Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Mistä hyvästä syystä saa erota ja asettaa lapsensa tähän vuoroviikkohelvettiin? Meillä mies petti ja ollaan nyt yritetty rämpiä siitä yli, koska haluan pitää lapsilla yhden kodin. Ilman lapsia olisin eronnut saman tien. Nyt meillä on enemmän läheisyyttä kuin ennen, koska mies hyvittelee pettämistään ja kohtelee kuin kukkaa kämmenellä. Lapsillehan tämä sitten näkyy lämpimänä tunnelmana, itse en luota mieheen pätkääkään, mutta sydän särkyneenä otan hyvittelyt vastaan, että tulisi vähän parempi olo. Onko tämä nyt kuitenkin tuhoisaa lapsille? Aina sanotaan, että lapsille on tärkeintä, että vanhemmat ovat onnellisia. Olisiko yhtään onnellisempi, jos erottaisi, enpä tiedä. Mahdollisuus on kuitenkin, etten enää koskaan löydä ketään. Jos ei ole riitoja ja tulee hyvin toimeen, niin onko lapsien kannalta väärin olla parisuhteessa, vaikka ilman heitä olisi siitä lähtenyt? 

Pettäjille kenkää. Kerrasta. He eivät muutu. Pahimmat ovat sosiopaattisia käytökseltään.

Vierailija kirjoitti:

Eikä edes alle kouluikäisille! Hullua että jopa jotkut 1-vuotiaat elävät vuoroviikkosysteemillä! Miten edes muistavat toista vanhempaansa eron aikana? Ei varmasti voi kiintyä normaalisti.

Niin tarkoitat sanoa, että riittää, että kiintyy toiseen vanhempaan, antaa vaan toisen jäädä etäiseksi ja anna kun arvaan, kumpaa sukupuolta tämä riittävä vanhempi mielestäsi on?

Yhteishuoltajuudella todellakin on tarkoitus varmistaa, että lapsi saa oppia tuntemaan ja kiintyä molempiin vanhempiinsa. Ja todellakin voin sanoa, että jo aika pienet lapset osaavat kaivata toista vanhempaa eron aikana. Sen vuoksi meillä ei olekaan tiukkaa vko-vko sääntöä, vaan ollaan joustavammin, eli jos ikävä tulee pääsee toisen luoksi vaikka päiväksi ja tulee sitten takaisin. Soitellaan face-puheluita myös tai toinen vanhempi käy töiden jälkeen piipahtamassa kahvilla tms.

Päinvastoin etenkin pienellä lapsella on tarve varmistaa, että onhan

Kyllä parempi on kiintyä yhteen (sukupuolesta riippumatta, toki äidit yleensä hoitavat lapsensa paremmin, mutta ei aina), kuin että ei kiinny kehenkään. Jos 1-vuotiaasta kysymys. Haloo! Pitääkö erota silloin?

Isätkin valveutuneet, haluavat viikko ja viikko systeemin, ei mitään vl isiä. Tietyti vakuttaa missä asutaan, onko miten matkaa kouluun, harrastukset jne. Lapsilla on 2 kotia. Kolmas koti vaatii jo rahaa. 

Kyllä parempi on kiintyä yhteen (sukupuolesta riippumatta, toki äidit yleensä hoitavat lapsensa paremmin, mutta ei aina), kuin että ei kiinny kehenkään. Jos 1-vuotiaasta kysymys. Haloo! Pitääkö erota silloin?

Toki 1 vuotias on vielä liian pieni vko-vko systeemiin, mutta kun sitähän ehdotettiin, että alle kouluikäiset on. Eli lapsen pitäisi olla 7 v ennen kuin irrota äidin helmoista (sitähän sinäkin sanot, yleensä niin on äiti parempi hoitaja) tutustumaan isäänsä.

Ja jos lapsi on todella pieni, eli vasta 1 v niin sitten pitää varmistaa, että isä voi käydä katsomassa ja oleilemassa vaikka joka päivä sen lapsen luona. Eikä rohmuta lasta itselleen sillä tekosyyllä, että on ihan ok, että se nyt kiintyy vain minuun.

Ihan älytöntä. Meidän lapset on nyt 4 ja 6, iloiset ja reippaat, kiintyneet molempiin vanhempiin hyvin terveesti, ikävä on välillä ja saa olla, se on aikuisten asia ratkaista, että näkevät heti samana päivänä vanhempaa, jota ikävöi, ei me ikinä sanota, että odota 3 yötä tms.

Voin sulle senkin kertoa, että aina elämä ei mene niin, että itse päättää asioista ja joskus on todellakin parempi erota kuin jäädä paskaamaan välejään väkisin jotain suhdetta larppaamalla ja yhdessä asumalla.

Silloin nääs pinna pitää paremmin järjestellä niitä lasten asioita, olivat minkä ikäisiä hyvänsä.

Sinkkonen on jo vanha ukko. Olishan se nyt hieman hassua lisätä isien vanhempainvapaita, jolloin moni isä on kuukausia lapsensa pääasiallinen huoltaja, jos sitten puolestaan eron (jotka kuitenkin hyvin yleistä) tultua isät pakotettaisiin joka toinen vkl -isäksi...

Vuoroviikkolapset pärjää ydinperheisiin verrattuna toiseksi parhaiten elämässään, tutkitusti, ja sen jälkeen tulevat yh:t, joilla lapset näkee toista vanhempaa vain kerran-pari kuussa, ja pahnan pohjimmaisena tietenkin ne lapset, joita käytetään riidan aiheena eksien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasumista ei missään nimessä suositella alle 3-vuotiaille. Pienen lapsen paikka on olla 80-90% äidin luona. Jos isä asuu kauempana niin joka toinen viikonloppu 1-2 yötä isällä.

Älä yleistä! Kokemusta on äidistä, jonka luokse pientä lasta voinut kokoaikaiseksi antaa. Hänestä tulikin etävanhempi. Olen tuttavaperheissä huomannut, että isät hoitavat todella paljon lapsiaan ja ovat siinä hyviä. Äidit ovat äkäisiä ja kiireisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkkonen on jo vanha ukko. Olishan se nyt hieman hassua lisätä isien vanhempainvapaita, jolloin moni isä on kuukausia lapsensa pääasiallinen huoltaja, jos sitten puolestaan eron (jotka kuitenkin hyvin yleistä) tultua isät pakotettaisiin joka toinen vkl -isäksi...

Vuoroviikkolapset pärjää ydinperheisiin verrattuna toiseksi parhaiten elämässään, tutkitusti, ja sen jälkeen tulevat yh:t, joilla lapset näkee toista vanhempaa vain kerran-pari kuussa, ja pahnan pohjimmaisena tietenkin ne lapset, joita käytetään riidan aiheena eksien kesken.

Tosi hyvä pointti tuo vanhempainvapaa ja lisäisin siihen, että nykymiesten kiintymys lapsiinsa on aitoa, eivät he halua roikkua lastensa elämän laitamilla, vaan olla aktiivinen osa sitä.

Enkä kyllä ainakaan tämän palstan perusteella hehkuttaisi ydinperhe-elämän autuutta, kun siellä tuntuu elävän kahta työtä raatava äiti ja sohvalla makaava isä, joka ei osaa lapsilleen edes talvivaatteita päälle laittaa pakkasella, saati ruokaa nälkäisille.

Mut pysäytti myös tuo kertomus lapsista, jotka eivät tahtoneet, että vanhemmat käy kääntymässä heidän elämässä ja häipyy sitten jonnekin omaan kotiin. En ikinä osannut ajatella noin, vaan itsekin harmittelin aikoinaan, että missään nimessä ei ollut varaa kolmeen kämppään. Sitten taas tosi oudolta olisi tuntunut semmoinen kuin silloin suositeltiin, että vanhemmilla olisi yhteinen kämppä, eli joku kaksio tms. jossa toinen olisi aina kun toinen on "kotona". Kun ajatus oli erota ja alkaa erilliset elämät, mutta ei sentään palata johonkin twisted soluasumiseen.

Myönnän, että sai mut tunteen tyytyväisyyttä tähän, mihin on päädytty ja enemmän tunnen varmuutta vanhemmuudesta. On sanottu, että mitäs välität toisten ajatuksista, mutta kai jokainen miettii, että onko hyvä vanhempi lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsillehan tämä sitten näkyy lämpimänä tunnelmana, itse en luota mieheen pätkääkään, mutta sydän särkyneenä otan hyvittelyt vastaan, että tulisi vähän parempi olo.

Ei näy. Kyllä se lapsille näkyy täsmälleen sinä, minä se onkin, iskä hullunlailla hyvittelee ja äiskä naama kurtussa ottaa vastaan. Tuskin te mitään oscar-tason näyttelijöitä olette, jotka pystyvät roolin vetämään niin, että yleisö uskoo. Lapset ovat julman tarkkoja huomaamaan vanhempien jokaisen mkroilmeen.

Lapset yleensä lähtee myös näytelmään mukaan, ovat kuin eivät huomaisi, yli-innostuneesti ilahtuvat, kun perhettä pidetään kasassa kylpyläreissuilla ja laivamatkoilla.

Se on sitten toinen asia, onko tämän pakko eroon johtaa. Jos suhdetta oikeasti voi jatkaa, ei lapset siitä rikki mene, että saavat huomata, että välillä on parisuhteessa on rikkonaisia ja vaikeita aikoja ja niistäkin voi päästä yli.

Mutta sitä

Tässähän tapauksessa mies edes hyvittelee. Meillä keskittyi synkistelemään ja raivoamaan, koska sivusuhdenainen jätti. Jotain toivoa siis on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parempi on kiintyä yhteen (sukupuolesta riippumatta, toki äidit yleensä hoitavat lapsensa paremmin, mutta ei aina), kuin että ei kiinny kehenkään. Jos 1-vuotiaasta kysymys. Haloo! Pitääkö erota silloin?

Toki 1 vuotias on vielä liian pieni vko-vko systeemiin, mutta kun sitähän ehdotettiin, että alle kouluikäiset on. Eli lapsen pitäisi olla 7 v ennen kuin irrota äidin helmoista (sitähän sinäkin sanot, yleensä niin on äiti parempi hoitaja) tutustumaan isäänsä.

Ja jos lapsi on todella pieni, eli vasta 1 v niin sitten pitää varmistaa, että isä voi käydä katsomassa ja oleilemassa vaikka joka päivä sen lapsen luona. Eikä rohmuta lasta itselleen sillä tekosyyllä, että on ihan ok, että se nyt kiintyy vain minuun.

Ihan älytöntä. Meidän lapset on nyt 4 ja 6, iloiset ja reippaat, kiintyneet molempiin vanhempiin hyvin terveesti, ikävä on välillä ja saa olla, se on aikuisten asia ratkaista,

Jos isä pyörii kokoajan nurkissa niin miksi erota? Jos toimii noin hyvin yhteishuoltajuus niin miksi erota? En kyl ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi niin huonosti Suomessa ylipäätään.

 

voi siis huonommin kuin 70luvulla vaikka pitäs olla kaikki sallittu nyt ja muutenkin kultatuoliaikaa? mistäs johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä hyvästä syystä saa erota ja asettaa lapsensa tähän vuoroviikkohelvettiin? Meillä mies petti ja ollaan nyt yritetty rämpiä siitä yli, koska haluan pitää lapsilla yhden kodin. Ilman lapsia olisin eronnut saman tien. Nyt meillä on enemmän läheisyyttä kuin ennen, koska mies hyvittelee pettämistään ja kohtelee kuin kukkaa kämmenellä. Lapsillehan tämä sitten näkyy lämpimänä tunnelmana, itse en luota mieheen pätkääkään, mutta sydän särkyneenä otan hyvittelyt vastaan, että tulisi vähän parempi olo. Onko tämä nyt kuitenkin tuhoisaa lapsille? Aina sanotaan, että lapsille on tärkeintä, että vanhemmat ovat onnellisia. Olisiko yhtään onnellisempi, jos erottaisi, enpä tiedä. Mahdollisuus on kuitenkin, etten enää koskaan löydä ketään. Jos ei ole riitoja ja tulee hyvin toimeen, niin onko lapsien kannalta väärin olla parisuhteessa, vaikka ilman heitä olisi siitä lähtenyt? 

<

1/3-1/2 ihmisistä tekee, heh, kaikissa joku vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasumista ei missään nimessä suositella alle 3-vuotiaille. Pienen lapsen paikka on olla 80-90% äidin luona. Jos isä asuu kauempana niin joka toinen viikonloppu 1-2 yötä isällä.

Älä yleistä! Kokemusta on äidistä, jonka luokse pientä lasta voinut kokoaikaiseksi antaa. Hänestä tulikin etävanhempi. Olen tuttavaperheissä huomannut, että isät hoitavat todella paljon lapsiaan ja ovat siinä hyviä. Äidit ovat äkäisiä ja kiireisiä. 

miksi alapeukkuja? äideillä on some ym uravaativuus nykyään päällä ja ovat menossa isän ohi,  eivät halua pysyä rinnalla

Jos isä pyörii kokoajan nurkissa niin miksi erota? Jos toimii noin hyvin yhteishuoltajuus niin miksi erota? En kyl ymmärrä.

Entisessä maailmassa erottiin vain ennen kuin murha tapahtuu, viha toista kohtaan piti olla syvä ja sittenkin jäätiin katkerana ruikuttamaan sen entisen aviopuolison perään. Näin mm. minun vanhempani toimivat.

Nykyään ymmärretään, että jos tulee ristiriitoja tai muita syitä - jotka eivät muille ihmisille kuulu - on parempi lähteä eri suuntiin kuin pilata omaansa ja lasten elämää eläen vihamielisessä, surullisessa, kylmässä ja ahdistavassa kodissa hampaat irvessä. Erotaan, kun vielä voidaan olla väleissä, ei jäädä vuosikausiksi kasvattamaan sitä riitaa ja vihaa.

Ja nimenomaan nurkissa pyörii isä, ei aviomies. Tämän nykyään naiset ymmärtävät, että isällä on lasten kanssa oma rooli ja asema, joka ei kuulu heihin mitenkään. He eivät omista lapsiaan isältä pois.

Jokainen saa tehdä tietysti elämällään mitä lystää, vaikka sitten jäädä odottelemaan, miten hyvä kaveruus muuttuu mustaksi vihaksi, mutta se kannattaa muistaa, että takuita ei ole kuin tästä yhdestä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos isä pyörii kokoajan nurkissa niin miksi erota? Jos toimii noin hyvin yhteishuoltajuus niin miksi erota? En kyl ymmärrä.

Entisessä maailmassa erottiin vain ennen kuin murha tapahtuu, viha toista kohtaan piti olla syvä ja sittenkin jäätiin katkerana ruikuttamaan sen entisen aviopuolison perään. Näin mm. minun vanhempani toimivat.

Nykyään ymmärretään, että jos tulee ristiriitoja tai muita syitä - jotka eivät muille ihmisille kuulu - on parempi lähteä eri suuntiin kuin pilata omaansa ja lasten elämää eläen vihamielisessä, surullisessa, kylmässä ja ahdistavassa kodissa hampaat irvessä. Erotaan, kun vielä voidaan olla väleissä, ei jäädä vuosikausiksi kasvattamaan sitä riitaa ja vihaa.

Ja nimenomaan nurkissa pyörii isä, ei aviomies. Tämän nykyään naiset ymmärtävät, että isällä on lasten kanssa oma rooli ja asema, joka ei kuulu heihin mitenkään. He eivät omista lapsiaan isältä pois.

Jok

Ikävää ja harmillista sinulle ettet ole kyennyt pääsemään lapsuuden vaillejäämisistäsi irti.

Niiden käsittelemättömyys johtaa usein rikkonaiseen elämää,  kenties useisiin avioeroihin omasta pettämisestä ja valheellisuudesta johtuen.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että asian pystyy yleistämään tuolla tavalla kuten nyt ahdistustaai tekstissäsi purat.

Erojen syistä on hyvä keskustella yhteiskunnallisena ilmiönä. Tuoda asiat esille maton alta. Eikä enää menneiden vuosikymmenten tavoin piilottaa niitä halkopinon taakse.

Jotta se tulevaisuus olisi lapsille parempi.

Anteeksi, mutta mikä pakkomielle sulla on näistä eroista? Hirveä tarve syyttää jokaista eroajaa itsekkyydestä tai keksiä jotain lapsuuden traumoja ja pettämisiä taustalle. Ja jokainen joka ei suoraan tuomitse vko-vko -systeemiä peittelee vaan omaa syyllisyyttään? Jotenkin tulee tunne, että nyt on oma lehmä syvällä ojassa.

Ja ei, en ole eronnut, enkä suunnittele eroa, eikä ole lapsiakaan. Mutta jonkun (ydinperhe)lapsuuden trauman varmasti löydät tämänkin taustalta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mikä pakkomielle sulla on näistä eroista? Hirveä tarve syyttää jokaista eroajaa itsekkyydestä tai keksiä jotain lapsuuden traumoja ja pettämisiä taustalle. Ja jokainen joka ei suoraan tuomitse vko-vko -systeemiä peittelee vaan omaa syyllisyyttään? Jotenkin tulee tunne, että nyt on oma lehmä syvällä ojassa.

Ja ei, en ole eronnut, enkä suunnittele eroa, eikä ole lapsiakaan. Mutta jonkun (ydinperhe)lapsuuden trauman varmasti löydät tämänkin taustalta.

Kannattaa miettiä miksi triggeroidut noin paljon jostain itsellesi tuntemattoman kommentista täälllä palstalla. 

 

Mistä se oikein kumpuaa?

Ei nyt muuten niin kiinnosta, mutta inhoan mustavalkoista ajattelua. Ja mielestäni aika vastuutonta kehottaa ihmisiä jäämään huonoihin suhteisiin rikkomaan itseään. Sitten onkin lapsilla hyvä, kun vanhempi/vanhemmat on ihan hajalla psyykkisesti, mutta kunhan on perhekulissi koossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt muuten niin kiinnosta, mutta inhoan mustavalkoista ajattelua. Ja mielestäni aika vastuutonta kehottaa ihmisiä jäämään huonoihin suhteisiin rikkomaan itseään. Sitten onkin lapsilla hyvä, kun vanhempi/vanhemmat on ihan hajalla psyykkisesti, mutta kunhan on perhekulissi koossa.

Mistä sinä tiedät itsellesi tuntemattomien suhteiden tilasta yhtään mitään?

Projisoit selvästi omia käsitellemättömiä asioitasi viittaamalla sinänsä harvinaiseen asiaan eli perhekulissiin.

Enemmänkin pitäisi puhua siitä miksi jotkut ihmiset elävät itse itselleen luomassa kulississa josta puoliso ei välttämättä tiedä mitään.

No sen verran tiedän, että jos ero on toiveissa niin ei se suhde ehkä ihan huippuhyvä ole... mutta lankesinkin trollin ansaan, niin poistunpa muualle projisoimaan 😁 kiitos viihteestä, antoisaa keskustelua kaikille!

Vierailija kirjoitti:

No sen verran tiedän, että jos ero on toiveissa niin ei se suhde ehkä ihan huippuhyvä ole... mutta lankesinkin trollin ansaan, niin poistunpa muualle projisoimaan 😁 kiitos viihteestä, antoisaa keskustelua kaikille!

Ääripäiden kautta eläminen vanhemmalta ei ole lapsille hyväksi.