Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Voitte laittaa laukkunne matkan ajaksi peräaukkoon. (takaluukkuun)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran töissä S-Marketissa. Kerran eräs vakioasiakas kysyi "teetkös sä jotain muuta näitten hommien ohella?" Tarkoitti siis varmaan että opiskelenko tms ja minähän se sitten vastasin naama peruslukemilla: "Joo, olen töissä tuolla S-Marketissa."
Minä siis itse asiassa olin juuri aloittanut opiskelut tuolloin ja monet opiskelijakaverit kysyivät samantyyppisiä kysymyksiä, joten olin tottunut kertomaan töistäni. Kyllä meitä sitten asiakkaan kanssa nauratti :D
Nuorena vielä vähän ujona tyttönä matkustin usein pitkän matkan bussissa, ja kerran nukahdin. Heräsin siihen, kun huusin kovaan ääneen: "Anteeksi, en mä ole jäämässä pois!" Olin vahingossa unissani painanut pysäytysnappia, luulen että yritin sammuttaa silmiin paistavaa valoa, painanut viereistä nappia ja hätäännyin. Se bussi ei pysähtynyt kuin linja-autoasemilla, joten "piippaamisella" ei ollut merkitystä. Nolotti, pistin silmät pikaisesti uudestaan kiinni ja esitin nukkuvaa, vaikka hävetti niin etten varmasti nukkunut enää loppumatkasta...
Esittelytilanteissa mullakin on suusta päässyt vääriä sanoja. Eräässä tilaisuudessa olin toivottamassa ihmiset tervetulleeksi kätellen. Monen tutun ihmisen tervehdysten jälkeen yksi aiemmin tuntematon vieras esittelikin mulle itsensä sitten nimeltä. Suusta putkahti vain ilahtunut "kiitos!", vaikka piti sanoa tervetuloa ja esitellä itseni. Hämmennyin enkä osannut sanoa muuta, katosi kaikki sanat mielestä.
Vielä kolmas: Pidin seminaariesitystä suurehkolle yleisölle. Esityksen jälkeen kollega hymyili iloisesti ja kun kysyin miten meni, hän sanoi että ihan hyvin, ja mun sananmuunnokset oli olleet hauskoja. Itse en huomannut mitään, mutta olin kuulemma pariin otteeseen puhunut sananmuunnoksilla pokkana jotakin ihan asiaa. Ehkä se oli pitänyt kuulijat valppaina, iloisina ainakin :D
Minulle kävi kerran niin että ärsyynnyin sivustakuuntelijana yhden miehen tilityksistä homoista ja lesboista kuinka ei tykkää, eikä ymmärrä. Jostain syystä menin jututtamaan tätä herraa ja kerroin olevani lesbo (en ole) ja eläydyin rooliini täysin. Pidin pitkän palopuheen homojen puolesta ja kerroin elämästäni ja elämänkumppanistani ja meidän elämästä. Kaiken keksin päästäni mutta olin uskottava :D
Oltiin lukiossa luokan kanssa Helsingin reissulla. Siinä matkalla mietin, että mikäs se oli se joku taidemuseo siellä Helsingissä. Siiten kysyinkin pontevasti reippaalla äänellä kaveriltani, että niin, käydäänkö me siellä Viagrassa? Kaverini katsoi silmät pyöreinä, purskahti nauruun ja totesi, että meinasit vissiin Kiasmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varasin Britanniassa parturiaikaa puhelimessa. Kampaaja: "What kind?" ihmettelin että pitääkö se tässä jo päättää ja aloin sopertaa jotain että no jos jotain kerrostettua en tiiä.... Kunnes hän toistaa hitaasti "What TIME...." Onneksi hän ei nähnyt tulipunaista naamaani!
Ihana ketju, en ole ehtinyt lukea kokonaan, mutta tässä pari:
Menin flunssaisena ja muuten kipeänä passikuvaukseen. Yritin huolellisesti parkkeerata ahteriani omituisen kapeaan ja korkeaan tuoliin, kunnes huomasin normaalin tuolin siinä vieressä. Olin yrittänyt änkeä lasten tuoliin. Kuvaaja yritti pidätellä naurua ja näyttää siltä kuin ei olisi muka huomannut mitään.
Olen unohtanut vauvani nimen useasti, sekä tietenkin hänen syntymäaikansa. Syntymäpäivän luulisi muistavan helposti, koska meillä on sama syntymäpäivä, mutta ei.
Ja ap:n kertomuksen tyyliin vielä, mokasin yhdessä koulutuksessa. Luulin, että paikalla on vain sihteereitä, kuten itsekin olen ja kun piti esitellä itseni porukalle ensimmäisenä englanniksi, jätin tittelini kertomatta ja kerroin aiemman työkokemukseni ehkä hieman oudosti, joten tajusin myöhemmin, että muille jäi vaikutelma, että olisin lakimies. Tai säälittävä tapaus, joka yrittää koulutuksessa esittää lakimiestä. Argh, noloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni nimi on Michael, jostakin syystä kutsun häntä aina Richardiksi. En ole koskaan tuntenut ketään Richardia.
kuolen nauruun LOL
[quote author="Vierailija" time="15.04.2011 klo 14:41"]
Olin vuosia sitten kampaajalla, mullee leikattiin otsatukkaa. Kampaaja oli kampaamassa hiuksiani siihen eteen, silmille (että pääsi leikkaamaan), kun sanoi jotain että "kampasinko mä sun ripsiä?" ja minä siihen vastasin että ei tarvitse. Sen pienen hetken siis kai kuvittelin, että hän tarjoutui siinä leikkaamisen lomassa kampaamaan ripsiäni hiuskammalla.... Kyllä hävetti siinä istua vielä ainakin puolituntinen!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on ihan mahtavia :D mun mies pitää mua varmaan ihan hulluna kun vähän väliä repeilin täällä kunnon räkänauruun. Pystyn niin kuvittelee nää tilanteet päässäni :D lisää!!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 13:51"]Olin vauvan kanssa neuvolassa ja hoitaja kyseli: "onko äiti sairastanut vesirokon?". Vastasin vähän anteeksipyydellen että mä en kyllä yhtään tiedä, mutta voin vaikka heti soittaa ja kysyä! Hoitaja sitten tarkensi tarkoittaneensa minua, tuoretta äitiä.
Pitäisi vissiin olla neuvolantätien koulutuksessa joku selkokielikurssi juuri synnyttäneitä bimboja silmällä pitäen.
[/quote]
No tyhmä hoitaja, kun ei sinutellut sua. Eihän se sitä siltä lapselta kysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:27"]Ystäväni meni kemikaaliosastolle ostamaan Anus Anus hajuvettä. Tarkoitti tietysti Anais Anais -merkkistä.
[/quote]
on sitä ostettu ananas ananas nimellä :D
[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 12:33"]
Lapsen partiossa kaikki vanhemmat esittelivät itsenstä tyylin "hei, minä olen Minnan äiti" ja mieheni sanoi ensin että hei, minä olen Minnan isä ja niin minäkin sitten sanoin.
eräs isä esitteli itsensä "hei, olen Pekan äiti" :))
Tuttua vanhenpainilloista vuosien takaa. Sama "meno" jatkuu, kertoo tyttäreni joka on lukion lehtori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 00:10"]Ei tule nyt mitään mahtavan hauskaa mieleen, mutta olen kesätöissä huoltsikalla ja kiire ja niukat tauot saavat sanat välillä sekaisin.
Sanon asiakkaalle aina "kiitos" tai tuttavallisemmin "kiitti". Joskus aivot menee solmuun ja syntyy "kiitto". Saan joskus hassuja katseita ja joskus ihmiset eivät onneksi tajua.
Myymme myös tupakkaa, mutta ne pitää erikseen tietenkin pyytää tiskiltä. Joku pyysi kerran pastilli-askia ja kysyin "kova vai pehmeä ja minkä värinen ?", kun sellaisesta askista en ollut kuullukaan. Asiakas katsoi hetken silmät pyöreänä ja totesi että "ihan vaan jotain muumi-pastilleja tai muita makeisia kummipojalle halusin ostaa". Hihkaisin puoliksia nauraen että " AI ANTEEKSI KARKKIA te halusitte ! Kuulin ihan väärin, oijoi pikkuhetki" (Kuvittelin siis myyväni röökiä.)
Meillä on myös seisova pöytä, hintaan kuuluu salaattipöytä ja juomat. Seisovan pöydän maksaessaan, selostan asiakkaalle mitä siihen kuuluu ja samalla tarjoan kuittia ostoksesta. Kerran se meni näin "Eli seisovaan pöytään kuuluu kuitti ja saiskos olla tää salaattijuoma ?" *ojentaa kuittia*
[/quote]
Tuon 'kiitto' sanoin juuri yksi päivä kaupan kassalla, sama on tapahtunut ennenkin. A-L Härkönen kirjoitti samasta asiasta jossain nevellissaan. :-)
Tämä ei liity sanallisiin lipsahduksiin/kömmähdyksiin, mutta kuitenkin. Muinoin olin isosiskoni kanssa matkalla mummolasta omaan kotiin isovanhempieni kyydillä (pitkä automatka, monta sataa kilometriä). Matkalla pysähdyimme huoltoasemalle, ja jotenkin tuona lyhyenä hetkenä isovanhempamme unohtivat, että me lapsenlapset olimme heidän kyydissään. Lähtivät siis ajelemaan aseman pihasta kahdestaan, ja me jäimme siskon kanssa huoltamolle hölmistyneenä ihmettelemään, mitä tapahtui (tai noh, taisi siinä aika paniikki ja pelko tulla, kännyköitä ei ollut tuolloin todellakaan olemassa). Helpotus oli suuri, kun kohta näimme mummon ja papan auton kaasuttavan (!) takaisin kohti huoltamoa. Tuskin pappakaan tuota tapahtumaa ennen tai sen koommin on yhtä kovaa autolla ajanut.
Ei nyt varsinaisesti sanoissa sekoilua mutta noloa oli.
Olin töissä tarkastuskierroksella. Jotenkin ajattelin ettei siellä sillä hetkellä olisi muita kun en ollut kameroista nähnyt liikettä, joten kävellessäni käytävää pitkin lauloin itsekseni suureen ääneen "old mcdonald had a farm", kaikki varmasti muistaa tuon laulun. No, eiköhän kulman takaa pamahtanut joku tuntematon mies hämmentyneen näköisenä. Hänen nähtyään huikkasin vielä että "Terve! Oi, anteeksi!" kun mulla on tapana tervehtiä ihmisiä. Sen jälkeen nopeutin kävelyvauhtia huomattavasti ja yritin katsella seiniä. Katto varmaan et mikä tuota vartijaa vaivaa... No, näitä sattuu :D
Äitini oli ollut 90-vuotiaan ikäisekseen hyväkuntoisen miehen syntymäpäiväjuhlissa. Soitin iltapäivällä äitille ja hän puhelimessa iloisena kertoi että juuri tultiin isän kanssa hautajaisista.
Olin tyttöni kanssa uimahallissa, ja lastenaltaassa toinen äiti kysyi milloin lapseni on syntynyt. Vastasin pokkana 4.11 vaikka lapseni oikea syntymäaika on 10.11.12. Voiko enää helpommin muistettavaa päivämäärää olla? En ole koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Varsinkin kun oma äitini oli vielä vieressä täsmentämässä lapseni oikean syntymäpäivän...
[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 13:41"]
[/quote]
Hassu huomata, että yli kolme vuotta sittenkin joku huuteli provoa. Itse olen seurannut tätä palstaa vasta pari kuukautta.
Hei, 61 (se jolla ADD). Mulle sattuu tosi usein tuontyyppistä sekoilua sanojen kanssa. Varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena. Se nolottaa minua ihan hirveästi. Varsinkin, kun sitä sattuu töissä. Mietin, mitä työkaverit ajattelevat. Onko tuo siis jonkinlainen ADD-oire?