Miksi metatyö keskustelu meni keskusteluksi kotitöistä? Eikö kukaan ymmärrä sanaa metatyö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Minä inhosin lapsena omia synttäreitä. Lahjat olivat kivoja mutta esim kummien kutsuminen ja niille pokkailu oli inhottavaa. Samoin kun äiti kutsui kavereita joita en olisi halunnut nähdä. 

Ohin, mutta aikamoinen yksisarvinen olit. Meidän lapset ja heidän kaverinsa rakastavat kunnon synttärijuhlia.

Koska eivät uskalla sanoa äidille ei. 

Olen eri, mut meillä kyllä alkaa lapset itse puhua ja haaveilla synttäreistään pari kuukautta ennakkoon, saako sitä ja tätä tarjottavaksi ja voiko olla taas aarteenetsintää tai saako olla yökyläsynttärit. Toinen ei tykkää isosta vierasjoukoista mutta laittaa sit mielellään isolleen muuten (kesto, tarjoilut, ohjelma), toinen taas kutsui mielellään osin porukan. Minä sitten toppuuttelen että katsotaan vähän lähempänä. Että sellaisia pakotettuja juhlijoita ainakin meidän taloudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöt = yksi naisten tapa lisää suorittaa elämää sen sijaan että otettaisiin rennommin. 

Niin on, niin kuin yhdessä ketjussa eukko uhriutuu kun pitää lasten kaveri suhteet hoitaa, ei iso V***u, lapset varmaan haluaa että äiti puuttuu ja suunnittelee kalenteri kädessä milloin näkee ketäkin kaveria. Minä menin ihan itse ulos ja pyytämään kavereita ulos, niin teki minunkin lapset. Jos äitini olisi puuttunut asiaan häpeäisin vieläkin, vaikka omat lapsetkin on jo aikuisia 

Eli olet jo melkoinen boomeri? 2020 -luvulla tilanne on toisin. Myös minut yllätti se, kuinka paljon tänäpäivänä lapset tarvitsevat vanhempiaan tähän asiaan. Eteenkin alle kymmenen vuotiaina. Kuvaamasi toiminta ei vaan yksinkertaisesti toimi esim. Helsingissä, vaikka kavereille on matkaa muutama sata metr

En tiedä mikä erityisalue Helsinki on, mutta Espoossa on toiminut hyvin lasten kavereiden kanssa puuhailut ilman, että olen suunnitellut leikkimisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan halua että äiti tekee kaiken ja hössöttää. Harva haluaa esim niitä isoja synttäreitä joihin väkisin kutsutaan luokkakavereita joista ei yhtään tykkää. 

Järjestääkö ihmiset noita kaverisynttäreitä nykyään joillekin lukiolaisille, vai miten ilottomia lapset on nykyään, jos synttäritkin on jotenkin vastenmielisiä?

Aina "hössöttäminen", jonka itse silloin muksuna edes huomasin, oli kysymys minkälaisen kakun haluan ja mahdollinen komennus mennä vaihtamaan vaatteet. 

Miksihän tuommoisille normaaleille arkisille päässä pyöriville asioille, on pitänyt antaa nimi, jossa on myös sana "työ"? Heti kuulostaa paljon raskaammalta.

Todella ihmeellinen ketju. Lapset ei tartte apua kouluasioissa, ei kaipaa synttäreitä, ei lahjoja eikä oikeastaan ruokaakaan. Kaikenlainen lasten tarpeisiin vastaaminen nähdään pakko-oireisten naisten itsekorostuksena.

Tällein lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista kommentoin että juu, on äitejä joilla vöyhötus vähän karkaa lapasesta, ja se voi olla lapsille hyvinkin vahingollista. Tähän hyvin harvoin törmää isillä. Ja samaan aikaan lähes poikkeuksetta äidit on niitä joihin lapset turvaa, joille pyydetään soittamaan kun on vaikeaa kerrottavaa, jonka kerrotaan olevan se joka auttaa. Isä pyörii siellä taustalla omissa hommissaan kuin vieras ihminen, ellei ole hävinnyt kuviosta kokonaan. Tämä on toki yleistys, mutta pääsääntöisesti se lapsen Wilman tsekkaaminen ja ajoissa talvikenkien hankkiminen merkitsee lapselle välittämistä ja sitä että hän on vanhemmalleen arvokas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Ei se ole "liian vaativaa" mutta normaali kaupassa käyminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. 

Kun mies käy kaupassa, hän ostaa sitä jogurttia ja leipää mitä itse syö sen verran kuin itse tarvitsee. Ja ehkä suklaapatukan itselleen ja mikrolounasn töihin. Ei juurikaan metatyötä. 

Kun minä käyn kaupassa, ostan miehen jogurtin, leivän ja nikrolounaan lisäksi aamu- ja välipalatarvikkeet myös muille. Ennen lähtöä vilkaisen mikä on tilanne hedelmäkorissa, vihanneslokerossa ja maitohyllyllä. Käy nopeasti mielessäni viikon ohjelman, moneltako minäkin päivänä ehdin töistä kotiin eli ostetaanko aineksia lohikiusaukseen vai johonkin nopeampaan. Muistan että esikoisella on koulu-uinti

Monet miehet itsekeskeisine putkiaivoineen nyt vaan EIVÄT KYKENE tuollaiseen monitahoiseen ja yhtäaikaiseen suunnitteluun ja suorittamiseen, jos ne koskevat jotakuta muuta kuin heitä itseään. On toki olemassa poikkeuksiakin, mutta taitavat nämä olla vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Todella ihmeellinen ketju. Lapset ei tartte apua kouluasioissa, ei kaipaa synttäreitä, ei lahjoja eikä oikeastaan ruokaakaan. Kaikenlainen lasten tarpeisiin vastaaminen nähdään pakko-oireisten naisten itsekorostuksena.

Tällein lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista kommentoin että juu, on äitejä joilla vöyhötus vähän karkaa lapasesta, ja se voi olla lapsille hyvinkin vahingollista. Tähän hyvin harvoin törmää isillä. Ja samaan aikaan lähes poikkeuksetta äidit on niitä joihin lapset turvaa, joille pyydetään soittamaan kun on vaikeaa kerrottavaa, jonka kerrotaan olevan se joka auttaa. Isä pyörii siellä taustalla omissa hommissaan kuin vieras ihminen, ellei ole hävinnyt kuviosta kokonaan. Tämä on toki yleistys, mutta pääsääntöisesti se lapsen Wilman tsekkaaminen ja ajoissa talvikenkien hankkiminen merkitsee lapselle välittämistä ja sitä että hän on vanhemmalleen arvokas. 

Olet ihan oikeassa, mutta mä en koskaan ajatellut, että lapsistani huolehtiminen olisi mitään vastenmielistä metatyötä. Mulle se oli vanhemmuutta. En olisi hankkinut lapsia, jos en olisi myös halunnut heistä huolehtia. En myöskään olisi hankkinut lapsia vain jonkun miehen mieliksi. Mitä tahansa kun voi tapahtua. Voi tulla ero, puoliso voi sairastua tai vaikka kuolla. 

"Olet ihan oikeassa, mutta mä en koskaan ajatellut, että lapsistani huolehtiminen olisi mitään vastenmielistä metatyötä. Mulle se oli vanhemmuutta. En olisi hankkinut lapsia, jos en olisi myös halunnut heistä huolehtia. En myöskään olisi hankkinut lapsia vain jonkun miehen mieliksi. Mitä tahansa kun voi tapahtua. Voi tulla ero, puoliso voi sairastua tai vaikka kuolla."

Useimmat kuitenkin hankkivat lapsia yhdessä eikä vain toisen huollettavaksi, ja useimmat lapsetkin osaavat kaivata sitä että olisivat molemmille vanhemmilleen näkyviä ja merkityksellisiä, ainakin jos molemmat vanhemmat elämään kuuluvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä jonka elämäntapana on stressata aivan kaikesta eli keskiverto suominainen, on pakko-oireita. Kutsutaan niitä nyt sitten vaikka metatöiksi. 

Kerron sulle elävän esimerkin, joka tapahtui tänään.

Taustatietoja seuraava: Meillä on kolme lasta. 15 vuoden ajan olen suunnitellut, ostanut, maksanut ja paketoinut kaikkien lahjat. Mies on lähinnä ostanut lahjan minulle.

Olen aikaisemmin sanonut miehelle, että miettisi esikoisen lahjaa. Mitään ei ole tapahtunut. Tänään soitin hänelle ja sanoi, että mikäli ei ole mitään keksinyt, voisi ostaa hänelle uuden  tietyn merkkiset takin lahjaksi. Tätä ennen olin siis tehnyt metatyötä ja miettinyt lahjaa, vaikka sen piti olla miehen homma.

Mies toteaa, että hyvä idea, lähetätkö hänelle linkin mistä voi tilata. Minä sanon, että en lähetä, koska miehen tulee hoitaa asia. Mies sanoo, että et

Tämä on ihan tosi tuttua meilläkin. Miehen aivot naksahtaa narikkaan välittömästi, jos asia liittyy kotiin ja perheeseen. Olen noin miljoona kertaa sanonut, että etsi itse vastaus/ratkaisu, niin minäkin joudun tekemään, ei kukaan tarjoile minullekaan valmiina. Siis toki vastaan, jos satun tietämään, mutta en myöskään ole mikään vastausautomaatti, enkä myöskään jotenkin mystisesti vain tiedä asioita, vaan olen joutunut niihin itse etsimään vastauksia ja ohjeita. On ihan todella raskasta, että toinen parisuhteessa on jatkuvasti toisen "aivoilla" tai kuormittaa käyttämällä toista muistinaan: "Jos en muista, niin muistuta." Ja hänhän ei muista! Sen kyllä tietää, että kun noin sanoo, niin silloin ei todellakaan ole tarkoituskaan painaa asiaa omaan mieleensä. 

Meillä on myös tilanteita, että on puhuttu jostain yhteisestä asiasta, mutta ei just heti sovittu, että kumpi alkaa hoitamaan tai milloin aletaan hoitamaan. Minä toki tapojeni mukaan alan etsiä tietoa, vaikka en sitä välttämättä ääneen sano. Välillä jossain mielenhäiriössä ajattelen, että no niin hyvä, mieskin näköjään on asian kimpussa, kun alkaa näpyttää puhelintaan. Kun vilkaisen hänen näyttöään, onkin siellä joku peli pyörimässä. Nuo on kyllä sellaisia hetkiä, että 🤯. 

Vierailija kirjoitti:

Miksihän tuommoisille normaaleille arkisille päässä pyöriville asioille, on pitänyt antaa nimi, jossa on myös sana "työ"? Heti kuulostaa paljon raskaammalta.

Varmaan siksi, että hyvin usein ne pyörii vain sen toisen parisuhteen osapuolen päässä ja toinen kulkee rinnalla vapaamatkustajana vailla huolen häivää! 

Meta-sana viittaa työpäivän jälkeiseen aikaan ja työ viittaa toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikoita nämä metatyökuhkaajat ovat?

Tulee mieleen, että näille ihan normaali kaupassa käyminen on jotenkin liian vaativaa.

 

Ei se ole "liian vaativaa" mutta normaali kaupassa käyminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. 

Kun mies käy kaupassa, hän ostaa sitä jogurttia ja leipää mitä itse syö sen verran kuin itse tarvitsee. Ja ehkä suklaapatukan itselleen ja mikrolounasn töihin. Ei juurikaan metatyötä. 

Kun minä käyn kaupassa, ostan miehen jogurtin, leivän ja nikrolounaan lisäksi aamu- ja välipalatarvikkeet myös muille. Ennen lähtöä vilkaisen mikä on tilanne hedelmäkorissa, vihanneslokerossa ja maitohyllyllä. Käy nopeasti mielessäni viikon ohjelman, moneltako minäkin päivänä ehdin töistä kotiin eli ostetaanko aineksia lohikiusaukseen vai johonkin n

Voi kyynel ja itkupotku kun putki-aivoilla hoitaa hommat ilman metatöitä. Kyllä se on naisilla vaikeaa. Ja ettei siinä olisi tarpeeksi niin naiset kärsivät haluttomuudesta. Edes kuuden tunnin metatöillä ei saa seksihaluja. Voi, voi ja kaikki on tietysti miesten syytä. 

"Voi kyynel ja itkupotku kun putki-aivoilla hoitaa hommat ilman metatöitä. Kyllä se on naisilla vaikeaa. Ja ettei siinä olisi tarpeeksi niin naiset kärsivät haluttomuudesta. Edes kuuden tunnin metatöillä ei saa seksihaluja. Voi, voi ja kaikki on tietysti miesten syytä. "

Mutta eihän se ole "homman hoitamista" jos käy ruokakaupalla niin että joku toinen joutuu käymään ruokakaupalla heti perässä koska et ostanut ruokaa? 

Miksi ei voi käyttää luontevia sanoja ja puhua suunnittelutyöstä? Metatyö on aivan naurettava termi arkikäytössä.

Miehet eivät pysty ymmärtämään sanaa metatyö, koska he eivät ole ikinä tehneet sitä.

Nälkä tulee yllätyksenä > paniikilla kauppaan.

Flunssa iskee, kotona ei ole mitään lääkkeitä > paniikilla apteekkiin.

Talvi tulee, lapsella ei ole lämmintä päälle > samat vaatteet vaan ja muiden syyttely asiasta.

Miehillä ei oikein ole kapasiteettia ajatella muutamaa hetkeä pidemmälle. Siksi he eivät käsitä tätä keskustelua. Koska he eivät ymmärrä, he hätääntyvät ja suuttuvat ja alkavat vääntää, miten "mitään metatöitä ei olekaan". Outoa ja surullista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi käyttää luontevia sanoja ja puhua suunnittelutyöstä? Metatyö on aivan naurettava termi arkikäytössä.

Siitä sanastako se kiikastaakin? 

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät pysty ymmärtämään sanaa metatyö, koska he eivät ole ikinä tehneet sitä.

Nälkä tulee yllätyksenä > paniikilla kauppaan.

Flunssa iskee, kotona ei ole mitään lääkkeitä > paniikilla apteekkiin.

Talvi tulee, lapsella ei ole lämmintä päälle > samat vaatteet vaan ja muiden syyttely asiasta.

Miehillä ei oikein ole kapasiteettia ajatella muutamaa hetkeä pidemmälle. Siksi he eivät käsitä tätä keskustelua. Koska he eivät ymmärrä, he hätääntyvät ja suuttuvat ja alkavat vääntää, miten "mitään metatöitä ei olekaan". Outoa ja surullista.

Kerrostaloyksiöiden sinkkumiehet eivät kykene. Heidän elämässään ei juuri metatöitä ole.

Vierailija kirjoitti:

"Voi kyynel ja itkupotku kun putki-aivoilla hoitaa hommat ilman metatöitä. Kyllä se on naisilla vaikeaa. Ja ettei siinä olisi tarpeeksi niin naiset kärsivät haluttomuudesta. Edes kuuden tunnin metatöillä ei saa seksihaluja. Voi, voi ja kaikki on tietysti miesten syytä. "

Mutta eihän se ole "homman hoitamista" jos käy ruokakaupalla niin että joku toinen joutuu käymään ruokakaupalla heti perässä koska et ostanut ruokaa? 

Kun joku mies ei ostanut ruokaa niin nyt se tarkoittaa kaikkia miehiä. Sinun on parempi pysyä niiden metatöidesi parissa. Tuskin niistäkään tulee valmista.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät pysty ymmärtämään sanaa metatyö, koska he eivät ole ikinä tehneet sitä.

Nälkä tulee yllätyksenä > paniikilla kauppaan.

Flunssa iskee, kotona ei ole mitään lääkkeitä > paniikilla apteekkiin.

Talvi tulee, lapsella ei ole lämmintä päälle > samat vaatteet vaan ja muiden syyttely asiasta.

Miehillä ei oikein ole kapasiteettia ajatella muutamaa hetkeä pidemmälle. Siksi he eivät käsitä tätä keskustelua. Koska he eivät ymmärrä, he hätääntyvät ja suuttuvat ja alkavat vääntää, miten "mitään metatöitä ei olekaan". Outoa ja surullista.

Mutta kyllä ne oppii, kun on vaan sitkeä ja vaatii. Parisuhteeseenhan se lyö ikuisia lommoja ja ymmärrän miksi niin moni nainen mieluummin tyytyy tilanteeseen, kuin alkaa vuosikymmenten pään seinään hakkaamisen. Itse kun olen sille toiselle tielle lähtenyt, niin voin sanoa, että ei se helppoa ole ollut, vaikka tulostakin on tullut. Olen monesti miettinyt, että helpoimman parisuhteen resepti on ne perinteiset miesten työt ja naisten työt. 

Vierailija kirjoitti:

Todella ihmeellinen ketju. Lapset ei tartte apua kouluasioissa, ei kaipaa synttäreitä, ei lahjoja eikä oikeastaan ruokaakaan. Kaikenlainen lasten tarpeisiin vastaaminen nähdään pakko-oireisten naisten itsekorostuksena.

Tällein lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista kommentoin että juu, on äitejä joilla vöyhötus vähän karkaa lapasesta, ja se voi olla lapsille hyvinkin vahingollista. Tähän hyvin harvoin törmää isillä. Ja samaan aikaan lähes poikkeuksetta äidit on niitä joihin lapset turvaa, joille pyydetään soittamaan kun on vaikeaa kerrottavaa, jonka kerrotaan olevan se joka auttaa. Isä pyörii siellä taustalla omissa hommissaan kuin vieras ihminen, ellei ole hävinnyt kuviosta kokonaan. Tämä on toki yleistys, mutta pääsääntöisesti se lapsen Wilman tsekkaaminen ja ajoissa talvikenkien hankkiminen merkitsee lapselle välittämistä ja sitä että hän on vanhemmalleen arvokas. 

Näinhän se menee. Hyvän vanhemman merkki on usein se, että lapsi saa pyöritellä silmiään ja sanoa, että lopeta tuo talvikengistä hössöttäminen. Ja samaan aikaan lapsi tietää varmuudella, että kun pakkaset tulevat niin sopivat talvikengät löytyvät kaapista. Ei tarvitse, kun huutaa äidille lähdön hetkellä, että "äitiiiiii, mihin sä oot taaaaaaas piilottanut mun talvikengät".