Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Nii se onki. Jos o kerran lapsii tehny maailmaan, vanhempien kuuluu olla tasan tarkkaan YHDESSÄ. Yks kumppani pitää riittää. Ei oo mukavaa varmaan lapsistaan, ku joutuvat matkustamaan keskenään vaikka vaan parin pysäkin välin esim junalla. Eihän alaikäsii edes saa päästää matkustamaan junissa ilman valvojaa/toista vanhempaa. Ei muuten busseissakaan yms. 

Mitä sä höpötät? Eihän julkisiin liikennevälineisiin ole yksin matkustamisen alaikärajaa. Jossain Onnibusissa on ikäraja joku 12v kai, mutta ei todellakaan tarvitse olla aikuinen. Itsekin matkustin 300km yksin bussissa joskus 11-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavana nainen kellä 3 lasta 3 eri miehen kanssa, ja ne 2 aiempaa lasta on toisarvoisia, ja viimeisin lapsi on se jota lellitään, hellitään, viedään kaikkialle, sille ostetaan kaikkea ja sitä somekuvataan harva se päivä, ja äitinsä oikein nauttii kun kaikki kehuu miten on äidin näköinen lapsi. Sai lapsen itseään nuoremman miehen kanssa.

Aiemmat  2 lasta on kahden isänsä näköiset, joten naisen mielestä ei edustuskelpoisia someensa.

Olen saanut kuvan että ne 2 aiempaa lasta on riesoja, eikä niiden anoppien kanssa eli lasten mummojen kanssa mene hyvin tämän naisen osalta, enkä ihmettele yhtään kun on itsekäs ja vaihdellut miestä muutaman vuoden välein ja hankkiutunut paksuksi jotta päässyt uusiin naimisiin, joka kerta. Ei ihme ettei anoppiloissa pidetä.

En tiedä onko niiden ex-miesten uudet puolisot samaa mieltä ja onko heillä lapsia, että onko niillä 2:lla yhteenkuuluvuutta enää missään uusioperheessä. E

No kumpaa mieltä sä nyt ole, että näiden kahden ensimmäisten lasten olisi hyvä olla kokoajan tämän mt-ongelma-äipän kanssa, vai että saisivat välillä olla isiensäkin kanssa? Vai että äipän ei olisi pitänyt koskaan erota, ja että sillä olisi saavutettu autuas onni ja tasainen elo ensimmäiselle lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea ajatus. Kuvittele että itse joutuisit muuttamaan joka toinen viikko. Meillä ei ole isän kanssa minkäänlaisia välejä joten minkäänlainen järjestely ei toimisi. Lapset asuu minun kanssani ja näkevät isäänsä ehkä pari kertaa vuodessa, silloin kun isää sattuu kiinnostamaan. Lapsilla on kuitenkin ollut yksi koti, ei ole tarvinnut rampata missään.

Miten olet päätynyt tekemään kakarat tuollaiseen parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Näissä ketjuissa aina vedetään esiin ne narsisti-, päihde- ja väkivaltatapaukset, joilla sitten jotenkin pyritään oikeuttamaan kaikki erot. Kun se on taivaan tosi, että iso osa existä ei ole sen paremmin narsisteja kuin väkivaltaisia narkomaanejakaan. Todella moni eroaa nykyään vain "koska ei huvita" ja myös rehellisesti sanottuna perhe-elämän vaatimusten takia eli suomeksi sanottuna koska ei jaksa hoitaa omia itse hankkimiaan lapsia. Tähänhän vuoroviikot tuovat kätsyn ratkaisun.

Vuoroviikkoihin ei vaadita muuta kuin asumusero. Parisuhde ja jopa avioliitto voisi jatkua, vaikka vanhemmat asuisi välillä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Todella moni eroaa nykyään vain "koska ei huvita" ja myös rehellisesti sanottuna perhe-elämän vaatimusten takia eli suomeksi sanottuna koska ei jaksa hoitaa omia itse hankkimiaan lapsia. Tähänhän vuoroviikot tuovat kätsyn ratkaisun.

Niin ja sitten he kuitenkin hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin kanssa, vaikka ovat jo kertaalleen todenneet sen, etteivät jaksa pikkulapsiarkea.

Vierailija kirjoitti:

Ai vitsi tästä tuli mieleen yks nuoruuden kaveri. Vanhemmat eronneet tämän pikkulapsiaikana. Vuoroviikoin jommalla kummalla. Molemmilla vanhemmilla uusi puoliso jonka kanssa sisarpuoliakin tehty. Kirjaimellisesti koko nuoruus sitä, että viikon välein vaihdat vierashuoneesta toiseen, perheestä toiseen "kyläilemään".

Vanhemmat oli väleissä ja asuivat suht lähekkäin, mutta kyllähän nyt jokainen ymmärtää että kauhean ulkopuolisuuden tunteen tuo lapselle aiheuttaa kun ei ole oikein kunnolla osa kumpaakaan perhettä.

En ole eläessäni tavannut ketään niin katkeraa ihmistä.

Vanhempani eivät eronneet. Koska MEILLÄ NYT VAAN EI EROTA!!!!

Mulla ei ollut koskaan kotia ennen kuin aikuisena. Ja ei ollut alkoa eikä väkivaltaa. Perusluterilaista pas*************kaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkosen ehdottama tapa voi toimia joissain tapauksissa, joissa lasten vanhemmilla on hyvät välit. Hän on myös oikeassa siinä, että olisi paras jos lapsilla olisi pysyvä koti. Olenkin sitä mieltä, että useimmissa tapauksissa lasten on parasta asua yhden lähivanhemman luona ja käydä etävanhemman luona esim. joka toinen viikonloppu ja lomilla.

Samaa mieltä. Sinkkosen esittämässä mallissa lapsen ei tarvitse fyysisesti siirtyä, mutta henkisesti hän on jatkuvasti vanhemmalta toiselle heiteltävänä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset oli aikanaan vuoroviikoin, koska kumpikaan vanhempi ei suostunut luopumaan lapsista. 

Miksi erositte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset oli aikanaan vuoroviikoin, koska kumpikaan vanhempi ei suostunut luopumaan lapsista. 

Miksi erositte?

Miehellä oli toinen, eikä hän suostunut luopumaan hänestä.

Avioeron saa nykyään liian helposti. Ymmärrän eron jos suhteessa väkivaltaa (henkinen tai fyysinen), riippuvuuksia, taloudellista holtittomuutta, hylkäämistä, pettämistä. Tuntuu kuitenkin, että moni luovuttaa, koska ei huvita, ja sotkun keskelle on sitten pyöräytetty pari pentua sijaiskärsijäksi. Kaikista ei ole avioon tai vanhemmiksi, kuten esimerkiksi minusta, ja siksi elänkin avoliitossa ilman mukuloita.

Voin vain kuvitella miten paljon tuollaisessa lapset-ei-muuta-asumismuodossa voi tehdä exälleen hallaa ja paskanakkeja jos ei olla erottu hyvissä väleissä. Jos mukana on vielä nyksää/nyksiä ja katkeruutta ilmassa niin onnea vaan. Riitoja tulee siitä kuka rikkoi mitäkin ja kenen se pitää korjata, kuka maksaa mitä, kuka siivosi huonosti/ei ollenkaan ja kenen homma on pestä ikkunat tai ostaa uusi sohva.

Lisäksi pitää ylläpitää omaa asuntoa, jossa asuu vuoroviikot. Hirveästi tulee kuluja asumisesta. Porukka, joka ennen asui yhdessä asunnossa asuu nyt kolmessa. Vai oliko ajatus, että vanhemmat jakavat vuoroviikkoasunnon eksien ja nyksien kanssa, sehän kanssa kiva kuvio olisi.

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni eroaa nykyään vain "koska ei huvita" ja myös rehellisesti sanottuna perhe-elämän vaatimusten takia eli suomeksi sanottuna koska ei jaksa hoitaa omia itse hankkimiaan lapsia. Tähänhän vuoroviikot tuovat kätsyn ratkaisun.

Niin ja sitten he kuitenkin hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin kanssa, vaikka ovat jo kertaalleen todenneet sen, etteivät jaksa pikkulapsiarkea.

Mitkähän lahkolaiset tänne nettiin ovat nyt päässeet jeesustelemaan. Vai onko hulttioisukit täällä manipuloimassa ja puolustelemassa sitä, että heppoisin perustein ei ole vaimolle moraalisesti soveliasta perhettä rikkoa? Se on erittäin hyvä asia, että ihmiset uskaltavat nykyään erota, jos suhteessa on paha olla. Vähentää mielenterveysongelmia ja pahoinvointia. Nykyään ei ole pakko pysyä yhdessä statuksen vuoksi, vaan aivan kaikissa sosiaaliluokissa on täysin normaalia erota, jos homma ei toimikaan tai rakkaus loppuu. Jos kuvioissa on lapsia, useimmat pystyvät kypsästi hoitamaan eron. Useimmat eivät ole katkeria lasten mieltä myrkyttäviä vieraannuttajia, tai uusioperheessä toisia lapsia laiminlyöviä psykopaatteja. Vaan normaalisti vanhempi rakastaa lastaan ja haluaa nähdä tätä mahdollisimman paljon, ja ymmärtää, että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan, ja juuri siksi viikko-viikko on paras kuvio, eikä se, että toista vanhempaa nähdään enemmän kuin toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea ajatus. Kuvittele että itse joutuisit muuttamaan joka toinen viikko. Meillä ei ole isän kanssa minkäänlaisia välejä joten minkäänlainen järjestely ei toimisi. Lapset asuu minun kanssani ja näkevät isäänsä ehkä pari kertaa vuodessa, silloin kun isää sattuu kiinnostamaan. Lapsilla on kuitenkin ollut yksi koti, ei ole tarvinnut rampata missään.

Miten olet päätynyt tekemään kakarat tuollaiseen parisuhteeseen?

Mistä sen etukäteen tietää millaiseksi sammakoksi se prinssi muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Näissä ketjuissa aina vedetään esiin ne narsisti-, päihde- ja väkivaltatapaukset, joilla sitten jotenkin pyritään oikeuttamaan kaikki erot. Kun se on taivaan tosi, että iso osa existä ei ole sen paremmin narsisteja kuin väkivaltaisia narkomaanejakaan. Todella moni eroaa nykyään vain "koska ei huvita" ja myös rehellisesti sanottuna perhe-elämän vaatimusten takia eli suomeksi sanottuna koska ei jaksa hoitaa omia itse hankkimiaan lapsia. Tähänhän vuoroviikot tuovat kätsyn ratkaisun.

Etkö sä siis ole ikinä eronnut? Olet ensimmäisen poikkiksen kanssa edelleen?

Vierailija kirjoitti:

50/50 on todella kuvottava tilanne jos lapsi on sijoitettu väkivaltaisen isän tekojen takia. Moraaliton ja epäeettinen tilanne. 

Ja tätä tapahtuu Suomessa. Tilanne johtaa traumatisoituneen äidin pahenpaan trauman. Ihmisen elämä pilataan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella tulee myös olla oma koti, tuttu paikka. Olen myös huomannut että pienet lapset pitävät rutiineista, oletan että saavat turvaa siitä että asiat sujuu samalla tavalla. Vuoroviikkojärjestelyssä molemmissa kodeissa on omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt. Lapsi on siinä heittopussina. 

Onhan viikonloppuisänkin luona omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt.

Mun lapsen isän luota se nainen lähtee aina mökille. On ihan mukava tyyppi, mutta jo oman lapsensa kasvattanut. En ajattele tuosta pahaa. Isän kanssa on sovittu, että samat säännöt molemmilla. Tuo isän luona käyminen on samanlaista kuin vaikka mummilla. Siellä on tärkeä ihminen ja heille omia juttuja. Sinänsä sääli ettei isänsä halua arkeaan jakaa lapsen kanssa, mutta minusta on silti tärkeää, että heillä on hyvät välit. Ei sen takia, että minä saisin vapaata vaan lapsen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkosen ehdottama tapa voi toimia joissain tapauksissa, joissa lasten vanhemmilla on hyvät välit. Hän on myös oikeassa siinä, että olisi paras jos lapsilla olisi pysyvä koti. Olenkin sitä mieltä, että useimmissa tapauksissa lasten on parasta asua yhden lähivanhemman luona ja käydä etävanhemman luona esim. joka toinen viikonloppu ja lomilla.

Mun lapsilla on kaksi pysyvää kotia.

Sama. Tykkäävät molemmista kodeista ja molemmista vanhemmista. En voisi riistää lapsilta oikeutta nähdä isäänsä yhtä paljon kuin minua, emmekä todellakaan halua asua kaikki saman katon alla. Väkisin yhdessä pysyminen olisi ollut silkkaa hulluutta ja varmasti vahingoittanut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan missään tehty järkevää tilastoa siitä miten eri asumisratkaisut lapsuudessa korreloivat myöhemmässä elämässä pärjäämiseen? Tällain nyt kolmekymppisenä tuli vaan mieleen, että totta tosiaan kaikki nämä aikuisiällä ei-niin-hyvin elämässänsä pärjänneet vanhat lapsuuden ja nuoruuden kaverit, olivat nimenomaan eroperheiden heittopussi lapsia. Tottakai joitakin myös hyvin pärjänneitä eroperhe lapsia tuntee, mutta ne kaikki jotka eivät oikein ole pärjänneet

Mulle heti tulee mieleen itsemurhan tehnyt ystävä. Joka oli onnellisesta, varakkaasta ydinperheestä. 

Olipa typerä kommentti. Ydinperhe ei takaa, etteikö jollain yksilöllä olisi muita ongelmia. 

Eikä uusperheen ongelmat johdu vanhempien erosta, vaan joko molemmista lapsen vanhemmista yksilöinä, tai suurimmaksi osaksi toisesta. On utopiaa ja naiivistia ajatella, että ydinperheessä ei olisi minkäänlaisia ongelmia, vaan vanhemmat muuttuvat kelvottomiksi vasta erottuaan. Ongelmat ovat olleet olemassa jo kauan ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan missään tehty järkevää tilastoa siitä miten eri asumisratkaisut lapsuudessa korreloivat myöhemmässä elämässä pärjäämiseen? Tällain nyt kolmekymppisenä tuli vaan mieleen, että totta tosiaan kaikki nämä aikuisiällä ei-niin-hyvin elämässänsä pärjänneet vanhat lapsuuden ja nuoruuden kaverit, olivat nimenomaan eroperheiden heittopussi lapsia. Tottakai joitakin myös hyvin pärjänneitä eroperhe lapsia tuntee, mutta ne kaikki jotka eivät oikein ole pärjänneet

Mulle heti tulee mieleen itsemurhan tehnyt ystävä. Joka oli onnellisesta, varakkaasta ydinperheestä. 

Olipa typerä kommentti. Ydinperhe ei takaa, etteikö jollain yksilöllä olisi muita ongelmia. 

Ihan yhtä typerä yleistys kuin yleistää oma muutaman henkilön otanta mihin vaan joukkoon. 

-

Ja molemmissa kodeissa vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. "Odotellaan" milloin lapsi lähtee vuoroviikolle pois.

-

Pahimmissa tapauksissa molemmissa "kodeissa" uudet kumppanit ja vauvat sekä isä/äitipuoli joka inhoaa entisen elämän jälkikasvun tuloa nurkkiin aina viikoksi yli kaiken.