Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Sinkkonen kertoo yhden mallin. Näitä mallien esittäjiä on pilvin pimein. Parasta olisi, ettei eroa tapahdu ja lapsella on ydinperhekokemus ja molemmat rakastavat vanhemmat. Kysyin lapsiltani vuoroviikkoasumisesta ja olivat sitä mieltä, että kamalinta oli seurata vanhempien jatkuvaa tappelua. Minulla on hyvät välit ex kanssa eron jälkeen. Asutaan suht lähekkäin. Näin ei ole ollut ongelmaa kahdesta kodista lapsille. Tässä on hyviäkin puolia ja erilaisia virikkeitä lapsille, pystyy tarjoon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään kestä kyläilyjä missään muiden nurkissa. Mutta kesämökkini kestän: koska minulla on oma huono, oma sänky ja kaikki tavarani. 

 

En ole eroperheen lapsi, mutta kuvittelen, että ennemmin vuoroviikkoilisin, koska silloin on oma huone, jonka on itse saanut sisustettua. Versus mennä viikonlopuksi jonkun vierashuoneeseen. 

Eiköhän niillä lapsilla ole oma huone vain viikonloppuvieraillessaankin.

Minun mieheni viikonloppulapsella ei ole omaa huonetta. Tai hänellä on huone, jossa nukkuu, mutta se on minun työhuoneeni. Mitään omaa ei sinne saa jättää. Järjetöntä olisi olla huone, jota käytetään vain pari päivää kuulaudessa.

Sen sijaan miehen vuoroviikkolapsella on oma huone ja omat tavarat huoneessa

 

Ei ole eri äitiä. Toinen haluaa toisenlaisen ratkaisun ja toinen toisenlaisen. 

Vuoroviikkoasuminen toimii, jos asunnot ovat lähellä toisiaan ja jos lapsesta se tuntuu luonnolliselta. Sen sijaan alle kouluikäisten ei tulisi missään nimessä joutua asumaan kahta kotia vuoroviikkosysteemillä. Se luo ainoastaan juurettomuutta, epävakautta ja turvattomuutta. Eikä varsinkaan jos toinen vanhempi asuu kaukana tulisi suunnitella mitään vuoroviikkopäiväkotisysteemiä. Se on hulluinta mitä olen kuullut aikoihin. Ei muuta kuin varaamaan lapsille jo valmiiksi terapia-aikoja tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin eroperheen lapsi ja minulle aina äitini hehkutti, että "on kaksi kotia". Tosiasiassa vierailin isälläni viikonloppuisin, eikä minulla ollut sinne avainta, siellä omaa huonetta tai edes sänkyä, vaan nukuin patjalla lattialla. Mikä koti se sellainen on, jossa ei ole mitään omaa ja jonne menemisestä pitää sopia etukäteen?

Oikeastaan ainoa systeemi, jossa lapsella on oikeasti kaksi kotia, on sellainen, jossa lapsi saa tasavertaisesti olla kummassakin kodissa ja kulkea omilla avaimillaan. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsi on vähän isompi, ja varjopuolena on se, että tavarat ovat aina "väärässä" kodissa. Lapseni kaverilla on tämä systeemi ja toimii hyvin, Whatsapp-ryhmässä ilmoittaa missä menee. Mutta silti näkisin, että lapsen kannalta inhimillisintä. Aikuisia se ei toki aina miellytä, koska omaa elämää on suunniteltava lapsen mukaan, mutta niin se on ydinperhevanhemmillaki

Tuossa nukkekotivaihtoehdossa on vielä se ongelma, että lapselle tulee helposti "ulkopuolinen" olo. Itse ainakin koin oloni aina vähän ulkopuoliseksi, kun menin etävanhemmalle ja kerrottiin kuulumiset, ja isän elämä oli mennyt sen 2 viikkoa eteenpäin. Toki nykyään varmaan viestitellään enemmän viikon aikanakin, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasuminen toimii, jos asunnot ovat lähellä toisiaan ja jos lapsesta se tuntuu luonnolliselta. Sen sijaan alle kouluikäisten ei tulisi missään nimessä joutua asumaan kahta kotia vuoroviikkosysteemillä. Se luo ainoastaan juurettomuutta, epävakautta ja turvattomuutta. Eikä varsinkaan jos toinen vanhempi asuu kaukana tulisi suunnitella mitään vuoroviikkopäiväkotisysteemiä. Se on hulluinta mitä olen kuullut aikoihin. Ei muuta kuin varaamaan lapsille jo valmiiksi terapia-aikoja tulevaisuuteen.

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että vanhemmat ovat valmiita laittamaan lapsen edun omansa edelle.

Onkohan missään tehty järkevää tilastoa siitä miten eri asumisratkaisut lapsuudessa korreloivat myöhemmässä elämässä pärjäämiseen? Tällain nyt kolmekymppisenä tuli vaan mieleen, että totta tosiaan kaikki nämä aikuisiällä ei-niin-hyvin elämässänsä pärjänneet vanhat lapsuuden ja nuoruuden kaverit, olivat nimenomaan eroperheiden heittopussi lapsia. Tottakai joitakin myös hyvin pärjänneitä eroperhe lapsia tuntee, mutta ne kaikki jotka eivät oikein ole pärjänneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.

Ei vuoroviikkosopimus tarkoita, ettei valtio maksais elatustukea. 

Valtio ei maksa mitään yhteishuoltajuudessa olevista lapsista. Se mitä kela tuollaisessa tilanteessa maksaa, peritään ulosoton kautta siltä joka on jättänyt elarit maksamatta.

Nii se onki. Jos o kerran lapsii tehny maailmaan, vanhempien kuuluu olla tasan tarkkaan YHDESSÄ. Yks kumppani pitää riittää. Ei oo mukavaa varmaan lapsistaan, ku joutuvat matkustamaan keskenään vaikka vaan parin pysäkin välin esim junalla. Eihän alaikäsii edes saa päästää matkustamaan junissa ilman valvojaa/toista vanhempaa. Ei muuten busseissakaan yms. Ja se, et jopa alaikäinen (17-v !!!!) o voinu saada ajokortin JA kalliin auton käyttöönsä mukamas vanhempien luvalla......se pitäisi kieltää, vain täysi-ikäiset henkilöt MYÖS VAMMAISET voivat saada ajokortin ja auton. Ei vanhempien luvalla ikinä. 

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasuminen toimii, jos asunnot ovat lähellä toisiaan ja jos lapsesta se tuntuu luonnolliselta. Sen sijaan alle kouluikäisten ei tulisi missään nimessä joutua asumaan kahta kotia vuoroviikkosysteemillä. Se luo ainoastaan juurettomuutta, epävakautta ja turvattomuutta. Eikä varsinkaan jos toinen vanhempi asuu kaukana tulisi suunnitella mitään vuoroviikkopäiväkotisysteemiä. Se on hulluinta mitä olen kuullut aikoihin. Ei muuta kuin varaamaan lapsille jo valmiiksi terapia-aikoja tulevaisuuteen.

Pienelle lapselle paras lienee se, että asuu äidin kanssa, mutta isä asuu lähellä ja tavataan viikottain, isä kyläilee kotona ja lapsi kyläilee isän luona, leikitään ulkona päiväkodin jälkeen jne. Viikko tai kaksi on pienelle lapselle tosi pitkä aika olla erossa isästä, kontaktia pitäisi kyllä olla parin päivän välein jotta suhde oikeasti kasvaa. Mutta se vaatisi sitä, että v

Entä sitten jos isä asuu kaukana? Tällöin on kyllä mielestäni parempi, että lapset käyvät kyläilemässä joka toinen viikonloppu kun ovat vaan 2 yötä erossa äidistä. Ihan kokemuksesta tiedän, että se suhde lujittuu kyllä vanhempanakin. Ei lapsen tarvitse olla isän kanssa viikottain tekemisissä taaperoikäisenä, jos sen järjestäminen on vaikeaa. Harva ihminen kykenee olemaan joka toinen viikko useita päiviä pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Pakkosterilisaatio kaikille joilla on lapsia useamman kuin yhden elossa olevan ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Nii se onki. Jos o kerran lapsii tehny maailmaan, vanhempien kuuluu olla tasan tarkkaan YHDESSÄ. Yks kumppani pitää riittää. Ei oo mukavaa varmaan lapsistaan, ku joutuvat matkustamaan keskenään vaikka vaan parin pysäkin välin esim junalla. Eihän alaikäsii edes saa päästää matkustamaan junissa ilman valvojaa/toista vanhempaa. Ei muuten busseissakaan yms. Ja se, et jopa alaikäinen (17-v !!!!) o voinu saada ajokortin JA kalliin auton käyttöönsä mukamas vanhempien luvalla......se pitäisi kieltää, vain täysi-ikäiset henkilöt MYÖS VAMMAISET voivat saada ajokortin ja auton. Ei vanhempien luvalla ikinä. 

Jopa on taas sekavaa tekstiä. Olet sitä mieltä, että äitiä mukiloiva juoppo iskä kuuluu perheeseen eikä siitä erota kun lapsia on tehty yhdessä ja aamenet sanottu? :-D.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Pitääkö aina muuttaa yhteen asumaan? Eikö voisi tavata uutta kumppania silloin kun on lapsivapaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun lapsia on useamman exän kanssa ja nykyiselläkin kumppanilla on omat lapsensa?

Pitääkö aina muuttaa yhteen asumaan? Eikö voisi tavata uutta kumppania silloin kun on lapsivapaat?

Milloin niitä lapsivapaita on, jos on tehnyt lapsia vaikka kolmen kumppanin kanssa ja kaikissa kolmessa kodissa pitäisi olla joka toinen viikko?

Jännä oletus, että vuoroviikkoja halutaan vaan, jotta saisi lapsivapaata. Kyllä meillä ainakin syy oli se, ettei kumpikaan halunnut luopua enemmästä ajasta lasten kanssa. Yritin kyllä ehdottaa eksälle että olisivat enemmän minulla mutta ei hän siihen lähtenyt, ja lapsilleen on aina ollut hyvä joten eipä ollut perusteita vaatiakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Entisenä eroperheen lapsena täysin samaa mieltä Sinkkosen kanssa.

Aivan perseestä reissata lapsuus kahden kodin väliä heittopussina.

Kaksi kotia on käytännössä niin, että kotia ei ole missään. 

Molemmissa "kodeissa " olet vieraana.  Molemmissa kodeissa asuu perhe, missä vierailet ... niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan missään tehty järkevää tilastoa siitä miten eri asumisratkaisut lapsuudessa korreloivat myöhemmässä elämässä pärjäämiseen? Tällain nyt kolmekymppisenä tuli vaan mieleen, että totta tosiaan kaikki nämä aikuisiällä ei-niin-hyvin elämässänsä pärjänneet vanhat lapsuuden ja nuoruuden kaverit, olivat nimenomaan eroperheiden heittopussi lapsia. Tottakai joitakin myös hyvin pärjänneitä eroperhe lapsia tuntee, mutta ne kaikki jotka eivät oikein ole pärjänneet

Mulle heti tulee mieleen itsemurhan tehnyt ystävä. Joka oli onnellisesta, varakkaasta ydinperheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.

Ei vuoroviikkosopimus tarkoita, ettei valtio maksais elatustukea. 

Valtio ei maksa mitään yhteishuoltajuudessa olevista lapsista. Se mitä kela tuollaisessa tilanteessa maksaa, peritään ulosoton kautta siltä joka on jättänyt elarit maksamatta.

Tietenkin maksaa, silloin kuin vanhempi on todettu maksukyvyttömäksi. Ei siltä maksukyvyttömältä lähdetä mitään perimää. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia. Joillekin se ns. oma pesä on tärkeämpi kuin toisille. Itse olen kasvanut ydinperheessä, mutta mulla oli aina hinku moniin paikkoihin, ja olinkin teininä aikamoinen kyläluuta, ja yövyin usein ystävieni kodeissa jne. (kuitenkin olin siis ihan hyväosainen, ja nämä yökyläilyt oli vanhempien hyväksymiä). Nyt aikuisena teen reissuhommaa ja tykkään siitä, että paikat vaihtuu.

Koti-ihminen en ole oikein koskaan ollut, ja koti on aina ollut vain paikka, jossa nukun. Olen muuttanut usein, asunut useilla eri paikkakunnilla (myös lapsena, eli 18v mennessä olin asunut jo seitsemässä eri asunnossa neljällä paikkakunnalla). Tunnen kyllä ihmisiä, ketkä kiintyy koteihinsa, ja heille parin kodin malli olisi varmasti hankala sietää. Mutta ihmiset on tosiaan erilaisia.

Mutta jos et olisi saanut kokea pysyvää selkeää kotia, et välttämättä kestäisi kaikkea tuota muutosta. Monelta aikuiselta puuttuu ilmeisesti täysin ymmärrys tästä. Sitten ihmetellään, kun eivät nykynuoret jaksa ja kestä mitään. No eipä ole ihme, jos ihmisellä ei ole pysyvän kodin tuntua ollut juuri koskaan.

Ja aikuisellakin voi kynnys ylittyä yllättäen muutosten suhteen, kun niitä tulee liikaa.

Koti on turvapaikka. Kun se on olemassa, on helppo mennä siellä täällä nauttimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii se onki. Jos o kerran lapsii tehny maailmaan, vanhempien kuuluu olla tasan tarkkaan YHDESSÄ. Yks kumppani pitää riittää. Ei oo mukavaa varmaan lapsistaan, ku joutuvat matkustamaan keskenään vaikka vaan parin pysäkin välin esim junalla. Eihän alaikäsii edes saa päästää matkustamaan junissa ilman valvojaa/toista vanhempaa. Ei muuten busseissakaan yms. Ja se, et jopa alaikäinen (17-v !!!!) o voinu saada ajokortin JA kalliin auton käyttöönsä mukamas vanhempien luvalla......se pitäisi kieltää, vain täysi-ikäiset henkilöt MYÖS VAMMAISET voivat saada ajokortin ja auton. Ei vanhempien luvalla ikinä. 

Jopa on taas sekavaa tekstiä. Olet sitä mieltä, että äitiä mukiloiva juoppo iskä kuuluu perheeseen eikä siitä erota kun lapsia on tehty yhdessä ja aamenet sanottu? :-D.

Niin, kantsii miettiä valintaansa ennen aamenta.