Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Ah, kuinka raikasta nähdä värikästä keskustelua vanhemmuudesta ja vuoroviikkoilusta. Palstalla vihdoinkin jotain kiinnostavaa. Tätä vanhemmuuden pöyhimistä ja ruotimista on mukava seurata.

Vierailija kirjoitti:

132: hienoa, että nykypäivänä on mahdollisuuksia, mutta haluaisitko kertoa, miksi pitäisi erota vain siksi, että suhde on kylmä?

Lapset kuitenkin ovat vain lyhyen aikaa siinä rinnalla, ja kuumia suhteita ehtii kyllä harrastaa myöhemminkin. Lapsen onnellisuuteen ei varmastikaan vaikuta ainakaan positiivisesti se, onko vanhemmalla kuuma suhde lapsen näkökulmasta vieraaseen ihmiseen. Tutkimusten mukaan hämmästyttävän harva lapsi tajuaakaan sitä, millainen on vanhempien suhteen lämpötila, jos vanhemmat tulevat toimeen keskenään.

-N47, ydinperheellinen, kuumassa suhteessa.

 

Koska seurasin vierestä ystäväni kipuilua teininä, kun hänen vanhempiensa suhde ja siis koko koti oli todella kylmä. Kavereiden kodeissa oli lämmin tunnelma, ja hän aisti eron kavereiden koteihin hyvin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistunein erojärjestely, johon olen törmännyt oli sellainen, että vanhemmat asuivat parin talon päässä toisistaan ja lapset saivat mennä kumpaan tahansa kotiin silloin kun itse halusivat.

Nämä vanhemmat tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei varmaan olisi muuten onnistunut.

Harva vaan tähän suostuu. Kun silloin se (oma!!) lapsi voi tulla milloin tahansa käymään. Kun mulla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.

Tämä vanhempien itsekkyys on juuri se juttu mikä pilaa minkä tahansa järjestelyn. Esimerkin järjestely kuulostaa ihanalta - siltä että lapsilla on aidosti kaksi kotia, ja heidän kanssa haluaa kumpikin olla.

Lapsen pitäisikin tuntea, että hän on aina tervetullut vanhempiensa luokse ilman että kukaan tai mikään menee edelle. Totta kai saa olla omat menot ja harrastukset ja reissut, mutta siten, että lapsi tuntee aina olevansa se ykkönen vanhemmalle. Eikä niin että ei voi kun juuri nyt ei oikein voi tulla äidin luo kun Keijo-setä on täällä kylässä.

Hirveän itsekästä juoksuttaa lasta paikasta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Tämä juuri. Jos voidaan olla kumppaneita ja kavereita, niin voisi kai sitä jatkaa vielä parisuhteessa? Tämä Sinkkosen juttu on periaatteessa varmaan ihan hyvää asiaa, mutta ei saa nyt yhtään syyllistää niitä, joilla vuoroviikko juttu toimii ja joiden oli kuitenkin ihan syystäkin erota. Jos vanhemmat asuvat vaikka lähekkäin ja lapsi tietää, että hänestä välitetään ja huolehditaan, ei lapsi tuosta pilalle mene. Ruotsissa vuoroviikot on ihan lähtöolettamus, mutta siihen todella tarvitaan se, että kommunikaatio vanhempien välillä toimii.

Ruotsissa todettiin jo ueita vuosia sitten, että tuo systeemi sallii häiriintyneen tai väkivaltaisen osapuolen harjoittaa terroria ja kiusantekoa ex-puolisoa kohtaan niin kauan kunnes kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Heppoisin perustein eroavat ovat usein sarjaeroajia. Etsivät sitä kuumaa intohimoa mutta eivåt ole itsenäistyneet ja kasvaneet henkisesti aikuiseksi. 

Joo, tosiaan Ilmoittavat somessa hetken kuluttua

" olen valmis rakkautee"

157: Se henkilö, jota lainasin nimenomaan kirjoitti, miten hienoa on, että nykyään naiset eivät ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään eikä heidän siksi tarvitse jäädä kylmiin suhteisiin. Eli aivan selkeästi hän ymmärsi rahan motiivina pysyä suhteessa, muttei lapsen etua vastaavana motiivina.

Minäkin toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että saat vielä luottaa toiseen ihmiseen täydestä sydämestäsi. Ymmärrän olevani onnekas, kun elän pitkässä hyvässä liitossa. Mutta tässä ovat maalitolpat jo siirtyneet aika kauas siitä asetelmasta, joka sai minut kommentoimaan. 

N47.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistunein erojärjestely, johon olen törmännyt oli sellainen, että vanhemmat asuivat parin talon päässä toisistaan ja lapset saivat mennä kumpaan tahansa kotiin silloin kun itse halusivat.

Nämä vanhemmat tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei varmaan olisi muuten onnistunut.

Harva vaan tähän suostuu. Kun silloin se (oma!!) lapsi voi tulla milloin tahansa käymään. Kun mulla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.

Tämä vanhempien itsekkyys on juuri se juttu mikä pilaa minkä tahansa järjestelyn. Esimerkin järjestely kuulostaa ihanalta - siltä että lapsilla on aidosti kaksi kotia, ja heidän kanssa haluaa kumpikin olla.

Lapsen pitäisikin tuntea, että hän on aina tervetullut vanhempiensa luokse ilman että kukaan tai mikään menee edelle. Totta kai saa olla omat menot ja harrastukset ja

Tämä! Siksi on todella surullista nähdä kuinka on vanhempia jotka oikein rehentelevät somessa tuollaisella. Lapset ovat hylänneet henkisesti. Elävät kaksoiselämää.

Naislapset tekasevat parit pennut kun tekee mieli, kunnes huomaavat et näissähän on työtäkin. Sitte ero ja vuoroviikoin lapset, voi taas joka toinen viikko olla oma itsensä - naislapsi.

Hyvä jos asuttaisiin niin lähekkäinen, että lapsi voisi nähdä kavereitaan ja harrastaa harrastuksiaan kummankin viikolla. Tai vanhemmat jaksaisivat kuljettaa. Lapsen elämä on muutakin kuin suhdetta vanhempaan! 

 

Usein eroissa on katkeruutta exää kohtaan, tai kilpailuasetelmaa. Varsinkin kun uusia kumppaneita tulee kuvioihin. Aika paljon lapsia pistetään sopeutumaan muutoksiin, ja vaaditaan joustoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

132: hienoa, että nykypäivänä on mahdollisuuksia, mutta haluaisitko kertoa, miksi pitäisi erota vain siksi, että suhde on kylmä?

Lapset kuitenkin ovat vain lyhyen aikaa siinä rinnalla, ja kuumia suhteita ehtii kyllä harrastaa myöhemminkin. Lapsen onnellisuuteen ei varmastikaan vaikuta ainakaan positiivisesti se, onko vanhemmalla kuuma suhde lapsen näkökulmasta vieraaseen ihmiseen. Tutkimusten mukaan hämmästyttävän harva lapsi tajuaakaan sitä, millainen on vanhempien suhteen lämpötila, jos vanhemmat tulevat toimeen keskenään.

-N47, ydinperheellinen, kuumassa suhteessa.

Niin olet jonkun toisen kanssa kuumassa suhteessa, vaikka olet edelleen siinä ydinperheessä? Juu mikäs siinä. Monella tuo vain aiheuttaisi repiviä riitoja. 

 

 

 

 

 <

 

Eli et tajua tai tiedä asiastq yhtään mitään. Silti suu vaan käy. Ole onnellinen, mutta turha sinun on neuvoa ketään kuitenkaan, aivan täysin ilman kokemuspohjaa, tai muutenkaan laajempaa ymmärrystä. Toki anna vaan suun käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistunein erojärjestely, johon olen törmännyt oli sellainen, että vanhemmat asuivat parin talon päässä toisistaan ja lapset saivat mennä kumpaan tahansa kotiin silloin kun itse halusivat.

Nämä vanhemmat tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei varmaan olisi muuten onnistunut.

Harva vaan tähän suostuu. Kun silloin se (oma!!) lapsi voi tulla milloin tahansa käymään. Kun mulla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.

Tämä vanhempien itsekkyys on juuri se juttu mikä pilaa minkä tahansa järjestelyn. Esimerkin järjestely kuulostaa ihanalta - siltä että lapsilla on aidosti kaksi kotia, ja heidän kanssa haluaa kumpikin olla.

Lapsen pitäisikin tuntea, että hän on aina tervetullut vanhempiensa luokse ilman että kukaan tai mikään menee edell

 

Aijaa. Ystävissäni on useita eroperheellisiä, mutta en ole koskaan törmännyt moiseen.

Ongelmallista on jo se että puhutaan, onko lapsi isällä vai äidillä. Mikä on siis sitten lapsen koti?

Lapsena itse olin aina omassa huoneessa, ja sain tehdä siellä mitä halusin, se oli turvani. Sain haaveilla ja olla turvassa, sain potea rauhassa flunssat ja sydänsurut ja muut kriisit. Sain naulata vasaralla seinään hyllyn, jos halusin sisustaa. 

Jos vuoroviikkolapsi on siellä täällä, voi olla että hän jää ikuiseksi vanhempien pelinappulaksi ja haamuksi kun vanhempien puolisot odottaa milloin se häipyy tai menee ulos tai kaverille, pois silmistä.

Voi olla että lapsen taakka kasvaa suureksi kuin vuori, aina väärässä paikassa ja tavarat hukassa. Aikuiset stressaa ja manipuloi mustiksena.

Tai tottuuko liian hyvään ja molemmat vanhemmat koittaa mielistellä ettei se vaan kerro sille toiselle, että olikin vähän ikävää...? 

Vuoroviikot ovat lisänneet käsitystä muidenkin perheiden kohdalla siitä, että kuin mikään ei ole lapsen koti, on vaan isän ja äidin koti. Joiltakin kuulemma kysytään alati, onko sun lapset sulla sillon ja tällöin,  vaikka ne asuu siellä yy.äm. äs.  Se on varmaan ärsyttävää ja loukkaavaa. Opetus tuolloin on myös tiedustella ettei ne vaan olis siellä vaan siellä toisella. Tota se on. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen ja nautin todella siitä, että on kaksi kotia. Kerrostalokaksio ja 100-vuotias torppa maalla. Matkustan yleensä torstaisin torpalle ja teen perjantain ja joskus maanantain etänä. Molemmat rakkaita paikkoja. Eli ei monta kotia ole se ongelma, jos molemmissa on hyvä olla.

Onko sinulla myös eri ihmiset näissä kodeissasi? Näiden lisäksi on vielä uusia, pitkäaikaisia tai lyhyen ajan asuvia aikuisia, jotka asuvat siellä?

Nyt alan ymmärtää miksi nuoret ovat hirveitä vanhempia ihmisiä kohtaan täälläkin. Aivan järkyttävää tekstiä, jättäkää ne knääkät, ei tarvitse välittää ja kuunnella tippaakaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, valitettavasti🥲

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos asuttaisiin niin lähekkäinen, että lapsi voisi nähdä kavereitaan ja harrastaa harrastuksiaan kummankin viikolla. Tai vanhemmat jaksaisivat kuljettaa. Lapsen elämä on muutakin kuin suhdetta vanhempaan! 

 

Usein eroissa on katkeruutta exää kohtaan, tai kilpailuasetelmaa. Varsinkin kun uusia kumppaneita tulee kuvioihin. Aika paljon lapsia pistetään sopeutumaan muutoksiin, ja vaaditaan joustoa. 

Vanhempi joka pistää koko eroprosessinsa someen nöyryyttääkseen lapsensa toista vanhempaa on sairas. Antaa todella huonon mallin ihmisyydestä lapsille.

Ehjä perhe on lapsen koti ja siihen pitää satsata kaikin tavoin. Yhteiskunnankin pitäisi puhua siitä enemmän. Vanhempien yrittää ratkoa ongelmansa eikä heti lähteä hiihtää eri latua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

132: hienoa, että nykypäivänä on mahdollisuuksia, mutta haluaisitko kertoa, miksi pitäisi erota vain siksi, että suhde on kylmä?

Lapset kuitenkin ovat vain lyhyen aikaa siinä rinnalla, ja kuumia suhteita ehtii kyllä harrastaa myöhemminkin. Lapsen onnellisuuteen ei varmastikaan vaikuta ainakaan positiivisesti se, onko vanhemmalla kuuma suhde lapsen näkökulmasta vieraaseen ihmiseen. Tutkimusten mukaan hämmästyttävän harva lapsi tajuaakaan sitä, millainen on vanhempien suhteen lämpötila, jos vanhemmat tulevat toimeen keskenään.

-N47, ydinperheellinen, kuumassa suhteessa.

 

Koska seurasin vierestä ystäväni kipuilua teininä, kun hänen vanhempiensa suhde ja siis koko koti oli todella kylmä. Kavereiden kodeissa oli lämmin tunnelma, ja hän aisti eron kavereiden koteihin hyvin vahvasti.

Minun vanhemmillani oli vaikeaa keskenään, kun olin teini. Olin ihan vakuuttunut, että heidän olisi parempi erota. Mutta niin he mokomat vain menivät rakastumaan toisiinsa uudelleen, kun olin muuttanut kotoa. Tuntui äärettömän hyvältä nähdä heidät rakastuneina, vaikka samalla tajusin, että kai se vähän lisää kitkakerrointa, kun on teini nurkissa. Samalla tämä oli minulle omaa elämääni silmällä pitäen hieno opetus, että suhde voi korjaantua.

Vierailija kirjoitti:

Naislapset tekasevat parit pennut kun tekee mieli, kunnes huomaavat et näissähän on työtäkin. Sitte ero ja vuoroviikoin lapset, voi taas joka toinen viikko olla oma itsensä - naislapsi.

Käsittääkseni naisen täytyy maksaa useita kymmeniä tuhansia tehdäkseen lapsen yksin (klinikalla toki onnistuu, mutta se ei ehkä ole ihan vain tekaisua). Eiköhän siinä ole roolia sillä toisellakin sukupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmallista on jo se että puhutaan, onko lapsi isällä vai äidillä. Mikä on siis sitten lapsen koti?

Lapsena itse olin aina omassa huoneessa, ja sain tehdä siellä mitä halusin, se oli turvani. Sain haaveilla ja olla turvassa, sain potea rauhassa flunssat ja sydänsurut ja muut kriisit. Sain naulata vasaralla seinään hyllyn, jos halusin sisustaa. 

Jos vuoroviikkolapsi on siellä täällä, voi olla että hän jää ikuiseksi vanhempien pelinappulaksi ja haamuksi kun vanhempien puolisot odottaa milloin se häipyy tai menee ulos tai kaverille, pois silmistä.

Voi olla että lapsen taakka kasvaa suureksi kuin vuori, aina väärässä paikassa ja tavarat hukassa. Aikuiset stressaa ja manipuloi mustiksena.

Tai tottuuko liian hyvään ja molemmat vanhemmat koittaa mielistellä ettei se vaan kerro sille toiselle, että olikin vähän ikävää...? 

Vuoroviikot ovat lisänneet käsitystä muidenkin perheiden kohdalla sii

Onko? Ei meillä ainakaan ollut. Ei koskaan.