Muistatteko kun lapsena olitte saaneet remmiä, niin miten vanhemmat käyttäytyi sen jälkeen?

Olen syntynyt 50-luvulla, enkä ikinä ole remmiä saanut.

Ihan tavallisia, ehkä tavanomaista lempeämpiä, kuten inhimillistä onkin.

Kuritukset olivat seurausta tietyistä teoista, eivät mitään summittaista pieksemistä.

Siksi en pahalla niitä muistelekaan. Itse asiassa aikuisena jopa kiittelin isääni, joka halusi elämääni hyvän suunnan, eikä mitään nuorisorikollisen uraa.

Ei saatu remmistä eikä mistään muustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat oli yhä seuraavanakin päivänä vihaisia ja piti kävellä kuin kananmunankuorilla etten saanut uudestaan remmistä ihan vaan sen takia kun heitä yhä suututti ja etsivät syytä remmittää uudestaan.

Mitä tää remmitys käytännössä oli? Olen kai liian nuori, kun tajua. Mitä ne käytännössä teki sulle?

Minua lyötiin muun muassa päähän ja tietysti takapuolelle. Isä otti vyön housuistaan ja löi. Olin silloin ala-asteikäinen tyttö.

Vierailija kirjoitti:

En muista mitään syyllisyydentuskia. Näyttivät tyytväisiltä itseensä "näin piti tapahtua." Anelin äidiltä armoa housut kintuissa kun isä piiskasi paljaalle perseelle sängynpäällä ja äiti katsoi sanomatta mitään itsetyytyväinen ilme naamallaan. Välillä vaidettiin vuoroja sisarusten kanssa ja puhuttiin kuinka se oli ensin joka viimeksi oli vikana. Sairaita paskiaisia.

Minkäläinen teidän psyykkinen terveys on nyt aikuisena?

Tosi paljon täällä on pahoinpideltyjä, vaikka ruumillinen kuritus on ollut rikos jo ties kuinka kauan :(

Meitä oli iso sisarussarja 60-70-luvulla syntyneitä. Sisaruksista muistakseni ainoastaan isoveljeni sai kerran piiskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon täällä on pahoinpideltyjä, vaikka ruumillinen kuritus on ollut rikos jo ties kuinka kauan :(

Iso osa näistä on varmasti fetissejä. Aina näihin piiskakeskusteluihin tulee kymmenittäin viestejä, joissa kerrotaan tapahtuma yksityiskohtaisesti ja muistetaan vielä lisätä, että kaikki naapuruston lapset saivat myös samalla tavalla piiskaa ja itse asiassa kaikki lapset koko maassa.

Tarkoitatko ap, että vanhempasi saivat pahoinpitelystäsi jonkinlaista nautintoa ja ilta jatkui heidän yhteisellä ilolla makuuhuoneessaan.  Vain he saivat tyydytyksensä, mutta sulla oli varmaankin paha mieli.  En usko, että pahoinpidellyt lapset ikinä unohtavat, vaikka  kosto jää kaivertamaan, niin oletettavasti yleensä jää toteuttamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon täällä on pahoinpideltyjä, vaikka ruumillinen kuritus on ollut rikos jo ties kuinka kauan :(

No ei siitä kurittamisesta traumoja ole jäänyt, kurittaminen oli aivan oikein, että mukulana oppi mitä on tapa oikein ja mikä väärå tapa.

Iso ero on tämänpäivän kakaroihin joille kaikki on sallittua, me vanhat sentään ollaan saatu hyvää koulutusta sivistyneisiin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvulla, enkä ikinä ole remmiä saanut.

Sama juttu. Olen syntynyt 1958, eikä mua ole ikinä lyöty. Ei vanhempien, eikä kenenkään muunkaan toimesta. 

Enkä olisi ikimaailmassa lyönyt omia lapsiani. En voi käsittää, miten kukaan voi hakata pientä lasta. 

Faija komensi vielä miettimään asiaa, että ymmärsin varmasti miksi selkään tuli. Meillä oli hyvä ja kova kuri

En mitään remmiä saanut taisin saada kerran vitsalla kintuille, kun menin uimaan yksinään kovatsi virtaavan jokeen jäiden keskelle, Muistan vieläkin kun taistelin rantaan. Eli en tuomitse siitä vanhempiani, enemmät olivat peloissaan, että mitä tuo vielä keksii.

M.. piti risupiiskaa ruskean kirjahyllyn päällä ja sisko taas kuristi kaksin käsin

Vierailija kirjoitti:

En saanut lapsena koskaan remmiä enkä piiskaa.  Risu oli kyllä seinällä pelottimena.  Olin kuitenkin kiltti lapsi.

Olit ilmeisesti uhkailulla alistettu, miksi muuten olisi risu haettu uhkakuvaksi.  Kaiketi huomasit älykkäänä lapsena, että on parasta olla "kiltti", ja varoa kaikkea mikä vanhempia ärsyttäisi, säästyit pahoinpitelyiltä.  

Ihmettelen silti miten 18 vuotias mies suostuu äitinsä piiskattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat selvästi kiihottuivat siitä, kun minulta kiskottiin housut alas ja remmillä hakattiin paljaalle takamukselle. Sitten he menivät makuuhuoneeseen harrastamaan seksiä ja tuo piiskaaminen oli jonkinlainen esileikki. Olen syntynyt 1963 ja olin silloin noin 4-12v tyttö kun tämä tapahtui. Huomasin jo joskus 5-vuotiaana, että isällä selvästi seisoo kun erektiossa ollut penis pullisteli housuissa, kun hän hakkasi minua, omaa tytärtään.

Tuskin se erektio isälle tuli tyttärensä paljaan takapuolen näkemisestä vaan vallantunteesta, jota koki kurittaessaan.

Muistan, remmin jälkeen repivät hiuksista huoneeseeni ja paiskasivat oven kiinni, pois sain tulla vasta illalla, jos oli vessahätä piti vain pidätellä. Seuraavana päivänä vanhemmat käyttäytyivät tosi kylmästi ja hädintuskin puhuivat minulle mitään.

Minun äiti oli joko lähes normaali hakkaamisen jälkeen mutta yleensä tiuski ja mökötti sitten vielä päälle. Toki tällainen asenne oli aika yleistä mua kohtaan muutenkin, oli väsynyt ja stressaantunut ilmeisesti kahden pienemmän sisaruksen kanssa tai jotain (vaikka elämänsä kotirouva) niin purki minuun. Todella karmivaa oli hänen kanssa olla ylipäänsä saman katon alla. Olisin varmaan kasvanut todella pahasti kieroon jos isäni ei olis ollu normaali välittävä ihminen. Hän ei vain ollut päivisin kotona tätä näkemässä. Se tästä on jäänyt että olen korostetusti itsenäinen, tunteeton ja kovakin. En pyydä apua keltään vaan itse saa omat ongelmat käsitellä. Omien lasten saaminen on ollut sillälailla eheyttävää että heille voin tarjota rakkautta ja huolenpitoa sillälailla kun itse olisin lapsena kaivannut. Sanomattakin selvää että emme ole pakollista lukuunottamatta tekemisissä äitini kanssa.

N47

Minun äiti oli joko lähes normaali hakkaamisen jälkeen mutta yleensä tiuski ja mökötti sitten vielä päälle. Toki tällainen asenne oli aika yleistä mua kohtaan muutenkin, oli väsynyt ja stressaantunut ilmeisesti kahden pienemmän sisaruksen kanssa tai jotain (vaikka elämänsä kotirouva) niin purki minuun. Todella karmivaa oli hänen kanssa olla ylipäänsä saman katon alla. Olisin varmaan kasvanut todella pahasti kieroon jos isäni ei olis ollu normaali välittävä ihminen. Hän ei vain ollut päivisin kotona tätä näkemässä. Se tästä on jäänyt että olen korostetusti itsenäinen, tunteeton ja kovakin. En pyydä apua keltään vaan itse saa omat ongelmat käsitellä. Omien lasten saaminen on ollut sillälailla eheyttävää että heille voin tarjota rakkautta ja huolenpitoa sillälailla kun itse olisin lapsena kaivannut. Sanomattakin selvää että emme ole pakollista lukuunottamatta tekemisissä äitini kanssa. 

N47