Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että teit lapsia?
05.11.2024 |
Minulla ei ole lapsia, en ole halunnut. Siskoni koko ajan piikittelee ja ilkeilee minulle sen takia, kun en ole halunnut tehdä omia lapsia. Olen ajatellut, että kaduttaako häntä, kun teki lapsia. Olisiko tämä syy jatkuvaan ilkeilyyn?
Kommentit (160)
En kadu.Minusta olisi suoraan sanottuna mielisairasta katua omia lapsiaan.
Julmaa ja sairasta.En haluaisi sellaisia äitejä olevan olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut lapsiani, vaikka tein ne täysin väärän ihmisen kanssa. Isä kelvoton eikä ole lasten kanssa tekemisissä. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja teen kaikkeni, että heillä on hyvä tulevaisuus. En usko, että kukaan katuu lapsiaan, mutta varsin moni varmasti sitä, kenen kanssa on ne joutunut tekemään tai tehnyt.
Monet katuvat lapsiaan mutta se on valtava tabu.
En tiedä ketään joka katuisi. Ja kuulostaa hieman mielenvikaiselta katua normaaliin elämään kuuluvia asioita, kuten lapsia.
Olen synnyttänyt yhden lapsen ja kadun suhdetta tuohon mieheen. Vaikka lapsi syntyikin rikoksen seurauksena, olen oppinut uhrinakin läksyni ja vältän nykyään edes joutumasta tilanteisiin, missä tuollaista voi tapahtua. Lapsi elää miehen kanssa, jotta minäkin pystyn jatkamaan elämääni turvallisesti. Tapahtuman liittyi luonnollisesti monia sellaisia tekoja ja päätöksiä, jotka olivat tahtoni vastaisia, joiden vuoksi en katso olevani vastuussa lapsestakaan. Silti olen korjannut omaa toimintaani, jotta mitään tuollaista ei pääse (kohdallani) enää koskaan tapahtumaan
Koen surulliseksi lapsen kohtalon ja olen pahoillani kaikkien puolesta, jotka hänen ja miehen kanssa joutuvat olemaan tekemisissä
Ne katumistabutarinatkin mediassa on yleensä jotain koliikkivauvan vanhemmalta, tai muutoin tosi pienen lapsen vanhemmalta, jota ahdistaa se sitovuus/kun häntä tarvitaan niin paljon.
Onko lie isojen lasten vanhempia joita kaduttaisi, ainakin äärimmäisen harvassa.
Vierailija kirjoitti:
En kadu.Minusta olisi suoraan sanottuna mielisairasta katua omia lapsiaan.
Julmaa ja sairasta.En haluaisi sellaisia äitejä olevan olemassakaan.
Saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta aika iso osa naisista on äitejä ihan muista syistä kuin siitä, että halusi äidiksi rakastamansa miehen lapsille. Omakin äitini sanoi, että sitä ei edes kyseenalaistettu hänen nuoruudessaan, sillä naimisiin menemättömyys ei ollut vaihtoehto. Ja naimisissa naisen tahto oli toissijainen asia. Omituista, miten tämäkin kääntyy äitivihaksi, kun äiti on tällaisessa tapauksessa ollut vain toisten tahdon välikappale
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu.
Yksi lapsi syntyi ollessani 41 v. Aikuinen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ne katumistabutarinatkin mediassa on yleensä jotain koliikkivauvan vanhemmalta, tai muutoin tosi pienen lapsen vanhemmalta, jota ahdistaa se sitovuus/kun häntä tarvitaan niin paljon.
Onko lie isojen lasten vanhempia joita kaduttaisi, ainakin äärimmäisen harvassa.
No itse olen ainakin kuullut useamman äidin suosittelevan omille lapsilleen, että ei hankkisi lapsia. Onko tuo sitten katumusta, mutta mielestäni viesti on selkeästi se, että lapsia ei haluttu ja prosessin läpi käynyt ei suosittele samaa muille. Samaa moni vanhempi nainen puhuu avioliitosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei pystytä edes anonyymisti myöntämään.
En ole katunut. Tulin nuorena raskaaksi yhden illan jutusta. Onneksi pidin lapsen, sillä muuten en varmaan olisi ikinä saanut lapsia! Lapsi on 13v. Parasta mitä minulle on tapahtunut. Olen vasta 41v kun hän on täysi-ikäinen, eli elämää vielä jäljellä. En käsitä kun lapsettomat perustelevat että oma elämä loppuu kun saa lapsen.
Muutenkin lapsettomat perustelevat usein sillä että eivät jaksa mitään parkuvaa kakaraa ja kiinni olemista. Hei haloo, se pikkulapsiaika kestää vain hetken! Lapsesta tulee aikuinen. koko loppuelämän kestävä ihmissuhde. Jotain pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne katumistabutarinatkin mediassa on yleensä jotain koliikkivauvan vanhemmalta, tai muutoin tosi pienen lapsen vanhemmalta, jota ahdistaa se sitovuus/kun häntä tarvitaan niin paljon.
Onko lie isojen lasten vanhempia joita kaduttaisi, ainakin äärimmäisen harvassa.
Se on tabu. Lapsia (ja miehiä) suojellaan siltä ja myös esim. tiedolta, että ovat olleet epätoivottuja, tai syntyneet rikoksista. En tiedä tarkalleen miksi, sillä ei se valehtelu heidän elämästään mitenkään hohdokkaampaa tee. Sen sijaan totuus voisi auttaa pysähtymään ja pohtimaan omaa toimintaansa, että jatkaako moisia tapoja, ja miten voisi mahdollisesti välttää sen, etteivät omat lapset synny epätoivottuina. Tai ehkä kyseenalaistaa sen kokonaan, että tarvitseeko niitä lapsia tehdä kirjaimellisesti väkisin
En ole katunut tai ehkä joskus hetkellisesti, mutta useimmiten ajattelen, että ne ovat parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut ja elämä olisi kovin köyhää ilman heitä. Toisaalta en ajattele että kaikkien pitäisi hankkia lapsia. Kaikki ei sovi vanhemmiksi. Hyväksyn muidenkin valinnat. En halua tyrkyttää omia valintojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne katumistabutarinatkin mediassa on yleensä jotain koliikkivauvan vanhemmalta, tai muutoin tosi pienen lapsen vanhemmalta, jota ahdistaa se sitovuus/kun häntä tarvitaan niin paljon.
Onko lie isojen lasten vanhempia joita kaduttaisi, ainakin äärimmäisen harvassa.No itse olen ainakin kuullut useamman äidin suosittelevan omille lapsilleen, että ei hankkisi lapsia. Onko tuo sitten katumusta, mutta mielestäni viesti on selkeästi se, että lapsia ei haluttu ja prosessin läpi käynyt ei suosittele samaa muille. Samaa moni vanhempi nainen puhuu avioliitosta
Okei, itse en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan tuollaista. Toisaalta tunnen lähinnä aika hyväosaisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, en tiedä onko jossain erilaisissa piireissä sitten erilaista. Mutta ihan vierasta minulle tuollainen mistä kirjoitat.
Kateus saa monesti ihmisen piikittelemään. Jospa kateellinen sinulle jostakin. Vapaa-ajasta? Työurasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voisi katua parasta asiaa maailmassa? Tuskin kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne katumistabutarinatkin mediassa on yleensä jotain koliikkivauvan vanhemmalta, tai muutoin tosi pienen lapsen vanhemmalta, jota ahdistaa se sitovuus/kun häntä tarvitaan niin paljon.
Onko lie isojen lasten vanhempia joita kaduttaisi, ainakin äärimmäisen harvassa.No itse olen ainakin kuullut useamman äidin suosittelevan omille lapsilleen, että ei hankkisi lapsia. Onko tuo sitten katumusta, mutta mielestäni viesti on selkeästi se, että lapsia ei haluttu ja prosessin läpi käynyt ei suosittele samaa muille. Samaa moni vanhempi nainen puhuu avioliitosta
Tai voi olla, että äiti huomaa ettei hänen tyttärestään ole äidiksi syystä tai toisesta ja sen vuoksi neuvoo olla tekemättä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
ei pystytä edes anonyymisti myöntämään.
Ottaako lapsetonta päähän kun ei tullutkaan liutaa viestejä joissa kerrottaisi että kyllä kaduttaa? Itseäsi taitaa kaduttaa ettet tehnyt lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Tulin nuorena raskaaksi yhden illan jutusta. Onneksi pidin lapsen, sillä muuten en varmaan olisi ikinä saanut lapsia! Lapsi on 13v. Parasta mitä minulle on tapahtunut. Olen vasta 41v kun hän on täysi-ikäinen, eli elämää vielä jäljellä. En käsitä kun lapsettomat perustelevat että oma elämä loppuu kun saa lapsen.
Muutenkin lapsettomat perustelevat usein sillä että eivät jaksa mitään parkuvaa kakaraa ja kiinni olemista. Hei haloo, se pikkulapsiaika kestää vain hetken! Lapsesta tulee aikuinen. koko loppuelämän kestävä ihmissuhde. Jotain pysyvää.
Minä uskon myös, että yh-äiti voi olla ihan onnellinen tai jopa onnellisempi lapsen kanssa, kuin ydinperheessä elävä, jos heillä on riittävästi ravintoa, jne. Se on kuitenkin naiselle hyvin luonnollinen tila, hoivata pienokaista :) Uskon, että moniin näihin katumustapauksiin liittyy vahingon sijaan ennemminkin pakkoa, alistamista, ja väkivaltaa. Sekin voi olla todella vaikea kohdata, että omasta lapsesta kasvatetaan jotakin omien arvojen vastaista
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut tai ehkä joskus hetkellisesti, mutta useimmiten ajattelen, että ne ovat parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut ja elämä olisi kovin köyhää ilman heitä. Toisaalta en ajattele että kaikkien pitäisi hankkia lapsia. Kaikki ei sovi vanhemmiksi. Hyväksyn muidenkin valinnat. En halua tyrkyttää omia valintojani.
Joo en minäkään ajattele, että kaikkien pitäisi hankkia lapsia. Aika hölmön kuuloinen ajatus.
Eiköhän asia ole 90% toisinpäin. Kadutaan kun ei ole lapsia syystä tai toisesta.
Joo ja väärää tilannetta voi myös katua. Mutta vaikea kuvitella, että juuri kukaan sillä tavalla katuisi, että haluaisi oikeasti olla lapseton.
En itse ainakaan haluaisi olla esim. 40+ lapseton nainen tai 50+ lapseton nainen, vaikka joskus lapsen ollessa pieni kadutti se silloinen elämäntilanne. Pitkässä juoksussa varmaan juuri kukaan kadu..
Tällä palstallakin puhutaan aina vaan jostain pikkulapsivuosista, mutta nehän on todella pieni osuus koko asiasta. Lopulta kyse on juuri siitä, että oletko loppuelämäsi lapseton nainen/mies.