Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Lapset voi niin huonosti Suomessa ylipäätään.

Vanhemmuus on hukassa monelta. Vastuuttomuutta.

On myös lapsen edun mukaista, että vanhemmilla on asialliset välit. Kaikki eivät tähän silti pysty. 

Sellasta se on. 

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole tätä ongelmaa, mutta luulisin, ettei tuollainen ole suurimmalle osalle realismia rahan takia. Yleensähän kumpikin vanhempi hankkii itselleen ja lapsilleen asunnon eli tällöin on kaksi asuntoa. Tuossa systeemissä on kolme: molempien "poikamiesboksi" ja yhteinen asunto lapsille: tämä ei liene taloudellista realismia suurimmalle osalle eroperheistä..

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Loppu oli paras.

Vierailija kirjoitti:

Loppu oli paras.

Kyllä sitä voi itseään sinkuksi nimittää kun lapsi on jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Tämä juuri. Jos voidaan olla kumppaneita ja kavereita, niin voisi kai sitä jatkaa vielä parisuhteessa? Tämä Sinkkosen juttu on periaatteessa varmaan ihan hyvää asiaa, mutta ei saa nyt yhtään syyllistää niitä, joilla vuoroviikko juttu toimii ja joiden oli kuitenkin ihan syystäkin erota. Jos vanhemmat asuvat vaikka lähekkäin ja lapsi tietää, että hänestä välitetään ja huolehditaan, ei lapsi tuosta pilalle mene. Ruotsissa vuoroviikot on ihan lähtöolettamus, mutta siihen todella tarvitaan se, että kommunikaatio vanhempien välillä toimii.

Jos lapsia hankkii suunnittelusti niin silloin pitää olla vakaa ja itsenäistynyt täysi-ikäisyyden korvilla normaalisti. 

Ja molemmissa kodeissa vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. "Odotellaan" milloin lapsi lähtee vuoroviikolle pois.

Ihan kauhea ajatus. Kuvittele että itse joutuisit muuttamaan joka toinen viikko. Meillä ei ole isän kanssa minkäänlaisia välejä joten minkäänlainen järjestely ei toimisi. Lapset asuu minun kanssani ja näkevät isäänsä ehkä pari kertaa vuodessa, silloin kun isää sattuu kiinnostamaan. Lapsilla on kuitenkin ollut yksi koti, ei ole tarvinnut rampata missään.

Heh. Emme olisi eronneet, jos olisi noin hyvät välit. Onneksi vuoroviikkoilu meni lastemmekin mielestä hyvin, tosin olivat jo 12 ja 14-vuotiaita kun erosimme, nyt molemmat aikuisia, ja olemme jutelleet kyllä asiasta paljon. Kaikilla ei ikävä kyllä näin tietenkään ole.

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Tämä juuri. Jos voidaan olla kumppaneita ja kavereita, niin voisi kai sitä jatkaa vielä parisuhteessa? Tämä Sinkkosen juttu on periaatteessa varmaan ihan hyvää asiaa, mutta ei saa nyt yhtään syyllistää niitä, joilla vuoroviikko juttu toimii ja joiden oli kuitenkin ihan syystäkin erota. Jos vanhemmat asuvat vaikka lähekkäin ja lapsi tietää, että hänestä välitetään ja huolehditaan, ei lapsi tuosta pilalle mene. Ruotsissa vuoroviikot on ihan lähtöolettamus, mutta siihen todella tarvitaan se, että kommunikaatio vanhempien välillä toimii.

Miksi ei saisi syyllistää ihan kollektiivisesti?

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Edellyttää että välit on asialliset. Jos ei ole, niin sitä vaan alkaa tulla kaikenlaisia esteitä miksi tapaaminen ei onnistu.

Entisenä eroperheen lapsena täysin samaa mieltä Sinkkosen kanssa.

Aivan perseestä reissata lapsuus kahden kodin väliä heittopussina.

Vierailija kirjoitti:

Ja molemmissa kodeissa vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. "Odotellaan" milloin lapsi lähtee vuoroviikolle pois.

Vain intohimoa hakevien ei pitäisi päätyä koskaan vanhemmaksi lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ja molemmissa kodeissa vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. "Odotellaan" milloin lapsi lähtee vuoroviikolle pois.

 Kurjaa, jos olet kokenut moista. Itse olin vuoroviikkolapsi, ja tunsin itseni kummassakin kodissa kyllä rakastetuksi. Onneksi oli aikuismaiset vanhemmat, vaikka isä sarjapettäjä olikin

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Pelkkää itsekkyyttä ja keskenkasvuista hedonismia. Miksi hankinneet lapsen tai lapsia ylipäätään?