Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Meillä lapset kouluiässä pyysi että siirrytään vuoroviikkoihin

Ero on ero. Kaikki vaihtoehdot ovat ero jälkeen huonoja. Sitä pitää valita yksi huono vaihtoehto. 



Miksi vuoroviikko on lapselle rasittavampaa kuin viikonlopuksi lähteminen? Vuoroviikossa oletettavasti on kaikki tavarat kahteen kertaan, eikä mitään tarvitse erikseen pakata. Viikonloppuvierailuilla aina pitää mietiiä, mitä ottaa mukaan ja mitä pakkaa. Luulisi sen olevan raskasta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Pointtihan oli, että miksi se on lapset, jotka joutuvat elämään kahdessa osoitteessa. Miksi ei aikuinen ole se, joka pakkaa ja muuttaa viikon välein? Niin, siksi, koska se on epämukavaa. 

Ei, vaan vanhempi ei muuta siksi, että asunnon jakaminen eksän kanssa ei onnistu. Se ei onnistunut ennen eroakaan, niin tuskin onnistuu eron jälkeenkään.

Uusperhe ei voi olla ihanne: uusperheillä on isompi avioeroprosentti kuin ydinperheillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Pointtihan oli, että miksi se on lapset, jotka joutuvat elämään kahdessa osoitteessa. Miksi ei aikuinen ole se, joka pakkaa ja muuttaa viikon välein? Niin, siksi, koska se on epämukavaa. 

Ei, vaan vanhempi ei muuta siksi, että asunnon jakaminen eksän kanssa ei onnistu. Se ei onnistunut ennen eroakaan, niin tuskin onnistuu eron jälkeenkään.

Siis syy eroon olikin asunnossa eikä kumppanissa? Aina vain kummallisemmaksi menevät nämä jutut.

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Mulla on sama. Koti on ollut aina äärimmäisen tärkeä, samoin oma huone. En tykkäisi ollenkaan siitä että olisin asunut vuoroviikoin eri asunnoissa. Olisi ollut itselleni jotenkin tosi stressaavaa. Ei varmaan kaikille tietenkään mutta mulle olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko ei ole hyväksi lapselle, mutta vanhemmille on.

 

Joku asiantuntija on sanonut, että vuoroviikkosysteemi aiheuttaa sen, että varsinaista eroa ei koskaan saada käytyä kunnolla läpi. Puolisot ovat kuin näkymättömästi vielä kiinni toisissaan ja avioero on samaan aikaan tosiasia ja juridinen tosiasia, mutta ei siis olla täysin irtaannuttu toisistaan.

 

Miksi ihmeessä pitäisi täysin irtautua toisistaan, jos on yhteisiä lapsia? Pitääkö niistä lapsistakin irtautua samalla tavalla täysin, kun he aikanaan muuttavat pois kotoa?

Tyypillinen huostaanottotapaus muuten ei ole pahoinpidelty vauva vaan kunnon ihmisten teini, joka ei mahdu kummankaan vanhempansa uuteen elämään.

En nyt noinkaan sanoisi. Teineillä on vaikeuksia päihteiden kanssa ja aikuiset ei tiedä mitä tehdä, uskovat että laitoshoidossa tilanne saadaan katkaistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Pointtihan oli, että miksi se on lapset, jotka joutuvat elämään kahdessa osoitteessa. Miksi ei aikuinen ole se, joka pakkaa ja muuttaa viikon välein? Niin, siksi, koska se on epämukavaa. 

Ei, vaan vanhempi ei muuta siksi, että asunnon jakaminen eksän kanssa ei onnistu. Se ei onnistunut ennen eroakaan, niin tuskin onnistuu eron jälkeenkään.

Siis syy eroon olikin asunnossa eikä kumppanissa? Aina vain kummallisemmaksi menevät nämä jutut.

Rautalangasta: aika usein eron syy on erilaisessa tavassa elää. Ja se näkyy siinä asunnossa. 

 

Olipas aika ankea kirjoitus, hyviä asioita toki mutta tärkeintä on että asiat sujuvat.

Mitä nyt palstaakin olen seurannut niin ongelma ovat vanhemmat ja kaikki aikuisten viha sekä kiusanteko. Nämä jo yksistään vaikuttavat lapsiin sekä heidän elämänlaatuihinsa.

Tärkeintä on siis se että järjestelyt toimivat, aikuiset huolehtivat asioista sopuisasti ja elämä on rauhallisen turvallista kaikille.

Jari Sinkkonenkin voisi elää tätä päivää eikä jotain sota-aikoja. Maailma muuttuu, mutta Sinkkonen on jämähtänyt johonkin menneeseen. Surullista, että häntä pidetään jonkinlaisena asiantuntijana, luultavasti sukupuolen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe ei voi olla ihanne: uusperheillä on isompi avioeroprosentti kuin ydinperheillä.

Syitä voi olla monia, mutta Minä tajusin yhden avioeroni jälkeen. Tajusin, etten ikinä enää tulee nielemään pienintäkään väärinkohtelua. Ensimmäisessä avioliitossa annoin anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Halusin pitää ydinperheesä kiinni. Uusperheessä ei ole mitään ideologiaa, mistä pitäisi yhtä vankasti kiinni. 

Tarvitseeko sen asunnon ilmentää elämäntapaa? Eikö voisi ajatella, että se on sellainen airbnb, jossa käydään nukkumassa vuoroviikot. Tavarat minimiin ja siivooja aina vaihtopäivänä. Ja jos joku vinkuu että tulee kalliiksi, niin kalliimpaa se aina on pitää kahta erillistä asuntoa  yhteisen kodin lisäksi.

 

Vierailija kirjoitti:

Ero on ero. Kaikki vaihtoehdot ovat ero jälkeen huonoja. Sitä pitää valita yksi huono vaihtoehto. 



Miksi vuoroviikko on lapselle rasittavampaa kuin viikonlopuksi lähteminen? Vuoroviikossa oletettavasti on kaikki tavarat kahteen kertaan, eikä mitään tarvitse erikseen pakata. Viikonloppuvierailuilla aina pitää mietiiä, mitä ottaa mukaan ja mitä pakkaa. Luulisi sen olevan raskasta.

 

 

Tätä minäkin ihmettelen. Mihin perustuu se, että vuoroviikko on lapselle rankempaa kuin viikonloppu?

Vierailija kirjoitti:

Jari Sinkkonenkin voisi elää tätä päivää eikä jotain sota-aikoja. Maailma muuttuu, mutta Sinkkonen on jämähtänyt johonkin menneeseen. Surullista, että häntä pidetään jonkinlaisena asiantuntijana, luultavasti sukupuolen vuoksi.

Tarvittaisiin tuoretta ymmärrystä asioista, myös jokainen perheen jäsen tulee ottaa huomioon. 

Ei varmaan ole yhtä totuutta. Tuntuu kuitenkin siltä että eronneet vanhemmat, uudet kumppanit ja vuoroviikot ovat uusi normaali. Koulutetutkin vanhemmat elävät MinäMinä-maassa ja haluavat sen lapsivapaan joka toinen viikko. Ihmetellään että miten kukaan jaksaa ydinperheessä. Jos suhde on ikävä ja väkivaltainen niin silloin kuuluukin erota mutta kuka antaa lapset väkivaltaiselle vanhemmalle viikoksi ja viettää sinkkuelämää? Välillä on niin monimutkaiset kuviot että lapsia on monella eri "statuksella". 

Suomessa on edelleen se myytti että lapsen pitää olla samojen kavereiden kanssa päiväkodista ylppäreihin, ongelmia tässäkin. Muutto ja ero on sekä lapselle että vanhemmalle kriisi mutta siitäkin selviää. 

Itse kannatan asumista lähivanhemman luona ja viikonloppuja tai muita säännöllisiä tapaamisia etävanhemman kanssa. Lisäksi sitten lomia ja juhlapäiviä sovitusti. 

N51

Ero ja vuoroviikot tarkoittaa sitä, että vanhemmat saa ikiomat kivat kodit, mutta lapset menettävät kotinsa.

Mä olin ihan nääntynut murrosikäisenä, kun piti reissata kaikki viikonloput.

Kun lopulta sain oman kodin, siellä olen viihtynyt.

En rakasta matkailua tai kesämökkiviikkoja, vaikka niihin perheellisenä joutuukin osallistumaan ja sopeutumaan. Ahdistaa kaikki yökyläilyehdotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Uusioperheet ovat tilastojen mukaan onnettomampia kuin ydinperheet.

 

Saattaa ollakin. Toisaalta kukaan ei ole meiltä asiaa kysynyt.

T. Onnellinen uusperhe (ja eri vastaaja kuin yllä)

Tiedätkö, miten tilastot ja tutkimustulokset toimii? Ymmärräthän, ettei kaikilta kysytä? Tutkimukseen otetaan riittävän iso otanta N (esim. 5000 ihmistä), joiden vastausten perusteella voidaan olettaa tuloksen pätevän myös esim. 500 000 ihmisen kohdalla samassa suhteessa.

Sinun yksittäinen mielipiteesi ei ole

Uusperheiden oletetaan olevan aina niitä vaihtuvia kumppaneita ja lasten ralleja sinne tänne. Meillä asuu minun lisäkseni minun lapseni sekä mieheni, joka tuli kuvioihin lapseni ollessa 2-vuotias. Lapsi on nyt 10v. Ei tapaa isäänsä. Uusperhe olemme ja onnellinen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta en nyt.

Eivät nuo uusperhekuviot tahdo onnistua. Niissä ovat onnettomia kaikki.

Parempi, että vanhemmat hoitavat parisuhteensa vapaalla viikolla.

Pointtihan oli, että miksi se on lapset, jotka joutuvat elämään kahdessa osoitteessa. Miksi ei aikuinen ole se, joka pakkaa ja muuttaa viikon välein? Niin, siksi, koska se on epämukavaa. 

Ei, vaan vanhempi ei muuta siksi, että asunnon jakaminen eksän kanssa ei onnistu. Se ei onnistunut ennen eroakaan, niin tuskin onnistuu eron jälkeenkään.

Siis syy eroon olikin asunnossa eikä kumppanissa? Aina vain kummallisemmaksi menevät nämä jutut.

Aika monessa parisuhteessa esim. kotitöiden jakautuminen rassaa jompaa kumpaa osapuolta. Luuletko tilanteen paranevan eron jälkeen. Tulet lasten kotiin, missä onkin viikon jäljiltä tiskit pöydällä ja mitään ei ole siivottu. Pahimmillaan sängyssä eksän lakanat, joissa harrastanut jonkun toisen kanssa seksiä. 

En minäkään kestä kyläilyjä missään muiden nurkissa. Mutta kesämökkini kestän: koska minulla on oma huono, oma sänky ja kaikki tavarani. 

 

En ole eroperheen lapsi, mutta kuvittelen, että ennemmin vuoroviikkoilisin, koska silloin on oma huone, jonka on itse saanut sisustettua. Versus mennä viikonlopuksi jonkun vierashuoneeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on ero. Kaikki vaihtoehdot ovat ero jälkeen huonoja. Sitä pitää valita yksi huono vaihtoehto. 



Miksi vuoroviikko on lapselle rasittavampaa kuin viikonlopuksi lähteminen? Vuoroviikossa oletettavasti on kaikki tavarat kahteen kertaan, eikä mitään tarvitse erikseen pakata. Viikonloppuvierailuilla aina pitää mietiiä, mitä ottaa mukaan ja mitä pakkaa. Luulisi sen olevan raskasta.

 

 

Tätä minäkin ihmettelen. Mihin perustuu se, että vuoroviikko on lapselle rankempaa kuin viikonloppu?

Ehkä arjen säännöt on kodeissa erilaiset?