Miksi metatyö keskustelu meni keskusteluksi kotitöistä? Eikö kukaan ymmärrä sanaa metatyö?

Vierailija kirjoitti:

"Ei metatyö ole mitään pelkästään lapsiin liittyvää. Kyllä mä väitän tekeväni metatöitä, kun merkkaan kauppalistaan ostettavia asioita tai etsin majoitusta lomareissulle tai varaan aikaa renkaidenvaihtoon. Ja asun yksinäni. Mulla ei vaan ole mitään riitoja kenenkään kanssa metatöiden jakautumisesta, koska taloudessa ei ole muita, joiden kanssa niitä pitäisi jakaa."

Renkaanvaihdon varaaminen ei ole metatyötä eikä majoituksen etsiminen. Ne ovat jo sitä ihan konkreettista työtä.

Se että huolehbtii että ne majoitukset ja renkaanvaihdot tulee ajallaan varatuksi on se metatyön osuus.  

Juu ei tietenkään 🤣. Ensin keksitään typerä käsite ja sen jälkeen aletaan miettiä mitä kaikkea maan ja taivaan välillä siihen voisi liittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Minä inhosin lapsena omia synttäreitä. Lahjat olivat kivoja mutta esim kummien kutsuminen ja niille pokkailu oli inhottavaa. Samoin kun äiti kutsui kavereita joita en olisi halunnut nähdä. 

Ohin, mutta aikamoinen yksisarvinen olit. Meidän lapset ja heidän kaverinsa rakastavat kunnon synttärijuhlia.

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelu ilman toimenpiteitä ei ole metatyötä. Metatyö ei ole synonyymi ajattelulle.

Metatyö on organisointia ja sitä ei ole ilman toteutusta, minkä huomaa kun toteutus puuttuu.

Jos metatyö jatkuu ilman toteutusta niin kyseessä on ennemminkin sairaus kuin työ.

Sairas ihminen joka ei kykene sietämään pienintäkään epävarmuutta tai ns tilanteen mukaan menemistä, on tuollainen. 

Siksi kun tuo metatyö on keksimällä keksitty uhriutumis sana. Oikeasti ihmiset on satoja tuhansia vuosia tehneet samaa ja vasta muutaman vuoden sisällä siitäkin "mitä tänään syötäisiin" ajattelusta tehty TYÖ ! Oikeasti jos pelkästä ajattelusta saadaan jo työ niin huonosti menee. Ja jos jollekulle on omasta mielestään työtä kirjoittaa paperille WC paperi, niin ei hyvin mene, miten tuollainen elämää jaksaa ? Ja ei lasten harrastukset on joka viikko samaan aikaan, ei pidä siis suunnitella yhtään kun sen tajuaa, muutenkin kyllä kouluikäisten pitää jo osata itse sinne harrastukseen mennä. Metatyö = uhriutumistyö 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Minä inhosin lapsena omia synttäreitä. Lahjat olivat kivoja mutta esim kummien kutsuminen ja niille pokkailu oli inhottavaa. Samoin kun äiti kutsui kavereita joita en olisi halunnut nähdä. 

Ohin, mutta aikamoinen yksisarvinen olit. Meidän lapset ja heidän kaverinsa rakastavat kunnon synttärijuhlia.

Koska eivät uskalla sanoa äidille ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Ei se ole "liian vaativaa" mutta normaali kaupassa käyminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. 

Kun mies käy kaupassa, hän ostaa sitä jogurttia ja leipää mitä itse syö sen verran kuin itse tarvitsee. Ja ehkä suklaapatukan itselleen ja mikrolounasn töihin. Ei juurikaan metatyötä. 

Kun minä käyn kaupassa, ostan miehen jogurtin, leivän ja nikrolounaan lisäksi aamu- ja välipalatarvikkeet myös muille. Ennen lähtöä vilkaisen mikä on tilanne hedelmäkorissa, vihanneslokerossa ja maitohyllyllä. Käy nopeasti mielessäni viikon ohjelman, moneltako minäkin päivänä ehdin töistä kotiin eli ostetaanko aineksia lohikiusaukseen vai johonkin n

 

Ja silti se on juuri äiti jota apuu huudellaan välittömästi, jos esim. kengät ovat hukassa tai niissä on reikä. Äidin syy aina, kun joku homma ei mene niin kuin on suunnitellut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei metatyö ole mitään pelkästään lapsiin liittyvää. Kyllä mä väitän tekeväni metatöitä, kun merkkaan kauppalistaan ostettavia asioita tai etsin majoitusta lomareissulle tai varaan aikaa renkaidenvaihtoon. Ja asun yksinäni. Mulla ei vaan ole mitään riitoja kenenkään kanssa metatöiden jakautumisesta, koska taloudessa ei ole muita, joiden kanssa niitä pitäisi jakaa."

Renkaanvaihdon varaaminen ei ole metatyötä eikä majoituksen etsiminen. Ne ovat jo sitä ihan konkreettista työtä.

Se että huolehbtii että ne majoitukset ja renkaanvaihdot tulee ajallaan varatuksi on se metatyön osuus.  

Juu ei tietenkään 🤣. Ensin keksitään typerä käsite ja sen jälkeen aletaan miettiä mitä kaikkea maan ja taivaan välillä siihen voisi liittää. 

Noudattaa siis feministisen tutkimuksen periaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä jonka elämäntapana on stressata aivan kaikesta eli keskiverto suominainen, on pakko-oireita. Kutsutaan niitä nyt sitten vaikka metatöiksi. 

Kerron sulle elävän esimerkin, joka tapahtui tänään.

Taustatietoja seuraava: Meillä on kolme lasta. 15 vuoden ajan olen suunnitellut, ostanut, maksanut ja paketoinut kaikkien lahjat. Mies on lähinnä ostanut lahjan minulle.

Olen aikaisemmin sanonut miehelle, että miettisi esikoisen lahjaa. Mitään ei ole tapahtunut. Tänään soitin hänelle ja sanoi, että mikäli ei ole mitään keksinyt, voisi ostaa hänelle uuden  tietyn merkkiset takin lahjaksi. Tätä ennen olin siis tehnyt metatyötä ja miettinyt lahjaa, vaikka sen piti olla miehen homma.

Mies toteaa, että hyvä idea, lähetätkö hänelle linkin mistä voi tilata. Minä sanon, että en lähetä,

 

Pöytäkone tai ei, niin mä samastuin tuohon tapahtumaan täysin. Olisi voinut sattua myös meillä... 

Vierailija kirjoitti:

Palstan keskustelijat eivät selvästikään ymmärtäneet sanan metatyö merkitystä.

Aiempi ketju aiheesta keskittyi kolmeen aiheeseen:

- Miksi miehet eivät tee riittävästi ruuanlaittoon, lastenhoitoon, pyykkäämiseen ja siivoamiseen liittyviä päivittäisiä kotitöitä

- Miksi miesten metatyöt (esim. kodin kiinteistöön, tekniikkaan, taloudenhoitoon liittyviä) ovat itse asiassa itsestään selviä ja turhia metatöitä eikä niitä voida voida verratakaan esim talvihaalarivalintaan. 

- Silloin harvoin kun miehet metatöitä tekevät, tekevät ne aikaa säästävällä ja rahaa tuhlaavalla tavalla, eli ovat hutiloivia ja laiskoja.

Taidat olla trolli, mutta hyvä sellainen. Kenen aivot kuumenevat valtaisan paineen alla kun pitää miettiä millainen lapsen talvihaalari pitäisi valita? Palstalla taitaa näkyä selkeiten sukupuolten erot työelämässä: naiset rasittuvat, kun täytyy päättää lähteekö lounaalle 11:15 vai 11:30, miehet painiskelevat hieman toisenlaisten ongelmien parissa (paljonko kausilainaa riittää tänä vuonna firmassa, 1,5 ME vai 1,7...). Välillä hävettää naisena nämä tavallisen elämän asiat, jotka nostetaan hillittömästi aivokapasiteettia syövinä esille - kun varmasti nämä eniten aikaa noihin pikkujuttujen suunnitteluun käyttävät naiset taitavat ihan oikeasti nauttia siitä nettishoppailusta, sopivan kokoisia pähkinötä purtavaksi...

Vierailija kirjoitti:

Metatyöt = yksi naisten tapa lisää suorittaa elämää sen sijaan että otettaisiin rennommin. 

Niin on, niin kuin yhdessä ketjussa eukko uhriutuu kun pitää lasten kaveri suhteet hoitaa, ei iso V***u, lapset varmaan haluaa että äiti puuttuu ja suunnittelee kalenteri kädessä milloin näkee ketäkin kaveria. Minä menin ihan itse ulos ja pyytämään kavereita ulos, niin teki minunkin lapset. Jos äitini olisi puuttunut asiaan häpeäisin vieläkin, vaikka omat lapsetkin on jo aikuisia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä jonka elämäntapana on stressata aivan kaikesta eli keskiverto suominainen, on pakko-oireita. Kutsutaan niitä nyt sitten vaikka metatöiksi. 

Kerron sulle elävän esimerkin, joka tapahtui tänään.

Taustatietoja seuraava: Meillä on kolme lasta. 15 vuoden ajan olen suunnitellut, ostanut, maksanut ja paketoinut kaikkien lahjat. Mies on lähinnä ostanut lahjan minulle.

Olen aikaisemmin sanonut miehelle, että miettisi esikoisen lahjaa. Mitään ei ole tapahtunut. Tänään soitin hänelle ja sanoi, että mikäli ei ole mitään keksinyt, voisi ostaa hänelle uuden  tietyn merkkiset takin lahjaksi. Tätä ennen olin siis tehnyt metatyötä ja miettinyt lahjaa, vaikka sen piti olla miehen homma.

Mies toteaa, että hyvä idea, lähetätkö hänelle linkin mistä voi tilata. Minä sanon, että en lähetä,

Siinä seurusteluvaiheessa pitää karsia nämä heikkolahjaiset miehet pois.

Siinä seurustetluvaiheessa ei ole vielä niitä lapsia, joiden asioista pitää myös huolehtia. Tuossa esimerkissähän mies oli täysin kykeneväinen tilaamaan itselleen vaatteita, mutta saman verkkokaupan käyttäminen teinin takin hankkimiseen oli ylivoimaista. Mistäs tällaista osaa aavistaa etukäteen, että hanskat tippuu siinä vaiheessa, kun pitääkin huolehtia lapsesta?

Ymmärrän kyllä oikein hyvin. Ymmärrän myös, että joitakin ärsyttää, jos perheessä metatyö kaatuu vain yhden niskaan. Tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että lapset eivät koskaan pääse  hammaslääkäriin, neuvolaan tms, jos kukaan ei ole tehnyt metatyötä eli miettinyt, kauanko edellisestä kerrasta on aikaa ja varannut sitten lapselle aikaa hammaslääkäriin/neuvolaan. Tai lapsella ei ole koskaan kaverisynttäreitä, koska kukaan ei ole tehnyt metatöitä eli suunnitellut synttärijuhlia, laittanut kaverikutsuja, hankkinut tarjottavia jne. Tai lapsi ei koskaan pääse kenenkään kaverinsa synttäeille, koska kukaan ei ole huolehtinut siitä, että lapsella on kyseisen päivänä lahja hankittuna, siistit vaatteet ja mahdollisesti vielä kyytikin kaverin synttäreille. Tuossa nyt vain joitain esimerkkkejä. 

Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja joitain metatyö kuormittaa enemmän kuin toisia. Mä en ole koskaan ajatellut, että kaupassakäynti olisi metatyötä. Tai siis se, että ruokakaupassa kierrellessäni teen päätöksiä siitä, mitä sieltä ostan. Mutta mä en suunnittelekaan viikon ruokalistoja etukäteen vaan ostan vaan raaka-aineita ja sitten, kun on aika tehdä ruokaa, katson kaapeista, mitä löytyy ja teen fiiliksen mukaan. Tähän tietenkin vaikuttaa se, ettei mulla edes hoitovapaalla ollut tilannetta, että olisi pitänyt miettä, riittääkö mun rahat ruokaan. Ruokaan on aina riittänyt, vaikka muista jutuista sitten joutuikin joskus tinkimään. 

Pyrin muutenkin tekemään mahdollisimman vähän mitään "kiveen kirjoitettuja" suunnitelmia. On rennompaa, kun voi tehdä sen mukaan, mikä sillä hetkellä tuntuu mukavimmalta. Lasten takia oli tietysti aikoinaan pakko olla ne synttärit, neuvolat, hammaslääkärit, luistimet liikkatunnille jne, mutta ei ne mitään jokapäiväistä hommaa kuitenkaan ollut. Mulla on kavereita, jotka tekevät paljon erilaisia suunnitelmia ja stressaavat heti, jos kaikki ei menekään speksien mukana. Stressaisin ehkä itsekin, jos tekisin sellaisia suunnitelmia, mutta just sen takia en tee. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei metatyö ole mitään pelkästään lapsiin liittyvää. Kyllä mä väitän tekeväni metatöitä, kun merkkaan kauppalistaan ostettavia asioita tai etsin majoitusta lomareissulle tai varaan aikaa renkaidenvaihtoon. Ja asun yksinäni. Mulla ei vaan ole mitään riitoja kenenkään kanssa metatöiden jakautumisesta, koska taloudessa ei ole muita, joiden kanssa niitä pitäisi jakaa."

Renkaanvaihdon varaaminen ei ole metatyötä eikä majoituksen etsiminen. Ne ovat jo sitä ihan konkreettista työtä.

Se että huolehbtii että ne majoitukset ja renkaanvaihdot tulee ajallaan varatuksi on se metatyön osuus.  

Jo viisi alapeukuttajaa näköjään jo ilmottautui jotka eivät ymmärrä mitä metatyö on.

Metatyö on vain trendikäs sana saada elämä kuulostamaan jotenkin merkittävämmältä. 

Metatyö on johtamista ja johtaminen on johtajan vastuulla.

Johtamisen delegointi alemmalle johtamisen tasolle on työelämässä korkeamman tason johtamista, mitä perheyksiköissä ei enää isovanhempien puuttumisesta johtuen juuri esiinny.

Jos johtamista yrittää delegoida suorittavalle portaalle, eli miehelle tai työelämässä työntekijöille, niin ei pidä odottaa delegoinnin tuovan mielenrauhaa johtajalle. Delegoinnista seuraa ohjeistamista, työn valvomista, tulosten tarkistamista ja palautteen antoa, mikä vain lisää byrokratiaa metatyön tekijälle.

Metatyö on siis johtajan asemaan sidottu luovuttamaton työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöt = yksi naisten tapa lisää suorittaa elämää sen sijaan että otettaisiin rennommin. 

Niin on, niin kuin yhdessä ketjussa eukko uhriutuu kun pitää lasten kaveri suhteet hoitaa, ei iso V***u, lapset varmaan haluaa että äiti puuttuu ja suunnittelee kalenteri kädessä milloin näkee ketäkin kaveria. Minä menin ihan itse ulos ja pyytämään kavereita ulos, niin teki minunkin lapset. Jos äitini olisi puuttunut asiaan häpeäisin vieläkin, vaikka omat lapsetkin on jo aikuisia 

Eli olet jo melkoinen boomeri? 2020 -luvulla tilanne on toisin. Myös minut yllätti se, kuinka paljon tänäpäivänä lapset tarvitsevat vanhempiaan tähän asiaan. Eteenkin alle kymmenen vuotiaina. Kuvaamasi toiminta ei vaan yksinkertaisesti toimi esim. Helsingissä, vaikka kavereille on matkaa muutama sata metriä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Minä inhosin lapsena omia synttäreitä. Lahjat olivat kivoja mutta esim kummien kutsuminen ja niille pokkailu oli inhottavaa. Samoin kun äiti kutsui kavereita joita en olisi halunnut nähdä. 

Ohin, mutta aikamoinen yksisarvinen olit. Meidän lapset ja heidän kaverinsa rakastavat kunnon synttärijuhlia.

Koska eivät uskalla sanoa äidille ei. 

Minä yritän joka vuosi pienentää synttäreitä ja lapsilla alkaa pelkästä ajatuksesta kauhea itku ja valitus. Sitten minä en uskalla sanoa lapsille ei ja taas mennään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Minä inhosin lapsena omia synttäreitä. Lahjat olivat kivoja mutta esim kummien kutsuminen ja niille pokkailu oli inhottavaa. Samoin kun äiti kutsui kavereita joita en olisi halunnut nähdä. 

Ohin, mutta aikamoinen yksisarvinen olit. Meidän lapset ja heidän kaverinsa rakastavat kunnon synttärijuhlia.

Sama täällä. Minä tai mies emme todellakaan rakasta niitä. Ihan hirveitä helvetin esikartanoita nuo lasten juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöt = yksi naisten tapa lisää suorittaa elämää sen sijaan että otettaisiin rennommin. 

Niin on, niin kuin yhdessä ketjussa eukko uhriutuu kun pitää lasten kaveri suhteet hoitaa, ei iso V***u, lapset varmaan haluaa että äiti puuttuu ja suunnittelee kalenteri kädessä milloin näkee ketäkin kaveria. Minä menin ihan itse ulos ja pyytämään kavereita ulos, niin teki minunkin lapset. Jos äitini olisi puuttunut asiaan häpeäisin vieläkin, vaikka omat lapsetkin on jo aikuisia 

Niin, nykyään kun ei välttämättä päiväkoti tai koulu ole ollenkaan niin, että lapsilla olisi istten enää kavereilleen mikään kävelymatka. Se että kaverit tapaa tarvitsee vanhempia.

Tieteknin tämä ajan mittaan helpottaa, mutta päiväkodissa, eskarissa ja alaluokilla voi olla, että vanhempien kyyti on ainoa keino päästä kylään kaverin luo.

Eikä kaikilla ole naapurustossa lapsia, kun lapsia on paljon vhäemmän kuin ennne.

"Ja jos ulkopuolinen kysyisi lapseltasi että mitä toivoisit äidin tekevän, lapsi vastaisi että lopettaisi jatkuvan hössöttäämisen. "

Ruuan ostaminen perheelle hössöttämistä? 🤣🤣 Voi lapsparkoja, toivottavasti yhteiskunta kustantaa terapiat kun äiti on huolehtinut että heillekin on kotona ruokaa eikä vain isälle.