Miksi metatyö keskustelu meni keskusteluksi kotitöistä? Eikö kukaan ymmärrä sanaa metatyö?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö siis oikein että ajattelu on naisten mielestä valtavan raskasta toimintaa?

Hur mycket tankearbete krävs det för att gå och handla i en livsmedelsaffär? Hur mycket planering krävs för att köra barnen till dagis? Blir det aldrig någon rutin av något för de flitiga meta arbetarna? Vanliga människor som för ungarna till dagis har en rutin senast efter en vecka och behöver inte planera. Samma gäller besöken till livsmedelsaffären. Kolla vad som saknas och köp det.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarkisran että koulukamat on mukana, sttä kaikki vaattewt on asianmukaiset, valvon hampaidenpesun ja kampaan hiukset ja katson että reppu ja jumppakassi tulee autoon asti. Mies ajaa sitten minun autoon pakkaamat lapset lyydissä toimistolleen ja sanoo heippa lapsille.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Parin ekan kouluviikon jälkeen en ole kertaakaan tarkistanut lasten kouluvaatteita tai varusteita. Toinen selvitynyt hyvin lukioon ja toinen yläkoulun puolivälissä. 

Täällä mm jumppaopettajan ohjeet voi muuttua aamuksi. Eli Wilma pitää tsekata vuelä ennen lähtöä, jotta tuetää misdä se aamun jumppatunti edes on. Sama homma myös varsinaisen opettajan kanssa, keksii vielä klo 23 jotain mitä seuraavana asmuna pitääkin olla mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelijat erikseen, kotiäidit ei sellasia ole

Mä oon koneensuunnittelija ja metatyön expertti.

Då du har det yrket och berättar att du planerar maskinkonstruktioner låter det avancerat. Vill man klaga på allt tungt planerande i hemmet före kaffekokning och dylika ansträngningar, måste man ha ett nytt modeord för att inte genast bli utskrattad.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko on suunniteltu kurahaalarien ostoa ja hammastahnaa tarkkailtu ettei pääse loppuminen yllättämään?

Hammastahant ja vastaavat on helppoja, kun kaapissa voi olla toinen pakkaus odottamassa. Pesuaineita jne. saa usein vielä könttötarjouksena, jolloin voi ostaa huoletta kaappiin seuraavan pakkauksen odottamaan. 

Eihän ne sinne kaappiin itsestään jatkuvasti monistu, eli sitten kun se könttätarjouksen viimeinen on lopussa, pitäisi jonkun olla siitä kärryillä. Ei ole aina automaattisesti jotain "toista" kaapissa, ellei joku sitä sinne huolehdi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Ei se ole "liian vaativaa" mutta normaali kaupassa käyminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. 

Kun mies käy kaupassa, hän ostaa sitä jogurttia ja leipää mitä itse syö sen verran kuin itse tarvitsee. Ja ehkä suklaapatukan itselleen ja mikrolounasn töihin. Ei juurikaan metatyötä. 

Kun minä käyn kaupassa, ostan miehen jogurtin, leivän ja nikrolounaan lisäksi aamu- ja välipalatarvikkeet myös muille. Ennen lähtöä vilkaisen mikä on tilanne hedelmäkorissa, vihanneslokerossa ja maitohyllyllä. Käy nopeasti mielessäni viikon ohjelman, moneltako minäkin päivänä ehdin töistä kotiin eli ostetaanko aineksia lohikiusaukseen vai johonkin nopeampaan. Muistan että esikoisella on koulu-uinti

Amen, juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Kaupassa käymistä varten pitää olla suunniteltuna, mitä tarvitsee ostaa. Ostoslistan tekeminen on metatyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarkisran että koulukamat on mukana, sttä kaikki vaattewt on asianmukaiset, valvon hampaidenpesun ja kampaan hiukset ja katson että reppu ja jumppakassi tulee autoon asti. Mies ajaa sitten minun autoon pakkaamat lapset lyydissä toimistolleen ja sanoo heippa lapsille.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Parin ekan kouluviikon jälkeen en ole kertaakaan tarkistanut lasten kouluvaatteita tai varusteita. Toinen selvitynyt hyvin lukioon ja toinen yläkoulun puolivälissä. 

Täällä mm jumppaopettajan ohjeet voi muuttua aamuksi. Eli Wilma pitää tsekata vuelä ennen lähtöä, jotta tuetää misdä se aamun jumppatunti edes on. Sama homma myös varsinaisen opettajan kanssa, keksii vielä klo 23 jotain mitä seuraavana asmuna pitääkin olla mukana.

Meillä oli samantyyppinen ope lapsella, mutta kerroin, että meillä ei katsota puhelinta illalla eikä aina aamulla, jolloin muutenkin voi olla myöhäistä muuttaa suunnitelmia ja stressaa turhaan, että edellisen koulupäivän aikana pitää olla tiedossa mihin seuraavana päivänä mennään. Vastasi kohteliaasti ja pahoitteli, ei ollut ajatellut sitä näin lapsen näkökulmasta :D vaan oli aina illalla viimeiseksi päivittänyt kaiken. Nyt on kaikki aina ajoissa ja selkeästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Ei se ole "liian vaativaa" mutta normaali kaupassa käyminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. 

Kun mies käy kaupassa, hän ostaa sitä jogurttia ja leipää mitä itse syö sen verran kuin itse tarvitsee. Ja ehkä suklaapatukan itselleen ja mikrolounasn töihin. Ei juurikaan metatyötä. 

Kun minä käyn kaupassa, ostan miehen jogurtin, leivän ja nikrolounaan lisäksi aamu- ja välipalatarvikkeet myös muille. Ennen lähtöä vilkaisen mikä on tilanne hedelmäkorissa, vihanneslokerossa ja maitohyllyllä. Käy nopeasti mielessäni viikon ohjelman, moneltako minäkin päivänä ehdin töistä kotiin eli ostetaanko aineksia lohikiusaukseen vai johonkin nopeampaan. Muistan että esikoisella on koulu-uinti

Ja jos ulkopuolinen kysyisi lapseltasi että mitä toivoisit äidin tekevän, lapsi vastaisi että lopettaisi jatkuvan hössöttäämisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Kaupassa käymistä varten pitää olla suunniteltuna, mitä tarvitsee ostaa. Ostoslistan tekeminen on metatyötä. 

Jep, dementikon on kirjoitettava kaikki lapulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarkisran että koulukamat on mukana, sttä kaikki vaattewt on asianmukaiset, valvon hampaidenpesun ja kampaan hiukset ja katson että reppu ja jumppakassi tulee autoon asti. Mies ajaa sitten minun autoon pakkaamat lapset lyydissä toimistolleen ja sanoo heippa lapsille.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Parin ekan kouluviikon jälkeen en ole kertaakaan tarkistanut lasten kouluvaatteita tai varusteita. Toinen selvitynyt hyvin lukioon ja toinen yläkoulun puolivälissä. 

Täällä mm jumppaopettajan ohjeet voi muuttua aamuksi. Eli Wilma pitää tsekata vuelä ennen lähtöä, jotta tuetää misdä se aamun jumppatunti edes on. Sama homma myös varsinaisen opettajan kanssa, keksii vielä klo 23 jotain mitä seuraavana asmuna pitääkin olla mukana.

Täällä ei auta sanominen yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä jonka elämäntapana on stressata aivan kaikesta eli keskiverto suominainen, on pakko-oireita. Kutsutaan niitä nyt sitten vaikka metatöiksi. 

Kerron sulle elävän esimerkin, joka tapahtui tänään.

Taustatietoja seuraava: Meillä on kolme lasta. 15 vuoden ajan olen suunnitellut, ostanut, maksanut ja paketoinut kaikkien lahjat. Mies on lähinnä ostanut lahjan minulle.

Olen aikaisemmin sanonut miehelle, että miettisi esikoisen lahjaa. Mitään ei ole tapahtunut. Tänään soitin hänelle ja sanoi, että mikäli ei ole mitään keksinyt, voisi ostaa hänelle uuden  tietyn merkkiset takin lahjaksi. Tätä ennen olin siis tehnyt metatyötä ja miettinyt lahjaa, vaikka sen piti olla miehen homma.

Mies toteaa, että hyvä idea, lähetätkö hänelle linkin mistä voi tilata. Minä sanon, että en lähetä, koska miehen tulee hoitaa asia. Mies sanoo, että etkö nyt voi lähettää sitä, kun kuitenkin tiedät mistä niitä etsiä Minä sanon, etten tiedä, aivan samalla lailla minun täytyy asia googlata. Vinkkinä voin kertoa, että käyttää samoja nettikauppoja joista itse tilaa itselleen.

Lopputulos on, että mies roikottaa minua 27 minuuttia puhelimessa, kun etsii teinille takkia. Joka asiaa kysyy erikseen ja minä vastaan, että etsi se tieto itse, niin minunkin täytyy se etsiä, en niitä ulkoa osaa. Lopulta mies saa takin tilattua ja kysyy minulta, miksi minun ääni on niin kireä.

Lievästi sanottuna ketuttaa, että mies heittäytyy niin saa*anan avuttomaksi, kun jotain pitää tehdä lasten hyväksi. Se olin jälleen minä joka 100% tein sen kuuluisan metatyön tässä asiassa, eli suunnittelin ja organisoin lahjan ja mies ei silti pystynyt edes itse toimintaa, eli takin ostamista tekemään ilman apulaista.

Omat vaatteensa osaa kyllä hienosti ostaa, eli ongelma oli puhtaasti asenteessa. Olenko minä siis pakko-oireinen, kun haluan teinin saavan joululahjan? Vai onko miehellä joku ongelma, kun ei pysty yksinkertaista asiaa, lahjan suunnittelua ja ostamista itsenäisesti suorittamaan? Selvyyden vuoksi todettakoon, että kahden muun lapsen lahjat hoidan alusta loppuun asti minä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarkisran että koulukamat on mukana, sttä kaikki vaattewt on asianmukaiset, valvon hampaidenpesun ja kampaan hiukset ja katson että reppu ja jumppakassi tulee autoon asti. Mies ajaa sitten minun autoon pakkaamat lapset lyydissä toimistolleen ja sanoo heippa lapsille.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Parin ekan kouluviikon jälkeen en ole kertaakaan tarkistanut lasten kouluvaatteita tai varusteita. Toinen selvitynyt hyvin lukioon ja toinen yläkoulun puolivälissä. 

Täällä mm jumppaopettajan ohjeet voi muuttua aamuksi. Eli Wilma pitää tsekata vuelä ennen lähtöä, jotta tuetää misdä se aamun jumppatunti edes on. Sama homma myös varsinaisen opettajan kanssa, keksii vielä klo 23 jotain mitä seuraavana asmuna pitääkin olla mukana.

Vain nainen suostuu tuollaiseen käytökseen opettajalta/pomolta ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä jonka elämäntapana on stressata aivan kaikesta eli keskiverto suominainen, on pakko-oireita. Kutsutaan niitä nyt sitten vaikka metatöiksi. 

Kerron sulle elävän esimerkin, joka tapahtui tänään.

Taustatietoja seuraava: Meillä on kolme lasta. 15 vuoden ajan olen suunnitellut, ostanut, maksanut ja paketoinut kaikkien lahjat. Mies on lähinnä ostanut lahjan minulle.

Olen aikaisemmin sanonut miehelle, että miettisi esikoisen lahjaa. Mitään ei ole tapahtunut. Tänään soitin hänelle ja sanoi, että mikäli ei ole mitään keksinyt, voisi ostaa hänelle uuden  tietyn merkkiset takin lahjaksi. Tätä ennen olin siis tehnyt metatyötä ja miettinyt lahjaa, vaikka sen piti olla miehen homma.

Mies toteaa, että hyvä idea, lähetätkö hänelle linkin mistä voi tilata. Minä sanon, että en lähetä, koska miehen tulee hoitaa asia. Mies sanoo, että et

Lasketko näiden paskojen novellien kirjoittamisen pöytäkoneella metatyöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä jonka elämäntapana on stressata aivan kaikesta eli keskiverto suominainen, on pakko-oireita. Kutsutaan niitä nyt sitten vaikka metatöiksi. 

Kerron sulle elävän esimerkin, joka tapahtui tänään.

Taustatietoja seuraava: Meillä on kolme lasta. 15 vuoden ajan olen suunnitellut, ostanut, maksanut ja paketoinut kaikkien lahjat. Mies on lähinnä ostanut lahjan minulle.

Olen aikaisemmin sanonut miehelle, että miettisi esikoisen lahjaa. Mitään ei ole tapahtunut. Tänään soitin hänelle ja sanoi, että mikäli ei ole mitään keksinyt, voisi ostaa hänelle uuden  tietyn merkkiset takin lahjaksi. Tätä ennen olin siis tehnyt metatyötä ja miettinyt lahjaa, vaikka sen piti olla miehen homma.

Mies toteaa, että hyvä idea, lähetätkö hänelle linkin mistä voi tilata. Minä sanon, että en lähetä, koska miehen tulee hoitaa asia. Mies sanoo, että et

Siinä seurusteluvaiheessa pitää karsia nämä heikkolahjaiset miehet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarkisran että koulukamat on mukana, sttä kaikki vaattewt on asianmukaiset, valvon hampaidenpesun ja kampaan hiukset ja katson että reppu ja jumppakassi tulee autoon asti. Mies ajaa sitten minun autoon pakkaamat lapset lyydissä toimistolleen ja sanoo heippa lapsille.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Parin ekan kouluviikon jälkeen en ole kertaakaan tarkistanut lasten kouluvaatteita tai varusteita. Toinen selvitynyt hyvin lukioon ja toinen yläkoulun puolivälissä. 

Täällä mm jumppaopettajan ohjeet voi muuttua aamuksi. Eli Wilma pitää tsekata vuelä ennen lähtöä, jotta tuetää misdä se aamun jumppatunti edes on. Sama homma myös varsinaisen opettajan kanssa, keksii vielä klo 23 jotain mitä seuraavana asmuna pitääkin olla mukana.

Itse asiassa nimenomaan naiset ovat tästä sanoneet vastaan. Ei miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarkisran että koulukamat on mukana, sttä kaikki vaattewt on asianmukaiset, valvon hampaidenpesun ja kampaan hiukset ja katson että reppu ja jumppakassi tulee autoon asti. Mies ajaa sitten minun autoon pakkaamat lapset lyydissä toimistolleen ja sanoo heippa lapsille.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Parin ekan kouluviikon jälkeen en ole kertaakaan tarkistanut lasten kouluvaatteita tai varusteita. Toinen selvitynyt hyvin lukioon ja toinen yläkoulun puolivälissä. 

Täällä mm jumppaopettajan ohjeet voi muuttua aamuksi. Eli Wilma pitää tsekata vuelä ennen lähtöä, jotta tuetää misdä se aamun jumppatunti edes on. Sama homma myös varsinaisen opettajan kanssa, keksii vielä klo 23 jotain mitä seuraavana

 

Miehet ymmärtävät että noin typerä toiminta opettajalta voidaan yksinkertaisesti jättää huomioimatta. 

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

"Ei metatyö ole mitään pelkästään lapsiin liittyvää. Kyllä mä väitän tekeväni metatöitä, kun merkkaan kauppalistaan ostettavia asioita tai etsin majoitusta lomareissulle tai varaan aikaa renkaidenvaihtoon. Ja asun yksinäni. Mulla ei vaan ole mitään riitoja kenenkään kanssa metatöiden jakautumisesta, koska taloudessa ei ole muita, joiden kanssa niitä pitäisi jakaa."

Renkaanvaihdon varaaminen ei ole metatyötä eikä majoituksen etsiminen. Ne ovat jo sitä ihan konkreettista työtä.

Se että huolehbtii että ne majoitukset ja renkaanvaihdot tulee ajallaan varatuksi on se metatyön osuus.  

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Minä inhosin lapsena omia synttäreitä. Lahjat olivat kivoja mutta esim kummien kutsuminen ja niille pokkailu oli inhottavaa. Samoin kun äiti kutsui kavereita joita en olisi halunnut nähdä. 

Suunnittelu ilman toimenpiteitä ei ole metatyötä. Metatyö ei ole synonyymi ajattelulle.

Metatyö on organisointia ja sitä ei ole ilman toteutusta, minkä huomaa kun toteutus puuttuu.

Jos metatyö jatkuu ilman toteutusta niin kyseessä on ennemminkin sairaus kuin työ.