Miksi mun lapsi ei (aikuisten mielestä) saisi olla yhtään erilainen?
Lapseni on erilainen kuin suuri osa ikäisistään muista lapsista. Hänen kehityksessä on tiettyjä viiveitä, hän on luonteeltaan vähän erikoinen jne. Hän ei kuitenkaan koskaan ole ikävä muille, ei väkivaltainen, ei mitään sellaista, vaan kiltti ja rauhallinen. Ikää viisi, täyttää talvella kuusi. Kehityksen viiveisiin saamme apua terveydenhuollosta eli ne on sillä tavalla hoidossa, vaikka luultavasti säilyy lapsen ominaisuuksina pitkään. Muut lapset pitää meidän lapsesta ja suhtautuu häneen kivasti ja kannustavasti. Silti aikuiset on eripuolilla koko ajan puuttumassa siihen millainen lapseni on ja valittamassa hänestä. Päiväkodin työntekijät, sukulaiset ym. Kuulen aikuisilta jatkuvasti pään pyörittelyä ja valitusta siitä millainen lapseni on. Tullut ihan olo, että ei kelpaa ollenkaan ja on viallinen. Eikä todellakaan saa olla sellainen kuin on. Mutta en minä voi häntä muuttaakaan. Miksi lapsi ei aikuisten mielestä saa olla sellainen kuin on?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on selektiivisesti mutismista kärsivä lapsi, ja kyllä on aikuisten vaikea hyväksyä sitä jos lapsi ei pysty puhumaan. Vähän toivoisi ymmärrystä tai joustavuutta aikuisen puolelta.
Miten niin ei pysty puhumaan?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on selektiivisesti mutismista kärsivä lapsi, ja kyllä on aikuisten vaikea hyväksyä sitä jos lapsi ei pysty puhumaan. Vähän toivoisi ymmärrystä tai joustavuutta aikuisen puolelta.
Se on vanhempien tehtävä opettaa lapsi puhumaan. Mitä lapselle käy, kun vanhemmista aika jättää?
Jos ap on yhtä salaileva ihmisille kuin on aloituksessaan meille, niin en ihmettele ongelmaansa.
Jos ihmiset eivät tiedä lapsesi diagnoosia ja että hän saa jo apua, niin on luonnollista ja tervettä, että he esittävät huolensa sinulle. He yrittävät herätellä sinua huomaamaan, että lapsesi tarvitsee apua.
Saat ihmettelyt loppumaan, kun kerrot avoimesti lapsesi tilanteesta ja mitä apua hän jo saa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on yhtä salaileva ihmisille kuin on aloituksessaan meille, niin en ihmettele ongelmaansa.
Jos ihmiset eivät tiedä lapsesi diagnoosia ja että hän saa jo apua, niin on luonnollista ja tervettä, että he esittävät huolensa sinulle. He yrittävät herätellä sinua huomaamaan, että lapsesi tarvitsee apua.
Saat ihmettelyt loppumaan, kun kerrot avoimesti lapsesi tilanteesta ja mitä apua hän jo saa.
Lapsellani ei ole mitään diagnoosia. Hänellä ei ole mitään niin pahoja ongelmia, että terveydenhuollossa olisi mitään diagnoosia annettu. Hänellä on vain kehitysviiveitä. Ja en kerro tarkkaa listaa mitä, koska en halua että meitä tunnistetaan tästä aloituksesta. Kyllä täällä voi keskustella asioista ilman, että listaa tänne julkisesti tarkkaan kaikki lapsensa erikoiset piirteet. Ap
Myönnä ja kerro muillekin, että lapsesi on lievästi kehitysvammainen. Loppuvat ne ihmettelyt ja löytyy ymmärrys.
Älä kiellä tätä asiaa itseltäsi, hyväksy asia niin kuin se on. Älä yritä itse pitää lastasi normaalina, kun hän ei selvästikään ole.
Meillä lapsella kolme diagnoosia ja on erilainen lapsi, mutta koskaan en ole keneltäkään kuullut mitään negatiivista, päinvastoin.. joten erikoista että ap:n lapsen käyttäytymistä arvostellaan.
Vierailija kirjoitti:
Myönnä ja kerro muillekin, että lapsesi on lievästi kehitysvammainen. Loppuvat ne ihmettelyt ja löytyy ymmärrys.
Älä kiellä tätä asiaa itseltäsi, hyväksy asia niin kuin se on. Älä yritä itse pitää lastasi normaalina, kun hän ei selvästikään ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsella kolme diagnoosia ja on erilainen lapsi, mutta koskaan en ole keneltäkään kuullut mitään negatiivista, päinvastoin.. joten erikoista että ap:n lapsen käyttäytymistä arvostellaan.
Ehkä sinun suku on vain fiksumpi kuin aapeen suku. Tai sitten kyse on siitä, että ne lapset, jotka on oikeasti sairaita eli heillä on diagnoosi tai diagnooseja, niin heidät hyväksytään sellaisina kuin ovat, kun ovathan sairaita. Mutta terve diagnoositon lapsi kuten aapeen, hän ei saa olla rauhassa kummallinen, kun onhan hän terve eikä sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsella kolme diagnoosia ja on erilainen lapsi, mutta koskaan en ole keneltäkään kuullut mitään negatiivista, päinvastoin.. joten erikoista että ap:n lapsen käyttäytymistä arvostellaan.
Ehkä sinun suku on vain fiksumpi kuin aapeen suku. Tai sitten kyse on siitä, että ne lapset, jotka on oikeasti sairaita eli heillä on diagnoosi tai diagnooseja, niin heidät hyväksytään sellaisina kuin ovat, kun ovathan sairaita. Mutta terve diagnoositon lapsi kuten aapeen, hän ei saa olla rauhassa kummallinen, kun onhan hän terve eikä sairas.
Näitä lukiessa ymmärrän jo taas enemmän. Ihmeestä on tosiaan, no, on
Oma lapseni koulussa oli kavereiden kanssa välitunnilla. Yhden äiti koki asiakseen soittaa minulle, ettei lapseni anna tälle kaveriporukalle mitään. Voisi olla muualla. Muut käyvät yhdessä shoppailemassa ym. Omani oli vain välitunnilla kavereikseen kuulemisensa kanssa samassa piirissä. Ei ängennyt mukaan mihinkään. Ei hänelle oltu sanottu häivy tms. Aikuiset on outoja. Näin se oppi menee perille.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa ymmärrän jo taas enemmän. Ihmeestä on tosiaan, no, on
Oma lapseni koulussa oli kavereiden kanssa välitunnilla. Yhden äiti koki asiakseen soittaa minulle, ettei lapseni anna tälle kaveriporukalle mitään. Voisi olla muualla. Muut käyvät yhdessä shoppailemassa ym. Omani oli vain välitunnilla kavereikseen kuulemisensa kanssa samassa piirissä. Ei ängennyt mukaan mihinkään. Ei hänelle oltu sanottu häivy tms. Aikuiset on outoja. Näin se oppi menee perille.
Olipas törppö tyyppi.
Meillä myös kohta 6v. joka on erilainen, kuin muut ikäisensä. On vilkas, eloisa, kokoajan äänessä, ei istu paikoillaan, eskarissa tehtyjen testien perusteella mm. heikot matemaattiset ja kädentaidolliset lahjat, ei suunnittele tekemisiään koulussa tai esim. juoksee paikasta toiseen varomattomia mitään, ei osaa leikkiä yksin. On kuitenkin myös erittäin empaattinen aikuisia ja toisia lapsia kohtaan, toiset huomioon ottava, liikunnallisesti lahjakas, osaa käyttää kahden vieraan kielen sanoja oikeissa paikoissa, rohkea ja koko koulu tuntee lapsemme, josta luokkatoverinsa ovat kuulemma kateellisia.
Hän osaa kuluttaa meidät vanhemmat henkisesti rikki ja olen hieman alkanut miettiä hänen tulevaisuuttaan ja itsenäistymistä.
Sanot päiväkodille ja sukulaisille, jos kysyvät miksi ei osaa sitä ja tätä, näin:
" Siksi, koska hänellä on kehityksessä viivettä. Lapseni saa terveydenhuollosta tukea ja apua. Toivon, että myös te otatte asian huomioon, mutta ihmettely ei auta asiaa." Päiväkodin kanssa voit keskustella konkreettisista tukitoimista, mitä lapsesi voisi tarvita, sukulaisille voit sanoa, että pyydät neuvoja, jos koet tarvitsevasi.
Asutte varmaan jossain pikkupaikkakunnalla? Isommissa kaupungeissa ei ketään kiinnosta jos on erilainen
Vierailija kirjoitti:
No millaista lapsen käytös on?
No niinpä, jäi se tarinan tärkein osuus ap:lta kertomatta, lol:DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on yhtä salaileva ihmisille kuin on aloituksessaan meille, niin en ihmettele ongelmaansa.
Jos ihmiset eivät tiedä lapsesi diagnoosia ja että hän saa jo apua, niin on luonnollista ja tervettä, että he esittävät huolensa sinulle. He yrittävät herätellä sinua huomaamaan, että lapsesi tarvitsee apua.
Saat ihmettelyt loppumaan, kun kerrot avoimesti lapsesi tilanteesta ja mitä apua hän jo saa.
Lapsellani ei ole mitään diagnoosia. Hänellä ei ole mitään niin pahoja ongelmia, että terveydenhuollossa olisi mitään diagnoosia annettu. Hänellä on vain kehitysviiveitä. Ja en kerro tarkkaa listaa mitä, koska en halua että meitä tunnistetaan tästä aloituksesta. Kyllä täällä voi keskustella asioista ilman, että listaa tänne julkisesti tarkkaan kaikki lapsensa erikoiset piirteet. Ap
Kuule ei kukaan oo teistä niin kiinnostunu, että ajattelisi niiden perusteella mitään ihmeempää. Ja jos et tämän enempää viitti kertoa, niin eipä mekään sen enenpää voida asialle mitään. Avoimempaa kommunikointia suosittelisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on yhtä salaileva ihmisille kuin on aloituksessaan meille, niin en ihmettele ongelmaansa.
Jos ihmiset eivät tiedä lapsesi diagnoosia ja että hän saa jo apua, niin on luonnollista ja tervettä, että he esittävät huolensa sinulle. He yrittävät herätellä sinua huomaamaan, että lapsesi tarvitsee apua.
Saat ihmettelyt loppumaan, kun kerrot avoimesti lapsesi tilanteesta ja mitä apua hän jo saa.
Lapsellani ei ole mitään diagnoosia. Hänellä ei ole mitään niin pahoja ongelmia, että terveydenhuollossa olisi mitään diagnoosia annettu. Hänellä on vain kehitysviiveitä. Ja en kerro tarkkaa listaa mitä, koska en halua että meitä tunnistetaan tästä aloituksesta. Kyllä täällä voi keskustella asioista ilman, että listaa tänne julkisesti tarkkaan kaikki lapsensa erikoiset piirteet. Ap
Tuskin tunnistetaan. Etenkin 19-21 syntyneillä lapsilla on ihan hirveästi viivästymiä tms joten lapsellasi olisi jokin diagnosoitu sairaus tms jos hän olisi muita jäljessä. Muut tämän päivän poikkeukset eivät ole laahaa perässä.
Oli miten oli niin vika on aikuisten korvien välissä. Ei meistä kukaan ole täydellinen, eikä ole voinut valita ominaisuuksiaan eikä haasteitaan ja tuollainen jatkuva vikakeskeisyys on henkistäväkivaltaa. Ehkä nuo aikyiset toistavat lapsuuttaan..
Meillä on selektiivisesti mutismista kärsivä lapsi, ja kyllä on aikuisten vaikea hyväksyä sitä jos lapsi ei pysty puhumaan. Vähän toivoisi ymmärrystä tai joustavuutta aikuisen puolelta.