Lue keskustelun säännöt.
Sanoisitteko maallikkona, että kannattaa harkita sairaslomaa tällaisessa psyykkisesti kuormittavassa tilanteessa? Olen peloissani.
09.11.2024 |
Tapahtui eräs mieltä järkyttävä asia, jota en saa mielestäni. Se on lähes koko ajan mielessäni. Asia on kriisi ja vakava, jota en halua avata sen enempää.
Olen koko ajan jonkinlaisessa sumussa ja todella uupunut. Hetkittäin myös ylivirittynyt. En oikein pysty rentoutumaan. Haluaisin itkeä, välillä olen erittäin vihainen, sitten taas järkyttynyt ja epätoivoinen.
Minulla on tässä jo päällä ennestään masennus ja tämä tilanne nyt laukaisi jonkin todella epätodellisen ja irtaantuneen olotilan. Olen peloissani uhkaako minua vaara kun saavun kotiin. Olen peloissani uhkaako vaara läheisiäni.
Samaan aikaan olen niin väsynyt, että töistäni ei meinaa tulla mitään. Aivan välttämättömät teen ja olen työkavereille olevinani normaali mutta pää on jossain muualla. Mihinkään ylimääräiseen en pysty tarttumaan.
Päässäni vain mietin, että miten minä jaksan tämänkin yli. Jaksanko vielä, miten ja mitä tapahtuu.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan, siellä varmasti selviää mikä on tilanteessasi hyväksi. Surua ja murhetta kuten stressiäkin on välillä elämässä enemmän.
No ei varmasti selviä. Itsellä aika paha traumatausta jo muutenkin, lisäksi lapsen kuolema ym. mutta lääkäri tiuskaisi kiukkuisesti että kaikkia meitä joskus ahdistaa ja hän on nyt aikataulusta myöhässä, vähät siitä mikä minua vaivaa.
Niin hienosti ym
Olen käynyt. Ja sitä vähättelyä en enää jaksa. Se vähättely johti lapsen kuolemaankin. Se on ihan sama mitä niille sanoo, se on lääkäristä kiinni haluavatko tehdä mitään vai ei eivät, haluavatko auttaa vai eivät. Juu, en enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan, siellä varmasti selviää mikä on tilanteessasi hyväksi. Surua ja murhetta kuten stressiäkin on välillä elämässä enemmän.
No ei varmasti selviä. Itsellä aika paha traumatausta jo muutenkin, lisäksi lapsen kuolema ym. mutta lääkäri tiuskaisi kiukkuisesti että kaikkia meitä joskus ahdistaa ja hän on nyt aikataulusta myöhässä, vähät s
Sinä huijaat. Häpeä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan, siellä varmasti selviää mikä on tilanteessasi hyväksi. Surua ja murhetta kuten stressiäkin on välillä elämässä enemmän.
No ei varmasti selviä. Itsellä aika paha traumatausta jo muutenkin, lisäksi lapsen kuolema ym. mutta lääkäri tiuskaisi kiukkuisesti että kaikkia meitä joskus ahdista
Miksi ihmeessä tekisin niin? Häpeä itse kun tuntemattomien kokemuksia väität huijaukseksi.
Juu. Lepoa ja lomaa. Tasapainon saavuttaminen kestää aikansa. Eriseen on ne joita työ rentouttaa tai ehkä muualla voi harrastella omia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi ottaa omaa lomaa jos ei jaksa. Aloitus kuulostaa siltä että voisi olla poliisiasiakin ja vaatisi aloittajan sekä hänen perheensä siirtymistä turvallisempaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Ei se työn lopetus auta mitään
päinvastoin voi pahentaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis haluatteko olla sairaita vai teettekö vain jotakin sairasta kiusaa täällä palstalla? Aika moni voisi ihan jopa loukkaantua tästä kaikesta ihmeellisestä sairausfanaattisuudestanne, teette kaikesta sairasta.
Aloittaja, voisitko kertoa rehellisesti ja selkeästi auki mikä sinulla nyt on tilanne ja mistä tämä johtuu?
Onneksi en ole lääkäri tässä ajassa. Hyi olkoon näitä ihmisiä.
***
JA JOKA ASIAAN SOTKETAAN SITTEN ETTÄ VIELÄ JONKUNMOINEN POLIISIASIA??? Mitä te tommosta surkimusta jaksatte yrittää auttaa joka ei edes oikeesti kerro mistä kenkä puristaa ja mikä vaivaa? Todellakin ihan palstalaisten kiusaamista ja arvokkaan ajan varastamista. Se on rosvo ja ryöväri!
Ei hyvää päivää - vai onks jo ilta?
Vierailija kirjoitti:
Olin itse vähän samanlaisessa tilanteessa. Päätin jatkaa töitä ja elämää entiseen malliin, vaikka tunsin kropassani koko ajan, ettei se ole viisas ratkaisu. No kolme kuukautta jaksoin ja sitten iski krooninen sairaus, jonka myötä elämä lopullisesti pilalla. Ei palaa enää koskaan ennalleen ja sen myötä jouduin pakosta jäämään pitemmälle saikulle. Suosittelen lämpimästi jarruttamaan ajoissa. Kuuntele itseäsi. Minulla se on jo myöhäistä. Pahimmassa tapauksessa joudun elämään tällaista puolielämää vielä kymmeniä vuosia. Toivon nopeaa kuolemaa.
Lääkärit väittävät, että krooninen sairaus ei synny mielenterveysongelmien lopputuloksena, vaikka moni niin haluaa sanoa. Krooninen sairaus iskee reippaisiin, iloisiin ja itsestään huolehtiviin ihan yhtä todennäköisesti kuin koko ajan kaikenlaista kokeeviinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti lääkärissä käymään ja kertomaan omasta voinnistasi ja tilanteestasi. Ei kannata pitkittää avun hakemista, eikä työ ole aina lääke, vaikka moni niin väittää.
Sairausloman paikka, ilman muuta palkatta, koska kaikesta päätellen kyseessä ei nyt ole sairaus vaan ap:ta uhkaava henkilö. Toistaiseksi meillä ei saa palkallista lomaa siksi, että ei ota yhteyttä poliisiin, vaikka pitäisi ottaa. Mars turvakotiin, siellä varmistetaan, että uhka ei toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puolisolle tuli ilman aiempaa sairasteluhistoriaa psykoosi, joka järkytti itseäni kovin paljon. Sain soitettua itkuisen puhelun työterveyteen ja sieltä tuli pari päivää sairauslomaa traumaattisen tapahtuman takia (en tarkasti muista dg:tä). Päätin, että en kokemaani avaa töissä ja että työt hoidan. Niin kävikin, mutta enhän minä enää nukkunut. Eikä puolisokaan saman tien alkanut tervehtyä.
Puolen vuoden päästä olin hajalla. Kaikki harrastukset olivat jääneet ja olin epätoivoinen, kaikki oli kerta kaikkiaan hirveää, myös työ, jonka kuitenkin hoidin. Olin vasta silloin uudelleen yhteydessä työterveyteen, jossa lääkäri määräsi unilääkkeen ja masennuslääkkeen. Ne alkoivat pikkuhiljaa auttaa. Nyt menee jo ihan kohtalaisesti. Ei olla kumpikaan, minä ja puoliso, vielä kuten ennen, mutta kyllä tän kestää. Töissä olen ollut sen alun parin saikkupäivän jälkeen koko ajan. Huomaan itse, että keskittymisvaikeuksia yhä on, mutta ei kai kukaan muu ole sitä noteerannut, kun ei ole kommentteja tullut.
Kannattaa olla yhteydessä työterveyteen ajoissa ja varsinkin, jos koet olevasi vaarassa (sieltä neuvotaan eteenpäin). Toivottavasti sulle kuuluu kattava työterveyshuolto. Tsemppiä kovasti!
Maallikkona sanon, että lääkäriin heti! Parempi saada joku muu miettimään tilannettasi, seuraa siitä sairauslomaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele tuossa tilassa päiviä pelkästään kotona ollen, yksin ajatustesi kanssa. Ehkä työnteko antaa sinulle muuta ajateltavaa ja pitää sinut kasassa paremmin kuin jäädä pelkästään vellomaan tuota asiaa kotiin.
Älä loispummiyrittäjä ulise.
Sinulla on klassinen PTSD. Tarvitset psykiatrista apua tilanteessa selviämiseen. Psykiatri voi arvioida myös mahdollisen lääkityksen tarpeen ahdistuksen helpottamiseksi. Ilman keskusteluapua lääkkeet eivät ole hyvä ratkaisu, muutenkin harkitsisin niitä pitkään.
Sairauslomaa saatat tarvita myös, mutta vain kotiin asiaa kelaamaan jääminen todennäköisesti pahentaa tilannettasi, ellet samalla hae apua.
T. lyhytterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oikeastaan aiheutti sen, että olen jopa miettinyt, että minun on kuoltava koska en vain kestä enää. Päivittäin suunnittelen loppuani enkä ymmärrä edes miksi se tuollaiset ajatukset laukaisi. Pelottaa ja ahdistaa vain niin paljon mitä tulevaisuus vielä tuo kun mieli ei ole muutenkaan kunnossa.
-ap
Jos sulla on itsetuhoisia ajatuksia niin ehdottomasti soitat heti lääkäriin ja kriisipuhelimeen. Sinun ei tarvitse kärsiä tuosta olosta eikä sinun tarvitse kantaa tuota oloa yksin. Ansaitset kaiken avun mitä on saatavilla.
Olen ollut kuvailemasi kaltaisessa tilassa kaksi kertaa elämässäni. Ensimmäisellä kerralla jatkoin vaan työntekoa ja töissä käynti kannatteli minua jossain normaalissa ja oloni lopulta parani. Toisella kerralla ajattelin saman toimivan. Noh, ei toiminut ja päädyin psykiatriselle osastolle. Sain kyllä hyvää hoitoa ja olen siitä ikuisesti kiitollinen, sairaslomallakaan ei tarvinnut olla kuin 6viikkoa.
Sain nukuttua kunnolla. Olen ollut muutaman tunnin hereillä ja nyt on olo todella tarmokas ja ehkä aggressiivinenkin. Että perkele minä selviän ja taistelen tämän läpi. Sama se mitä tapahtuu mutta minä taistelen ja teen mitä täytyy. Nyt onkin yltiöpäisen vahva ja selkeämpi olo. Nyt en pelkää vaan päätän olla vahva.
-ap
Nyt ollaan oudon äärellä. Unenko puutetta.
No menet sitten uudestaan sinne lääkäriin ja sanot ettet jaksa. Ei tässä muuta voi sanoa. Otan osaa suruusi, jaksamista.