Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Ihmetyttää tosiaan tuo taakka-sanan käyttäminen omien lasten yhteydessä, hävytöntä, jakamaan taakan! Huhhuh.....sinkkuilkaa vaan rauhassa joka toinen viikko, perästäpäin sitten kuuluu kun lapset aikuisia. Mutta älkää nyt helkkarissa niitä lapsia lisää hommatko vaikka mikä adonis/afrodite osuu kohdalle, piuhat poikki molemmilta ja kiireesti.

Monet aikuisetkin ovat kokeilleet matkalaukkelämää seurustellessaan toisaalla asuvan seurustelukumppanin kanssa. Niin myös minä, joten tiedän, ettei sitä määrättömästi jaksa. Aina on jotain tarpeellista juuri toisessa osoitteessa. Siksipä minun kävi kovasti sääli lapsenlastani, jonka vanhemmat päätyivät erotessaan vuoroviikkosysteemiin. Yritin ehdotella että hankkisivat itselleen lapsen kodin läheltä pikkuasunnon, missä itse vuorottelisivat. Se ei käynyt heille, mutta onneksi lapsi vaikuttaa tottuneen reissaamaan. Tätä helpottaa, kun kaveritkin voivat välillä tulla yökylään kumpaankin kotiin, ja autolla pääsee hakemaan toisesta kodista jos on jotain unohtunut.

Oletan kuitenkin, että lapsi huokaisee helpotuksesta, kun aikuistuessaan saa asua yhdessä ja samassa paikassa.

Itselläni matkalaukkuelämä päätti kaksi pitkäaikaista seurustelusuhdetta, kun ei jaksanut enää olla jatkuvasti pois kotoa, eivätkä olosuhteet suosineet yhteen muuttamista.

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Valitettavasti äiti ei suostu tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Ehjä perhe on lapsen koti ja siihen pitää satsata kaikin tavoin. Yhteiskunnankin pitäisi puhua siitä enemmän. Vanhempien yrittää ratkoa ongelmansa eikä heti lähteä hiihtää eri latua. 

Ihmisten pitäisi eroilla vähemmän jotta lapsien hyvinvointi paranisi. Tahtotilaa ja työtä perheen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehjä perhe on lapsen koti ja siihen pitää satsata kaikin tavoin. Yhteiskunnankin pitäisi puhua siitä enemmän. Vanhempien yrittää ratkoa ongelmansa eikä heti lähteä hiihtää eri latua. 

Ihmisten pitäisi eroilla vähemmän jotta lapsien hyvinvointi paranisi. Tahtotilaa ja työtä perheen vuoksi. 

Kaunis ajatus. Aina se ja voimakas tahtotilakaan ei vaan riitä.

Ex-vaimo on niin katkera, että olisi pitänyt hankkia kaksi asuntoa. Me vanhemmat vuorottelimme alkuun, mutta sinne toiselle asunnolle ei kuulemma saanut viedä uutta naisystävää. 

Vuoroviikkoasuminen on tutkimuksissa todettu parhaaksi asumisjärjestelyksi ydinperheen jälkeen. 

 

Tutkimustieto tukee vuoroasumista

Vuoroasuminen rasittaa nuoren mielenterveyttä vähemmän kuin muut eron jälkeiset asumisjärjestelyt, kertoo norjalaisen Uni Research -tutkimuslaitoksen tammikuussa julkistama tutkimus.

Julkaistu 5.3.2018

Teksti Antti Vanas

Kuvat Mostphotos

colorful bird nest wood box decorated on orange wall background

Vuoroasujilla ilmeni vähemmän mielenterveysoireita kuin nuorilla, jotka asuivat pääasiassa toisen vanhemman luona tai sijaisperheessä, eivätkä vuoroasujat oireilleet enempää kuin ehjässä kahden vanhemman perheessä asuvat. Tutkimuksen kyselyyn ja mielenterveyden kartoitukseen osallistui 7 700 norjalaisnuorta.

Vuoroasumisessa lapsen asuminen jakautuu suunnilleen tasan eronneiden vanhempien kesken. Järjestely on yleistynyt vauhdilla viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana.

Edestakaisin muuttamisen vaikutuksista lapsen sopeutumiseen ja kehitykseen on kiistelty paljon, vaikka tutkimustieto yleensä järjestelyä puoltaakin. Useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan vuoroasuminen eron jälkeen on lapsen kannalta selvästi yhden kodin mallia parempi ratkaisu.

Lapset vuoroasuvat 1015 prosentissa eroperheistä.

Ylen lokakuussa julkaiseman uutisen mukaan 1015 prosenttia suomalaisista eroavista vanhemmista päätyy nykyään siihen, että lapset asuvat vuorotellen molempien luona. Jompaankumpaan tai molempiin uusperheisiin voi lisäksi kuulua vanhemman uusi puoliso ja hänen lapsiaan.

Oikeusministeriön työryhmä ehdotti syyskuussa, että vuoroasuminen kirjattaisiin uudistettavaan lapsenhuoltolakiin. Lapsen asuminen molempien vanhempien luona näkyisi tällöin myös väestötietojärjestelmässä. Etuuksiin ja palveluihin se ei ainakaan toistaiseksi vaikuttaisi.

>Sondre Aasen Nilsen ym.: Divorce and Family Structure in Norway: Associations With Adolescent Mental Health. Journal of Divorce and Remarriage, joulukuu 2017.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miksi täällä syytetään syyllistämisestä. En ole kenenkään kuullut syyllistävän ketään jos ero tulee päihteiden tai fyysisen/henkisen väkivallan kohteena olemisen vuoksi.

Joku defenssihän se on pyrkiä vaietamaan keskustelu vetoamalla syyllistämiseen. 

 

Ei ainakaan kohdallani, mutta lue uudestaan nuo aiemmat viestit, ja kirjoita vakavalla naamalla, etteikö niissä syyllistettäisi. Ei ole tarvetta defenssiin itsellä, en suoraan liity asiaan. Siltikin.

Kyllähän lapsilleen tahallaan ja tietoisesti omasta vakaasta tahdostaan kärsimystä aiheuttavaa vanhempaa voikin hieman syyllistää. Vai miksi ei voisi?

Ah, olet näitä ihmisiä. Muiden tuomareita. Eri

1015 prosenttia😂😅🤣kertoo tutkimuksen laadusta😂

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasuminen on tutkimuksissa todettu parhaaksi asumisjärjestelyksi ydinperheen jälkeen. 

 

Tutkimustieto tukee vuoroasumista

Vuoroasuminen rasittaa nuoren mielenterveyttä vähemmän kuin muut eron jälkeiset asumisjärjestelyt, kertoo norjalaisen Uni Research -tutkimuslaitoksen tammikuussa julkistama tutkimus.

Julkaistu 5.3.2018

Teksti Antti Vanas

Kuvat Mostphotos

colorful bird nest wood box decorated on orange wall background

Vuoroasujilla ilmeni vähemmän mielenterveysoireita kuin nuorilla, jotka asuivat pääasiassa toisen vanhemman luona tai sijaisperheessä, eivätkä vuoroasujat oireilleet enempää kuin ehjässä kahden vanhemman perheessä asuvat. Tutkimuksen kyselyyn ja mielenterveyden kartoitukseen osallistui 7 700 norjalaisnuorta.

Vuoroasumisessa lapsen asuminen jakautuu suunnilleen tasan eronneiden vanhempien kesken. Järjestely on yleistynyt vauhdi

Niinpä. Ydinperhe on kiistatta todettu useissa tutkimuksissa lapselle parhaaksi vaihtoehdoksi. Siksi heppoisin syin rikkovien tulisi katsoa syvälle peiliin. He ovat epäonnistujia vanhemmuudessaan. Pysyvästi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanissa eroperheissä lapset asuvat aina äidillään.

Päivän kysymys, mistä sosiaalisista ongelmista Japani tunnetaan?

Hikokomori? Harakiri?

Japanissa on siis pakotettu yhden kodin malli.

Minulla on käsitys, että siinä maassa on vallalla perinteinen elämäntapa ja naiset ovat vieläkin vastuussa lastenhoidosta ja kasvatuksesta. Isä omistautuu työlle ja viettää ehkä iltaisin aikaa ulkona kollegojen kanssa. Suostuuko joku mies siellä ottamaan lapset eron jälkeen kokonaan luoksee asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo on niin katkera, että olisi pitänyt hankkia kaksi asuntoa. Me vanhemmat vuorottelimme alkuun, mutta sinne toiselle asunnolle ei kuulemma saanut viedä uutta naisystävää. 

Veitkö heti uuden naisesi sinne? Vai vuoden päästä erosta?

Vierailija kirjoitti:

1015 prosenttia😂😅🤣kertoo tutkimuksen laadusta😂

Hahhaahhhaaa oletpas nokkela

Vierailija kirjoitti:

Monet aikuisetkin ovat kokeilleet matkalaukkelämää seurustellessaan toisaalla asuvan seurustelukumppanin kanssa. Niin myös minä, joten tiedän, ettei sitä määrättömästi jaksa. Aina on jotain tarpeellista juuri toisessa osoitteessa. Siksipä minun kävi kovasti sääli lapsenlastani, jonka vanhemmat päätyivät erotessaan vuoroviikkosysteemiin. Yritin ehdotella että hankkisivat itselleen lapsen kodin läheltä pikkuasunnon, missä itse vuorottelisivat. Se ei käynyt heille, mutta onneksi lapsi vaikuttaa tottuneen reissaamaan. Tätä helpottaa, kun kaveritkin voivat välillä tulla yökylään kumpaankin kotiin, ja autolla pääsee hakemaan toisesta kodista jos on jotain unohtunut.

Oletan kuitenkin, että lapsi huokaisee helpotuksesta, kun aikuistuessaan saa asua yhdessä ja samassa paikassa.

Itselläni matkalaukkuelämä päätti kaksi pitkäaikaista seurustelusuhdetta, kun ei jaksanut enää olla jatkuvasti pois kotoa, eivätkä olosuhteet suosineet

Minä olen etäsuhteessa nytkin, tilanteessa, jossa lasten vuoksi tulemmekin olemaan etäsuhteessa vielä vuosia. Toisen kotiin jätetään vain tavaroita (lähinnä perusvaatteita), joita tiedät, ettet tarvitse omassa kodissasi. Matkustan lisäksi työnikin puolesta, ja lastenkin kanssa ollaan välillä mökillä, välillä, kotona, välillä ystäväperheitä tapaamassa toisessa kaupungissa jne. Minulle ei ole mikään ongelma. Olen aina elänyt liikkuvaisesti. Lapseni ovat toki myös aina eläneet näin, etteivät edes tiedä elämästä, jossa oltaisiin aina kotona, vaan jos ei hetkeen olla oltu vaikka mökillä, alkavat kysellä, että koska mennään mökille tai tietyn kaveriperheen luo tms. (ja ovat vielä alle teini-iän. Ymmärrän, että teininä ei mökkeilyt välttämättä kiinnosta).

Lapset (3) asuvat luonani. Olen sanonut lapsille, että on ok mennä äidille vaikka yöksi, jos niin haluavat. Tämän vuoden puoelella ovat olleet kaikkiaan egjö 10 yötä äidin luona. Järjestely ok minulle, ovathan he minulle rakkaita lapsiani. Ihmettelen vain, miksi eivät äidin kanssa halua olla juurikaan fyysisesti tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miksi täällä syytetään syyllistämisestä. En ole kenenkään kuullut syyllistävän ketään jos ero tulee päihteiden tai fyysisen/henkisen väkivallan kohteena olemisen vuoksi.

Joku defenssihän se on pyrkiä vaietamaan keskustelu vetoamalla syyllistämiseen. 

 

Ei ainakaan kohdallani, mutta lue uudestaan nuo aiemmat viestit, ja kirjoita vakavalla naamalla, etteikö niissä syyllistettäisi. Ei ole tarvetta defenssiin itsellä, en suoraan liity asiaan. Siltikin.

Kyllähän lapsilleen tahallaan ja tietoisesti omasta vakaasta tahdostaan kärsimystä aiheuttavaa vanhempaa voikin hieman syyllistää. Vai miksi ei voisi?

Ah, olet näitä ihmisiä. Muiden tuomareita. Eri

Tuossahan tarkoitettiin ydinperheestä eroamattomien syyllistämistä. Niinhän jotkut sitä tekevät. Juuri tuolla tavalla. Ovat muiden tuomareita.

 

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole tätä ongelmaa, mutta luulisin, ettei tuollainen ole suurimmalle osalle realismia rahan takia. Yleensähän kumpikin vanhempi hankkii itselleen ja lapsilleen asunnon eli tällöin on kaksi asuntoa. Tuossa systeemissä on kolme: molempien "poikamiesboksi" ja yhteinen asunto lapsille: tämä ei liene taloudellista realismia suurimmalle osalle eroperheistä..

Idiootti! Voi vuokrata myös yksiön jossa ollaan vuorotellen. Siis toinen vanhempi on. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vuoroviikkoasuminen on lapselle aina paras aina jos se on mahdollista ja on lapsen etu. Edellyttää että molemmat vanhemmat ovat ns. kunnollisia vanhempia eikä mitään alkoholisteja tms.

Oikeasti maassamme on aika paljon alkoholisteja ja sitten on niitä, joilla on joku pahempi psyykkinen sairaus ja joiden kanssa on kauheaa olla vaikeina kausina. Näistä tilaneista ei juurikaan puhuta ääneen, kun puhutaan avioeroista ja lasten (pakollisista) tapaamisista toisen vanhemman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo on niin katkera, että olisi pitänyt hankkia kaksi asuntoa. Me vanhemmat vuorottelimme alkuun, mutta sinne toiselle asunnolle ei kuulemma saanut viedä uutta naisystävää. 

Veitkö heti uuden naisesi sinne? Vai vuoden päästä erosta?

Reilut puoli vuotta oli toinen asunto ja kun otin asian puheetki, niin alkoi kaikenmaailman uhkailut.

No ostin exän ulos talostamme. Lapset ovat nyt kaksi viikkoa putkeen vuorotellen. Oli heidän valitsema tapa.

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.