Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Minulla on eronnut kaveri jolla on erityislapsi. Vuoroviikot on se juttu jolla molemmat tyossakayvat vanhemmat jaksavat panostaa lapsen kanssa ja lapsen etu toteutuu. Lapsi voi hyvin ja viihtyy kummassakin kodissaan. Ei kaverilla ja entisella puolisollaan olisi varaa kolmeen eri asuntoon. Herra Sinkkosella saattaa olla, niin hyvahan se on huudella.

Voisiko tuollaisen syyllistamisen jo lopettaa, edes Sinkkonen ei voi tuntea kaikkien vanhempien tilannetta. Vanhemmuus on jo tarpeeksi rankkaa, ei siihen tarvita jotain asiantuntijaa kaatamaan lisaa paskaa niskaan kun kumpikin vanhempi tekee jo parhaansa. Tyossakin pitaisi jaksaa ettei saa potkuja ja siitakin alettaisi syyttamaan, kikkelis kokkelis, mitas kupsahdit taakkasi alla, mitas menit saamaan erityislapsen, miksi loisit kotona lapsia hoitamassa toisen lompakolla, miksi nostelet tukia... jne jne loputtomiin.

Ei mikaan ihme etta lapsia ei enaa Suomessa tehda kun sitten vanhemmat joutuu kuuntelemaan tuollaista shaissea jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eronnut kaveri jolla on erityislapsi. Vuoroviikot on se juttu jolla molemmat tyossakayvat vanhemmat jaksavat panostaa lapsen kanssa ja lapsen etu toteutuu. Lapsi voi hyvin ja viihtyy kummassakin kodissaan. Ei kaverilla ja entisella puolisollaan olisi varaa kolmeen eri asuntoon. Herra Sinkkosella saattaa olla, niin hyvahan se on huudella.

Voisiko tuollaisen syyllistamisen jo lopettaa, edes Sinkkonen ei voi tuntea kaikkien vanhempien tilannetta. Vanhemmuus on jo tarpeeksi rankkaa, ei siihen tarvita jotain asiantuntijaa kaatamaan lisaa paskaa niskaan kun kumpikin vanhempi tekee jo parhaansa. Tyossakin pitaisi jaksaa ettei saa potkuja ja siitakin alettaisi syyttamaan, kikkelis kokkelis, mitas kupsahdit taakkasi alla, mitas menit saamaan erityislapsen, miksi loisit kotona lapsia hoitamassa toisen lompakolla, miksi nostelet tukia... jne jne loputtomiin.

Ei mikaan ihme etta lapsia ei enaa Suomessa tehda kun sitten vanhemmat joutuu kuuntelemaan tuollaista shai

Ei noita juttuja kuten tätäkään ketjua ole pakko lukea. Isoin ongelma ovat turhat heppoisin perustein tehdyt erot joista lapsi tai lapset usein kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eronnut kaveri jolla on erityislapsi. Vuoroviikot on se juttu jolla molemmat tyossakayvat vanhemmat jaksavat panostaa lapsen kanssa ja lapsen etu toteutuu. Lapsi voi hyvin ja viihtyy kummassakin kodissaan. Ei kaverilla ja entisella puolisollaan olisi varaa kolmeen eri asuntoon. Herra Sinkkosella saattaa olla, niin hyvahan se on huudella.

Voisiko tuollaisen syyllistamisen jo lopettaa, edes Sinkkonen ei voi tuntea kaikkien vanhempien tilannetta. Vanhemmuus on jo tarpeeksi rankkaa, ei siihen tarvita jotain asiantuntijaa kaatamaan lisaa paskaa niskaan kun kumpikin vanhempi tekee jo parhaansa. Tyossakin pitaisi jaksaa ettei saa potkuja ja siitakin alettaisi syyttamaan, kikkelis kokkelis, mitas kupsahdit taakkasi alla, mitas menit saamaan erityislapsen, miksi loisit kotona lapsia hoitamassa toisen lompakolla, miksi nostelet tukia... jne jne loputtomiin.

Ei mikaan ihme etta lapsia ei enaa Suomessa tehda kun

 

 No ei ole pakko lukea ei, mutta monet lukevat ja katsovat sitten noita vuoroviikkovanhempia nokkaansa pitkin ja pitavat huonoina ja itsekkaina ihmisina. Koska ihan asiantuntija on todennut etta sellaisia heidan taytyy olla koska kerran ovat vuoroviikkosysteemin valinneet. Siksi toivoisin etta nuo Sinkkoset hiukan ajattelisivat mita suustaan paastavat koska he eivat voi tuntea kaikkien ihmisten tilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko itse muuttaa viikottain?

En voinut mitään kun mies lähti, eihän lapsista erota. Liikaakin oli isällään. 

Kolme asuntoa, ei tavallisilla oo varaa, hyvä jos yhteen. Jokainen järjestää oman mallin mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eronnut kaveri jolla on erityislapsi. Vuoroviikot on se juttu jolla molemmat tyossakayvat vanhemmat jaksavat panostaa lapsen kanssa ja lapsen etu toteutuu. Lapsi voi hyvin ja viihtyy kummassakin kodissaan. Ei kaverilla ja entisella puolisollaan olisi varaa kolmeen eri asuntoon. Herra Sinkkosella saattaa olla, niin hyvahan se on huudella.

Voisiko tuollaisen syyllistamisen jo lopettaa, edes Sinkkonen ei voi tuntea kaikkien vanhempien tilannetta. Vanhemmuus on jo tarpeeksi rankkaa, ei siihen tarvita jotain asiantuntijaa kaatamaan lisaa paskaa niskaan kun kumpikin vanhempi tekee jo parhaansa. Tyossakin pitaisi jaksaa ettei saa potkuja ja siitakin alettaisi syyttamaan, kikkelis kokkelis, mitas kupsahdit taakkasi alla, mitas menit saamaan erityislapsen, miksi loisit kotona lapsia hoitamassa toisen lompakolla, miksi nostelet tukia... jne jne loputtomiin.

Ei

 

Sittenpähän pitävät. Mitä sitten? Ei kai nyt oikeasti sillä ole merkitystä mitä joku itselleen tuntematon ajattelee? 

Heppoisia eroja ei syntyisi jos eronneiden lapsiperheiden tuet ei olisi niin suuret verrattuna avioliitossa oleviin.

Eronneen jos enemmän kuin 1 lapsi, ei kannata käydä edes töissä kun tuet ovat enempi kuin suurimmalla osalla meistä netto palkka. Ja nettopalkasta maksetaan vielä kaikki kulut. Tukien takia ihmiset eroaa, se on isoimmalla osalle eronneistä se syy. Tarvitaan taloudellisia kannustimia ydinperheille jotka kituuttaa töissä ilman mitään tukia, töiden jälkeen koko ilta kokkausta, völitäpä, illsnen, iltapala, ilta pesut, kotityöt ym. Asiat. Rankkaa on. Todella rankkaa kahdelle 100% työaikaa tekevälle eikä miehet suostu jäämään kotiin, eivöt osa-aikaiseksi edes, eivät vuorotteluvapaalle. Ydinperheellisellä ei olr viikon lomaa joka toinen viikko lapsista ja töissäkin käytävä. Kaikki tuntemani yksinhuoltajat ovat lopettaneet työnteon, ja ovat kotona kunnes lapset täysi-ikäisiä. Ja tätä olen seurannut sivusta jo 90 - luvulta. Ja silti sanon, että ymmärrän täysin. Tämä nykyinen diili, että naiset ovat sekä miehiä että naisia on helvetin rankkaa. Ja miehet ovat vain miehiä. Lasten pitäisi saada olla kotona 4 vuotias ksi yh tukien verran myös ydin perheelle. Ja lakiin kirjattu että ovat sen puolet! Ja lakiin kirjattava että miesten oltava osa sijaisia kunnes lapsi menee tokalle luokalle. 

Tarkoitan siis, että ihmettelen miten kukaan nainen voi jaksaa perhe-elämää tällä vallalla olevalla systeemillä. Erot kertovat, että jotain on todella pahasti pielessä. Liika on liikaa. Siis yksi pärjäämistä. Ennen oli piiat, naimattomat sukulaiset, kodinhoitajat, isovanhemmat. Nykyisin työssä käyvät naiset ovat todella ison työtaakan alla. Joka toinen viikko systeemi suttaa jaksamaan.

Eri asia on sitten totaaliset yh:t. Niillä on rankinta, jos toinen vanhemmista ei jaa vanhemmuutta. Siihenkin pitäisi saada kunnon vakio tukitoimet eli tukiperheet vakiona kuten omaishoitajilla. 

Vierailija kirjoitti:

Heppoisia eroja ei syntyisi jos eronneiden lapsiperheiden tuet ei olisi niin suuret verrattuna avioliitossa oleviin.

Mitkä tuet? Saan lapsilisään yh-korotuksen, ei muuta. 

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Tämä on hyvä malli jota ehdotin ex-vaimolleni. Suuttui kun ei saisi lomailla rauhassa tai bailata viikonloppuja.

Onko kukaan nähnyt tai kuullut seuravaa alla olevaa lausetta eronneen miehen ja isän suusta?

Ihanaa kun kun erottuani saan olla joka toinen viikko isä ja joka toinen viikko mies.

Siinäpä monelle miettimistä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis, että ihmettelen miten kukaan nainen voi jaksaa perhe-elämää tällä vallalla olevalla systeemillä. Erot kertovat, että jotain on todella pahasti pielessä. Liika on liikaa. Siis yksi pärjäämistä. Ennen oli piiat, naimattomat sukulaiset, kodinhoitajat, isovanhemmat. Nykyisin työssä käyvät naiset ovat todella ison työtaakan alla. Joka toinen viikko systeemi suttaa jaksamaan.

 

Eri asia on sitten totaaliset yh:t. Niillä on rankinta, jos toinen vanhemmista ei jaa vanhemmuutta. Siihenkin pitäisi saada kunnon vakio tukitoimet eli tukiperheet vakiona kuten omaishoitajilla. 

Pitäis ja pitäis ja pitäis. Mitäs niitä tukiperheitä revitään, kun niitä ei ole? Joko itte toimit tukiperheenä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heppoisia eroja ei syntyisi jos eronneiden lapsiperheiden tuet ei olisi niin suuret verrattuna avioliitossa oleviin.

Mitkä tuet? Saan lapsilisään yh-korotuksen, ei muuta. 

 

Jep, samoin en saa edes elareita, koska vko-vko. Palkka on bruttona 3200€, eli kuitenkin vähemmän, mitä ydinperheessä kaksi keskiverto-pienituloista vanhempaa tienaisi. Ainoastaan ruokalasku puolittuu kun lapset on isällään, muuten maksan kaikki yksin. Kolmen ihmiset asumisen, vedet, vaatteet, pyörät, harrastukset ym. Isä ei osallistu muihin kuluihin. 

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Tämä on hyvä malli jota ehdotin ex-vaimolleni. Suuttui kun ei saisi lomailla rauhassa tai bailata viikonloppuja.

No ehdotitko myös toisinpäin? Että sinä hoidat viikonloput ja lomat? 

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Tämä on hyvä malli jota ehdotin ex-vaimolleni. Suuttui kun ei saisi lomailla rauhassa tai bailata viikonloppuja.

Meillä se oli lapsi, joka ei suostunut tähän. Hän sanoi, että ei halua lähteä etävanhemman luokse pois kavereiden luota joka viikonloppu ja etenkään koko lomaksi. Ensimmäinen vuosi kun mentiin näin, niin ongelmat koulussa iski aika kovasti vastaan, kun tuli loman jälkeen kouluun, kaverit olivat hengailleet koko kesän yhdessä ja hän oli kuin muukalainen tai uusi oppilas siinä joukossa.

Lapsena pari viikkoakin on pitkä aika, jossa voi tippua kaveripiiristä. Tätä ei kiireiset aikuiset, joilla aika rientää, aina muista.

En ole kaikessa samaa mieltä Sinkkiksen kanssa. Hänestä esim.on ihan ok, että iskä vähän tissuttelee kotosalla viikonloput

Harvoin kuulee mitään mitä Sinkkonen ei tyrmäisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Tämä on hyvä malli jota ehdotin ex-vaimolleni. Suuttui kun ei saisi lomailla rauhassa tai bailata viikonloppuja.

Meillä se oli lapsi, joka ei suostunut tähän. Hän sanoi, että ei halua lähteä etävanhemman luokse pois kavereiden luota joka viikonloppu ja etenkään koko lomaksi. Ensimmäinen vuosi kun mentiin näin, niin ongelmat koulussa iski aika kovasti vastaan, kun tuli loman jälkeen kouluun, kaverit olivat hengailleet koko kesän yhdessä ja hän oli kuin muukalainen tai uusi oppilas siinä joukossa.

Lapsena pari viikkoakin on pitkä aika, jossa voi ti

Aika moni lapsi kuitenkin viettää perheen kanssa pari viikkoa reissussa tai mökillä/ mummoloissa kesäisin tippumatta porukoista

Teillä molemmilla on oikea koti, jonne te menette ja tänne tulette vain, koska meidän vuoksi on pakko. Kun te olette täällä, se viimeinen päivä menee aina siihen, että siivoatte ja järjestätte itsenne pois sen toisen tieltä ja silmistä.

Huh. Meillä on harkinnassa juuri mitään tehdään ja olen ihmetellyt, kun lapset eivät ole innosta hehkuneet kun ollaan juuri tuota mallia vähän esitelty. Mulle kun kävisi ostaa jokin pieni yksiö todellakin, olisi vähän siivottavaa ja yksi ihminen ei paljon tilaa tarvitse. 

Luin viestisi moneen kertaan, meillä lapset ei taida olla noin näreviä itseään sanoittamaan, mutta eivät olekaan vielä kovin isoja, 6 ja 9. Eikä tietysti ole kokemustakaan, niin kun teidän lapsilla jo oli.

Mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin alan miettimään, että onko tämä ratkaisu kuitenkin vain mun itsekäs ajatus. Että oikeastaan ei mikään muutukaan erossa, mutta mä saan joka toinen viikko oman pienen kivan pesän, jossa elellä. Sitähän olen toisaalta lapsiarjessa kaivannut, omaa aikaa ja tilaa. 

Ja mietin nyt sitäkin, miltä lapsista sitten oikeasti tuntuu se, että joka viikko kuitenkin toinen rakas vanhempi kävelee pois omaan elämäänsä. 

Että olisiko nyt aiheen vaan tehdä se ero kaikkineen ja hyväksyä jokaisen osapuolen, että asiat muuttuu. Niistä sitten yrittää mahdollisimman sovussa tehdä parasta mahdollista niin että lapsille on joka paikassa turvallista tilaa.

Aika moni lapsi kuitenkin viettää perheen kanssa pari viikkoa reissussa tai mökillä/ mummoloissa kesäisin tippumatta porukoista.

Olen eri, mutta unohdit, että tässä ei olekaan kyse vain parista viikosta kesäisin, vaan myös kaikista viikonlopuista.

Mulla oli lapsena tämä systeemi ja se oli oikeasti tosi raskasta, matkata kaupungin toiselle laidalle joka viikonloppu ja vielä kesät viettää sen ainakin kk tai enemmän isän vanhemmilla. Kyllä siinä kaverisuhteet kärsi, kun aina kun jotain kivaa suunniteltiin, yökyliä tai retkiä tms. niin ensimmäisenä nousi se, että ai nin vai ootkos sä isälläs. Olin epävarma ja ulkolaidalla.

En valittanut, koska ymmärsin, että tässähän on kyse siitä, että kaikki haluaa olla mun kanssa, myös isän puolen isovanhemmat, mutta silti tunsin olevani kuin paketti, jota siirretään ja josta vuollaan siivu itselle.