Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
...optikolla vedin täysin jumiin tilatessani silmälasit ja optikon kysellessä osoitetietojani. Osoite tuli sujuvasti, mutta postinumeron kohdalla löi tyhjää. Nolona sopersin paikkakuntani ja kassalla ollut toinen optikko tiesi postinumeroni kertoa. Lisäsin vielä, että olen vasta niin vähän aikaa asunut, oikeasti yli vuoden ko. osoitteessa.
Olen useasti möläyttänyt vastaavissa tilanteissa lapsuudenkotini osoitteen, jossa en ole asunut viiteen vuoteen ja välissä on jo useampi osoite ollut :D
Kun tapasin nykyisen aviomieheni ja lasteni isän, niin suustani vaan pääsi valkoinen valhe, että olen asunut Venäjällä. Siis en tiedä mistä se putkahti. Sitten olimme hänen luonaan ja hänellä oli seinällä juliste, jossa oli venäläisille aakkosilla tekstiä ja mieheni sitten sanoikin, että osaat varmaan lukea tuon. No just, ei ollut hajuakaan...
Mä olen oikeasti tk-lääkäri. Kerran vuosia sitten päivystyksen jälkeisenä työpäivänä (olin siis edellisaamusta ollut töissä) sanoin yhdelle potilaalle lääkekuurista, että vaikka tuo edellinen ei tepsinyt, niin kyllä me löydetään sulle lääke joka pahentaa ton vaivan!". Potilas katsoi mua pitkään ja kiva siinä nuorena lääkärinä selitellä... Onneksi ei enää tarvi tuollaisia päivystysrupeamia tehdä.
työkaverini (kaupan kassalla) kysyi asiakkaalta, kun asiakas ojensi pankki/visa yhdistelmäkorttia: 'pankki vai banaani?'
tarkoitti siis pankki vai luotto, olikohan juuri mennyt asiakkaan banaanit hihnalla.
Avaan oven ja huutelen seuraavaa asiakasta omalla nimelläni. Koputan oman työhuoneeni ovea sisään mennessä ja joskus myös mennessäni sieltä ulos. Nolointa on, jos asiakas istuu silloin huoneessa.
työkaverini (kaupan kassalla) kysyi asiakkaalta, kun asiakas ojensi pankki/visa yhdistelmäkorttia: 'pankki vai banaani?'
tarkoitti siis pankki vai luotto, olikohan juuri mennyt asiakkaan banaanit hihnalla.
jossa isä esitellyt itsensä "Maijan äitinä" :D
Olen nauranut ihan ääneen, mitä tapahtuu haroin av:llä.
Omani ei ole niinkään hauska, mutta kerronpa kuitenkin. Olin ollut työmatkalla ja tulin suoraan töihin yölennolta (olin käynyt kotona vain suihkussa). Olen siis opettaja ja tarkoitukseni oli kysellä oppilailta taksvärkkilappuja, mutta kysyinkin, että onko heillä tax free -lappuja minulle:-) Oppilaat ihmetteilävät järkyttyneinä, mitä oikein puhun...
Tosin on sitä sittemin tullut sanottua kaikenlaista - ja joskus saa tosissaan purra huultaan, ettei möläytä vahingossa jotain kaksimielistä tai rivoa...
Kävi kerran näin: olin laskemassa kassan kolikoita työpäivän jälkeen. Olin töissä jumppakeskuksessa ja siellä oli tapana kassan takaa moikata ulos lähteville jumppaajille. Olin juuri laskemassa euron kolikoita seitsemännen kohdalla kun asiakas tuli ja huusi heipat. No minä sitten kovaan ääneen: SEITSEMÄN ja nostin oikein käden ilmaan moikatakseni.
Että sellasta..
ja omistajana oli vanha mummo. Juteltiin niitä näitä ja tuli puheeksi vanhempani jotka ovat "eronneet" jo minun ollessa pieni mutta jatkoivat yhdessä olemista avioerosta huolimatta ja minulle syntyi siskot 6 vuoden välein.
Sanoin sitten vuokraemännälle että ovat eronneet ja olin aikaisemmin puhunut pikkusiskoistani, vuokraemäntä kysyi sitten että äidilläsi on siis uusi mies johon minä sitten että juu on kun en kehdannut selittää koko kuviota. Kysyi äitini sukunimeä ja äkkiä keksin että se on virtanen.
Kerran sitten kun olin koulussa isäni ja pikkusiskoni kävivät ulkoiluttamassa koiraani ja vuokraemäntä sattui paikalle ja isäni esitteli itsensä ja siskoni sanoi olevansa siskoni. Vuokraemäntä ihmetteli jälkeenpäin kuinka isäni ja äidin uuden miehen lapsi viihtyvät yhdessä. Sanoin vaan isäni olevan reilu kaveri:)))
Mieheni oli yhtä aikaa naapurin rouvan kanssa päiväkodissa. Tarkoituksena oli sanoa hänen vilkkaille lapsilleen, että "No, mitäs hurjille kuuluu?" Hän oli sanonut vahingossa, "Mitäs huoralle kuuluu?!"
Epparitikit meinaa ratketa näitä lueskellessa!
Minä tunnistin itseni tuosta hein, moin ja huomenen erilaisista yhdistelmistä.
Poikani vaati kerran vaatimasta päästyäänkin, että laita äiti se sarvikuonolevy soimaan. No minä olin ihan että ai mikä ihmeen sarvikuono, ei meillä sellaisia ole ainakaan tähän mennessä ollut, kunnes kuusivuotias poika purskahti nauruun ja sanoi että eiku oho Karvakuono, siis Ransu Karvakuono.
Muutama vuosi sitten aloittelin pph:n hommia. Tapaan kuuluu siis, että kaupungin perhepäivähoidon ohjaaja tulee arvioimaan tilat ja persoonan, että soveltuuko pph:ksi ollenkaan.
Ohjaaja tuli ja keskusteltiin pitkän aikaa niin minusta, arvoista ja muusta.
Ohjaaja teki lähtöä ja minä sanoin saattavani hänet pihalle. Pihalla tuli vastaan raskaana ja äitiyslomalla oleva pph ja jäi juttelemaan minun ja ohjaajan kanssa.
Ohjaaja rupatteli sille toiselle pph:lle, miten ihanaa aikaa raskausaika olikaan ja toivotteli oikein letkeitä viimeisiä viikkoja ennen vauvan syntymää.
Siinä vaiheessa minä avasin suuni, ja kerroin miten muistan sen äippälomanajan, jolloin sai yökkärisillään vaan lötkötellä sohvalla, katsoa telkkarista päiväsarjoja ja LÄRSIÄ KALJAA...
Minun piti sanoa lärsiä kahvia..Sekä ohjaaja että tämä pph purskahtivat nauruun, minua ei naurattanut. En osannut siihen sanoa oikein mitään. Soitin sitten jälkikäteen ohjaajalle, ja sanoin että ymmärsikö se sammakkoni ja että tarkoitin kahvia.
Ohjaajaa vain nauratti ja sanoi ymmärtäneensä. Myönsi kyllä, että tein pahimman mahdollisen mokan soveltuvuusarvioinnissa..
Noloa..
täältä, hyvä ap että avauduit tänne ja muut myös!
Mulle tuli mieleen oma moka, kun eräässä vaatekaupassa lupauduin kanta-asiakkaaksi. Niin johan mä kirjoitin nimeni kohdalle sähköpostiosoitteeni ja sitten ihmettelin ääneen että minne tänne nimi tulee ku eka on sp ja sit osoite. Myyjä katto hitaana että saat uuden kortin että laita nimes tohon. Kyllä hävetti niin maan paljon! Vähin äänin maksoin vaatteeni ja häippäsin paikalta. Sen selittää vaan mielettömät univelat ja väsymys!
yksi luokan kovistytöistä oli uppoutunut tehtäviinsä ja yhtäkkiä kysyi opettajalta apua, huutaen "äitii!" :)
Kerran tutulla gynellä, jossa olen käynyt jo vuosia ja joka on hoitanut kaikki kolme raskauttani, hävetti aika paljon. Olin jossain rutiinitarkastuksessa ja juteltiin siinä ja gyne sitten kysäisi että onkos ne teidän lapset tässä? Vastasin että eivät ole, odottavat isänsä kanssa autossa tuolla ulkona. Lääkäri vaan ihan rennosti korjasi, että hän tarkoitti onkos ne lapset sitten tehty. Hävetti hirveästi.
Olin vauvan kanssa neuvolassa ja hoitaja kyseli: "onko äiti sairastanut vesirokon?". Vastasin vähän anteeksipyydellen että mä en kyllä yhtään tiedä, mutta voin vaikka heti soittaa ja kysyä! Hoitaja sitten tarkensi tarkoittaneensa minua, tuoretta äitiä. Pitäisi vissiin olla neuvolantätien koulutuksessa joku selkokielikurssi juuri synnyttäneitä bimboja silmällä pitäen.
Ei muistanut millään sanaa matkapuhelin! Puhelimessa sanoi asiakkaalle, että yhdistänkö makuupussiin! : )) Tätä on naurettu, jos jonkin monta kertaa...
:-DD
Itse olin huonekaluliikkeessä kuopuksen kanssa ostamassa isompaa ostosta, ja "kaupan päälle" tuli luottokortti. Myyjä sitten kyseli tietoja pitkään, henkilötiedot, osoitteet, tulot, menot, työpaikat ja ties mitkä. Lopulta myyjä kysyi "minkäs ikäinen sinä olet?" Vastasin hiukan hämmentyneenä, että itse asiassa täytän juuri tänään 36 vuotta. Myyjää nauratti, oli tietysti kysynyt pikkupojaltani. Jotenkin se nolotti ihan älyttömästi, pitikin vastata niin hölmösti :-D
Mulla meni aina työpaikalla sanat iha sekasi ku tervehdin aamulla työkavereita. Esimerkiksi jos olin mielessäni aikonut sanoa huomenta, ja työkaveri kerkesi ennen mua sanoa mulle moi, niin sekosin sanoissani ja sanoin vahingossa että hoi. Kun taas työkaveri sano mulle että huomenta, ja mää olin aikonut sanoa tälle moi, niin vahingossa sitte sanoin että moimenta.. :D Että hävetti.. :D Tämä siis aamuvuoroon, kuudeksi mennessäni. Johtu varmaan siitäki että ei ollu vielä kunnolla heränny.
Ai kauhee, mä oon ihan väsyny, ihan totaalirepeäminen tälle :D Ihanaa, joku muukin kun minä tekee näin, se on hämmentävää itselle :D
Pikkuisen hävettää soittaa perään ja kysellä, onko kassalla näkynyt täyttä muovipussia ruokaa, olis meinaan unohtunut. :D