Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Niinpä. Lapset ei myöskään pääse koskaan muodostamaan kunnollisia suhteita puolisisaruksiinsa, jos kaikilla lapsilla on oma pysyvä kotinsa eikä puolisisarukset asu koskaan saman katon alla.

Ehdotetussa systeemissä on sekin ongelma, että vanhempien välit tulehtuu helpommin jos he joutuvat asumaan vuoroviikoin samassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä poikkeuksetta olen kuullut näiden vuoroviikkovanhempien suusta, miten ihana se lapsivapaa viikko on. Itsekästähän se on.

Jaa, no nyt kuulet toisenlaistakin tarinaa. Mies ikävöi aina vanhempia lapsiaan heidän ollessa äidillään. Ja minäkin ikävöin. On ihanaa, kun lapset ovat joka toinen viikko täällä heidän toisessa kodissaan ja näkevät pienempää sisarustaan, joka myös kaipaa isompia sisaruksiaan joka toinen viikko. Jos saisimme itsekkäästi päättää, lapset olisivat meillä 24/7 :D. Mutta lapsilla on aivan mahtava biologinen äiti, joka luonnollisesti myös tahtoo elää lastensa kanssa. Lapset haluavat nähdä molempia vanhempiaan ja molempia perheitään. Mitään matkalaukkuja ei tarvitse pakkailla ja jos jotain unohtuu, lasten äidin koti on ihan parin kilometrin päässä. Mitään lapsetonta aikaahan tässä ei vietetä yhtenäkään viikkona, kun on tuo pienempi taapero mukana menossa.

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Minä en ikinä olisi suostunut lapsena asumaan vuoroviikoin ja sain jäädä äitini kanssa asumaan, isälläni ei sitten uuden vaimokkeensa kanssa ollut minulle edes tilaa koska sillä naisella oli omia lapsia jotka muutttivat isäni luokse. Kävin joskus ja jouluna, yötä en siellä viettänyt ikinä ja hyvä niin, tosin jäi aika etäiset välit isääni ja veljeeni (joka oli jäänyt isän kanssa asumaan).

Omia lapsia en todellakaan halunnut koska olin jo elänyt erolapsen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.

Ei vuoroviikkosopimus tarkoita, ettei valtio maksais elatustukea. 

Valtio ei maksa mitään yhteishuoltajuudessa olevista lapsista. Se mitä kela tuollaisessa tilanteessa maksaa, peritään ulosoton kautta siltä joka on jättänyt elarit maksamatta.

Kyllähän maksaa ihan normaalia elatustukea, jos vanhempi on liian varaton sitä maksamaan. Se varattomuus, tai siis maksukyvyttömyys varmennetaan siellä lastenvalvojalla, eikä siltä varattomalta tietenkään ruveta mitään ulosmittaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Minä en ikinä olisi suostunut lapsena asumaan vuoroviikoin ja sain jäädä äitini kanssa asumaan, isälläni ei sitten uuden vaimokkeensa kanssa ollut minulle edes tilaa koska sillä naisella oli omia lapsia jotka muutttivat isäni luokse. Kävin joskus ja jouluna, yötä en siellä viettänyt ikinä ja hyvä niin, tosin jäi aika etäiset välit isääni ja veljeeni (joka oli jäänyt isän kanssa asumaan).

Omia lapsia en todellakaan halunnut koska olin jo elänyt erolapsen elämää.

Muistaakseni tutkimuslaitokset Yle ja HS tutkivat tämänkin asian tässä taannoin. Että miksi suomalaiset eivät halua lapsia, en lukenut tuloksia. Äsken palkittiin myös  9 lapsen yh-äippä, onnellinen maahanmuuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Pitääkö aina muuttaa yhteen asumaan? Eikö voisi tavata uutta kumppania silloin kun on lapsivapaat?

Milloin niitä lapsivapaita on, jos on tehnyt lapsia vaikka kolmen kumppanin kanssa ja kaikissa kolmessa kodissa pitäisi olla joka toinen viikko?

No siinä tapauksessa on parempi että ne lapsivapaat onkin vasta kun lapset muuttaa pois kotoa. Joku roti siihenkin, että pitää olla sikiämässä kaikkialle.

Edes psykiatri ei voi sanella mikä parasta eron jälkeen lasten kannalta. Ihmiset ovat yksilöitä, perheet ovat omanlaisia ja erityisiä ja se mikä sopii yksille, on mahdollista ettei sovi kaikille. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa ja käytäntö näyttää sitten tulokset. Onko/ oliko hyvä vai olisiko toinen vaihtoehto vielä parempi.

Sinkkosen ehdottama tapa voi toimia joissain tapauksissa, joissa lasten vanhemmilla on hyvät välit. Hän on myös oikeassa siinä, että olisi paras jos lapsilla olisi pysyvä koti. Olenkin sitä mieltä, että useimmissa tapauksissa lasten on parasta asua yhden lähivanhemman luona ja käydä etävanhemman luona esim. joka toinen viikonloppu ja lomilla.

Meillä lapset oli aikanaan vuoroviikoin, koska kumpikaan vanhempi ei suostunut luopumaan lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Minä en ikinä olisi suostunut lapsena asumaan vuoroviikoin ja sain jäädä äitini kanssa asumaan, isälläni ei sitten uuden vaimokkeensa kanssa ollut minulle edes tilaa koska sillä naisella oli omia lapsia jotka muutttivat isäni luokse. Kävin joskus ja jouluna, yötä en siellä viettänyt ikinä ja hyvä niin, tosin jäi aika etäiset välit isääni ja veljeeni (joka oli jäänyt isän kanssa asumaan).

Omia lapsia en todellakaan halunnut koska olin jo elänyt erolapsen elämää.

Äsken palkittiin myös  9 lapsen yh-äippä, onnellinen maahanmuuttaja

Maahanmuuttajaäidin onkin hyvä hymyillä 9 lapsensa kanssa kun pelkästään lapsilisiä kilahtaa 2130 euroa tilille joka kuukausi ja siihen päälle vielä asumistuet ja työttömyystuet. maahanmuuttajan onkin täällä helppo hymyillä, koska hänelle on lottovoitto muuttaa Suomeen. Todellisuudessa hän ei ole mikään yh, vaan asumisjärjestelyt on tehty siksi, että tilille tulee enemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että v

Entä sitten jos isä asuu kaukana? Tällöin on kyllä mielestäni parempi, että lapset käyvät kyläilemässä joka toinen viikonloppu kun ovat vaan 2 yötä erossa äidistä. Ihan kokemuksesta tiedän, että se suhde lujittuu kyllä vanhempanakin. Ei lapsen tarvitse olla isän kanssa viikottain tekemisissä taaperoikäisenä, jos sen järjestäminen on vaikeaa. Harva ihminen kykenee olemaan joka toinen viikko useita päiviä pois töistä.

Niin, siksi vanhempien pitäisikin miettiä enemmän lasta kuin itseään, ja järjestää asumiset lähelle toisiaan. Taaperoikäiselle ei kyllä muodostu juuri mitään muistoa isästä, jos vierailut ovat luokkaa joka toinen viikonloppu. Sitten kun suhdetta aletaan muodostaa lapsen ollessa isompi, on isä käytännössä ihan tuntematon.

Ei varmasti ole paras vaihtoehto, mutta ehkä huonoimmista parhain, jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään eikä viikkokäynneistä pystytä sopimaan. Joka toinen viikkon vkl- tapaaminen on ehdottomasti liian vähän, jos kuitenkin se etävanhempi ( yleensä se isä) on ok eikä mikään psyko. 

"Toinen vanhempi voi hakea lasta vaikka futisharkkoihin ja jätskille. Lapsi voi olla hänen luonaan yötä joustavasti joskus keskellä viikkoa ja joskus pidemmän viikonlopun.

Tuo on lasten edunmukaista ajattelevien vanhempien tapa sopia tapaamiset, mutta liian paljon on heitä, jotka eivät erotilanteessa ajattele kuin kostoa ja omaa katkeruuttaan. Vanhemmat pilaavat lapsen elämän riitelemällä ja laittamalla lapsen välikappaleeksi riitoihinsa. 

Laki pitäisi olla lapset enemmän huomioonottava. Jos ei vanhemmat pysty sopimaan tapaamisista, niin silloin sen tulee tehdä aina ulkopuolinen lasten puolesta puhuva viranhaltija. 

Tämä on niin nähty, kuinka vanhempi voi vuosikausia aiheuttaa vahinkoa lapselle riitelemällä ja haukkumalla toista vanhempaa. Riita jatkuu vaikka on saatu jo uusi puoliso ja perhe. Miten uusi puoliso voi sellaista edes hyväksyä, eikö se katkeruus ja riita ole merkki siitä, ettei puoliso ole päässyt yli exästään, vaan tyrkyttää edelleen mielipiteitään ja pitää yllä teatteria exäänsä päin. Siinä lapsi/ lapset välissä. 

Pahinta on se, että uusi puoliso lähtee sirkukseen mukaan. Se on jo rikollista touhua lasta kohtaan, mutta kukaan virkahenkilö ei lapsesta välitä, vaan pelkää sekaantua tai asettuu psykojen puolelle. Heillä on taito huijata ammattitaidottomia lasu-tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Tämä juuri. Jos voidaan olla kumppaneita ja kavereita, niin voisi kai sitä jatkaa vielä parisuhteessa? Tämä Sinkkosen juttu on periaatteessa varmaan ihan hyvää asiaa, mutta ei saa nyt yhtään syyllistää niitä, joilla vuoroviikko juttu toimii ja joiden oli kuitenkin ihan syystäkin erota. Jos vanhemmat asuvat vaikka lähekkäin ja lapsi tietää, että hänestä välitetään ja huolehditaan, ei lapsi tuosta pilalle mene. Ruotsissa vuoroviikot on ihan lähtöolettamus, mutta siihen todella tarvitaan se, että kommunikaatio vanhempien välillä toimii.

Näinpä. Olen kyllä satavarma että lapsemme voivat nyt paremmin, kun lapset eivät joudu kuuntelemaan jatkuvasti meidän passiivis-aggressiivista kommunikointia, vaan saavat olla hyväntuulisen vanhemman kanssa, jollainen nyt löytyy molemmista kodeista. Vaihtopäivinä maltamme olla asiallisesti, kun ei tarvitse enää tympääntyä toisesta, emmekä puhu ikävästi toisistamme lapsille. Lähekkäin asuminen on kuitenkin tosi oleellinen juttu, niin arki pysyy suht muuttumattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Pitääkö aina muuttaa yhteen asumaan? Eikö voisi tavata uutta kumppania silloin kun on lapsivapaat?

Milloin niitä lapsivapaita on, jos on tehnyt lapsia vaikka kolmen kumppanin kanssa ja kaikissa kolmessa kodissa pitäisi olla joka toinen viikko?

Siinä vaiheessa voi lopettaa deittailun, kunnes lapset ovat lentäneet pesästä. 

Ketjusta havaitsee että heppoiset erot ovat lapsille huono asia. Pelkän kuplivan tunteen ja jatkuvan intohimon huuman hakijoiden ei pitäisi koskaan hankkia lapsia. Sterilointi heille.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Minä en ikinä olisi suostunut lapsena asumaan vuoroviikoin ja sain jäädä äitini kanssa asumaan, isälläni ei sitten uuden vaimokkeensa kanssa ollut minulle edes tilaa koska sillä naisella oli omia lapsia jotka muutttivat isäni luokse. Kävin joskus ja jouluna, yötä en siellä viettänyt ikinä ja hyvä niin, tosin jäi aika etäiset välit isääni ja veljeeni (joka oli jäänyt isän kanssa asumaan).

Omia lapsia en todellakaan halunnut koska olin jo elänyt erolapsen elämää.

Joo, mutta jos sulla olisi ollut molemmat vanhemmat välittäviä, huolehtivia ja rakastavia, niin olisitko halunnut silti asua vain toisen luona? Tosi paljon kuulee sitäkin, että valitetaan kuinka etävanhempi jäi etäiseksi, tai koetaan että se hylkäsi. Moni lapsi haluaa viettää yhtä paljon aikaa  molempien vanhempien kanssa. Kaikilla ei ole marttyyriäiti ja hulttioisä, vaan tasavertaiset yhtä rakkaat vanhemmat.

Ai vitsi tästä tuli mieleen yks nuoruuden kaveri. Vanhemmat eronneet tämän pikkulapsiaikana. Vuoroviikoin jommalla kummalla. Molemmilla vanhemmilla uusi puoliso jonka kanssa sisarpuoliakin tehty. Kirjaimellisesti koko nuoruus sitä, että viikon välein vaihdat vierashuoneesta toiseen, perheestä toiseen "kyläilemään".

Vanhemmat oli väleissä ja asuivat suht lähekkäin, mutta kyllähän nyt jokainen ymmärtää että kauhean ulkopuolisuuden tunteen tuo lapselle aiheuttaa kun ei ole oikein kunnolla osa kumpaakaan perhettä.

En ole eläessäni tavannut ketään niin katkeraa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan missään tehty järkevää tilastoa siitä miten eri asumisratkaisut lapsuudessa korreloivat myöhemmässä elämässä pärjäämiseen? Tällain nyt kolmekymppisenä tuli vaan mieleen, että totta tosiaan kaikki nämä aikuisiällä ei-niin-hyvin elämässänsä pärjänneet vanhat lapsuuden ja nuoruuden kaverit, olivat nimenomaan eroperheiden heittopussi lapsia. Tottakai joitakin myös hyvin pärjänneitä eroperhe lapsia tuntee, mutta ne kaikki jotka eivät oikein ole pärjänneet

Mulle heti tulee mieleen itsemurhan tehnyt ystävä. Joka oli onnellisesta, varakkaasta ydinperheestä. 

Olipa typerä kommentti. Ydinperhe ei takaa, etteikö jollain yksilöllä olisi muita ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkkosen ehdottama tapa voi toimia joissain tapauksissa, joissa lasten vanhemmilla on hyvät välit. Hän on myös oikeassa siinä, että olisi paras jos lapsilla olisi pysyvä koti. Olenkin sitä mieltä, että useimmissa tapauksissa lasten on parasta asua yhden lähivanhemman luona ja käydä etävanhemman luona esim. joka toinen viikonloppu ja lomilla.

Mun lapsilla on kaksi pysyvää kotia.

Näissä ketjuissa aina vedetään esiin ne narsisti-, päihde- ja väkivaltatapaukset, joilla sitten jotenkin pyritään oikeuttamaan kaikki erot. Kun se on taivaan tosi, että iso osa existä ei ole sen paremmin narsisteja kuin väkivaltaisia narkomaanejakaan. Todella moni eroaa nykyään vain "koska ei huvita" ja myös rehellisesti sanottuna perhe-elämän vaatimusten takia eli suomeksi sanottuna koska ei jaksa hoitaa omia itse hankkimiaan lapsia. Tähänhän vuoroviikot tuovat kätsyn ratkaisun.