Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

Itsekkyys. Kyvyttömyys rakastaa lapsiaan. Ei ihme että lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat kasvavat. Tämä suunta tulisi kääntää. Asenteiden tulisi muuttua tukemaan enemmän vakaita ydinperheitä eikä jatkuvaa eroilun aiheuttamaa sekamelskaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

Ja jokainen lapsi, pienikin tajuaa sen varmasti surukseen😥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja molemmissa kodeissa vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. "Odotellaan" milloin lapsi lähtee vuoroviikolle pois.

Vain intohimoa hakevien ei pitäisi päätyä koskaan vanhemmaksi lapselle.

Ja haluttomien ei pitäisi näytellä halukasta, kunnes lapsiluku on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

Itsekkyys. Kyvyttömyys rakastaa lapsiaan. Ei ihme että lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat kasvavat. Tämä suunta tulisi kääntää. Asenteiden tulisi muuttua tukemaan enemmän vakaita ydinperheitä eikä jatkuvaa eroilun aiheuttamaa sekamelskaa lapsille.

Kuulostat äidiltäni, melkein sanasta sanaan. Voi miten lapsena toivoin vanhempieni eroa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo on niin katkera, että olisi pitänyt hankkia kaksi asuntoa. Me vanhemmat vuorottelimme alkuun, mutta sinne toiselle asunnolle ei kuulemma saanut viedä uutta naisystävää. 

Veitkö heti uuden naisesi sinne? Vai vuoden päästä erosta?

Reilut puoli vuotta oli toinen asunto ja kun otin asian puheetki, niin alkoi kaikenmaailman uhkailut.

No ostin exän ulos talostamme. Lapset ovat nyt kaksi viikkoa putkeen vuorotellen. Oli heidän valitsema tapa.

Ikävä juttu. Varmaan oli kipeä asia exällesi, mutta kyllähän puoli vuotta erosta on jo melko kohtelias aikaväli

Pitäisin mielelläni lapset heidän lapsuudenkodissaan, mutta lasten äiti ei suostu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

Itsekkyys. Kyvyttömyys rakastaa lapsiaan. Ei ihme että lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat kasvavat. Tämä suunta tulisi kääntää. Asenteiden tulisi muuttua tukemaan enemmän vakaita ydinperheitä eikä jatkuvaa eroilun aiheuttamaa sekamelskaa lapsille.

Kuulostat äidiltäni, melkein sanasta sanaan. Voi miten lapsena toivoin vanhempieni eroa!

Harmi jos et ole vieläkään päästänyt irti lapsuutesi vaillejäämisistå. Koska jos niitä ei käsittele ennen ensimmäisenkään oman perheen perustamista niin usein epäonnistuu. Ja silloin syyllinen löytyy usein peiliin katsomalla.

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

Joku asiantuntija on sanonut, että vuoroviikkosysteemi aiheuttaa sen, että varsinaista eroa ei koskaan saada käytyä kunnolla läpi. Puolisot ovat kuin näkymättömästi vielä kiinni toisissaan ja avioero on samaan aikaan tosiasia ja juridinen tosiasia, mutta ei siis olla täysin irtaannuttu toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Uusioperheet ovat tilastojen mukaan onnettomampia kuin ydinperheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Tämä juuri. Jos voidaan olla kumppaneita ja kavereita, niin voisi kai sitä jatkaa vielä parisuhteessa? Tämä Sinkkosen juttu on periaatteessa varmaan ihan hyvää asiaa, mutta ei saa nyt yhtään syyllistää niitä, joilla vuoroviikko juttu toimii ja joiden oli kuitenkin ihan syystäkin erota. Jos vanhemmat asuvat vaikka lähekkäin ja lapsi tietää, että hänestä välitetään ja huolehditaan, ei lapsi tuosta pilalle mene. Ruotsissa vuoroviikot on ihan lähtöolettamus, mutta siihen todella tarvitaan se, että kommunikaatio vanhempien välillä toimii.

Ruotsissa on mennyt niin monta muutakin asiaa pieleen, ettei nyt kannata kovin kritiikittömästi sieltä lainata asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Uusioperheet ovat tilastojen mukaan onnettomampia kuin ydinperheet.

Saattaa ollakin. Toisaalta kukaan ei ole meiltä asiaa kysynyt.

T. Onnellinen uusperhe (ja eri vastaaja kuin yllä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Tämä juuri. Jos voidaan olla kumppaneita ja kavereita, niin voisi kai sitä jatkaa vielä parisuhteessa? Tämä Sinkkosen juttu on periaatteessa varmaan ihan hyvää asiaa, mutta ei saa nyt yhtään syyllistää niitä, joilla vuoroviikko juttu toimii ja joiden oli kuitenkin ihan syystäkin erota. Jos vanhemmat asuvat vaikka lähekkäin ja lapsi tietää, että hänestä välitetään ja huolehditaan, ei lapsi tuosta pilalle mene. Ruotsissa vuoroviikot on ihan lähtöolettamus, mutta siihen todella tarvitaan se, että kommunikaatio vanhempien välillä toimii.

Ruotsissa on mennyt niin monta muutakin asiaa pieleen, ettei nyt kannata kovin kritiikittömästi sieltä lainata asioita.

Ruotsissa on mennyt pieleen lähinnä sen vuoksi, että Ruotsalainen hyvinvointi houkutti paikalle liikaa tulijoita.

Siellä on about kaikki paremmin ja siksi tulijatkin valitsivat mieluummin Ruotsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Uusioperheet ovat tilastojen mukaan onnettomampia kuin ydinperheet.

 

Saattaa ollakin. Toisaalta kukaan ei ole meiltä asiaa kysynyt.

T. Onnellinen uusperhe (ja eri vastaaja kuin yllä)

Tiedätkö, miten tilastot ja tutkimustulokset toimii? Ymmärräthän, ettei kaikilta kysytä? Tutkimukseen otetaan riittävän iso otanta N (esim. 5000 ihmistä), joiden vastausten perusteella voidaan olettaa tuloksen pätevän myös esim. 500 000 ihmisen kohdalla samassa suhteessa.

Sinun yksittäinen mielipiteesi ei ole mitenkään relevantti. Etkä sitä paitsi voi täysin aukotta  tietää, miten perheesi jäsenet ajattelevat. Lapset eivät useinkaan halua olla vanhemmilleen rehellisiä todellisista tunteistaan. He eivät halua loukata, he eivät ymmärrä ahdistuksen johtuvan perhekuviosta, he eivät ole tulleet kuulluksi huolineen ennenkään, joten miksi edes sanoa jne.

Mahtavaa, jos teillä menee hyvin. Tutkimustulokset ovat kuitenkin eri mieltä ja tilastollisesti on erittäin todennäköistä, että joku myös sinunkin kuviossasi on oikeasti onneton, vaikka sinä et sitä näe.

Entäs sitten, kun kuvioon tulee mukaan uusperhe? On minun lapset ja sinun lapset ja lapsia voi olla kenties jopa useamman kumppanin kanssa ja sitten hankitaan vielä yhteinen lapsi tai yhteisiä lapsia. Voi olla, että uusperhekin hajoaa ja lapsien välit saattavat katketa kokonaan niihin aikuisiin ja lapsiin, joiden kanssa ovat tottuneet elämään ainakin vuoroviikoin.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten, kun kuvioon tulee mukaan uusperhe? On minun lapset ja sinun lapset ja lapsia voi olla kenties jopa useamman kumppanin kanssa ja sitten hankitaan vielä yhteinen lapsi tai yhteisiä lapsia. Voi olla, että uusperhekin hajoaa ja lapsien välit saattavat katketa kokonaan niihin aikuisiin ja lapsiin, joiden kanssa ovat tottuneet elämään ainakin vuoroviikoin.

Näin myös usein tapahtuu. Lasten kiintymyssuhteita rikotaan muutaman vuoden välein. Eroileva vanhempi antaa mallin lapselleen että kehenkään ei voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen ja nautin todella siitä, että on kaksi kotia. Kerrostalokaksio ja 100-vuotias torppa maalla. Matkustan yleensä torstaisin torpalle ja teen perjantain ja joskus maanantain etänä. Molemmat rakkaita paikkoja. Eli ei monta kotia ole se ongelma, jos molemmissa on hyvä olla.

Erona kuitenkin taitaa olla se, että olet itse päättänyt hankkia nämä kaksi kotia. Eikä ole mitään velvollisuutta vaihtaa paikkaa kuitenkaan. Siellä torpassa ei varmaankaan odota jollain kertaa mahdollisesti itsellesi uusia ihmisiä. Kodissasi on asiat jättämässäsi paikassa ja oma tila jossa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Uusioperheet ovat tilastojen mukaan onnettomampia kuin ydinperheet.

 

Saattaa ollakin. Toisaalta kukaan ei ole meiltä asiaa kysynyt.

T. Onnellinen uusperhe (ja eri vastaaja kuin yllä)

Yllä on ihmisellä hieman ego paisunut. Tilastokin ilmeisesti menisi vinksalleen, jos hän pääsisi sanomaan yhden ihmisen mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Pointtihan oli, että miksi se on lapset, jotka joutuvat elämään kahdessa osoitteessa. Miksi ei aikuinen ole se, joka pakkaa ja muuttaa viikon välein? Niin, siksi, koska se on epämukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

 

Joku asiantuntija on sanonut, että vuoroviikkosysteemi aiheuttaa sen, että varsinaista eroa ei koskaan saada käytyä kunnolla läpi. Puolisot ovat kuin näkymättömästi vielä kiinni toisissaan ja avioero on samaan aikaan tosiasia ja juridinen tosiasia, mutta ei siis olla täysin irtaannuttu toisistaan.

 

Miksi ihmeessä pitäisi täysin irtautua toisistaan, jos on yhteisiä lapsia? Pitääkö niistä lapsistakin irtautua samalla tavalla täysin, kun he aikanaan muuttavat pois kotoa?

Tyypillinen huostaanottotapaus muuten ei ole pahoinpidelty vauva vaan kunnon ihmisten teini, joka ei mahdu kummankaan vanhempansa uuteen elämään.