Oletko katunut, että teit lapsia?
Minulla ei ole lapsia, en ole halunnut. Siskoni koko ajan piikittelee ja ilkeilee minulle sen takia, kun en ole halunnut tehdä omia lapsia. Olen ajatellut, että kaduttaako häntä, kun teki lapsia. Olisiko tämä syy jatkuvaan ilkeilyyn?
Kommentit (160)
Kadun. Minut huijattiin isäksi kun olin 18. Mental nuts mimmi halusi elättäjän ja huijasi minut isäksi ja elättämään itsensä. parhaani yritin mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen lokkeilee ja on henkisesti häiriintynyt. Kun se ero tuli, olin monta kertaa saanut kuulla etten tule lastani enää ikinä tapaamaan, ja pitää huolen että lapsi inhoaa sinua yhtä paljon kun minä. Onneksi en ollut niin ilkeä, etteikö ruokkomaksut kelvannut. mental nuts haki yksinhuoltajuutta, ja kerroin sossun tädeille että mulle on aivan sama mitä päätätte, kunhan tajuatte tilanteen, äiti haluaa vieraannuttaa lapseen isästään. Äiti siis esti tapaamiset täysin, kertoi lapselle etten halua nähdä enää ikinä, ja mulle kertoi ettei lapsi todellakaan halua sinua tavata.
Otin sossuun yhteyttä toimintaohjeiden saamikseksi, mutta kuulin että mental nuts hakee yksinhuoltajuutta.
Ei ollut aikaa ja energiaa tapella. Kyllä lapsi jossain kohtaa tajuaa mikä oli homman nimi.
Eli kyllä kadun ja todella paljon, että minut huijattiin isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne katumistabutarinatkin mediassa on yleensä jotain koliikkivauvan vanhemmalta, tai muutoin tosi pienen lapsen vanhemmalta, jota ahdistaa se sitovuus/kun häntä tarvitaan niin paljon.
Onko lie isojen lasten vanhempia joita kaduttaisi, ainakin äärimmäisen harvassa.No itse olen ainakin kuullut useamman äidin suosittelevan omille lapsilleen, että ei hankkisi lapsia. Onko tuo sitten katumusta, mutta mielestäni viesti on selkeästi se, että lapsia ei haluttu ja prosessin läpi käynyt ei suosittele samaa muille. Samaa moni vanhempi nainen puhuu avioliitosta
Okei, itse en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan tuollaista. Toisaalta tunnen lähinnä aika hyväosaisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, en tiedä onko jossain erilaisissa piireissä sitten erilaista. Mutta ihan vierasta minulle tuollainen
Ei sillä ole rahan kanssa mitään tekoa - paitsi ehkä se, että "hyväosaiset" ovat huomattavasti tarkempia kulisseistaan. Kuollaan mieluummin, kuin lähdetään väkivaltaisesta, mutta vakavaraisesta liitosta, jne. Ei sellaisessa maailmassa ole sijaa totuudelle tai tabuille
Ei vaan toiset oikeasti on aika onnellisia, eivätkä ajattele noin.
En. Sain rillutella ja elää nuoruuttani pitkälle parikymppisiä. Sitten ennen kolmekymppisiä alkoi olla korkeakoulututkinto melkein valmis ja oman alan työkokemusta alla ja osuipa paikalle isäksi haluava mukava mies niin päätimme yrittää lasta.
Tässä sitä ollaan, edelleen 5 vuotta myöhemmin yhdessä, meillä kummallakin oman alan vakityöt ja ei kovin suuri asuntolaina omakotitalosta. Lapsikin kasvaa ja kehittyy normaalisti, on tällä hetkellä päiväkodissa.
Harkinnassa toinen lapsi, mutta mä pääsin vasta nyt nauttimaan peilikuvan tuomasta paremmasta itsetunnosta kun sain raskauskilot karistettua. Noh, ehkä toisella kerralla sitä tajuaa syödä järkevämmin ja toivottavasti sillä kertaa imetys onnistuu etten taas paisu kuin pullataikina.
Vierailija kirjoitti:
Kadun. Minut huijattiin isäksi kun olin 18. Mental nuts mimmi halusi elättäjän ja huijasi minut isäksi ja elättämään itsensä. parhaani yritin mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen lokkeilee ja on henkisesti häiriintynyt. Kun se ero tuli, olin monta kertaa saanut kuulla etten tule lastani enää ikinä tapaamaan, ja pitää huolen että lapsi inhoaa sinua yhtä paljon kun minä. Onneksi en ollut niin ilkeä, etteikö ruokkomaksut kelvannut. mental nuts haki yksinhuoltajuutta, ja kerroin sossun tädeille että mulle on aivan sama mitä päätätte, kunhan tajuatte tilanteen, äiti haluaa vieraannuttaa lapseen isästään. Äiti siis esti tapaamiset täysin, kertoi lapselle etten halua nähdä enää ikinä, ja mulle kertoi ettei lapsi todellakaan halua sinua tavata.
Otin sossuun yhteyttä toimintaohjeiden saamikseksi, mutta kuulin että mental nuts hakee yksinhuoltajuutta.
Ei ollut aikaa ja energiaa tapella. Kyllä lapsi jossain kohtaa
No jos sinä mustamaalaat naista ympäri kyliä hulluksi (joka on vakavaa henkistä väkivaltaa ja rikos) niin ehkä kaikille parempi, ettei hän tai lapsi ole kanssasi tekemisissä. Miehen perinteinen yhteiskunnallinen rooli on huolehtia perheestä taloudellisesti (haukut naista "lokkeilusta"). Jos siittäjä toimii tätä alkeellisemmalla tasolla, niin hän ei ole ehkä muutenkaan sovelias kasvatustyöhön. Eläinvaistotasolla toimivalla miehellä, joka ei kykene yhteiskunnalliseen rooliinsa puolisona, ei ole varsinaista kasvatuksellista roolia, vaan häntä tarvitaan vain siitämiseen
No jos sinä mustamaalaat naista ympäri kyliä hulluksi (joka on vakavaa henkistä väkivaltaa ja rikos) niin ehkä kaikille parempi, ettei hän tai lapsi ole kanssasi tekemisissä. Miehen perinteinen yhteiskunnallinen rooli on huolehtia perheestä taloudellisesti (haukut naista "lokkeilusta"). Jos siittäjä toimii tätä alkeellisemmalla tasolla, niin hän ei ole ehkä muutenkaan sovelias kasvatustyöhön. Eläinvaistotasolla toimivalla miehellä, joka ei kykene yhteiskunnalliseen rooliinsa puolisona, ei ole varsinaista kasvatuksellista roolia, vaan häntä tarvitaan vain siitämiseen
Eri- Häh? Siittäjä? Eläinvaistotaso? Röh röh 😳
Vierailija kirjoitti:
Sano sille siskolle että hän voi omasta tussustaan puskea niitä kakaroita, on varmaan kateellinen sinulle kun itsellään on rupsahtanut toosa ja riippahinkit ja koko elämä pyörii kakrujen ympärillä.
No jopas oli katkeraa tekstiä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut lapsiani, vaikka tein ne täysin väärän ihmisen kanssa. Isä kelvoton eikä ole lasten kanssa tekemisissä. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja teen kaikkeni, että heillä on hyvä tulevaisuus. En usko, että kukaan katuu lapsiaan, mutta varsin moni varmasti sitä, kenen kanssa on ne joutunut tekemään tai tehnyt.
Monet katuvat lapsiaan mutta se on valtava tabu.
En tiedä ketään joka katuisi. Ja kuulostaa hieman mielenvikaiselta katua normaaliin elämään kuuluvia asioita, kuten lapsia.
No ei siitä varmaan huudella ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Kadun. Minut huijattiin isäksi kun olin 18. Mental nuts mimmi halusi elättäjän ja huijasi minut isäksi ja elättämään itsensä. parhaani yritin mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen lokkeilee ja on henkisesti häiriintynyt. Kun se ero tuli, olin monta kertaa saanut kuulla etten tule lastani enää ikinä tapaamaan, ja pitää huolen että lapsi inhoaa sinua yhtä paljon kun minä. Onneksi en ollut niin ilkeä, etteikö ruokkomaksut kelvannut. mental nuts haki yksinhuoltajuutta, ja kerroin sossun tädeille että mulle on aivan sama mitä päätätte, kunhan tajuatte tilanteen, äiti haluaa vieraannuttaa lapseen isästään. Äiti siis esti tapaamiset täysin, kertoi lapselle etten halua nähdä enää ikinä, ja mulle kertoi ettei lapsi todellakaan halua sinua tavata.
Otin sossuun yhteyttä toimintaohjeiden saamikseksi, mutta kuulin että mental nuts hakee yksinhuoltajuutta.
Ei ollut aikaa ja energiaa tapella. Kyllä lapsi jossain kohtaa
Et sit ymmärtänyt kumia käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut sekunttiakaan. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Itsekään en ollut nuorempana varma haluanko lapsia, tai pikemminkin että olenko valmis luoumaan mukavasta ja helposti lapsettoman arjesta. Biologinen kello kuitenkin tikitti ja päätimme yrittää lasta. Kaksi lasta olemme saaneet ja he ovat parasta elämässäni, olen niin onnellinen heistä. Jokainen tekee kuitenkin omat päätöksensä. En osaa tietysti siskostasi sanoa mitään, mutta ehkä siskosi pitää myös omia lapsiaan elämänsä parhaana asiana eikä vain voi ymmärtää ettet sinä halua sellaisia. Kai nyt täytyisi olla aika katkera ja ilkeä ihminen, jos toivoisi toiselle jotain, mitä itse pitää virheenä?
No täytyy siinäkin tapauksessa olla aika katkera ja ilkeä ihminen, jos pitää itseään oikeutettuna kertomaan toiselle mikä hänen elämässään tulee olla tärkeää.
Eihän se niin sanonut vaan mikä HÄNEN elämässä on tärkeää. Ei sanonut, että SINUN elämässä pitäisi olla tärkeää...
Aivan eri asioita.
-sivusta-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille siskolle että hän voi omasta tussustaan puskea niitä kakaroita, on varmaan kateellinen sinulle kun itsellään on rupsahtanut toosa ja riippahinkit ja koko elämä pyörii kakrujen ympärillä.
No jopas oli katkeraa tekstiä :D
Höpsis, lisääntymistä muille tyrkyttäjät ovat itse sen verran häiriintyneitä, että en ymmärrä miksi heille pitäisi vastata mitään kohteliasta. Jos joku kaipaa lapsia elämäänsä niin tehköön niitä penskoja itse.
Olen katunut sitä, että en tehnyt lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut sitä, että en tehnyt lapsia.
Itse taas olen ollut erittäin tyytyväinen lapsettomaan elämääni kun olen vierestä seurannut lapsiperheiden arkea. Jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi katua parasta asiaa maailmassa? Tuskin kukaan.
No sehän siinä on kun ei ne lapset ole kaikille paras asia maailmassa. Tunnen useita vanhempia jotka sanovat suoraan että ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä siihen hommaan.
Moni katuu, mutta eihän sitä voi / kannata ääneen sanoa, lisääntyminen on varmin ja helpoin tapa pilata loppu elämänsä.
Olen saanut kaksi lasta. isänsä häipyi kuin oieru Saharaan kun pienempi oli 4.
Kasvatin heidät yksin, ja se oli todella hyvää aikaa. Meillä oli tiivis läheinen kolmen hengen perhe, rakkautta ja riitti ja riittää. Vieläkin tytär vaikka on pian 30 sanoo että olen ollut maailman paras äiti. Minä sitten sanon heille että sinä olet maailman paras xxxx ja xxxxxxxx.
Heitä en todelakaan kadu, ja olen onnellinen että molemmista on kasvanut maailmassa ja työekämässä menestyviä aikuisia. Nyt, tähän maailmantilanteeseen en lasta hankkisi, sitä ei silloin tienyyt miten äkkiä kaikki voi romahtaa.
Emme olleet rikkaita mutta kaiken tarpeellisen sain heille järjestettyä ja vähän ylimääräistäkin. Tyytyväisiä ovat olleet. Itse jäin lasten lähdettyä kotoa yksin kissano kanssa, ja tämä on nyt todella hyvää aikaa. Mitään ei puutu. Elämä on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
En kadu.Minusta olisi suoraan sanottuna mielisairasta katua omia lapsiaan.
Julmaa ja sairasta.En haluaisi sellaisia äitejä olevan olemassakaan.
Ja juuri tällaisten ulostulojen vuoksi harva asiasta puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut sitä, että en tehnyt lapsia.
Itse taas olen ollut erittäin tyytyväinen lapsettomaan elämääni kun olen vierestä seurannut lapsiperheiden arkea. Jokainen tyylillään.
Joo ei voi kun tuntea syvää kiitollisuutta itselleni siitä, että pidin pääni enkä alistunut muiden painostuksesta perinteiseen lapsiperhe-elämään tai edes parisuhteeseen. Mikä ihana rauha ja seesteisyys vallitsee sekä kodissani että koko elämässäni, lähes jokainen päivä olen hyvällä tuulella, onnellinen ja saan tehdä mitä ikinä haluankaan. Minulla on aikaa sekä kehittää itseäni että auttaa muita niin paljon kuin ikinä jaksan ja se tuo elämääni tasapainoa ja täyttymystä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selkeämmin näen että lapset ja parisuhde eivät antaisi minulle mitään, mitä elämältäni haluan ennen kuin aikani täällä on ohi. Olkaa omia itsejänne ja kuunnelkaa sydäntänne - ennen kuin menette muiden painostamana tekemään peruuttamattomia valintoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut lapsiani, vaikka tein ne täysin väärän ihmisen kanssa. Isä kelvoton eikä ole lasten kanssa tekemisissä. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja teen kaikkeni, että heillä on hyvä tulevaisuus. En usko, että kukaan katuu lapsiaan, mutta varsin moni varmasti sitä, kenen kanssa on ne joutunut tekemään tai tehnyt.
Monet katuvat lapsiaan mutta se on valtava tabu.
En tiedä ketään joka katuisi. Ja kuulostaa hieman mielenvikaiselta katua normaaliin elämään kuuluvia asioita, kuten lapsia.
Voihan sitä katua mitä tahansa normaaliin elämään kuuluvaa asiaa. Kouluttamattomuutta, väärää koulutusta, velanottoa, väärää asuinpaikkaa, väärää työpaikkaa, you name it.
En ole. Neljä toivottua ja rakastettua lasta minulla on. Totta kai joskus on ollut raskaita vaiheita, lähinnä vauva-aikaan ja lasten sairastaessa.Kaikki ovat terveitä nyt kyllä.