Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Tämä kuulostaa paperilla niin hyvältä, mutta oikeasti tässä on aika paljonkin ongelmia. Tiedän, koska me kokeilimme. Ostimme molemmille siis asunnot läheltä entistä kotia ja pidimme kodin yhteisenä lasten kotina, jonne menimme vuoroviikoin. 

Aika pian silloin kouluikäiset lapset alkoivat valittaa. He sanoivat meille suoraan, että ei tämä tunnu enää kodilta ollenkaan. Kyselimme, että mitä tarkoittavat ja oikeastaan se oli vähän shokkikin, mitä sanoivat, joskin totta. He sanoivat, että tehän olette molemmat vieneet täältä omat tavaranne (kirjat, taulut, henk.koht tavarat) ja tuotte vaan laukun kuin hotelliin. Teillä molemmilla on oikea koti, jonne te menette ja tänne tulette vain, koska meidän vuoksi on pakko. Kun te olette täällä, se viimeinen päivä menee aina siihen, että siivoatte ja järjestätte itsenne pois sen toisen tieltä ja silmistä.

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus ja uskon tämän täysin! Minulle tulee mieleen, että se lasten koti on kuin päiväkoti. Lapsille tarkoitettuja tavaroita ja keittiö tietysti. Vanhempi on läsnä vain fyysisesti, ja niinhän se onkin, että vanhempi on siellä vain kylässä, lastenvahdin asemassa. Vanhemman Oma koti on muualla, johon lapset eivät pääse osallistumaan, lapsi suljetaan ulos vanhemman elämästä. Nyt kun tätä enemmän mietin, niin tämähän kuulostaa suorastaan julmalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heppoisia eroja ei syntyisi jos eronneiden lapsiperheiden tuet ei olisi niin suuret verrattuna avioliitossa oleviin.

Mitkä tuet? Saan lapsilisään yh-korotuksen, ei muuta. 

 

Jep, samoin en saa edes elareita, koska vko-vko. Palkka on bruttona 3200€, eli kuitenkin vähemmän, mitä ydinperheessä kaksi keskiverto-pienituloista vanhempaa tienaisi. Ainoastaan ruokalasku puolittuu kun lapset on isällään, muuten maksan kaikki yksin. Kolmen ihmiset asumisen, vedet, vaatteet, pyörät, harrastukset ym. Isä ei osallistu muihin kuluihin. 

 

Tuloni pikkuisen alemmat, mutta muuten sama tilanne. 

En nyt omalla matikalla saa kovin taloudellisesti kannattavampaa siitä, että maksan kaikki asumisen kulut yms. yksin, ja saan sitten lapsilisään yh-korotuksen. Kuin että taloudessa olisi kaksi maksajaa, eikä lapsilisässä yh-korotusta.

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus ja uskon tämän täysin! Minulle tulee mieleen, että se lasten koti on kuin päiväkoti. Lapsille tarkoitettuja tavaroita ja keittiö tietysti. Vanhempi on läsnä vain fyysisesti, ja niinhän se onkin, että vanhempi on siellä vain kylässä, lastenvahdin asemassa. Vanhemman Oma koti on muualla, johon lapset eivät pääse osallistumaan, lapsi suljetaan ulos vanhemman elämästä. Nyt kun tätä enemmän mietin, niin tämähän kuulostaa suorastaan julmalta. 

Tätä minäkin aloin ajatella kun tuon kirjoituksen luin ja nyt mietitään, mitä eron jälkeen tehdään. Onneksi taas vauva avasi silmiä, aina joskus osuu näin.

Toki me olisimme jättäneet paljon tavaraa entiseen kotiinkin, siis sohvaa, tuolia, telkkaria, jne. mutta ihan totta, tietysti olisin vienyt ne rakkaimmat henk.koht sinne omaan kotiin. Ja tietysti lapset olisivat olleet tervetulleita kotiini, mutta vain käymään, koska olisin ostanut niin pienen, että ei sinne yöpymään hyvin mahdu.

Lisäksi aloin miettimään, että tämähän ei siis eroa vko-vko mitenkään muutoin kuin siten, että lapset eivät muuta. Mutta tosiaan onko se nyt sitten parempi, että he eivät muuta, mutta toinen vanhempi heipattaa ja häipyy jonnekin vähän kuin kokonaan tuntemattomaan. Samalla tavallahan tuossa mallissa se toinen vanhempi aina lähtee viettämään lapsivapaata viikkoa, jos se nyt on niin kovasti paheksuttava asia.

Sitäpaitsi ero on muutos. Onko oikein, että lapsille ikään kuin teeskennellään, että ei ole, mikään ei muutu, äiti ja isä eivät vaan enää ole kotona yhtä aikaa?

Alan kallistua, että ostamme asunnot niin lähekkäin, että lapset voivat joustavasti olla molemmissa, ei siis tarvita orjallista vko vkoa, vaan voidaan sopia muutoinkin jos tarve vaatii tai lapset haluaa. Jos tuntuu siis että ikävä toista vanhempaa tulee, vko on noin pienille vielä aika pitkä aika. Mutta sen näyttää sitten aika.

Vierailija kirjoitti:

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus ja uskon tämän täysin! Minulle tulee mieleen, että se lasten koti on kuin päiväkoti. Lapsille tarkoitettuja tavaroita ja keittiö tietysti. Vanhempi on läsnä vain fyysisesti, ja niinhän se onkin, että vanhempi on siellä vain kylässä, lastenvahdin asemassa. Vanhemman Oma koti on muualla, johon lapset eivät pääse osallistumaan, lapsi suljetaan ulos vanhemman elämästä. Nyt kun tätä enemmän mietin, niin tämähän kuulostaa suorastaan julmalta. 

Tätä minäkin aloin ajatella kun tuon kirjoituksen luin ja nyt mietitään, mitä eron jälkeen tehdään. Onneksi taas vauva avasi silmiä, aina joskus osuu näin.

Toki me olisimme jättäneet paljon tavaraa entiseen kotiinkin, siis sohvaa, tuolia, telkkaria, jne. mutta ihan totta, tietysti olisin vienyt ne rakkaimmat henk.koht sinne omaan kotiin. Ja tietysti lapset olisivat olleet tervetulleita kotiini, mutta vain käymään, koska olisin ostanut niin pi

En ole itse eroperheen lapsi, eli kokemusta ei ole, mutta en ymmärrä, miksi vuoroviikkoilu olisi raskaampaa kuin viikonloppuvietto. Samalla tavalla ns muutetaan neljä kertaa kuukaudessa molemmissa vaihtoehdoissa. Ja minun kokemukseni mukaan vuoroviikoissa ei edes pakata mitään, vaan vain siirrytään paikasta toiseen. 

Minun lapseni olivat aikoinaan vuoroviikkolapsia. Asuimme vajaan kilometrin päässä toisistamme, koulu oli siinä puolessa välissä. Molemmissa kodeissa oli kaikki tavarat, vain koulureppu piti ottaa mukaan. Lapset usein tulivat luokseni isäviikoilla koulun jälkeen, mutta yöt piti viettää vielä, missä vuoroviikko oli. He halusivat luopua vuoroviikoista teininä, mutta syy ei ollut muuttamisen raskaus, vaan isän luona olemisen raskaus hänen sääntöjensä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus ja uskon tämän täysin! Minulle tulee mieleen, että se lasten koti on kuin päiväkoti. Lapsille tarkoitettuja tavaroita ja keittiö tietysti. Vanhempi on läsnä vain fyysisesti, ja niinhän se onkin, että vanhempi on siellä vain kylässä, lastenvahdin asemassa. Vanhemman Oma koti on muualla, johon lapset eivät pääse osallistumaan, lapsi suljetaan ulos vanhemman elämästä. Nyt kun tätä enemmän mietin, niin tämähän kuulostaa suorastaan julmalta. 

Tätä minäkin aloin ajatella kun tuon kirjoituksen luin ja nyt mietitään, mitä eron jälkeen tehdään. Onneksi taas vauva avasi silmiä, aina joskus osuu näin.

Toki me olisimme jättäneet paljon tavaraa entiseen kotiinkin, siis sohvaa, tuolia, telkkaria, jne. mutta ihan totta, tietysti olisin vienyt ne rakkaimmat henk.koht sinne omaan kotiin. Ja tietysti lapset olisivat olleet tervetulleita kotiini,

Yhteishuoltajuutta ei ole kehitetty lapsia vaan miehiä varten. Eivät lapset valitsisi sitä koskaan, poislukien tapaukset joissa äiti on oikeasti ongelmainen

Miksi miehet ajavat aina "asiantuntijoina" omaa poliittista agendaansa? Enpä tiedä yhtäkään naisasiantuntijaa joka käskyttäisi perheitä ja puuttuisi valintoihin, tehden sen aina niin että se olisi naisen eduksi. Se on jännä miten yksityiseen saa aina puuttua, kunhan se edistää miesten agendaa. TämäKIN psykiatri hokee miten POIKIEN pitää saada painia, pojat sitä, pojat tätä. Eipä kukaan asiantuntija kerro miten tyttöjen pitää saada itkeä ja hoivata. Naisten pitää aina mukautua miesten maailmaan, miesten ei sen sijaan tarvitse koskaan käyttäytyä tai rajoittaa itseään.

Onneksi en ole miesten kanssa tekemisissä. Itsekkäitä petoja, miten edes jaksatte katsella näitä?

Mistä hyvästä syystä saa erota ja asettaa lapsensa tähän vuoroviikkohelvettiin? Meillä mies petti ja ollaan nyt yritetty rämpiä siitä yli, koska haluan pitää lapsilla yhden kodin. Ilman lapsia olisin eronnut saman tien. Nyt meillä on enemmän läheisyyttä kuin ennen, koska mies hyvittelee pettämistään ja kohtelee kuin kukkaa kämmenellä. Lapsillehan tämä sitten näkyy lämpimänä tunnelmana, itse en luota mieheen pätkääkään, mutta sydän särkyneenä otan hyvittelyt vastaan, että tulisi vähän parempi olo. Onko tämä nyt kuitenkin tuhoisaa lapsille? Aina sanotaan, että lapsille on tärkeintä, että vanhemmat ovat onnellisia. Olisiko yhtään onnellisempi, jos erottaisi, enpä tiedä. Mahdollisuus on kuitenkin, etten enää koskaan löydä ketään. Jos ei ole riitoja ja tulee hyvin toimeen, niin onko lapsien kannalta väärin olla parisuhteessa, vaikka ilman heitä olisi siitä lähtenyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heppoisia eroja ei syntyisi jos eronneiden lapsiperheiden tuet ei olisi niin suuret verrattuna avioliitossa oleviin.

Mitkä tuet? Saan lapsilisään yh-korotuksen, ei muuta. 

 

Jep, samoin en saa edes elareita, koska vko-vko. Palkka on bruttona 3200€, eli kuitenkin vähemmän, mitä ydinperheessä kaksi keskiverto-pienituloista vanhempaa tienaisi. Ainoastaan ruokalasku puolittuu kun lapset on isällään, muuten maksan kaikki yksin. Kolmen ihmiset asumisen, vedet, vaatteet, pyörät, harrastukset ym. Isä ei osallistu muihin kuluihin. 

 

Tuloni pikkuisen alemmat, mutta muuten sama tilanne. 

En nyt omalla matikalla saa kovin taloudellisesti kannattavampaa siitä, että maksan kaikki asumisen k

Ja täytyykö ne polkupyörät ym. olla aina suoraan pyöräkaupan hyllyltä monen sadan euron hintaisia? Torista niitä saa muutamalla kympillä. Lapsilla on varmaan toiset pyörät isän luona vai miksi ette osta niitä yhdessä?

Vuoroviikkoasumista ei missään nimessä suositella alle 3-vuotiaille. Pienen lapsen paikka on olla 80-90% äidin luona. Jos isä asuu kauempana niin joka toinen viikonloppu 1-2 yötä isällä.

Aikuiset vois testata miltä tuntuu asua viikko ja sitten kamat kasaan ja viikokdi toiseen osoitteeseen.

siellä saattaa olla uus kumppani joka inhoaa näitä lapsia. Tai runsasta alkon käyttöä ja epävakaata meno jota ei lapsen tarvitsisi nähdä.

mutta aikuiset testaamaan viikko asumista, teillä on oikeus valita lapsella ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset vois testata miltä tuntuu asua viikko ja sitten kamat kasaan ja viikokdi toiseen osoitteeseen.

siellä saattaa olla uus kumppani joka inhoaa näitä lapsia. Tai runsasta alkon käyttöä ja epävakaata meno jota ei lapsen tarvitsisi nähdä.

mutta aikuiset testaamaan viikko asumista, teillä on oikeus valita lapsella ei ole.

Eikö tuossa suurempi ongelma ole se alkoholi ja kusipäinen puoliso

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset vois testata miltä tuntuu asua viikko ja sitten kamat kasaan ja viikokdi toiseen osoitteeseen.

siellä saattaa olla uus kumppani joka inhoaa näitä lapsia. Tai runsasta alkon käyttöä ja epävakaata meno jota ei lapsen tarvitsisi nähdä.

mutta aikuiset testaamaan viikko asumista, teillä on oikeus valita lapsella ei ole.

Minä olen jo vastannut aiemmin: asuin aikanaan joka toinen vko miesystäväni luona, ja joka toinen viikko kotonani. Ei minua haitannut, mihin suuntaan autoni työpaikalta perjantaina. Ainut miinus oli se, että miehen kämppä oli ankea. Se ei ollut viihtyisä eikä tuntunut kodilta. Eli ei, en ymmärrä, mikä siinä on vaikeaa. Ja ei: minulla itselläni ei ole vuoroviikkolapsia - eli en puolustele omia valintojani.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset vois testata miltä tuntuu asua viikko ja sitten kamat kasaan ja viikokdi toiseen osoitteeseen.

siellä saattaa olla uus kumppani joka inhoaa näitä lapsia. Tai runsasta alkon käyttöä ja epävakaata meno jota ei lapsen tarvitsisi nähdä.

mutta aikuiset testaamaan viikko asumista, teillä on oikeus valita lapsella ei ole.

Olenkin kertonut, että meillä testattiin. Ei se nyt mitenkään niin kovaa ollut, pakkasi mukaan pienen matkakassin, jossa oli vaihtovaatetta ja joku kirja tms. Naamarasvat ja shampoot jne olikin siellä entisessä yhteisessä kodissa, kuten tietysti perustarvikkeet, kuten astiat, huonekalut, telkkarit. 

Oli iso järkytys huomata, että lasten mielestä tämä oli aivan pee juttu, me kuvittelimme olevamme ensiluokkaiset eroajat, jotka ajattelee lapsia ensin. Oppi tästä oli, että olisi pitänyt kuunnella niitä lapsia ensin. Tosin on sekin, että mistäs sen olisi lapsetkaan tienneet ennen kuin käytännössä asiaa kokeiltiin. 

Ja ihan ihmeellistä puhetta, nyt kun ollaan siirrytty kahden asunnon vko-vkoon, niin miksi ihmeessä meillä olisi niissä kodeissa jotain apsia inhoavia kumppaneita, tai alkon käyttöä ja epävaakata menoa?? Jos sellaista joku harrastaa, tuskin siinä mikään asumismuoto, edes ydinperhe, auttaa. 

Kiva kuitenkin huomata, että täällä on pari tullut ajatelleeksi että lapset tosiaankin voi nähdä tilanteen ja sen parhaan ratkaisun eri tavalla kuin aikuiset. Toivon kovasti kaikkea hyvää teille, jos ja kun se ero kuitenkin on tosiasia.

Tottahan tuo on. Vuorovanhemmat vaan odottelee, että pääsee joka toiseksi viikoksi uuden hoidon luokse.

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuoltajuutta ei ole kehitetty lapsia vaan miehiä varten. Eivät lapset valitsisi sitä koskaan, poislukien tapaukset joissa äiti on oikeasti ongelmainen

Tai tilanteessa jossa isä ongelmainen. Tai lapsi. Niin paljon poikkeuksia että antamasi sääntö hajoaa moraaliseksi pölyksi.

Yhteishuoltajuutta ei ole kehitetty lapsia vaan miehiä varten. Eivät lapset valitsisi sitä koskaan, poislukien tapaukset joissa äiti on oikeasti ongelmainen.

Älä hullujasi puhu. Minun ex-mieheni on erinomainen isä ja lapset todellakin haluavat viettää hänen kanssansa aikaa! 

Ei ole lasten vika, että me katsoimme parhaaksi lähteä eri teille, eikä missään nimessä kenenkään etu, että estäisin heitä tapaamasta niin paljon kuin haluaa ja aina kuin haluaa.

Taitaa olla jotain vanhan kansan horinaa tuo, että lapset eivät isää tarvitse vaan äitiäiti se riittää ja on kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasumista ei missään nimessä suositella alle 3-vuotiaille. Pienen lapsen paikka on olla 80-90% äidin luona. Jos isä asuu kauempana niin joka toinen viikonloppu 1-2 yötä isällä.

Miksi lapsen paikka on äidin luona? Äläkä ala äliseen jostan sydänäänistä.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasumista ei missään nimessä suositella alle 3-vuotiaille. Pienen lapsen paikka on olla 80-90% äidin luona. Jos isä asuu kauempana niin joka toinen viikonloppu 1-2 yötä isällä.

Eikä edes alle kouluikäisille! Hullua että jopa jotkut 1-vuotiaat elävät vuoroviikkosysteemillä! Miten edes muistavat toista vanhempaansa eron aikana? Ei varmasti voi kiintyä normaalisti.

Lapsillehan tämä sitten näkyy lämpimänä tunnelmana, itse en luota mieheen pätkääkään, mutta sydän särkyneenä otan hyvittelyt vastaan, että tulisi vähän parempi olo.

Ei näy. Kyllä se lapsille näkyy täsmälleen sinä, minä se onkin, iskä hullunlailla hyvittelee ja äiskä naama kurtussa ottaa vastaan. Tuskin te mitään oscar-tason näyttelijöitä olette, jotka pystyvät roolin vetämään niin, että yleisö uskoo. Lapset ovat julman tarkkoja huomaamaan vanhempien jokaisen mkroilmeen.

Lapset yleensä lähtee myös näytelmään mukaan, ovat kuin eivät huomaisi, yli-innostuneesti ilahtuvat, kun perhettä pidetään kasassa kylpyläreissuilla ja laivamatkoilla.

Se on sitten toinen asia, onko tämän pakko eroon johtaa. Jos suhdetta oikeasti voi jatkaa, ei lapset siitä rikki mene, että saavat huomata, että välillä on parisuhteessa on rikkonaisia ja vaikeita aikoja ja niistäkin voi päästä yli.

Mutta sitä kannattaa miettiä, mikä on hyvä syy jäädä suhteeseen. Jos todella se on lapset, niin ok, mutta sitten pitää antaa anteeksi ja lakata märehtimästä asiaa hyvittelyineen ja sydänsuruineen ja alkaa elää normiarkea. Se on kuitenkin aika varmaa, että yksinjäämisen pelko, se, että ei ehkä toista löydä, on pidemmän päälle aika katkeroittava ja huono.

Eikä edes alle kouluikäisille! Hullua että jopa jotkut 1-vuotiaat elävät vuoroviikkosysteemillä! Miten edes muistavat toista vanhempaansa eron aikana? Ei varmasti voi kiintyä normaalisti.

Niin tarkoitat sanoa, että riittää, että kiintyy toiseen vanhempaan, antaa vaan toisen jäädä etäiseksi ja anna kun arvaan, kumpaa sukupuolta tämä riittävä vanhempi mielestäsi on?

Yhteishuoltajuudella todellakin on tarkoitus varmistaa, että lapsi saa oppia tuntemaan ja kiintyä molempiin vanhempiinsa. Ja todellakin voin sanoa, että jo aika pienet lapset osaavat kaivata toista vanhempaa eron aikana. Sen vuoksi meillä ei olekaan tiukkaa vko-vko sääntöä, vaan ollaan joustavammin, eli jos ikävä tulee pääsee toisen luoksi vaikka päiväksi ja tulee sitten takaisin. Soitellaan face-puheluita myös tai toinen vanhempi käy töiden jälkeen piipahtamassa kahvilla tms.

Päinvastoin etenkin pienellä lapsella on tarve varmistaa, että onhan se toinen vanhempi siellä tavoitettavissa.