Mikä on niin hienoa Kaurismäki-leffoissa?

Erilaisuus. Ei amerikkahäröilyä. Elämä on kuin hidas kuolema. Olen katsonut muutaman Kaurismäen elokuvan ja pidin. 

Ovat jotain uutta ja omaperäistä. Suomalaistakin. Me olenme rehellisiä, hiukan ujoja ja hitaita ja hiljaisia. Se ei ole huono asia. 

Tuo on lähinnä se ilmiö että nää kaikenmaailman kulttuurielitisti-wannabet on saaneet päähänsä että on kehuttava kaurismäkeä jotta kuuluu joukkoon. Joten siis kulttuurielitistit kehuu kaurismäkeä, ja on vasemmistolaisia, aiemmin ihannoi neuvostoliittoa ja osa nykyäänkin, ja muutenkin ollaan niin ainutkertaisia lumihiutaleita että koko lumiläjä on yksi yhdennäköinen kokonaisuus jossa hiutaletta ei erota toisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuus. Ei amerikkahäröilyä. Elämä on kuin hidas kuolema. Olen katsonut muutaman Kaurismäen elokuvan ja pidin. 

Ovat jotain uutta ja omaperäistä. Suomalaistakin. Me olenme rehellisiä, hiukan ujoja ja hitaita ja hiljaisia. Se ei ole huono asia. 

Ensimmäinen leffa oli omaperäinen (kun kaurismäki ei osaa ohjata eli ei toistele elokuvakoulun maneereita). Loput on saman vanhan toistoa. 

Nehän on rutikuivaa mustaa huumoria, jolla nostetaan esiin yhteiskunnallisia ongelmakohtia. Lisäksi niihin on kätketty ohjaajan kannanottoja, vähän kuin *löydätkö kuvasta* tehtäviä. Ja niiden tunnelma on niin ihana, että aivot sulaa. Rakastan sitä, että puhutaan kirjakieltä ja että repliikkejä on niin vähän. 

En nuorempana ymmärtänyt niitä. Nyt 32-vuotiaana näen jo niiden nerokkuuden. Uniikkia, omanlaista tyyliä.

Tunnelma. Kun ei puhuta paljoa, taustan äänet kuuluvat. Siinä kuningatar Kristiinasta kertovassa kuningatar molskahti Aurajokeen oikein kunnolla, plumps.

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen katsonut niin hahmot ja juonet ovat outoja. Syrjäytyneitä ja köyhiä. Helppo samaistua. Näkisin hyvin, että olen grillikioskilla töissä. 

En kyllä samastunut tuohon että heitetään lautaselta ruoka suoraan roskiin. Mitä sen oli tarkoitus ilmaista?

Toinen outo kohtaus oli kaupan hävikkiruokien heittely roskiin. Miksi tälläistä näytetään kun varmasti enin osa myydään pois punalaputettuna ja hävikin vährnnys on ylipäänsä todella korostunutta?

Vierailija kirjoitti:

Nehän on rutikuivaa mustaa huumoria, jolla nostetaan esiin yhteiskunnallisia ongelmakohtia. Lisäksi niihin on kätketty ohjaajan kannanottoja, vähän kuin *löydätkö kuvasta* tehtäviä. Ja niiden tunnelma on niin ihana, että aivot sulaa. Rakastan sitä, että puhutaan kirjakieltä ja että repliikkejä on niin vähän. 

Kyllä. Huumori ei puske esiin valmiiksi tarjoiltuna, se pitää kaivaa esiin.

Vierailija kirjoitti:

En nuorempana ymmärtänyt niitä. Nyt 32-vuotiaana näen jo niiden nerokkuuden. Uniikkia, omanlaista tyyliä.

Korea pinta. Onttoa sisältä. Juuri siksi että on niin puhkikulutettua ja ennustettavaa. En tajua milloin tälläisestä tuli arvostettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnelma. Kun ei puhuta paljoa, taustan äänet kuuluvat. Siinä kuningatar Kristiinasta kertovassa kuningatar molskahti Aurajokeen oikein kunnolla, plumps.

Eri tyylisiä Akin ja Mikan elokuvat. Se tyttökuningas oli kyllä jotenkin omaperäinen.

Kaurismäki on tehnyt koko uransa mielistelemällä suomalaisten suurinta ennakkoluuloa, että rikkaat ovat pahoja ja köyhät jaloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän on rutikuivaa mustaa huumoria, jolla nostetaan esiin yhteiskunnallisia ongelmakohtia. Lisäksi niihin on kätketty ohjaajan kannanottoja, vähän kuin *löydätkö kuvasta* tehtäviä. Ja niiden tunnelma on niin ihana, että aivot sulaa. Rakastan sitä, että puhutaan kirjakieltä ja että repliikkejä on niin vähän. 

Kyllä. Huumori ei puske esiin valmiiksi tarjoiltuna, se pitää kaivaa esiin.

Juuri näin. Kuolleissa lehdissä on ihan mahtavaa kuivaa huumoria. Kävin elokuvateatterissa katsomassa ja nyt katsoin uudestaan Areenasta. Leffa kestäisi katsoa monta kertaa vielä, joka kerralla aukeaa jotain uutta.

En löytänyt tästä viestiketjusta mainintaa musiikista. Aki Kaurismäen leffoissa on musiikki tärkeässä osassa, harkittua ja mietittyä, ei mitään taustamölyä ja draamannostatusta vaan osa kerrontaa. Katsokaa vaikka se Kuolleet lehdet uudelleen ja kiinnittäkää huomiota musiikkiin, karaokelaulusta lähtien.

Kaurismäen leffoista, vaikka hyvin samanlaisina, jää vahva tunne.

Kuivaa huumoria on sekin, että tämä Kuolleet lehdet on trilogian neljäs osa.

Omaperäinen tyyli, pienet yksityiskohdat vuorosanoissa ja lavasteissa, kyky kertoa tarina ytimekkäästi. Hyvän elokuvan ei tarvitse olla mikään 3,5 tuntinen eepos.

Se että Kaurismäki tukee terroristeja.

Hahmot ovat työväenluokkaisia, mutta eivät mitään itsekkäitä persuja, vaan joviaaleja tyyppejä, jotka auttavat toinen toistaan ongelmistaan huolimatta. Lopussa käy aina hyvin.

Fantasiaahan se on, mutta kivaa fantasiaa.

Älykkäät ihmiset kyllä ymmärtävät Kaurismäki -leffojen hienouden! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän on rutikuivaa mustaa huumoria, jolla nostetaan esiin yhteiskunnallisia ongelmakohtia. Lisäksi niihin on kätketty ohjaajan kannanottoja, vähän kuin *löydätkö kuvasta* tehtäviä. Ja niiden tunnelma on niin ihana, että aivot sulaa. Rakastan sitä, että puhutaan kirjakieltä ja että repliikkejä on niin vähän. 

Kyllä. Huumori ei puske esiin valmiiksi tarjoiltuna, se pitää kaivaa esiin.

Juuri näin. Kuolleissa lehdissä on ihan mahtavaa kuivaa huumoria. Kävin elokuvateatterissa katsomassa ja nyt katsoin uudestaan Areenasta. Leffa kestäisi katsoa monta kertaa vielä, joka kerralla aukeaa jotain uutta.

En löytänyt tästä viestiketjusta mainintaa musiikista. Aki Kaurismäen leffoissa on musiikki tärkeässä osassa, harkittua ja mietittyä, ei mitään taustamölyä ja draamannostatusta vaan osa k

Musiikki kyllä mainittiin esim. siinä viestissä missä mainittiin Tarantinokin.

Aki on itse kertonut, että valitsee musiikin niin, että kun lähtee leikkausstudioon, niin nappaa hyllystään sattumanvaraisen nipun levyjä ja niistä sitten valitsee musiikin kohtauksiin. Eli kohtaukset on jo kuvattu ja musiikki valitaan vähän summamutikassa jälkikäteen. Ei niin harkittua ja mietittyä mitä oletat. Hyvää musiikkia toki aina.

Kuvaa tämän hetkistä Suomea hyvin.  On kylmää, pimeää, ihmiset pukeutuu toppatakkeihin ja lenkkareihin, farkut kaikilla. Rumia betonitaloja,neukkulähiöitä. Mustia ja aasialaisia maahanmuuttajia, mustalaisnaisia röijyissään tokmannilla, wolt kuskeja, kebab pizzerioita.  Ruokajonoja kaduilla.  Sairaalahenkilökunta on kaikki pukeutunut tummansinisiin työtakkeihin, lihavia, linttaan astutut työkengät.  Työpaikoilla vedetään tupakkaa posket lommolla.  Näin näen kotimaani-eli hyvinkin rehellinen kuvaus.

Vierailija kirjoitti:

Nehän on rutikuivaa mustaa huumoria, jolla nostetaan esiin yhteiskunnallisia ongelmakohtia. Lisäksi niihin on kätketty ohjaajan kannanottoja, vähän kuin *löydätkö kuvasta* tehtäviä. Ja niiden tunnelma on niin ihana, että aivot sulaa. Rakastan sitä, että puhutaan kirjakieltä ja että repliikkejä on niin vähän. 

Toiset hakee kokemuksista samanlaisuutta eli turvallisuutta jossa mikään ei muutu. Ja mahdollisesti järkkää koko elämänsä samaan tyyliin jos mahdollista.

Toiset sitten taas hakee aivoilleen uusia ja monimutkaisia/monipuolisia kokemuksia, ja kyllästyy totaalisesti tuollaiseen ensimmäisen tyyliseen elämään.

Eli ihmiset on erilaisia. Eikä tämä ole kritiikkiä tai haukkumista vaan ihan omakohtainen havainto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän on rutikuivaa mustaa huumoria, jolla nostetaan esiin yhteiskunnallisia ongelmakohtia. Lisäksi niihin on kätketty ohjaajan kannanottoja, vähän kuin *löydätkö kuvasta* tehtäviä. Ja niiden tunnelma on niin ihana, että aivot sulaa. Rakastan sitä, että puhutaan kirjakieltä ja että repliikkejä on niin vähän. 

Kyllä. Huumori ei puske esiin valmiiksi tarjoiltuna, se pitää kaivaa esiin.

Juuri näin. Kuolleissa lehdissä on ihan mahtavaa kuivaa huumoria. Kävin elokuvateatterissa katsomassa ja nyt katsoin uudestaan Areenasta. Leffa kestäisi katsoa monta kertaa vielä, joka kerralla aukeaa jotain uutta.

En löytänyt tästä viestiketjusta mainintaa musiikista. Aki Kaurismäen leffoissa on musiikki tärkeässä osassa, harkittua ja mietittyä, ei mitään taustamölyä ja draamannostatusta vaan osa k

Tai sitten teet vaan just sitä mitä sokea superfani tekee eli koitat tulkita joka yksityiskohdan positiiviseksi. Musiikki on paikoin hyvää mutta se johtuu hyvistä säveltäjistä eikä kaurismäestä.