Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

Ei nyt aina ennen lapsia ole niitä ongelmia, muuten totta.

Nykyaikana erotaan liian helposti. Perhettä ei pitäisi rikkoa siksi, että vanhemmilla ei ole aina kliffaa ja fantsua. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö.

Avioliittoon myös ryhdytään nykyään liian heppoisin perustein. Miehen ja naisen, aviopuolisoiden, tulisi luoda perheelle vankka kivijalka. Siksi onkin vastenmielistä, kun aikuiset ihmiset rikkovat perheen omien oikkujensa ohjaamina. Aikuinen on itseasiassa arvonimi, eikä aikuinen ihminen kuljeskele haavekuvien perässä.

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

Mutta kun täällä on väsyksiin saakka toisteltu, että kaikki syyt eroon ovat hyviä syitä ja että nykyään ei ole kenenkään pakko olla huonossa liitossa, niin eikö siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ydinperheissä eletään hyvissä parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoitteko sitä sarjaa niistä eroperheistä? Ihan normaalia elämää, kaikki ei ole aina niin onnellista. Siitä huomasi vain hyvin aikuisten halun ajatella itseänsä ja ymmärtämättömyyden lapsia kohtaan. Se oli vähän sääli, sarjassa ei ollut ainoatakaan huoltajaa joka olisi toiminut täysin oikein.

Jos kuvattais jokaisen lapsiperheen elämää, esimerkiksi omaasi, niin luuletko että sinäkään osaisit toimia jokaisessa asiassa ja tilanteessa lastesi parhaaksi? Ja sanon tämän ydinperheen äitinä. Meistä vanhemmista ihan joka ikinen mokaa jossakin asiassa. Ihan joka ikinen on joskus itsekäs (vaikka sitten uhrautumalla ja sitten uhriutumalla) jokainen on omissa asioissaan näköalaton. Ihan jokaisen perheen ja vanhemman toiminnasta löytyisi ulkopuolisen silmin korjattavaa, jos kaikkia perheitä kuvattaisiin telkkariin. Täydellistä perhettä ja vanhempaa ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä eroperheen lapsena täysin samaa mieltä Sinkkosen kanssa.

Aivan perseestä reissata lapsuus kahden kodin väliä heittopussina.

Tuohon ei voi muuta sanoa kuin: Kokenut kaiken tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoitteko sitä sarjaa niistä eroperheistä? Ihan normaalia elämää, kaikki ei ole aina niin onnellista. Siitä huomasi vain hyvin aikuisten halun ajatella itseänsä ja ymmärtämättömyyden lapsia kohtaan. Se oli vähän sääli, sarjassa ei ollut ainoatakaan huoltajaa joka olisi toiminut täysin oikein.

Jos kuvattais jokaisen lapsiperheen elämää, esimerkiksi omaasi, niin luuletko että sinäkään osaisit toimia jokaisessa asiassa ja tilanteessa lastesi parhaaksi? Ja sanon tämän ydinperheen äitinä. Meistä vanhemmista ihan joka ikinen mokaa jossakin asiassa. Ihan joka ikinen on joskus itsekäs (vaikka sitten uhrautumalla ja sitten uhriutumalla) jokainen on omissa asioissaan näköalaton. Ihan jokaisen perheen ja vanhemman toiminnasta löytyisi ulkopuolisen silmin korjattavaa, jos kaikkia perheitä kuvattaisiin telkkariin. Täydellistä perhettä ja vanhempaa ei ole olemassa.

No siis kyllä osaan toimia ja siihen kuuluu se että kykenee ymmärtämään asioita sekä oppimaan. Se on se pointti siinä. Olette jotenkin kielteisiä ihmisiä suurin osa ja asenteenne on negatiivinen, en osaa ja kaikki muutkin ovat huonoja niin minäkin voin olla ym. Lisäksi olette aika laiskoja ja asenteenne on aina tämä, ei kukaan voi täydellinen olla. Silti puhutte kuin tuntisitte kaikki ihmiset, ei ehkä kannata kuitenkaan ajatella ja puhua tuolla tavalla. Toiset ovat luonnollisempia vanhempiakin ja taitavia ihmissuhteissakin.

Ainahan se ihanne kai olisi se äiti-isä-lapset -perhe, mutta eihän se väkisin toteudu. Tyttärellä on käytössä viikko-viikko -systeemi ex-miehensä kanssa. Välillä se vaihtelee vanhempien työmatkojen takia. Asuvat 300 metrin päässä toisistaan ja lapset voi koulun jälkeen mennä halutessaan myös toisen vanhemman luo. Ihan tasapainoisia 10 v ja 13 v lapsia ovat. Isovanhempana en tiedä, mikä avioeroon oikeasti ajoi ja olen sitä murehtinutkin, mutta minun asiani on tukea ja olla rakastava mummi lapsenlapsilleni. En pidä siitä, että joku ulkopuolinen yrittää määritellä kuinka muiden pitäisi elää. Pääasia on, että lapsista pidetään hyvää huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että v

Mitä lapsi ylipäätään muistaa taaperoiästään kuin sen, mitä hänelle on siitä kerrottu? Minä en ainakaan muista mitään tuosta ajasta. Lapsi kykenee muodostamaan erittäin hyvän suhteen isäänsä taaperoiän jälkeenkin. Äidin läsnäolo on pienelle lapselle tärkein turva. 

No ei se suhde ihan tyhjästä tule. Vaikka lapsi ei taaperoajasta muista, kyllähän se suhde siinä kehittyy koko ajan, tulee turvallisuuden tunne jne. Oman lapsen isä ei halunnut olla lapsensa kanssa tekemisissä 3 vuoteen muuten kuin synttäreillä ja satunnaisesti, sen jälkeen alkoi kiinnostaa kun meni seuraavan naisen kanssa sukset ristiin. Lapsi ei halunnut jäädä isänsä kanssa kahden ollenkaan ja arasteli muutenkin paljon. Ei edelleenkään ole isänsä kanssa läheinen, eikä isä tiedä miten lapsen kanssa olisi.

Suhteen saa lapseen toki vaikka 18-vuotiaana, mutta kyllä se toiston ja yhdessäolon myötä luotu turvallisuudentunne on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se ihanne kai olisi se äiti-isä-lapset -perhe, mutta eihän se väkisin toteudu. Tyttärellä on käytössä viikko-viikko -systeemi ex-miehensä kanssa. Välillä se vaihtelee vanhempien työmatkojen takia. Asuvat 300 metrin päässä toisistaan ja lapset voi koulun jälkeen mennä halutessaan myös toisen vanhemman luo. Ihan tasapainoisia 10 v ja 13 v lapsia ovat. Isovanhempana en tiedä, mikä avioeroon oikeasti ajoi ja olen sitä murehtinutkin, mutta minun asiani on tukea ja olla rakastava mummi lapsenlapsilleni. En pidä siitä, että joku ulkopuolinen yrittää määritellä kuinka muiden pitäisi elää. Pääasia on, että lapsista pidetään hyvää huolta.

Tyttäresi voimaantunut ja salasuhteillut?

Onko tuossa nyt loppujen lopuksi hirveätä eroa sitten, jos asutaan niin lähekkäin että koulunkäynti onnistuu molemmista osoitteista? Monesti toinen koti on se lapselle ennestään tuttu ja toisestakin tulee pian tuttu kun siellä säännöllisesti asuu. Eli vähän tämmöistä täydellisyyden hiomista tässä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että v

Entä sitten jos isä asuu kaukana? Tällöin on kyllä mielestäni parempi, että lapset käyvät kyläilemässä joka toinen viikonloppu kun ovat vaan 2 yötä erossa äidistä. Ihan kokemuksesta tiedän, että se suhde lujittuu kyllä vanhempanakin. Ei lapsen tarvitse olla isän kanssa viikottain tekemisissä taaperoikäisenä, jos sen järjestäminen on v

Sitten on isukin turha itkeä vieraannuttamisesta, jos asenne on ollut että ei tarvitse lapsen kanssa tavata usein kun eihän se muutenkaan siitä noin pienenä mitään muista. Muistijälkiä kyllä jää ihan vauvasta asti, ja ne vaikuttavat myöhempään kehitykseen. Oikeita muistoja tulee jo 2-3v iässä, hyviä ja huonoja. Ihan itse on aiheutettu, jos lapsi ei isompanakaan halua olla väleissä.

Ex-vaimoni halusi vuoroviikot itsekkyyttään. Ei jaksaisi lapsia enempää, jos ei saa lojua edes joka toinen viikko toimettomana. On ikityötön.

Hyvä tietysti minulle, että saan ilman mutinoita pitää lapsiani edes joka toinen viikko luonani. Menetän silti puolet heidän lapsuudestaan ja se rikkoo minua.

Ero oli exän valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että v

Entä sitten jos isä asuu kaukana? Tällöin on kyllä mielestäni parempi, että lapset käyvät kyläilemässä joka toinen viikonloppu kun ovat vaan 2 yötä erossa äidistä. Ihan kokemuksesta tiedän, että se suhde lujittuu kyllä vanhempanakin. Ei lapsen tarvitse olla isän kanssa viikottain tekemisi

 

Moni lapsi hylkää vanhempansa aikuisena jos perheen rikkonut törkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa nyt loppujen lopuksi hirveätä eroa sitten, jos asutaan niin lähekkäin että koulunkäynti onnistuu molemmista osoitteista? Monesti toinen koti on se lapselle ennestään tuttu ja toisestakin tulee pian tuttu kun siellä säännöllisesti asuu. Eli vähän tämmöistä täydellisyyden hiomista tässä nyt.

Olen samaa mieltä. Lapset sopeutuvat ja pääasiahan on että vanhemmat osaavat hoitaa asiat sovussa ja kaikilla on asiat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

Mutta kun täällä on väsyksiin saakka toisteltu, että kaikki syyt eroon ovat hyviä syitä ja että nykyään ei ole kenenkään pakko olla huonossa liitossa, niin eikö siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ydinperheissä eletään hyvissä parisuhteissa.

Luuletko sinä että me ihan muuten vaan ollaan lähisuhdeväkivallan, alkoholismin, itse mur hien ja mt-häiriöiden kärkimaita, jos meillä ydinperheissä olis kaikki asiat niin hyvin? Vai luuletko että ne on pelkästään ne eroperheet, jotka koristaa tilastoja?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitä pitäisi kysyä niiltä lapsilta, jotka asuvat noin.

Joku tutkija voisi ottaa tästä kopin. Olisi mielenkiintoista kuulla aikuisten, vuoroviikkolapsien mielipiteitä. Siitä vielä spin off että kuinka se on vaikuttanut oman perheen asioihin eli tuliko ero ja lapsista vuoroviikkolaisia vai pitikö tiukasti kiinni ydinperheestä. Vai eikö halunnut lainkaan perhettä. Laaja, kattava tutkimus tästä aiheesta olisi yhteiskunnallinen teko.

Vai ovat lapset joustavia. Huoh... Kun on Pakko olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

Mutta kun täällä on väsyksiin saakka toisteltu, että kaikki syyt eroon ovat hyviä syitä ja että nykyään ei ole kenenkään pakko olla huonossa liitossa, niin eikö siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ydinperheissä eletään hyvissä parisuhteissa.

On vaan ihme homma että perheelliset ihmiset näkevät tuon huonon liiton sellaisena joka tulee vaan purkaa, eikä parantaa.

Väkivalta, hyväksikäyttö yms. tapaukset toki erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vaikutukset lapsiin ovat yhä edelleen olemassa asutaan sitten uusperheessä tai ydinperheessä. Vaikutukset lapsiin eivät johdu parisuhdemallista, vaan lapsen vanhemmista. Ongelmat ovat olemassa jo ennen lapsia ja aikuisten ongelmat heijastuvat ja vaikuttavat aina lapsiin. Ihan siitä huolimatta onko vanhemmat yhdessä vai eivät ja mikä asumismuoto on. Tätä porukka ei vaan tajua.

Mutta kun täällä on väsyksiin saakka toisteltu, että kaikki syyt eroon ovat hyviä syitä ja että nykyään ei ole kenenkään pakko olla huonossa liitossa, niin eikö siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että ydinperheissä eletään hyvissä parisuhteissa.

On vaan ihme homma että perheelliset ihmiset näkevät tuon huonon liiton sellaisena joka tulee vaan purkaa, eikä parantaa.

Väkivalta, hyväksikäyttö yms. tapauks

Moni eroaja ja varsinkin sarjaeroaja ei kykene katsomaan syvälle peiliin oikeasti. Näyttelee vain.

Olen erityisopettaja. Ne oppilaat, jotka asuvat vuoroviikoilla, ovat pahiten sekaisin ja voivat huonosti. Kumpikaan vanhempi ei kanna lopullista vastuuta. Kumppanit vaihtuvat ja uusia lapsia tulee kuvioihin. Mummoja ja sukulaisia jotka sitten jossain vaiheessa vaihtuvat.

olen niin pahoillani näitten nuorten puolesta. Kaikki he haluisivat vain sydämessään että heillä olisi koti jossa on iskä ja äiti ja jossa hän olisi ykkönen, rakastettu ja odotettu.

haistakaa viikkoviikkovanhemmat pitkä ja haiseva pa.