelin tämän johtuvan kuparikierukasta, joka oli valunut paikoiltaan. Tunsin nimittäin kierukan langat matalammalla kuin normaalisti. Pyysin terveyskeskuksesta aikaa kierukan tarkastukseen, jota ei koskaan annettu. Sen sijaan lääkäri määräsi sukupuolitautitesteihin ja antoi reseptin hormonaalisiin kuukautistensiirtopillereihin. Olin kuparikierukan varta vasten ottanut, koska en halua hormoneihin enää koskea. Menin sitten yksityiselle vaihdattamaan kierukan, joka oli kuin olikin siirtynyt paikaltaan ja samoin vuoto-oireet loppuivat siihen.

Nykyisin käännyn tohtori googlen apuun ja yritän kaikki omahoitomenetelmät ennen lääkärien vaivaamista. Siinä määrin luottamus lopahtanut tuohon ammattikuntaan. 

Viikon pef-seurannassa ei ollut yhtään 250 ylittävää arvoa, mutta mielenterveysongelmahan se on hengen ahdistus on astmassa.

Aamulla flunssa, joka menee kyllä ohi kotiin lepäämään menemällä. Iltapäivällä päivystyksessä keuhkokuume.

Tutuksi on tullut myös naisilla nyt on vatsan alueen kipuja kohdun takia. Kuukautiskipuja on kuulema umpisuolen puhkeaminenkin, mutta mitäs pienistä. 

Sitten kun lisääntymisikäisenä naisena jää kuukautiset selittämättömästi pois, mielenkiinto ja halu tutkia onkin yhtäkkiä potenssiin sata. Ei jää epäselväksi, minkä pitäisi olla prioriteetti numero 1 elämässäni.