Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Toimii ainakin mun lapsenlapsen kohdalla vallan hyvin. Äitiviikolla lapsi käy päiväkodissa ja isiviikolla saa olla isänsä sekä meidän isovanhempien kanssa ilman aikaisia herätyksiä ja touhuta koko päivän ajan ilman stressiä aikatauluista. Sossujen aikaisemmin ehdottama katko keskellä viikkoa oli aivan kamala show ja lapsi oireili ja kärsi paljon sen vuoksi. Heti kun vanhemmat päättivät ottaa vuoroviikot käyttöön, lapsikin oli rauhallisempi koska sai viettää kerralla pidemmän ajan vanhemman luona. Paljon tasapainoisempaa tämä järjestely.

Meillä nyt poikkeuksellisesti isä asuu hetken aikaa vielä "kotona", jotta saa opiskelut kuntoon ja äidin kanssa päätettyä minne päin muuttavat ennenkuin lapsen koulutie alkaa. Tuet kun tulivat äidille niin isän kämppä meni alta liian korkean vuokran vuoksi. Halpoja asuntoja ei vaan ole saatavilla missään tuolla alueella tällä hetkellä. Ei auta vuoroviikot tukiin, ne saa vain se päävanhempi.&nbsp

Itse olisin lapsena halunnut asua isäni kanssa, äiti kielsi näkemästä ja muuttamasta isän luokse. Olisin vaikka vuoroviikoin mennyt jos äiti ei olisi ollut tyranni isääni kohtaan. Silloin ei paljoa lasta tai isää kuultu. 

Tämä on niin totta. Ihmeellinen äitimyytti on edelleen voimissaan. Vaikka äiti on viranomaistenkin näkökulmasta kykenemätön hoitamaan lastaan niin isän on edelleen todistettava moninkertaisesti että osaa hoitaa lastaan. Se hyvä puoli nykyisin näyttää olevan että sossut oikeasti tukevat myös isää eivätkä usko kaikkea lööperiä automaattisesti mitä äiti suoltaa. Siinä on selvästi menty eteenpäin nykyaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaahan se on. Mutta siihen tämä "isien oikeuksien" jankkaaminen on mennyt.

Lapsi alkaa kiinnostaa isää vasta erotessa, kun hänestä saa lyömäaseen eksää vastaan. Sitten pitää saada 50/50 kun lapsi on muka maailman tärkein yhtäkkiä.

Lapset äidille kuten ennenkin ja isät suut suppuun.

Niissä harvoissa tapauksissa, joissa kelvoton vanhempi on äiti, isä saa lapset.

Tämä on ainoa järkevä kehityskulku.

 

Niin- mitä mä sanoinkaan niistä omista eroprosesseista, koston halusta, katkeruudesta, käytetään lasta aseena...puolin ja toisin. Ikävä kyllä, tämä taitaa olla melko tavallinen tilanne.

No, nimenomaan puolin ja toisin. Äiditkin osaavat temppuilla ja kostaa ihan samalla lailla kuin isätkin. Tälläisissä tilanteissa on haettava oikeuden päätös, harvemmin vanhemmat pääsevät riitaisissa tilanteissa sopuun keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle selvisi aikuisena, että äitini oli vieroittanut mut isästäni tahallisesti. Äiti aina väitti, ettei isä halunnut tavata minua, että ei isää kiinnostanut. Aikuisena löysin oikeuden paperin, jossa sanottiin äidin vaatineen yksinhuoltajuutta, isäni oli siihen suostunut. Isä laitettiin maksamaan elatusmaksuja. Aikuisena etsin isäni käsiini ja kuulin lopulta ihan toisen tarinan. Äitini oli siis kieltänyt isää olemasta yhteydessä minuun millään tavalla. Isäni oli perustanut uuden perheen ja minulla on kaksi puolisisarusta, poikia. Pojat saivat asua isämme kanssa, minä en. Enkä siis saanut isää edes tavata, enkä koskaan häneen ehtinyt kunnolla tutustua. Isä kuoli pari vuotta sitten. Niin että kiitokset äidilleni siitä, että olen koko elämäni surrut ja miettinyt isääni, miksi hän ei halunnut olla mun kanssa millään tavoin. Tätä isä- haavaa sitten olen hoitanut omien huonojen parisuhteideni

Ei ole kyllä vähentynyt. Lähisukulaiseni (mies) erosi, exä muutti kiusallaan lapsen kanssa 400 km:n päähän ja aloitti 7 -vuotiaalle isin tytölle jäätävän aivopesun siitä, miten isä ei halua tavata ym. paskaa. Isä on yrittänyt ottaa useasti yhteyttä lapseen, joka on nyt 17 -vuotias. Lähettänyt tälle sim -kortteja postitse, jotta saisi yhteyden, mutta tyttö vihaa isäänsä. Isä on varannut hotelliöitä paikkakunnalle ja yrittänyt saada lapseen yhteyttä, tuloksetta. Viranomaisia ei kiinnosta. Ehkä kun lapsi täyttää 18 haluaa ottaa yhteyttä isäänsä ja kysyä, miksi tämä "hylkäsi". Voi olla että sen jälkeen äiti ei ole koskaan enää se rakastava äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin murhe tosiaan monelle tuntuu olevan se, että eron jälkeen se toinen vanhempi voisi olla onnellinen jonkun toisen kanssa ja saa omaa aikaa. Se vaan verhotaan huoleen lapsesta. Samalla tapaa kuin paheksutaan abortteja muka niiden abortoitujen sikiöiden vuoksi, vaikka oikeasti halutaan vain kontrolloida naisia. 

 

Meillä viikko-viikko on eron jälkeen toiminut hyvin, koska se on kaikkein selkein malli, joka tuo lasten elämään rytmin, joka on ennakoitava. Molemmat lapset myös näkevät molempia vanhempia silloin yhtä paljon, koska se on tärkeää, jos molemmat vanhemmat ovat kutakuinkin järkipäisiä lasten kanssa. Mitään laukkuja heitä ei laiteta pakkaamaan vaan molemmissa kodeissa on omat huoneet ja kaikki tarvittavat tavarat. Onhan rikkaillakin kesä- ja talvikoteja, maaseutu ja kaupunkikoteja. Viikko-viikko-systeemi on nimittäin kyl

Ai nyt olet sitä mieltä, että mun pitäisi se uusi mies raahata lasten elämään, että lapsille tulis liittymäpintaa siihen mitä puuhaan kun he ovat isän kanssa? 

 

Hohhoijjaa. Lapset elää omaa normaalia lapsiperhearkea jokaikinen viikko. Ei he ole tietoisia, mitä äiti tai isä tekee silloin kun ei ole heidän kanssa. Heillä on samankaltaiset rytmit ja elämänmeno molemmissa kodeissa, välillä vaan ollaan isän kanssa ja välillä äidin. 

Ja tuolla logiikalla ydinperheessäkin olisi lasten koko ajan tiedettävä täsmälleen, mitä vanhemmat tekee. Eli se on sitten pois kaikki harrastukset yms. joihin ei voi lapsia ottaa mukaan (vaikka siis lapset voisi olla sillä aikaa toisen vanhempansa kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin murhe tosiaan monelle tuntuu olevan se, että eron jälkeen se toinen vanhempi voisi olla onnellinen jonkun toisen kanssa ja saa omaa aikaa. Se vaan verhotaan huoleen lapsesta. Samalla tapaa kuin paheksutaan abortteja muka niiden abortoitujen sikiöiden vuoksi, vaikka oikeasti halutaan vain kontrolloida naisia. 

 

Meillä viikko-viikko on eron jälkeen toiminut hyvin, koska se on kaikkein selkein malli, joka tuo lasten elämään rytmin, joka on ennakoitava. Molemmat lapset myös näkevät molempia vanhempia silloin yhtä paljon, koska se on tärkeää, jos molemmat vanhemmat ovat kutakuinkin järkipäisiä lasten kanssa. Mitään laukkuja heitä ei laiteta pakkaamaan vaan molemmissa kodeissa on omat huoneet ja kaikki tarvittavat tavarat. Onhan rikkaillakin kesä- ja talvikoteja, maaseutu ja kaup

 

Tuo liioittelu jotta saataisiin huomio pois itse asiasta on hyvin läpinäkyvää. Mutta tavallista tietynlaisille.

"Tuo liioittelu jotta saataisiin huomio pois itse asiasta on hyvin läpinäkyvää. Mutta tavallista tietynlaisille."

Asia ja ongelma tuntuu ketjussa rönsyilevän ihan muutenkin. Pääpointti tuntuu olevan, että tuntematon erovanhempi pitää saada asiasta tilille, vaikka tilanne olisi tehty niin lapsilähtöiseksi kuin vain on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

"Tuo liioittelu jotta saataisiin huomio pois itse asiasta on hyvin läpinäkyvää. Mutta tavallista tietynlaisille."

Asia ja ongelma tuntuu ketjussa rönsyilevän ihan muutenkin. Pääpointti tuntuu olevan, että tuntematon erovanhempi pitää saada asiasta tilille, vaikka tilanne olisi tehty niin lapsilähtöiseksi kuin vain on mahdollista.

Onpa harmillista jos ketju saa sinut tuolla tavalla tuntemaan. 

Ei ollut nk turvaverkostoa, lapsi isällään niin nautin olemassaolosta ja hyvällä omallatunnolla. 

Ja olisihan se hienoa, jos vanhemmat vaan muuttaisi vuoroviikoin pois kodista ja lapsien niin ei tarvitsisi tehdä. 

Tämä kuulostaa paperilla niin hyvältä, mutta oikeasti tässä on aika paljonkin ongelmia. Tiedän, koska me kokeilimme. Ostimme molemmille siis asunnot läheltä entistä kotia ja pidimme kodin yhteisenä lasten kotina, jonne menimme vuoroviikoin. 

Aika pian silloin kouluikäiset lapset alkoivat valittaa. He sanoivat meille suoraan, että ei tämä tunnu enää kodilta ollenkaan. Kyselimme, että mitä tarkoittavat ja oikeastaan se oli vähän shokkikin, mitä sanoivat, joskin totta. He sanoivat, että tehän olette molemmat vieneet täältä omat tavaranne (kirjat, taulut, henk.koht tavarat) ja tuotte vaan laukun kuin hotelliin. Teillä molemmilla on oikea koti, jonne te menette ja tänne tulette vain, koska meidän vuoksi on pakko. Kun te olette täällä, se viimeinen päivä menee aina siihen, että siivoatte ja järjestätte itsenne pois sen toisen tieltä ja silmistä.

Olin tosiaan järkyttynyt, meillä on hyvät ja korrektit välit, mutta tajusin kyllä, mitä lapset tarkoitti, Juuri sen takia, että halusimme olla riitelemättä tms. niin todellakin kumpikin oli "mahdollisimman näkymätön" toiselle. Lisäksi tajusin, että lapsethan menettävät sen minun kotini  ja miehen kodin kokonaan, siis sen, missä puolet arjestamme vietämme.

Juttelimme lasten kanssa ja päädyimme siihen, että minä ostin isomman asunnon, jossa on molemmille omat huoneet (miehen asunto oli jo isompi) ja myimme edellisen kodin. Lapset vaihtoivat kotia torstaina, mikä takasi aina kokonaisen viikonlopun jommassa kummassa kodissa. Molemmissa tietysti tavarat, niin että ei laukun kanssa he kulkeneet. Tosin nyt lapset ovat jo niin isoja, että kulkevat kummassakin kodissa kuten haluavat, kunhan aina ilmoittavat toiselle, että menossa äidille/isälle, jos on kyse "toisen viikosta".

Eli oikeasti kannattaa kuunnella niitä lapsia näissä asioissa, eikä vain ajatella kuten mekin sorruimme tekemään, että pääasia on, että lapsilla on yksi paikka.

pitäisi olla sitten 3 kotia, ei oo varaa, 

Lapsille tärkeintä on turvallisuuden tunne. Jos ydinperheessä on turvatonta esimerkiksi toisen vanhemman päihteiden käytöstä johtuen, ero on vastuullinen päätös. Varsinkin jos päihdeongelmainen ei edes halua myöntää ongelmaansa. Miksi koko perhe pitäisi uhrata esim. alkoholismin seurauksille? Turvallista kasvuympäristöä voi ylläpitää hyvin vanhempien ja muiden läheisten verkosto. Tärkeintä on tunne, ei paikka.

Ennen eropäätöstä, kysyin eräältä psykologilta, onko tutkimusten mukaan niin, että lapset kaipaavat aina tilannetta, jossa eletään omien vanhempien kanssa ydinperheessä. Vastaus oli, että ei, vaan lapset kaipaavat sitä, että molemmat vanhemmat toimivat hyväntahtoisesti tiiminä. Tuntuu omituiselta ajatukselta ihmisen kehityskulussa, että vuosituhansien ajan oltaisiin aina eletty ydinperheinä ja että se olisi ainoa oikea perhemuoto.

Jos vuoroasuminen täyttää perusturvallisuuden tarpeen, niin mikä siinä on vikana?

Olen samaa mieltä, ellei asuta samalla kadulla( talossa)

Vanhemmat voi vaihtaa maisemaa vuorotellen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille tärkeintä on turvallisuuden tunne. Jos ydinperheessä on turvatonta esimerkiksi toisen vanhemman päihteiden käytöstä johtuen, ero on vastuullinen päätös. Varsinkin jos päihdeongelmainen ei edes halua myöntää ongelmaansa. Miksi koko perhe pitäisi uhrata esim. alkoholismin seurauksille? Turvallista kasvuympäristöä voi ylläpitää hyvin vanhempien ja muiden läheisten verkosto. Tärkeintä on tunne, ei paikka.

Ennen eropäätöstä, kysyin eräältä psykologilta, onko tutkimusten mukaan niin, että lapset kaipaavat aina tilannetta, jossa eletään omien vanhempien kanssa ydinperheessä. Vastaus oli, että ei, vaan lapset kaipaavat sitä, että molemmat vanhemmat toimivat hyväntahtoisesti tiiminä. Tuntuu omituiselta ajatukselta ihmisen kehityskulussa, että vuosituhansien ajan oltaisiin aina eletty ydinperheinä ja että se olisi ainoa oikea perhemuoto.

Jos vuoroasuminen täyttää perusturvallisuuden tarpeen, niin mikä siinä on vikana

Ei kukaan ole kritisoinut eroa päihteiden käyttäjästä.

Äidillä on enemmän oikeutta lapseen, koska se lapsi on kasvanut sen sisällä ja tullut kivujen kautta ulos. Mies ei ole joutunut sillä tavalla kärsimään. Siksi miehillä ei ole mitään oikeutta vikistä ja miehillä ei ole oikeutta 50/50 aikaan lapsen kanssa. Pitäisi olla niin, että lapsi tai lapset asuvat kotona ja käyvät välillä isällä kylässä, mutta ei jouluna tai syntymäpäivinä, koska nämä ovat sellaiset päivät, jotka vietetään äidin kanssa. 

Vuoroviikot voivat toimia oikein hyvin, mutta aikuisten pitää muistaa keskustella lasten kanssa ja olla valmiina muuttamaan omaa toimintaansa jos lapsille tilanne ei ole hyväksi.

Meidän lapsille vuoroviikot ovat sopineet 10vuotta oikein hyvin. On tehty muutoksia matkan varrella lasten toiveiden perusteella ja tällä hetkellä 2viikkoa ja 2viikkoa. Lapset ovat jo isompia. Yksi on muutanut omilleen ja kaksi haluaa edelleen vaihtaa kotia 2viikon välein. Se kuulemma tuo vaihtelua elämään eikä kenenkään naama ala kyllästyttää Saisivat toki valita pysyvän asuinpaikan, mutta eivät halua. 

 

Itsekkäistä syistä ei olla tätä systeemiä haluttu. Vaan nimenomaan sen takia, että lapsi saisi olla tasapuolisesti myös sen toisen vanhemman kanssa. 

 

Itse olen kulkenut aikuisen kahden kodin väliä, ja se oli mulle ihan ok. Riippuu paljon ihmisen luonteesta, että sopiiko vuoroviikot lapsille (tai aikuisille).

Jokainen perhe tekee omat valintansa ja turha tuomita kenenkään valintoja suoralta kädeltä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta perinteisessä järjestelyssä lapsi aina enemmän tai vähemmän "menettää" toisen vanhemman. Itse olen perinteisen yh-äidin kasvatti, ja jäänyt etäiseksi kauempana asuneelle viikonloppuisälle. En halunnut omille lapsille samaa, enkä oikein ymmärrä miksi kukaan haluaisi.

Eron jälkeen ei ole olemassa lapsen kannalta hyviä ratkaisuja. Aikuisten tarve tuomita juuri 50-50 ratkaisua jotenkin erityisen huonoksi ja huudella vanhempia täällä itsekkäiksi ikiteineiksi lähtee minusta ennen kaikkea kyseisten aikuisten omista kipukohdista. Kuten muiden lyttääminen ja tuomitseminen nyt noin yleensäkin. Jostain syystä juuri lasten asioihin liittyy joillakin ihmisillä hirveän syvää pahansuopuutta, tarvetta musertaa ja haavoittaa niitä jotka kehtaavat eri mieltä. "Jos olet tätä ja tätä mieltä, sinun ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia", "jos olet tätä ja tätä mieltä olet itsekäs ja huono vanhempi" jne jne.

Jospa ihmiset joskus k

Ei ketjussa ole havainnoitavissa viittaamasi pahansuopuutta, musertamista tai haavoittamista. On kriittistä keskustelua tietenkin.  

 

Miksi ketju menee sinulla noin tunteisiin?

Oletko miettinyt mistä se johtuu?

Ketju kuitenkin ruoti ja pöyhi asiaa yhteiskunnalliselta ja sosiologiselta kulmalta. Ei siinä mitään haittaa ole. Päinvastoin.

Osasta lapsista todellakin näkee, että vaihto vie voimat. Yleensä näkyy levottomuutena tai sulkeutuneisuutena. Sitten on ne lapset, jotka on hoidettuja ja puhtaita ja läksyt tehty joka toinen viikko ja joka toinen viikko päinvastoin. 

Ope

Vierailija kirjoitti:

Osasta lapsista todellakin näkee, että vaihto vie voimat. Yleensä näkyy levottomuutena tai sulkeutuneisuutena. Sitten on ne lapset, jotka on hoidettuja ja puhtaita ja läksyt tehty joka toinen viikko ja joka toinen viikko päinvastoin. 

Ope

Jos sillä toisella viikolla on vakaa, rakastava ja huolta pitävä vanhempi. Ja toisella viikolla taas epävakaa ja ongelmainen niin lopputulos lapsella on tuo mitä kuvasit.

Haluaisitko itse muuttaa viikottain?

On niitäkin jotka eivät vain ole soveliaita vanhemmaksi. Eivät ole turvallisia vakaita malleja lapsilleen. Lapsi tarvitsee vakaan ja turvallisen ympäristön jossa kasvaa.