Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Olin 18-vuotiaana kesätöissä päiväkodissa ja toinen hoitaja sanoi että laita lapsille appelsiinia välipalaksi. Mulle tuli täydellinen katkos että miten appelsiini kuoritaan joten oli pakko kysyä. Työkaveri katso hämmästyneenä ja neuvo. Mietti varmaa että mikäköhän totaki vaivaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kotihoidossa töissä (vasta aloittanut uudessa työssä ) ja meni uuden asiakkaan luokse, jossa esittelin itseni hänen omaiselleen. Omainen esitteli itsensä "Huomenta, olen Kalervo Hyvärinen" johon vastasi "Huomenta Kalervo aastamoinen". Ei siinä.muuten mitään vikaa mutta kun Kalervo on mun isän nimi ja mä olen Katri :D
Kyllä nolotti :D Jotenki vaan hämmennyin ku sillä oli sama nimi ku isällä ja tuo Kalervo nimi ei ole mitenkää hirveen yleinen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä sattuu, varsinkin pienten lasten väsyneille äideille.
Neuvolassa siskoltani kysyttiin nuorimmaisen, muutaman kuukauden ikäisen vauvan nimeä. Sisko tuijotti neuvolatätiä pitkään tyhjin silmin, ihan ku ei olis ymmärtänyt kysymystä ja vastasi lopulta: 'Ihan nyt just ei kyllä muistu mieleen.'
Itse varasin muutama vuosi sitten kouluikäiselleni hammaslääkäriä ja kysyttäessä en saanut millään päähäni syntymäaikaa. No näppärä ajanvaraushenkilö löysi lapseni tiedot nimellä. Eihän tässä vielä mitään, sattuuhan sitä, mutta piti vielä mennä tokaisemaan, että: 'voitko kertoo mulle milloin se on syntynyt, kun alkoi vähän kiinnostaa?'
En kans aina muista omien lasten nimiä samalla sekunnilla, veljen lasten nimiä en kuollaksenikaan. Tai jos mennään kylään niin ai niin kun niillä on tuo vauvakin nykyään... omaa ikää en edes tiedä, syntymävuosi on kyllä kirkkaassaa muistissa. En myöskään muista omien lasten toista nimeä välillä jos en ole vuosiin joutunut miettimään.
Vanhaa velaa jotenkin lohduttaa (ja naurattaa) tällaiset lapsitarinat, kun eläinlääkärissä aina tulee yllätyksenä "minkäs ikäisiä nämä teidän kissat/koirat ovat" ja päässä lyö vaan tyhjää.. sitten kelaa hitaasti elämäntapahtumia ja muistelee oliko se nollaria kun edellinen musti kuoli ja tuli tämä uusi ja .. onneksi on nykyisin ne kortit, joista voi luntata, mutta jostain syystä ell ottaa aina ensin ne kortit pois! Ensi kerralla sanon, että katso niistä korteista..
Minä muistan koiran iän ainoastaan siitä, että se on puoli vuotta vanhempi kuin nuorin lapseni. Sitten pitää aina miettiä, että paljonko se poika joulukuussa täyttääkään.
Eräs hieman alkoholiin menevä työkaveri lähti töistä ja huikkasi "Huomiseen!". Minun piti vastata "Juu huomiseen!". Suustani tuli sen sijaan "Juomiseen!". En pystynyt korjaamaan sanojani, hymyilin vaan vaivaantuneena. Mies katsoi kummeksuen ja poistui paikalta :D
Hassutar kirjoitti:
Mitä noloa tuossa ammatissasi nyt oli vai pitikö se pitää salaisuuteena, en yhtään ymmärrä.
Ammatissa ei ole mitään noloa. Ei myöskään ollut kyse siitä että ap olisi halunnut salata ammattinsa.
Vaan siitä että ap ei ilmeisesti ole mikään tk-lääkäri mutta jostain kumman syystä lipsahti tällainen väite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työharjoittelussa työpaikalla, jossa koulutin työntekijöille Excelin käyttöä. Yhden kerran luokseni tuli korkeammassa virassa oleva nainen, joka kysyi osaanko tehdä ohjelmalla vaikeita kaavoja ja opettaa niiden käyttöä hänelle. En tiedä mitä tapahtui, mutta möläytin suustani osaan. Nainen vastasi, että sepä hyvä ja aloitetaanko. Kävelimme yhdessä tietokoneille ja päässäni jyskytti ei helvetti. Istuimme alas. Tuijotin paniikissa hetken aikaa ruutua ennen kuin aloin hermostuneesti nauramaan ja sanoin että itseasiassa nyt kun mietin niin en osaakaan. Nainen oli todella hämmentynyt. En ihmetteli. Totesi sitten että okei ei voi sitten mitään ja nousi pois. Jäin yksin hihittelemään koneelle. :D
Vierailija kirjoitti:
Eräs hieman alkoholiin menevä työkaveri lähti töistä ja huikkasi "Huomiseen!". Minun piti vastata "Juu huomiseen!". Suustani tuli sen sijaan "Juomiseen!". En pystynyt korjaamaan sanojani, hymyilin vaan vaivaantuneena. Mies katsoi kummeksuen ja poistui paikalta :D
ns. freudilainen lipsahdus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli 13-14 kesäisenä urheiluvamma jota kävin näyttämässä lääkärille. Hän laittoi lähetteen röntgeniin joka sijaitsi Kätilöopistolla siihen aikaan.
Teinimieleni oli kauhuissaan kun kättärillä en sitten löytänyt mitään muuta sisäänpääsyä kuin oven jossa luki SYNNYTTÄJÄT TÄSTÄ OVESTA. Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin sisään ja menin infotiskille, josta kysyin missä on röntgen.
Työntekijä vastasi kylmänviileästi että ultra on 2.kerroksessa.
Toistin vielä että ei kun röntgen ja sain täsmälleen saman vastauksen.
Löytyihän se röntgenkin sieltä toisesta kerroksesta mutta oli kyllä jännä se työntekijä hokiessaan sitä ultraa... ja käsi mulla tosiaan oli jo paketissa ja sitä heiluttelin siinä :D
Oletko siellä kättärin infotiskin työntekijä? Muistatko itse tämän? ;)
Kerran lentokoneessa sanoin vierustoverilleni lentäväni par aikaa tätä lentokonetta ja tein hienovaraisia ohjausliikkeitä tarjottimella! Häpeän puna levisi kasvoilleni, kun tajusin, etten oikeasti lentänyt konetta, vaan viereisellä penkkirivillä lounastanut kapteeni oli ottanut ohjakset käsiinsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cat kirjoitti:
Olin veljeni kanssa opiskeluaikana tavaratalossa. Erkaannuimme hetkeksi. Sitten huomasin, että veljeni oli mennyt lehtihyllyn viereen lukemaan lehtiä. Änkesin viereen ja kuiskasin vaivihkaa muualle katsoen " älä viitsi lukea niitä lehtiä täällä ilmaiseksi, se on niin junttia!" Tarkemmin katsoen veljeni tuli minua kohti ihan muualta. Mies, jolle olin laukonut totuuksiani katsoi minuun tyrmistyneenä lehti kädessään. Sanoin sori ja lähdin veljeni matkaan.
Oikein tehty! Tää oli parhaita!
Meillä on myynnissä tuote, josta tulee yhtä kirjainta muuttamalla ruma sana. Olen pelännyt, milloin sanon sen vahingossa asiakkaalle ja niinhän siinä sitten kerran kävi. Tyyliin, tuote on "Tyrvän kakku" niin menin sitten sanomaan asiakkaalle, että haluaako maistaa harvinaisen mehukasta Kyr*än takkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itsehän onnistuin aika lahjakkaasti seurakunnan leikki-illassa valehtelemaan olevani neitsyt. Tämä noin 5 min. senjälkeen kun oli kertonut raskaasta synnytyksestä... Totuin niin monta vuotta valehtelemaan olevani neitsyt, kun pyörin seurakunnan porukoissa, että on vähän jäänyt päälle. Ilme muutmalla äipällä oli näkemisen arvoinen kyllä.
No et olis ollut ensimmäinen niissä piireissä.
Ihmettelen kyllä, miten tuo neitsyysasia niin usein tuli seurakunnan porukoissa puheeksi. Itsekin olen pyörinyt seurakunnan piireissä, eikä ikinä keskusteltu aiheesta. Pidettiin kai itsestään selvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö nyt taaskin :D Jos vahingossa jotain tuollaista sanoisi, niin jokainen järkevä ihminen korjaisi virheellisen sanomisensa heti kun vain mahdollista.
Mutta koska ap:n kohdalla ei kyse ollut oikeasti vahingosta, niin tietenkään ei sitä korjannutkaan.Mistä näitä tosikoita sikiää, ja ennenkaikkea miksi?
Joo, ja samalla kaikkitietäviä. "Jokainen järkevä ihminen..." Ensinnäkin, kaikki ihmiset eivät ole järkeviä, ainakaan aina, ja toiseksi, on ihan järkeviä ihmisiä, joille sattuuu haksahduksia, jotka tuntuvat niin noloilta, ettei niitä kehtaa korjata. Usein nuo lipsahdukset voi syntyä siitä, että ihminen ajattelee jotain ammattia tai paikalla olevan toisen ihmisen nimeä, ja sitten hämmennyksissään sanoo sen, kun pitäisi sanoa oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki ole jotain kokemattomia ja puolikielisiä joita ei muualle huolita.
Omassa tk:ssa on virkalääkäreitä, monet heistä yleislääketieteen erikoislääkäreitä.
Eräs heistä löysi mulle oikean diagnoosin sen jälkeen kun olin 4 v käynyt lukuisissa tutkimuksissa ja tietyn alan erikoislääkärien (sekä yksityisiä että yliopistosairaalan lääkäreitä) vastaanotoilla yhteensä yli 10 kertaa.Tämä tk-lääkäri näki metsän puilta, ei vain tuijottanut yhtä suppeaa "kohdetta" niin kuin ne speasialistit vaan osasi etsiä syytä myös muualta.
Nyt odotan leikkausta ja toivottavasti pääsen vaivasta vuosien piinan ja hyödyttömien tutkimusten jälkeen.Miten tää sun sairauskertomus tähän aiheeseen liittyy? Suosittelisin ajattelemaan jotain muuta vaihteeksi kuin omaa napaa. Perusta vaikka oma ketju sairastamisellesi!
Miksi noin tylyä?
Vierailija kirjoitti:
Tänään sanoin miehelleni rakastan sinua ja hän vastasi "kiitos". Tuli tämä ketju heti mieleen :)
Tuossa aiemmin olin tuonut miehelleni kahvia, kun hän teki töitä koneella. Menin omalle koneelleni ja keskityin siinä johonkin omiin juttuihini. Mies sanoi kahvin juotuaan ystävälliseen sävyyn "kiitos" johon minä yhtä ystävällisellä äänellä vastasin "hyvää päivää!" kun piti sanoa ole hyvä...
Ja jostakin syystä aivoni ovat niksahtaneet niin, että aina, kun joku sanoo minulle på svenska "tack", vastaan "ha det så bra". Ei koskaan muistu mieleen "var så god".
Minulla on tapana selostaa asioita ihan liikaa sopimattomissa tilanteissa, koska pelkään olevani jotenkin epäkohtelias, jos olen lyhytsanainen. Pari esimerkkiä (ja terkkuja tutuille samalla :D):
Olin erään kaupan kassalla. Kassa kysyi, onko minulla tuon kaupan etukorttia. Minä: "Ei ole. Tai siis ON! Tai siis ei ole kun mun kortti meni vanhaksi, mutta mun miehellä on ja sitä me käytetään. Tai siis miehellä on se kortti, mutta mies ei oo nyt täällä. Tai siis on TÄÄLLÄ mutta odottaa tuolla ulkopuolella. Niin ei nyt sitten... ole... sitä korttia..." Kassa seurasi kasvoillaan huvittuneisuus ja hätääntyneisyys, kun vain jatkoin selittämistä :D
Juuri tuossa yksi päivä oltiin mieheni kanssa menossa katsomaan hänen veljensä peliä, ja piti tavata hänen isänsä siellä myös. Oltiin menossa halliin, tervehdittiin kohteliaasti siinä naisia, jotka myivät jotain oheistuotteita. "Oletteko peliin tulossa?" "Joo ollaan!" "Se on viisi euroa per nenä". Ei ollut meille sitten tullut mieleenkään, että maksaahan se jotakin. Alettiin kaivella taskujamme, mutta käteistä ei löytynyt. Minä sitten taas selostamaan: "Ei me nyt tullakaan kun ei ole rahaa, tai siis on mutta ei käteisenä, niin me ollaan täällä kun mun tän miehen isä tulee tänne ja me tavataan hänet täällä niin ei nyt tulla katsomaan peliä mutta ollaan täällä kuitenkin". Piti äkkiä liueta paikalta ennen kuin nolasin itseäni enempää. Noh miehen isä maksoi meidät sitten sisään, niin pitihän minun todeta, että "Päästiin kuitenkin katsomaan peliä kun miehen isä maksaa :))))))"
Kaikki tämä, koska kohteliaalla äänellä todettu "Ei ole" tai "Ei kiitos" olisi ilmeisesti liian epäkohteliasta :D
Asuin taannoin Kanarialla turistikohteessa... erään kostean bileillan tuoksinassa minulta vietiin käsilaukku. Olin jättänyt sen tanssiessani baarijakkaralle hetkeksi ja siitä se sitten vietiin 😞 Seuraavana aamuna lähdettiin poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta kämppiksen ja toisen Suomi-kaverin kanssa. Oli pieni krapula ja sitäkin suurempi harmitus ja ketutus kadonneesta laukusta jossa meni mm. uudehko kännykkä.
No, poliisiasemalla sain mukaani paperin täytettäväksi ja kun kerran turistikohteessa oltiin sain suomenkielisen blanketin. Ja vaikka ketutus oli edelleen melkoinen tuo lippulappunen herätti meissä kolmessa sellaisen hysterian etten varmaan ikinä ole nauranut niin kovin. En tiedä millä Googlen kääntäjällä se paperi oli suomennettu ( tämä oli siis yli 10 v sitten ), mutta itse lapussa ei ollut päätä eikä häntää 😂. Harmittaa ettei kaikkea enää muista mutta lomakkeessa piti mm. täyttää oliko tekijä ( rikoksen ) tavalliner vai mustalainer. Minulta vietiin: a) postikortti b) luttokortti c) louttokortti. juu, valitsepa noista oikea. Ei se tässä kirjoitettuna ( varsinkaan kun en muista kuin pari kohtaa ) tunnu niin hauskalta mutta silloin naurettiin pissat housussa tuolle lomakkeelle, siinä ei ollut mitään järkeä enkä edes osannut edes täyttää sitä vaan jouduin menemään uudelleen poliisiasemalle selittämään huonolla espanjallani ja englanniksi tapahtuneen.
Anoppini pikku apulaisena olen säheltänyt mm. seuraavasti: Anoppi vietti merkkipäiviään ja pyysi minua täyttämään ja koristelemaan kakun, jonka pohjan oli leikannut kolmeen kerrokseen.. No, minä tyttö ryhdyin innoissani toimeen ja kakusta tulikin oikein nätti. Vieraiden sitten kakkua leikatessa kävi ilmi, etten ollut tajunnut poistaa kerrosten väliin laitettuja suojapapereita, joten vieraat leikkeli palasiaan hiukan työläästi.
Toisella kerralla anoppini luona oli tyttärensä tyttären ristiäiset ja tupa oli täynnä. Asetin kahvikuppini, laskutilan puutteessa, avoimelle tuuletusikkunalle. Sitten tuli lisää vieraita ja ulko-oven auetessa läpiveto paiskasi tuuletusikkunan kiinni ja kuppini kahveineen lensi kolme kerrosta alaspäin talon pihalle. En uskaltanut katsoa, että lensikö kuppi jonkun päähän. Kukaan vieraista ei huomannut tapausta, anoppi ihmettelee kai vieläkin, että mihin hänen juhlaserviisinsä yksi kuppipari katosi jälkiä jättämättä.
Avioliittoni päättyi jo kauan sitten, mutta anopin kanssa ollaan edelleen väleissä. Kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki ole jotain kokemattomia ja puolikielisiä joita ei muualle huolita.
Omassa tk:ssa on virkalääkäreitä, monet heistä yleislääketieteen erikoislääkäreitä.
Eräs heistä löysi mulle oikean diagnoosin sen jälkeen kun olin 4 v käynyt lukuisissa tutkimuksissa ja tietyn alan erikoislääkärien (sekä yksityisiä että yliopistosairaalan lääkäreitä) vastaanotoilla yhteensä yli 10 kertaa.Tämä tk-lääkäri näki metsän puilta, ei vain tuijottanut yhtä suppeaa "kohdetta" niin kuin ne speasialistit vaan osasi etsiä syytä myös muualta.
Nyt odotan leikkausta ja toivottavasti pääsen vaivasta vuosien piinan ja hyödyttömien tutkimusten jälkeen.Miten tää sun sairauskertomus tähän aiheeseen liittyy? Suosittelisin ajattelemaan jotain muuta vaihteeksi kuin omaa napaa. Perusta vaikka oma ketju sairastamisellesi!
Miksi noin tylyä?
Anteeksi olen hoitoalalla, olen niin täynnä näitä "elämäntapasairastajia", jotka vielä ajattelee itsekkäästi, että kaikkia kiinnostaa heidän oireensa ja mielellään kuuntelevat tuntitolkulla vuodatusta. Ja siihen päälle se "no löytyhän musta vika, lällälää, vaikka lääkärit ei tajunnu"!
Se on vaan niin itsekästä.
Tutustuttiin uuden naapurin kanssa ja sanoin olevani ammatiltani kilparatsu. En tiedä mistä se kilparatsu tuli (olen oikeasti kirjanpitäjä) mutta en huomannut ollenkaan virhettäni. Eikä naapurikaan huomannut heti! Totesi vain vilpittömänä "kuulostaa mielenkiintoiselta, tuossa *läheisen kaupungin* raviradallako? Me ollaan käyty siellä joskus lasten kanssa." "Joo siellä, mukava paikka ravata." "Vieläkö siellä on se Erkki... ei kun hetkinen, siis kilparatsu?! Hevonen?" "Nii-in, juuri se... ei kun siis mitä ihmettä, ei kilparatsu vaan kirjanpitäjä!" Kuitattiin asia sillä että olimme molemmat väsyneitä pikkulasten äitejä :D
Treeneissä yritin kertoa treenienvetäjälle että ystäväni Samira ei tule tänään mukaan. "Sarima ei tuu tänään. Siis Sarima. Krh tarkoitan Sarima. Köh köh Sarima. KÖH KRHMH SARIMMMWA. Siis SA-RI-MA. SA-RI-MMWWHA. Siis yritän sanoa Sarima, ei kun SARAMI. Noh ymmärrät varmaan?" Joku hetkellinen oikosulku aivoissa, ennen ja jälkeen sain kyllä sanottua nimen oikein.