Lue keskustelun säännöt.
Sanoisitteko maallikkona, että kannattaa harkita sairaslomaa tällaisessa psyykkisesti kuormittavassa tilanteessa? Olen peloissani.
09.11.2024 |
Tapahtui eräs mieltä järkyttävä asia, jota en saa mielestäni. Se on lähes koko ajan mielessäni. Asia on kriisi ja vakava, jota en halua avata sen enempää.
Olen koko ajan jonkinlaisessa sumussa ja todella uupunut. Hetkittäin myös ylivirittynyt. En oikein pysty rentoutumaan. Haluaisin itkeä, välillä olen erittäin vihainen, sitten taas järkyttynyt ja epätoivoinen.
Minulla on tässä jo päällä ennestään masennus ja tämä tilanne nyt laukaisi jonkin todella epätodellisen ja irtaantuneen olotilan. Olen peloissani uhkaako minua vaara kun saavun kotiin. Olen peloissani uhkaako vaara läheisiäni.
Samaan aikaan olen niin väsynyt, että töistäni ei meinaa tulla mitään. Aivan välttämättömät teen ja olen työkavereille olevinani normaali mutta pää on jossain muualla. Mihinkään ylimääräiseen en pysty tarttumaan.
Päässäni vain mietin, että miten minä jaksan tämänkin yli. Jaksanko vielä, miten ja mitä tapahtuu.
Kommentit (45)
Jos tuntuu siltä ettet jaksa niin mene sitten sinne lääkäriin. Vaikea sanoa näkemättä sinua miten sinä voit. Itse jatkoin työntekoa vanhempani kuoleman jälkeen vaikka olin aika järkyttynyt siinäkin tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa täyttyy sairausloman kriteerit. Minusta kriisi on laukaissut sinulla paniikkihäiriöoireilun. Käy juttelemassa lääkärin kanssa.
Ajattele tuossa tilassa päiviä pelkästään kotona ollen, yksin ajatustesi kanssa. Ehkä työnteko antaa sinulle muuta ajateltavaa ja pitää sinut kasassa paremmin kuin jäädä pelkästään vellomaan tuota asiaa kotiin.
"Olen peloissani uhkaako minua vaara kun saavun kotiin. Olen peloissani uhkaako vaara läheisiäni."
Eli kotona on joku kriisi. Onko joku perheenjäsen sairastunut psyykkisesti, ja on vaarallinen mahdollisesti muille. Hänet pitää viedä hoitoon!
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se työssäkäyminen voi olla se juttu mikä pitää sut kiinni tässä maailmassa joten mee vaan sinne duuniin ja tee kaikki minimivaivalla. Jos jäät vaan yksin kotiin noine tunteines niin voi olla että irtaannut todellisuudesta turhan erikoisiin sfääreihin.
Toki suosittelen että menet juttelemaan ammattilaisen kanssa tuosta olosta. Itsekin olen kokenut pelkosekoiluja ja mulle ainakin oli vaan hyvä käydä duunis vaikka olikin raskas tilanne. Pikkuhiljaa siihen vaan sit tottu ja olo alko paraneen.
Olin itse vähän samanlaisessa tilanteessa. Päätin jatkaa töitä ja elämää entiseen malliin, vaikka tunsin kropassani koko ajan, ettei se ole viisas ratkaisu. No kolme kuukautta jaksoin ja sitten iski krooninen sairaus, jonka myötä elämä lopullisesti pilalla. Ei palaa enää koskaan ennalleen ja sen myötä jouduin pakosta jäämään pitemmälle saikulle. Suosittelen lämpimästi jarruttamaan ajoissa. Kuuntele itseäsi. Minulla se on jo myöhäistä. Pahimmassa tapauksessa joudun elämään tällaista puolielämää vielä kymmeniä vuosia. Toivon nopeaa kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiä lääkäriin ap. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja minulle lääkäri antoi saman tien loppuviikon sairaslomaa ja lähetteen sairaalan päivystykseen. Sitten sain kuukauden sairaslomaa, lääkäri sai suostuteltua vaikka itse ajattelin viikkoa.
Aloituksesi itkettää. Kuvaat myös minun tilannettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä turhaan syyttele itseäsi. Mielesi on väsynyt ja anelee kaikin tavoin sinua jarruttamaan. Tuo ylivirittyleisyys on merkki että taistele tai pakene -reaktio on päällä
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Hyvä Ap! Valota nyt vähän mistä tämä kaikki johtuu - koko kriisi ja kaikki... onko kyse omista teoistasi (joskus), parisuhdeongelmasta, rakkaudesta - siis mistä ihmeestä? Ainakin minä haluaisin sanoa sinulle jotain järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit toki hakea mutta on ihan lääkäristä kiinni saatko.
Edes pitkittyneeseen, pahempaan tilanteeseen ei välttämättä saa mitään apua, tai että edes ymmärrettäisi sen kuormittavuutta.
Eli onko jossain kohtaa tavallaan hyötyä jo aiemmin tehdyistä psyyke diagnooseista avunsaannin nopeuden kannalta eli siinä kohtaa tilannetta tulkitaankin terveydenhuollossa eritavoin toimintakyvyn rajoitteena; eli reagoidaan oikeassa suhteessa tai ylireagoidaan, mitä voisi tapahtua, jos tilanne menisi pahemmaksi. Onko edes jo terveydenhuollon diagnosoimien ihmisten elämäntilanteet/kokemukset erilaisia kuin ne tilanteet, missä ei mitään diagnooseja edes ole vielä tehty tai niitä ei koskaan kirjatakaan ihmisille hyödyksi/riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä lääkäriin ap. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja minulle lääkäri antoi saman tien loppuviikon sairaslomaa ja lähetteen sairaalan päivystykseen. Sitten sain kuukauden sairaslomaa, lääkäri sai suostuteltua vaikka itse ajattelin viikkoa.
Onnekas olet jos lääkäri on edes tuon verran ymmärtänyt. Itse ahdistunut ja kotiin sulkeutunut jo vuosien ajan, lääkäri tiuskaisi että et kuule ole ainoa jota ahdistaa. Yksi lääkäri kyseli mitä vanhempani tekevät työkseen vaikka olen 3kymppinen. Sairasloman tarpeeseen ei kommentoinut mitään. Kuntakokeilusta painostetaan eteenpäin vaikka hädintuskin pääsen niihinkään tapaamisiin. Luuletteko oikeasti että lääkärit ymmärtävät ja automaattisesti saat apua ja saikkua? Ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan, siellä varmasti selviää mikä on tilanteessasi hyväksi. Surua ja murhetta kuten stressiäkin on välillä elämässä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit toki hakea mutta on ihan lääkäristä kiinni saatko.
Edes pitkittyneeseen, pahempaan tilanteeseen ei välttämättä saa mitään apua, tai että edes ymmärrettäisi sen kuormittavuutta.
Eli onko jossain kohtaa tavallaan hyötyä jo aiemmin tehdyistä psyyke diagnooseista avunsaannin nopeuden kannalta eli siinä kohtaa tilannetta tulkitaankin terveydenhuollossa eritavoin toimintakyvyn rajoitteena; eli reagoidaan oikeassa suhteessa tai ylireagoidaan, mitä voisi tapahtua, jos tilanne menisi pahemmaksi. Onko edes jo terveydenhuollon diagnosoimien ihmisten elämäntilanteet/kokemukset erilaisia kuin ne tilanteet, missä ei mitään diagnooseja edes ole vielä tehty tai niitä ei koskaan kirjatakaan ihmisille hyödyksi/riesaksi.
Oli aika monta kysymystä mutta omalta kohdaltani kaikkeen vastaus Ei, ei ja ei.
Eli ei ole väliä onko jotain taustalla vai ei, ei reagoida oikeassa suhteessa, ei ylireagoida, ei reagoida ollenkaan ja on ihan sattumaa mitä diagnosoitua tai ei-diagnosoitua käytetetään hyödyksi tai haitaksi tai käytetäänkö ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa täyttyy sairausloman kriteerit. Minusta kriisi on laukaissut sinulla paniikkihäiriöoireilun. Käy juttelemassa lääkärin kanssa.
Teillä on aika suhteellisen kirjava ajatusmaailma tämän ihmeellisen paniikkihäiriönne kanssa. Tässä linkkiä:
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00404
Onko kysyjällä työterveyshuoltoa? Jos on, niin menisin ensin sinne puhumaan asiasta. Onko pelolle todellista syytä vai onko kyseessä esim. harhaluuloisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan, siellä varmasti selviää mikä on tilanteessasi hyväksi. Surua ja murhetta kuten stressiäkin on välillä elämässä enemmän.
No ei varmasti selviä. Itsellä aika paha traumatausta jo muutenkin, lisäksi lapsen kuolema ym. mutta lääkäri tiuskaisi kiukkuisesti että kaikkia meitä joskus ahdistaa ja hän on nyt aikataulusta myöhässä, vähät siitä mikä minua vaivaa.
Niin hienosti ymmärsi surua, murhetta ja stressiä. Olisi nimittäin ollut uudempaakin stressiä ja traumaa edellisten päälle mutta kun ei saa edes asiaa kerrottua ja näillä sanoin heitetään ulos.
Siis haluatteko olla sairaita vai teettekö vain jotakin sairasta kiusaa täällä palstalla? Aika moni voisi ihan jopa loukkaantua tästä kaikesta ihmeellisestä sairausfanaattisuudestanne, teette kaikesta sairasta.
Aloittaja, voisitko kertoa rehellisesti ja selkeästi auki mikä sinulla nyt on tilanne ja mistä tämä johtuu?
Onneksi en ole lääkäri tässä ajassa. Hyi olkoon näitä ihmisiä.
Voit toki hakea mutta on ihan lääkäristä kiinni saatko.
Edes pitkittyneeseen, pahempaan tilanteeseen ei välttämättä saa mitään apua, tai että edes ymmärrettäisi sen kuormittavuutta.