Kirjailijat! Miten nopeasti kustantamo on ottanut yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten nopeasti olette saaneet sen olemme kiinnostuneita -puhelun?

Jollei sinulla ole suosittelijaa, ei koskaan. 

Tämä. Kustannussopimuksiin pätee sama kuin työsopimuksiin parhaille paikoille. Ilman suhteita ja suosittelijoita ei tapahdu mitään. 

Tämä ei ole ainoa totuus. Läheisellä ihmisellä on käsikirjoitus etenemässä kustantamossa ilman suosituksia. Hänellä on toisen ammattinsa kautta dramaturgista osaamista, mutta ei varsinaisesti julkisuutta.

Siitä samaa mieltä, että jos täysin pystymetsästä käsikirjoituksen pungertaa ja lähettää, ei kannata odottaa vastauksia henkeä pidätellen. 

Ei suosittelijoita tarvita, ei itsellänik

Onneksi plkoon menestyksestä. Tässä se avainasia onkin. Ison kustantamon julkaisupäätös on se suositus, jonka avulla alalla edetään. Iso kustantamo etsii massasta ne parhaat ja kiinnostavimmat ja tarjoaa tukensa markkinointiin ja kaikkeen. 

Keskustelijoiden kannattaa myös muistaa, että esikoiskirjailija on bisneksen tähti, ja esikoiskirjailija voi olla vain kerran. Moni esikoiskirjailija on nykyään viisikymppinen, kun joskus 1900-luvulla oltiin keskimäärin kolmekymppisiä. Siitäkin voi päätellä, miten kova se taso on.

Itse en ole koskaan edes lähettänyt mitään omaa kustantajalle, sen sijaan olen lukenut paljon käsikirjoituksia ja työskennellyt alan liepeillä. En näkisi omalla kohdallani mitään motiivia omakustanteen julkaisemiseen. Jos metsävaroja aletaan käyttää, on kirjan syytä olla hyvä muidenkin kuin minun mielestä.

Vihdoinkin aihe mikä todella kiinnostaa! Tästä voisin keskustella loputtomiin. 

T. Tuleva esikoiskirjailija 

Lähetin käsikirjoituksen muistaakseni viiteen kustantamoon. Sain noin parissa kuukaudessa kiinnostuneen vastauksen kahdesta paikasta: toinen oli pieni kustantamo ja toinen yksi suurimmista.

Valitsin lopulta sen suuremman. Allekirjoitin kustannussopimuksen puolisen vuotta kässärin lähettämisen jälkeen. 

Yllättävän harva vastaa esitettyyn kysymykseen vaan alkaa jankata 

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Kyrö on muistaakseni julkaissut jopa neljä omakustannetta ennen kuin "löi läpi" Mielensäpahoittajalla. Hän aloitti omakustanteilla eikä tosiaan ole ainoa ns. menestyskirjailija, joka on uransa alussa niitä julkaissut. Monikin "omakustantaja" saa apurahoja. Ei ole enää nykypäivänä harvinaista, vaikka suurin osa apurahoista edelleenkin menee perinteisten yleiskustantamoiden kirjailijoille. 

Tiedätkö sinä mitä omakustanne tarkoittaa? Tuomas Kyröltä todellakin ilmestyi viisi varsin vähän myynyttä kirjaa ennen Mielensäpahoittajaa, mutta ei ne mitään omakustanteita todellakaan olleet!

WSOY ne on kaikki kustantanut.

Tuomas Kyrö ei ole julkaissut yhtäkään omakustannetta. 

Kirjailijaliittoon voi päästä myös omakustanteilla. Mutta aika vähän liitosss on sellaisia. Pari kolme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sana kirja ja karja on niin lähellä toisiaan? Kirjoita kirja ja tarjoa sen jälkeen jollekin, ole itsenäinen tai tee omia painoksia.

Jos vakavasti otettavaksi kirjailijaksi mielii, en suosittele omakustanteita.

Niin kauheaa, jos omakustannekirjat alkaisi viemään ne muutamat sentit tai eurot, mitä kirjailija kirjallaan per ostokerta tienaa. Kamalaa. Mikään muu ammattikunta ei arvosta itseään niin vähän kuin kirjailijat, jotka vääntää jostain senteistä. Sitten kun nuo "laatukirjailijat" osaa myös vaatia itselleen asiallisen korvauksen, sitä perinteisen kustantamon kirjailijaa osaisi arvostaa enemmän. Nythän ne suostuu orjiksi ja ottaa palkaksi mieluummin mainetta kuin rahaa. Mitä tavoiteltavaa sellaisen kirjailijan asemassa on? Minusta orjuus ei ole missään firmassa hienoa, tekeepä se kirjoja tai muita

Et kai kuvittele, että omakustannekirjoista saa jotenkin paremman korvauksen kuin kustantamojen kanssa tehdyistä perinteisistä kirjoista? Aika monta omakustannekirjaa saat myydä, että saat edes kirjan painamisen kulut katettua, saatikka että saisit jonkinlaista korvausta kirjan tekemiseen käyttämästäsi ajasta. Jos taas teet omakustanteen jonkun omakustanteita tuottavan tahon (esim. BoD) kanssa, niin samalla tavalla se taho ottaa prosentit kirjojesi tuotosta ennen kuin sinulle jää käteen mitään. 

Kannattaa varautua ainakin usean kuukauden odotteluun. Tietysti voi käydä niin, että saa vastauksen nopeamminkin. Mutta kustantamot usein varoittavat, että voi mennä muutamasta kuukaudesta vuoteenkin, ennen kuin saa vastauksen. Sikäli kannattaa lähettää käsikirjoitus moneen kustantamoon yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijaliittoon voi päästä myös omakustanteilla. Mutta aika vähän liitosss on sellaisia. Pari kolme.

Keitäköhän he mahdollisesti olisivat? Eipä taida yhtään sellaista löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tee sitten omakustanne, ja katso, kuinka paljon saat sitä myytyä.

 

Kyllä saa myytyä kun myy.

Tuleva menestyskirjailija! Vapiskaa Tuomas Kyrö ja Satu Rämö!

Tuomas Kyrö on muistaakseni julkaissut jopa neljä omakustannetta ennen kuin "löi läpi" Mielensäpahoittajalla. Hän aloitti omakustanteilla eikä tosiaan ole ainoa ns. menestyskirjailija, joka on uransa alussa niitä julkaissut. Monikin "omakustantaja" saa apurahoja. Ei ole enää nykypäivänä harvinaista, vaikka suurin osa apurahoista edelleenkin menee perinteisten yleiskustantamoiden kirjailijoille. 

Jotkut myös vaihtavat omakustannukseen myöhemmin, koska saa paremman tuoton ja enemmän valtaa tekstiinsä. Aiheesta on kirjoittanut kirjankin "luontoihmine

Omakustanne voi olla hyvä vaihtoehto, jos on jo nimekäs kirjailija, ja haluaa kirjoittaa jotain ihan erilaista, joka ei välttämättä olisi myyntimenestys ja joka ei kiinnosta kustantamoa, mutta jossa voi toteuttaa itseään vapaasti. Sellainen sivuprojekti, josta ei välttämättä kauheasti tule rahaa. Tai jos on kirjoittamassa kirjaa vaikka tietystä omasta intohimoisesta harrastuksesta tai aihepiiristä, ja tietää, että sillä on Suomessa vaikkapa 5000 vakituista harrastajaa, joista ehkä muutama sata ostaisi kirjan. Kustantamo ei välttämättä kiinnostuisi tuollaisesta pienen porukan harrastuskirjasta.

Omakustanteita ei kuitenkaan oteta niin helposti kirjakauppojen myyntiin eivätkä kirjastotkaan automaattisesti ota kokoelmiinsa omakustanteita. Ellei sitten ole tosiaan jo nimekäs kirjailija.

Kenellekään ei jää käteen kahdesta myydystä omakustanteesta 40 euroa. 4 (neljä) euroa on lähempänä totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lähetin käsikirjoituksen muistaakseni viiteen kustantamoon. Sain noin parissa kuukaudessa kiinnostuneen vastauksen kahdesta paikasta: toinen oli pieni kustantamo ja toinen yksi suurimmista.

Valitsin lopulta sen suuremman. Allekirjoitin kustannussopimuksen puolisen vuotta kässärin lähettämisen jälkeen. 

Ihan varmaan joo 🤣🤣

Itse en osaa edes kunnon suomea ja sain kahdessa viikossa satojen tuhansien eurojen sopimuksen ja pääsin Suomen top5 myytyjen autofiktioteosten kärkeen. 

Suomalaisen menestysromaaniin kaava:

Nuori nainen on miesten kourittavana ja naureskeltavana työpaikassa jossa hän tekee kaiken loistavasti mutta uupuu työtaakkaan ja saa burn-outin. Hänen miesystävänsä pettää ja tulee ero. Lääkäri määrää pitkän sairausloman jonka aikana nainen syö lääkkeitä, kokeilee lesboilun ihanuutta joogapiireissä ja kävelee ihanassa metsässä. Nähdessään nuoren somalinaisen kokevan rasizmia, hän suuttuu, saa psykoosin ja menee terapiaan. Terapeutti on ihana villapaitahessu joka voimaannuttaa naisen ja avaa hänen elämänsä lukot sekä reidet. Nainen aloittaa uuden elämän alkamalla kirjoittaa kirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijaliittoon voi päästä myös omakustanteilla. Mutta aika vähän liitosss on sellaisia. Pari kolme.

Keitäköhän he mahdollisesti olisivat? Eipä taida yhtään sellaista löytyä.

Kirjailijaliitosta en tiedä, mutta Elsa Tölli on ainakin runouden superstara omakustanteillaan. Voitti Tanssiva Karhu-palkinnon toissa vuonna esikoisellaan ja oli sillä myös HS-palkintoehdokkaana. (Eli käytännössä isoimmat palkinnot, mihin runokirjalla voi päästä.) Kakkoskirjakin juuri nyt toisinkoisehdokkaana. Esikoinen myynyt ainakin kolme painosta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen menestysromaaniin kaava:

Nuori nainen on miesten kourittavana ja naureskeltavana työpaikassa jossa hän tekee kaiken loistavasti mutta uupuu työtaakkaan ja saa burn-outin. Hänen miesystävänsä pettää ja tulee ero. Lääkäri määrää pitkän sairausloman jonka aikana nainen syö lääkkeitä, kokeilee lesboilun ihanuutta joogapiireissä ja kävelee ihanassa metsässä. Nähdessään nuoren somalinaisen kokevan rasizmia, hän suuttuu, saa psykoosin ja menee terapiaan. Terapeutti on ihana villapaitahessu joka voimaannuttaa naisen ja avaa hänen elämänsä lukot sekä reidet. Nainen aloittaa uuden elämän alkamalla kirjoittaa kirjaa. 

Väliin muistumia koulukiusaamisesta niin sopimus on taattu👌🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijaliittoon voi päästä myös omakustanteilla. Mutta aika vähän liitosss on sellaisia. Pari kolme.

Keitäköhän he mahdollisesti olisivat? Eipä taida yhtään sellaista löytyä.

Kirjailijaliitosta en tiedä, mutta Elsa Tölli on ainakin runouden superstara omakustanteillaan. Voitti Tanssiva Karhu-palkinnon toissa vuonna esikoisellaan ja oli sillä myös HS-palkintoehdokkaana. (Eli käytännössä isoimmat palkinnot, mihin runokirjalla voi päästä.) Kakkoskirjakin juuri nyt toisinkoisehdokkaana. Esikoinen myynyt ainakin kolme painosta.

-eri

Runous on täysin oma maailmansa, sillä kustantamot eivät siihen koske. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijaliittoon voi päästä myös omakustanteilla. Mutta aika vähän liitosss on sellaisia. Pari kolme.

Keitäköhän he mahdollisesti olisivat? Eipä taida yhtään sellaista löytyä.

Kirjailijaliitosta en tiedä, mutta Elsa Tölli on ainakin runouden superstara omakustanteillaan. Voitti Tanssiva Karhu-palkinnon toissa vuonna esikoisellaan ja oli sillä myös HS-palkintoehdokkaana. (Eli käytännössä isoimmat palkinnot, mihin runokirjalla voi päästä.) Kakkoskirjakin juuri nyt toisinkoisehdokkaana. Esikoinen myynyt ainakin kolme painosta.

-eri

Runouden osalta asiat menee vähän toisin, ja Elsa Tölli on esim. tehnyt pitkään lavarunoutta, mikä on ihan oma juttunsa, ja hän tuli tunnetuksi nimenomaan sitä kautta. Hänen esikoisteoksensa oli tosiaan omakustanne, mutta toinen kirja tulikin Otavalta - eli kyllä hänkin halusi julkaista ihan oikean kustantamon kautta. Jos omakustanne olisi yhtä hyvä tai parempi vaihtoehto ja jopa väylä superstaraksi, niin kaipa hän olisi sillä tiellä jatkanut. Meni kuitenkin yhteen Suomen suurimpaan kustantamoon mieluummin.

Jos random palsta-akka haluaa tekstinsä ihmisten eteen, kannattaa aloittaa paikallisesta harrastelijoiden kesäteatterista. Ehdottakaa vaikka kepeää näytelmää siitä paikkakunnan ainoasta semi-kuuluisasta hahmosta tai jostain kylähullusta.