Mitä mieltä olet ystäväperheestä, jotka eivät oikeastaan koskaan tule teille

vaimo on mun paras ystävä. itse he kutsuvat meitä heille, mutta emme vaan tykkää mennä. tiedän, epäkohteliasta. otan heidät mielellään meille, mutta en tykkää käydä heillä.



ensinnäkin, helsinki kaupunkina ei kiehdo. olen nuorena ihan tarpeeksi asunut ja pämpännyt siellä. nyt pienten lasten kanssa en koe suurta nautintoa siellä. eri asia on sitten kun on jotain tapahtumaa, esim. linnanmäki tms kun lapset ovat isompia. lisäksi heillä on ahdas kerrostaloasunto, jossa joudun vahtimaan jatkuvasti kuopustani. heillä on vanhemmat lapset jo.



suurin syy on varmaan se, että koska olemme molemmat mieheni kanssa työelämässä arkisin 8-16, ei paljon kiehdo matkustelu lyhyenä viikonloppuna. ystävämme ovat freelancereita, joten heidän on helpompi lähteä. toinen iso syy on, että viihdymme niin hyvin omassa kodissamme, ja elämä on helpompaa täällä, siis jos ajatellaan elämää pikkuisen kanssa.



tällä hetkellä olen suututtanut ystäväni, syystäkin, koska jälleen kerran kieltäydyimme menemästä heille. he ovat kyllä aina tervetulleita meille.

jaa että niin lähelläkin asuvat... Ne on vaan sitten laiskoja tai heitä ei vaan kiinnosta kyläillä. Mulla oli ystävä, joka ei koskaan käynyt mun luona vaan aina mun piti lähteä johonkin. Laiska. -3-

Uskoisin, että monella kyse on ihan silkasta laiskuudesta. Helpompaa olla kotona kuin lähteä vierailulle. Vähän kyllä välillä ihmetyttää, koska jo kohteliaisuus-syistä minusta olisi tärkeätä, että vierailut sujuisivat puolin sun toisin, mutta en nyt ketään ala meille pakottamaankaan :)

Vaikka meillä on just toisin päin. Tuttavaperhe käy koko ajan meillä, mutta ei juuri koskaan kutsu meitä heille. Silti heillä ramppaa vieraita koko ajan, joten ollaan ruvettu miettimään, että pitävätkö meitä itsestään- selvyyksinä vai emmekö jotenkin muuten " kelpaa" .

että meillä on ahdasta ja aina sekaista, eikä saada siivottua.

ap

Pääsee paljon helpommalla, kun ei tarvitse siivota etukäteen, raahata kuutta ostoskassia kamaa, passata ja koko ajan olla laittamassa syömistä tai korjaamassa astoita ja sitten vielä vieraiden lähdettyä siivota koti uudestaan :)



Mutta tasapuolisuuden nimissä täytyy välillä ottaa vastaankin...

kun joku mainitsi että tilanahtaudesta kyläperheessä).

ap

kerta saan vaan kuulla vertailua miten paljon parempi on lapsiperheen asua tälleen omakotitalossa kuin kerrostalossa missä me asutaan. joka kerta sama virsi!! ja päälle esitellään uusia remonttijuttuja ja miten kiva kun saa itse laittaa OMAA TALOA jne jne. minua ei vaivaa asua kerrostalossa, miks helvetissä se vaivaa kaveriani???

Vierailija:

Jos toinen ei viitsi vaivautua kuin muutaman kerran vuodessa käymään meillä päin! Eiköhän silloin ystävyys ole aika yksipuolista??

Minä ainakin koen näin ja siksi tein edellä mainitun päätöksen.

31

Me emme käy yhden tuttavaperheen tykönä kylässä, koska siellä on oikeasti niin pölyistä. Vauvamme oli nenä aivan tukossa, kun vierailimme siellä. Niinpä näemmä usein puistossa.



Ja joo, en kehtaa sanoa päin naamaa, voisitko pyyhkiä joskus pölyt, eihän se minulle kuulu, jos itse pystyvät elämään ja olemaan kotonaan, itse en vain viitsi pienen ihmisen alun allergista tuhinaa seurata koko vierailun jälkeistä yötä.

Minä tykkään aina, jos meille tullaan. Mutta en itse viitsisi kyläillä. en jotenkin viihdy toisten kodeissa. Ihmettelenkin aina miten jotkut jaksaa istua meillä monta tuntia. Kaverini muutti 300 km päähän ja aina pyytelee käymään. Bensaan menisi jo niin paljon rahaa, ettei huvita lähteä. Enkä ymmärrä että jos hän muuttaa toiselle puolen suomea, niin miksi meidän pitäisi kulkea seiellä kyläilemässä.

kuin muilla -eivät halua esim. jouluna nähdä sitä loistoa,tulee paha mieli,kun olemme laittaneet kaiken niin hienosti vimpan päälle. Tarjottavaa 7 sorttia,suolaista ja makeaa - muilla hyvä,et paljasta kahvia saa. . . Luulis ,et meille kaikki haluis tulla ?

mut mun äiti tekee teijänki äitien ruuat xp

Vierailija:

mut mun äiti tekee teijänki äitien ruuat xp

Yleisesti ottaen kaikki on tulossa aina meille, mutta me emme juurikaan saa kutsua muualle.

Minä olen sellainen " kotihengetär" eli vaikka tulis kutsumattakin niin ei haittaa meillä on aina siistiä (lasten leluja voi olla lattialla, mutta likaisia vaatteita ei). Leivon paljon ja pakastimesta löytyy aina jotain. Meillä sattuu olemaan myös sellaisia ulkomailta tuotuja " erikoisuuksia" jonka takia monet käyvät (" aikuisten pelejä" ).

Itse tykkään siitä että meillä käy ihmisiä ja vaikka tulisivat yllättäen oven taakse niin saa aina iloisen vastaanoton ja keitän kahvit. Eli kaikki tietää että meille voi aina tulla.

Mutta joskus olisi kiva kyläilläkin. Minustakin olisi joskus kiva istua sohvalla kun joku toinen keittää kahvia, mutta kutsuja ei niin usein tule. Tottakai lähimpien ystävien kanssa kyläillään ihan kutsumattakin eli soitellaan puolin ja toisin ja sovitaan että nähdään. Mutta se että joku pyytäisi meitä iltaa istumaan heille niin eipä tapahdu. Yleensä soittavat ja kysyvät että josko nähtäisiin, mutta aina meillä :(

Nainen sulkeutuu marttyyrimaisesti keittiöön kun pitää laittaa vieraille ruokaa. Ei juuri apua kaipaa ja tekee kaiken ihan alusta asti, ei voi esim ostaa perunoita pakastesuikaleina jos haluaisi jotain sellaista ruokaa tehdä. Siellä se sitten ähisee ja puhisee kun muut seurustelee keskenään. Ottaa illan kuluessa liikaa viiniä ja vittuilee kaikille. En jaksa edes hermostua enää vaan viimeksikin piti mennä vessaan puremaan nyrkkiä kun tuli ihan hepuli sitä katsoessa. En jaksa mennä sinne enää ikinä.