Mikä on niin hienoa Kaurismäki-leffoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuus. Ei amerikkahäröilyä. Elämä on kuin hidas kuolema. Olen katsonut muutaman Kaurismäen elokuvan ja pidin. 

Ovat jotain uutta ja omaperäistä. Suomalaistakin. Me olenme rehellisiä, hiukan ujoja ja hitaita ja hiljaisia. Se ei ole huono asia. 

Ensimmäinen leffa oli omaperäinen (kun kaurismäki ei osaa ohjata eli ei toistele elokuvakoulun maneereita). Loput on saman vanhan toistoa. 

Näinhän se on Aki Kaurismäellä.

Olen joistakin elokuvistaan tykännytkin, mutta suuresti hehkutettu Kuolleet lehdet oli mielestäni yksi surkeimmista elokuvista mitä olen katsonut. Ehkä se ristiriita ylistyksen ja todellisuuden välillä oli yksinkertaisesti liian suuri. Pääosanesittäjät olivat kyllä hyviä, mutta kokonaisuus ei tehnyt vaikutusta.

Kaurismäen elokuvissa menneisyys ja nykyhetki jotenkin sekoittuu, ja siitä tulee mieleen, että työväki on muuttunut. Vielä 70-80-luvulla myös työläiseksi itsensä mieltävä saattoi olla hyvin sivistynyt; lukea paljon kaunokirjallisuutta ja jopa filosofiaa, kuunnella laajasti musiikkia, katsoa dokumentteja ym., mielipiteet oli perusteltuja ja keskustelu perustui siihen, että asiat joutui perustelemaan. Kun taas nykyään, öyhötetään mistään oikeasti mitään tietämättä, mielipiteet on äärimmäisen vahvoja, mutta niitä ei pystytä perustelemaan, ne vaan on. sivistymättömyyttä pidetään melkein hyveenä. Katsotaan jotain tosi-tv:tä ja jatko-osan jatko-osia amerikkalaisista elokuvista. Nykyaika on ihan kökköä.

Vierailija kirjoitti:

Näissä on sitä jotain.

Måste vara då t.o.m. jag orkar se dem från början till slut och ännu kommentera här. Själv gillade jag Le Havre.

Hienoja yksinkertaisia kuvauksia päähänpotkituista ihmisistä. Kuvaa myös jonkinlaista ihanteellista vanhaa Suomea jota ei ehkä koskaan ollut muualla kuin Kaurismäen mielikuvituksessa. Nasevaa dialogia ja kuivaa huumoria.

Ei nuo mitenkään vaikeatajuisia ole. Jotkut tykkää, toiset ei. 

Vierailija kirjoitti:

Kaurismäen elokuvissa menneisyys ja nykyhetki jotenkin sekoittuu, ja siitä tulee mieleen, että työväki on muuttunut. Vielä 70-80-luvulla myös työläiseksi itsensä mieltävä saattoi olla hyvin sivistynyt; lukea paljon kaunokirjallisuutta ja jopa filosofiaa, kuunnella laajasti musiikkia, katsoa dokumentteja ym., mielipiteet oli perusteltuja ja keskustelu perustui siihen, että asiat joutui perustelemaan. Kun taas nykyään, öyhötetään mistään oikeasti mitään tietämättä, mielipiteet on äärimmäisen vahvoja, mutta niitä ei pystytä perustelemaan, ne vaan on. sivistymättömyyttä pidetään melkein hyveenä. Katsotaan jotain tosi-tv:tä ja jatko-osan jatko-osia amerikkalaisista elokuvista. Nykyaika on ihan kökköä.

Et olisi voinut paremmin sanoa. Tänä päivänä ollaan kyllä hanakoita ilmaisemaan mielipiteitä, leimaamaan ja arvostelemaan toisia. AV on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ei ole ennakkomoderointia vapaa-aiheisella keskustelupalstalla. Tämän vuoksi lähes kaikki ovat niistä luopuneet. Harrastuspainotteiset foorumit ovat sentään siistimpiä.

Niin ja ja elokuvassa on 15 Frank nimistä henkilö, niin onhan se jo siksi merkittävä. Pekka ja Liisa myös mukana, mutta niitö vain 1 kumpaakin.

Mitä ankeammat ajat, sitä prameammat elokuvat. Mitä yltäkylläisemmät ajat, sitä surkeammat elokuvat".

Sota- aika rapiat 80 vuotta sitten: Oli kulkurin valssia ja Katariinaa ja Munkkiniemen kreiviä. Ihmiset halusi ankean ajan ja elämän vastapainoksi nähdä elokuvissa jotain ihan muuta 

Nyt, viisipäiväinen työviikko, etätyöt, etelänlomat, jääkiekon karjalaturnaus, joululahjojen runsaus-ähky... Ja elokuvat joissa jalot köyhät tuijottavat tyhjyyteen ja lausuvat ilmeettömin kasvoin tönkköjä repliikkejä, loppukohtauksessa luodaan kaihoisa katse laiturista irtautuvaan laivaan jonka kyljessä on sirpin ja vasaran kuva...

Kati Outisen hampaat varmaan esikuvana Uuno Turhapuron purukalustolle.

Minä tykkään Kaurismäen leffoista. Kaipaan elokuviltakin hiljaisuutta, rauhaa ja levollisuutta. 

Kati Outinen alasti.

Minua puolestahävettää koko leffat kun ulkomaalaisetkin katsovat niitä. Niissä esitetään aina kaikkein rupisimmat ja ankeimmat paikat tästä maasta, ja ihmiset ovat hymyttömiä tönkköjä. Huonointa mahdollista mainosta Suomelle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vaan avaudu, leffat antaa aika synkistelevän kuvan suomalaisista, harvakseen puhuvia tyhjään tuijottavia tyyppejä. Tai sitten .... minussa vika kun en tajua taidetta. 

Transformers. Poliisiopisto ja Kummelin kultakuume on sinun aivoillesi silloin sopivampia.

Jotkut tykkäävät kun ei puhuta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen katsonut niin hahmot ja juonet ovat outoja. Syrjäytyneitä ja köyhiä. Helppo samaistua. Näkisin hyvin, että olen grillikioskilla töissä. 

Näähän on hyvissä sisätöissä olevien koulutettujen ihmisten suosikkeja. Ei näitä ketkään syrjäytyneet ja duunarit katsele.

Vierailija kirjoitti:

Hahmot ovat työväenluokkaisia, mutta eivät mitään itsekkäitä persuja, vaan joviaaleja tyyppejä, jotka auttavat toinen toistaan ongelmistaan huolimatta. Lopussa käy aina hyvin.

Fantasiaahan se on, mutta kivaa fantasiaa.

Joo, toinen toistaan jalommat tyypit pazcovat elämänsä ja ihmissuhteensa ja päätyvät sitten syrjäytyneiksi luusereiksi. Oikeassa elämässä juurikin itsekkäät paskiaiset ovat ne, jotka tuhoavat omaa ja muiden elämää.

ihmisläheisiä,sympaattisia,tarkka värimaailma. tykkään kyllä.228

Noi Kaurismäet teki pari ihan hyvää elokuvaa uriensa alussa, mutta sen jälkeen meni kaavamaisiksi, jäykiksi vanhan toisteluiksi. Matti Pellonpää oli hyvä näyttelijä, naisenäyttelijät yleensä pökkelöitä.

Ne oli jotain film noiria kaiketi.

Ihan parhaita.