Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Avioeron saa nykyään liian helposti. Ymmärrän eron jos suhteessa väkivaltaa (henkinen tai fyysinen), riippuvuuksia, taloudellista holtittomuutta, hylkäämistä, pettämistä. Tuntuu kuitenkin, että moni luovuttaa, koska ei huvita, ja sotkun keskelle on sitten pyöräytetty pari pentua sijaiskärsijäksi. Kaikista ei ole avioon tai vanhemmiksi, kuten esimerkiksi minusta, ja siksi elänkin avoliitossa ilman mukuloita.

Minusta tuntuu, että sun mutu ei ole juuri minkään väärti. Kummasti kaikki tietää täällä kaikkien muiden asiat, vaikka olisi kuinka etäisistä henkilöistä kyse.

Miksi te päivittelijät kuvittelette, että erojen syitä teidän kanssa puitaisiin, etenkin kun yleissävy on sellainen kuin nyt on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavana nainen kellä 3 lasta 3 eri miehen kanssa, ja ne 2 aiempaa lasta on toisarvoisia, ja viimeisin lapsi on se jota lellitään, hellitään, viedään kaikkialle, sille ostetaan kaikkea ja sitä somekuvataan harva se päivä, ja äitinsä oikein nauttii kun kaikki kehuu miten on äidin näköinen lapsi. Sai lapsen itseään nuoremman miehen kanssa.

Aiemmat  2 lasta on kahden isänsä näköiset, joten naisen mielestä ei edustuskelpoisia someensa.

Olen saanut kuvan että ne 2 aiempaa lasta on riesoja, eikä niiden anoppien kanssa eli lasten mummojen kanssa mene hyvin tämän naisen osalta, enkä ihmettele yhtään kun on itsekäs ja vaihdellut miestä muutaman vuoden välein ja hankkiutunut paksuksi jotta päässyt uusiin naimisiin, joka kerta. Ei ihme ettei anoppiloissa pidetä.

En tiedä onko niiden ex-miesten uudet puolisot samaa mieltä ja onko heillä lapsia, että onko niillä 2:lla y

No kumpaa mieltä sä nyt ole, että näiden kahden ensimmäisten lasten olisi hyvä olla kokoajan tämän mt-ongelma-äipän kanssa, vai että saisivat välillä olla isiensäkin kanssa? Vai että äipän ei olisi pitänyt koskaan erota, ja että sillä olisi saavutettu autuas onni ja tasainen elo ensimmäiselle lapselle?

En tunne muita tuollaisia ihmisiä ja lapsiperhe-avioerotilanteita eikä perheitä jossa lapset on "levällään eri perheissä eri aikoina", mutta mietittävää lienee itse kussakin perheessä, ja erot ovat lapsille vaikeita. Se heille paras missä heitä huomioidaan joten ei varmaan tuon äidin luona, kenestä sanoit hauskasti että "mt-ongelma-äipän" ja niin taitaa oikeasti olla kun miettii, semmoinen some-pakkomieltenen että elämän pitää näyttää hyvältä vaikka juuri kukaan ei oikeasti seuraa kuin joskus.

Minulla ei ole vielä lapsia, tuo kyseinen tuttu on minua jonkin verran vanhempi, nelikymppinen jo, mutta on aina iskemässä nuorempia miehiä.

Kahden kodin välissä seilaava lapsi joka siirtyy toisesta ydinperheestä toiseen ydinperheeseen, itse ei kuulu kumpaakaan settiin. Parhaimmillaan matkustetaan niiden yhteisten kanssa, edellisen liiton "menköön" isänsä/äitinsä kanssa.

Tai sitten vietetään "lapsivapaata" ja kiukutellaan jos VAPAAT ei mene tasan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron saa nykyään liian helposti. Ymmärrän eron jos suhteessa väkivaltaa (henkinen tai fyysinen), riippuvuuksia, taloudellista holtittomuutta, hylkäämistä, pettämistä. Tuntuu kuitenkin, että moni luovuttaa, koska ei huvita, ja sotkun keskelle on sitten pyöräytetty pari pentua sijaiskärsijäksi. Kaikista ei ole avioon tai vanhemmiksi, kuten esimerkiksi minusta, ja siksi elänkin avoliitossa ilman mukuloita.

Minusta tuntuu, että sun mutu ei ole juuri minkään väärti. Kummasti kaikki tietää täällä kaikkien muiden asiat, vaikka olisi kuinka etäisistä henkilöistä kyse.

Miksi te päivittelijät kuvittelette, että erojen syitä teidän kanssa puitaisiin, etenkin kun yleissävy on sellainen kuin nyt on? 

En tiedä, onko sama ihminen linjoilla kuin eilen, mutta kova oli silloin ja kova on tänään lyttääminen ja mitätöinti eri mieltä olevia ihmisiä kohtaan. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä yleisellä tasolla. Toisten henkilöihin käyminen taas on asiatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan missään tehty järkevää tilastoa siitä miten eri asumisratkaisut lapsuudessa korreloivat myöhemmässä elämässä pärjäämiseen? Tällain nyt kolmekymppisenä tuli vaan mieleen, että totta tosiaan kaikki nämä aikuisiällä ei-niin-hyvin elämässänsä pärjänneet vanhat lapsuuden ja nuoruuden kaverit, olivat nimenomaan eroperheiden heittopussi lapsia. Tottakai joitakin myös hyvin pärjänneitä eroperhe lapsia tuntee, mutta ne kaikki jotka eivät oikein ole pärjänneet

Mulle heti tulee mieleen itsemurhan tehnyt ystävä. Joka oli onnellisesta, varakkaasta ydinperheestä. 

Olipa typerä kommentti. Ydinperhe ei takaa, etteikö jollain yksilöllä olisi muita ongelmia. 

Eikä uusperheen ongelmat johdu vanhempien erosta, vaan

Ketjun aihe oli vuoroviikkoasumiben ja sen vaikutus lapsiin, ei erojen syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että v

Entä sitten jos isä asuu kaukana? Tällöin on kyllä mielestäni parempi, että lapset käyvät kyläilemässä joka toinen viikonloppu kun ovat vaan 2 yötä erossa äidistä. Ihan kokemuksesta tiedän, että se suhde lujittuu kyllä vanhempanakin. Ei lapsen tarvitse olla isän kanssa viikottain tekemisissä taaperoikäisenä, jos sen järjestäminen on vaikeaa. Harva ihminen kykenee olemaan joka toinen vi

Mitä lapsi ylipäätään muistaa taaperoiästään kuin sen, mitä hänelle on siitä kerrottu? Minä en ainakaan muista mitään tuosta ajasta. Lapsi kykenee muodostamaan erittäin hyvän suhteen isäänsä taaperoiän jälkeenkin. Äidin läsnäolo on pienelle lapselle tärkein turva. 

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti ole paras vaihtoehto, mutta ehkä huonoimmista parhain, jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään eikä viikkokäynneistä pystytä sopimaan. Joka toinen viikkon vkl- tapaaminen on ehdottomasti liian vähän, jos kuitenkin se etävanhempi ( yleensä se isä) on ok eikä mikään psyko. 

"Toinen vanhempi voi hakea lasta vaikka futisharkkoihin ja jätskille. Lapsi voi olla hänen luonaan yötä joustavasti joskus keskellä viikkoa ja joskus pidemmän viikonlopun.

Tuo on lasten edunmukaista ajattelevien vanhempien tapa sopia tapaamiset, mutta liian paljon on heitä, jotka eivät erotilanteessa ajattele kuin kostoa ja omaa katkeruuttaan. Vanhemmat pilaavat lapsen elämän riitelemällä ja laittamalla lapsen välikappaleeksi riitoihinsa. 

Laki pitäisi olla lapset enemmän huomioonottava. Jos ei vanhemmat pysty sopimaan tapaamisista, niin silloin sen tulee tehdä aina ulkopuolinen lasten puolesta puhuva viranhaltija. 

<

Aina ei ole kyse siitä etteikö ole päässyt yli exästä. 

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni eroaa nykyään vain "koska ei huvita" ja myös rehellisesti sanottuna perhe-elämän vaatimusten takia eli suomeksi sanottuna koska ei jaksa hoitaa omia itse hankkimiaan lapsia. Tähänhän vuoroviikot tuovat kätsyn ratkaisun.

Niin ja sitten he kuitenkin hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin kanssa, vaikka ovat jo kertaalleen todenneet sen, etteivät jaksa pikkulapsiarkea.

Mitkähän lahkolaiset tänne nettiin ovat nyt päässeet jeesustelemaan. Vai onko hulttioisukit täällä manipuloimassa ja puolustelemassa sitä, että heppoisin perustein ei ole vaimolle moraalisesti soveliasta perhettä rikkoa? Se on erittäin hyvä asia, että ihmiset uskaltavat nykyään erota, jos suhteessa on paha olla. Vähentää mielenterveysongelmia ja pahoinvointia. Nykyään ei ole pakko pysyä yhdessä statuksen vuok

Johonkin tämä ketju osui sinussa ja aiheutti näköjään ahdistusta itsessäsi kun tuommoinen kliseinen vuodatus piti sinun saada tänne kommenttipalstalle suoltaa?

Kannattaisko sinun katsoa peiliin ja mennä terapiaan että osaisit päästää irti pakkomielteisestä vihastasi?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavana nainen kellä 3 lasta 3 eri miehen kanssa, ja ne 2 aiempaa lasta on toisarvoisia, ja viimeisin lapsi on se jota lellitään, hellitään, viedään kaikkialle, sille ostetaan kaikkea ja sitä somekuvataan harva se päivä, ja äitinsä oikein nauttii kun kaikki kehuu miten on äidin näköinen lapsi. Sai lapsen itseään nuoremman miehen kanssa.

Aiemmat  2 lasta on kahden isänsä näköiset, joten naisen mielestä ei edustuskelpoisia someensa.

Olen saanut kuvan että ne 2 aiempaa lasta on riesoja, eikä niiden anoppien kanssa eli lasten mummojen kanssa mene hyvin tämän naisen osalta, enkä ihmettele yhtään kun on itsekäs ja vaihdellut miestä muutaman vuoden välein ja hankkiutunut paksuksi jotta päässyt uusiin naimisiin, joka kerta. Ei ihme ettei anoppiloissa pidetä.

En tiedä onko niiden ex-miesten uudet puolisot samaa mieltä ja onko heillä lapsia, että onko niillä 2:lla yhteenkuuluvuutta enää missään uusioperheessä. E

niin että lapset on eriarvoisia, koska eivät kelpaa kuvattavaksi äidin someen? 😂

Mulle ei ole tullut ikinä mieleenkään, että laittaisin lasteni kuvia someen.

Joo, vuoroviikkoilu oli ihan piinaa. Kun ilmaisin että en pidä tästä niin hoettiin että kun se on sen toisen vanhemman oikeus, halusit tai et. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron saa nykyään liian helposti. Ymmärrän eron jos suhteessa väkivaltaa (henkinen tai fyysinen), riippuvuuksia, taloudellista holtittomuutta, hylkäämistä, pettämistä. Tuntuu kuitenkin, että moni luovuttaa, koska ei huvita, ja sotkun keskelle on sitten pyöräytetty pari pentua sijaiskärsijäksi. Kaikista ei ole avioon tai vanhemmiksi, kuten esimerkiksi minusta, ja siksi elänkin avoliitossa ilman mukuloita.

Minusta tuntuu, että sun mutu ei ole juuri minkään väärti. Kummasti kaikki tietää täällä kaikkien muiden asiat, vaikka olisi kuinka etäisistä henkilöistä kyse.

Miksi te päivittelijät kuvittelette, että erojen syitä teidän kanssa puitaisiin, etenkin kun yleissävy on sellainen kuin nyt on? 

En tiedä, onko sama ihminen linjoilla kuin eilen, mutta kova oli silloin ja kova on tänä

Taitaa olla sarjapettäjä/-eroaja.

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

On vanhempia joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia. Oma itsenäistyminen jäänyt tekemättä. Sitten muutaman avioliiton ja uusperheen jälkeen se on jo mahdotonta.

Ehkä sitä pitäisi kysyä niiltä lapsilta, jotka asuvat noin.

Sinkkonen unohtaa, että nyt "kaikki naiset ovat ihania" aikakaudella ero ja useat eri miehet ovat välttämätön osa naiseksi kasvua. Naiseus ja seksuaalisuus menee ilman muuta kaiken edelle. "Oma kepeä aika" on itseisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeron saa nykyään liian helposti. Ymmärrän eron jos suhteessa väkivaltaa (henkinen tai fyysinen), riippuvuuksia, taloudellista holtittomuutta, hylkäämistä, pettämistä. Tuntuu kuitenkin, että moni luovuttaa, koska ei huvita, ja sotkun keskelle on sitten pyöräytetty pari pentua sijaiskärsijäksi. Kaikista ei ole avioon tai vanhemmiksi, kuten esimerkiksi minusta, ja siksi elänkin avoliitossa ilman mukuloita.

Minusta tuntuu, että sun mutu ei ole juuri minkään väärti. Kummasti kaikki tietää täällä kaikkien muiden asiat, vaikka olisi kuinka etäisistä henkilöistä kyse.

Miksi te päivittelijät kuvittelette, että erojen syitä teidän kanssa puitaisiin, etenkin kun yleissävy on sellainen kuin nyt on? 

Häpeä ja syyllisyys huokuu kommentistasi vaikka yrität sitä paeta vihaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, vuoroviikkoilu oli ihan piinaa. Kun ilmaisin että en pidä tästä niin hoettiin että kun se on sen toisen vanhemman oikeus, halusit tai et. 

meillä oli ens alkuun joka toinen vl, olin äitinä lähivanhempi, poika päätti n 10-11 v milloin menee, välillä meni vl pari kolme kertaa, sitten oli jotain muuta ohjelmaa ja mun luona, arjet mulla, monesti oli lomilla isällä kuten talvi- ja syysloma jne. Kyllä minä nautin myös silloin olosta kun sain vapaata ja ihan hyvällä omallatunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkkonen unohtaa, että nyt "kaikki naiset ovat ihania" aikakaudella ero ja useat eri miehet ovat välttämätön osa naiseksi kasvua. Naiseus ja seksuaalisuus menee ilman muuta kaiken edelle. "Oma kepeä aika" on itseisarvo.

Hedonismi ja keskenkasvuisuus. Heikko tai olematon itsetunto jota lääkitään ihailulla merkityksetöntä s*ksiä vastaan. On myös tuollaisia miehiä. 

Katsoitteko sitä sarjaa niistä eroperheistä? Ihan normaalia elämää, kaikki ei ole aina niin onnellista. Siitä huomasi vain hyvin aikuisten halun ajatella itseänsä ja ymmärtämättömyyden lapsia kohtaan. Se oli vähän sääli, sarjassa ei ollut ainoatakaan huoltajaa joka olisi toiminut täysin oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vuoroviikkoilu oli ihan piinaa. Kun ilmaisin että en pidä tästä niin hoettiin että kun se on sen toisen vanhemman oikeus, halusit tai et. 

meillä oli ens alkuun joka toinen vl, olin äitinä lähivanhempi, poika päätti n 10-11 v milloin menee, välillä meni vl pari kolme kertaa, sitten oli jotain muuta ohjelmaa ja mun luona, arjet mulla, monesti oli lomilla isällä kuten talvi- ja syysloma jne. Kyllä minä nautin myös silloin olosta kun sain vapaata ja ihan hyvällä omallatunnolla. 

isällään oli nk uusperhe, sinun, min un ja meidän lapset, hyvä niin ja poika sai 3 sisaruspuolta . Olenkin sanonut että pidä yhteyttä kun on nyt aikuinen ja ikäeroa on.