Lue keskustelun säännöt.
Syy miksi naisella ei riitä aika palkkatyöhön, lasten- ja kodinhoitoon
04.11.2024 |
Koskaan aiemmin maailmassa ei ole ollut pakko yhden ihmisen tehdä näitä kaikkea kolmea.
Aiemmin maailmassa ei ollut pakko yhdistää porvarillista "hyvää äitiyttä" kokopäivätyöhön. Porvarisperheissä oli työnjako seuraava: mies työssä, nainen kotona, palvelijat hoiti talouden, nainen keskittyi lasten ohjaamiseen, kodin ilmapiirin ja sosiaalisten suhteiden luomiseen. Siis 1800 luvun lopulta ja sieltä eteenpäin, kun porvarisluokka alkoi olla jo mukavan vauras. Porvarisperheiden naiset ottivat noihin aikoihin käyttöön monet meidän nykyisistä perinteistä; joulukuusi, lasten syntymäpäiväjuhlat, eväsretket luonnon helmaan.
Näillä naisilla oli palvelusväki hoitamassa pyykit, ruoanlaiton, siivouksen, ja lasten hoidonkin pääsääntöisesti. He eivät käyneet palkkatyössä. Heillä oli AIKAA järjestää lasten synttäreitä, joulujuhlaa, koulun varainkeräyksiä, lasten musiikkiharrastuksia, lasten vaatteiden hankinnat jne.
Nykyään on työläis- ja porvarisluokka sekoittuneet. Samoin heidän perinteensä ja tapansa. Perheissä sekä nainen että mies käy työssä, kuten työväenluokassa, mutta "se hyvä elämäntapa" on silti porvarillinen - vapaa-aikaa pitäisi kyetä viettämään kuten ne joutilaat ja varakkaat porvarisperheet. Mutta ei ole palvelijoita apuna, ja päivät menee töissä.
Huomaako kukaan, että yhtälö on mahdoton?
Milloin mopo karkasi käsistä, että pitää selvitä kaikesta yksin? 1970-luvulla ei lastenhoito ollut tällaista. Että myös kokopäivätyössä käyvän äidin täytyy kyetä siihen porvarielämään, mahdollistaa lapsille musiikkiharrastukset, tasapainoinen ruoka, luontoretket, syntymäpäivät jne. Eikä kukaan huomaa ettei perheenäidillä ole yksin tähän kaikkeen aikaa. Ei ole keittiöapulaista, mutta on palkkatyö, ja jostain ympäriltä tuleva vaatimus porvarien kepeästä ajanvietosta.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni nainen valitsee tai ajautuu tuohon osaan? - En halua uhriutua tai syyttää ketään naista. Enemmän olen peloissani, että mitä tapahtuisi minulle, jos jsokus saisin mahdollisuuden edetä parisuhteeseen, enkä parhaimmassa tai pahiimmassa tapauksessa päästä ns. friendzonelle.
Pahimmassa siksi, että joskus on ollut tilanteitam jolloin on tuntenut, kuinka olisi voinut olla ehkä paino sanalla ehkä, jos toisen olsi yksinkertaisesti vain voinut unohtaa. Kaveruudet ja ystävyydet ylipäätän läheiset ihmissuhteet ovat monin tavoin merkittäviä ja erinomaisia asioita elossani.
Mutta eivät ne, eikä yksikään niistä ole sama kuin se, mitä toivoisin ja haluaisin parisuhteeni olevan sen Yhden ja Eritysien kanssa,
Mutta niin montka kertaa olen tältäkin palstalta lukenut, kuinka suhteen myötä miehestä kuoriutunut hirviö tai vaihtoehtosiesti, kuinka mies on vajonuut parivuotiaan vaippaikäsien tasolle ja hukannut tai kadottanut
Ongelmasi on se, että elät pääsi sisällä liian täydellisessä maailmassa. Parisuhteen pitäisi olla sitten yksi yhteen tämän oman luomuksesi suhteen. Maailma, elämä ja toinen ihminen eivät vaan ole täydellisiä. Ei ole yhtä ja erityistä juuri sinulle. Tämä toinenkin on epätäydellinen yksilö, jolla on omia haaveita, pyrkimyksiä aivan sinusta riippumatta. Mielenkiintoinen kommentti sinänsä tässä ketjussa, jossa pohditaan kaikkia niitä vaatimuksia ja paineita, joita nykynaisille asetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään esim tavallinen työssäkäyvä 3-4 lapsisen perheen isä pysty taloudellisesti elättämään koko perhettä, saati palkkaamaan työvoimaa siihen äidin avuksi. Tuolloin ei ehkä ollut hinnat ja työehtosopimukset ihan nykymallissa :D
Näinhän se on, palkat on työläisten palkat, eikä entisaikojen porvarillisen muhkeat. Se pitäisi huomioida elintasossa. Jos molemmat joutuu käymään töissä, ei voi vaatia että lapsiin panostetaan "kotiäititasolla" niin että lapset ovat "kuin työ", se on oikeasti aikaavievää. Nyt on tullut vieläpä uusina juttuina halloween (näitä mitä lapsille "kuuluu" järjestää)
Jostain täytyy luopua. Nykymalli on älytön oravanpyörä.
Kuka äideiltä mitään vaatii muut kuin äiti itse?
Jätäpä joku asia tekemättä tai tee se puolivillaisesti, niin hyvin äkkiä lastensuojelusta soitetaan.
Nykyään sieltä soitetaan jopa silloin jos lapsi sairastaa liian usein tai liian monta päivää lukukauden aikana.
Eivät nämä mitään äitien asettamia vaatimuksia ole. Miehet paheksuvat jopa enemmän sitä jos perheenäiti ei ole siivonnut riittävän hyvin, tai ei heti riennä siivoamaan lasten sotkuja.
Itse otin tavaksi sanoa kommentoijille, että jos sotku häiritsee, niin saa siivota. Kukaan ei alkanut siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä johtanut myös siihen, että perheissä on vähemmän lapsia. Ihan jo yhdenkin kanssa arki on kuin palapeli, jos lapsella on harrastuksia, sattuu olemaan lemmikki ja äiti haluaa tehdä joskus jotain myös itselleen. Koulun varsinkeruu, harrastuksen varainkeruu ja vapaaehtoistyö. Kotona pitäisi ehtiä joskus siivotakin. Lapsen talvikengät ja takki on pienet, mistä löytää halvalla hyvät? Harrastukseen pitää ilmoittaa uudelle kaudelle, pitää muistaa kisa- ja leiri-ilmoittautuminen. Onko kaikki harrastusvälineet sopivia? Kouluun tarvitsee taas uudet luistimet, joita käyttää sen 1-2krt koulussa ennen kuin jää taas pieneksi. Koirakin pitäisi viedä rokotukseen ja lääkärintarkastukseen. Koulussa on teemapukeutumisviikko. Onko lapsella siihen vaatteet? Löydetäänkö Halloween-asu ja tonttulakki. Mitä ostetaan opettajalle lahjaksi.
Nainen käy töissä (itse olen vielä asiantuntijatyössä, jossa saan kyllä ajatella päivät ihan riittä
Ja sitten kun mies isolla toohotuksella ottaa tehtäväkseen varata sen Hoplopin tms lapsen synttäreitä varten, se on varattu kesken koulupäivää tai jotain muuta älytöntä. Vaikka olisit tehnyt listan sopivista ajoista niin ei vaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Niin sakeaa paskaa taas. Mutta milläpä ei nainen uhriutuisi
Vapaamatkustaja siellä avautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi en ikinä aio hankkia lapsia. Naisen on tehtävä kokoaikaista työtä, tehtävä kaikki kotityöt, suoritettava koko ajan elämää ja äitiyttä, sekä näytettävä kardashianilta ja muutoinkin elämän oltava ns instan kestävää. Kyllä tuossa rumbassa pitää olla jo valmiiksi hullu ettei sekoa.
N26
Voit myös valita tehdä nämä asiat järjestyksessä. Olet ensin äiti ja menet sitten työelämään, kun lapset ovat vähän isompia. Ei kannata poissulkea äitiyttä elämästä, se voi harmittaa paljonkin myöhemmin. Todennäköisesti et harmittele vanhana sitä, ettet ehtinyt olla tarpeeksi kauan sairaanhoitaja, middle manager, kaupan kassa, excelin pyörittäjä jne. Ja kuka haluaisi näyttää kardashianilta, hyi hemmetti!
No sehän on helppoa "menet sitten työelämään". Ihan kuin työnantajilla ei olisi mitään sanomista siihen, kuka heille tulee töihin ja kuka ei. Naisilta kysytään työhaastatteluissa yhä edelleen minkä ikäisiä lapsia heillä on, miten lastenhoito on järjestetty ja kuka jää lasten sairastaessa kotiin. Ja jos ei kystyä, niin cv:stä käy ilmi, että mitään työkokemusta ei ole ollut moneen vuoteen. Äitiys ja varsinkaan kotiäitiys ei ole etu työmarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi en ikinä aio hankkia lapsia. Naisen on tehtävä kokoaikaista työtä, tehtävä kaikki kotityöt, suoritettava koko ajan elämää ja äitiyttä, sekä näytettävä kardashianilta ja muutoinkin elämän oltava ns instan kestävää. Kyllä tuossa rumbassa pitää olla jo valmiiksi hullu ettei sekoa.
N26
Voit myös valita tehdä nämä asiat järjestyksessä. Olet ensin äiti ja menet sitten työelämään, kun lapset ovat vähän isompia. Ei kannata poissulkea äitiyttä elämästä, se voi harmittaa paljonkin myöhemmin. Todennäköisesti et harmittele vanhana sitä, ettet ehtinyt olla tarpeeksi kauan sairaanhoitaja, middle manager, kaupan kassa, excelin pyörittäjä jne. Ja kuka haluaisi näyttää kardashianilta, hyi hemmetti!
Kyllä. Ja erityisen älykkäillä naisilla on mahdollisuus tehdä toisessa järjestyksessä: ensin kansainvälinen ura jossa tienataan 0,5-1 m eur sijoitusvarallisuutta, jonka tuotoilla ollaan sitten kotona lasten kanssa. Lasten teko siinä 35-42 vuoden iässä, tarvittaessa IVF-hoidoilla, joihin menevä raha on pikkujuttu. Siinä vaiheesa ei ole enää ulkonäköpaineitakaan, kun on hyväitsetuntoinen oman elämänsä herra.
Joka tapauksessa kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Naisten nykyinen kodin ja lastenhoito = taaperolle tabletti käteen, wolt tilaus roskaruokaa ja some laulamaan kännykkä kädessä 24/7
Minkälaista mieste? Kerro toki sekin. Perhe on yhteisyritys, ei pelkästään naisten, näin olen luullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi en ikinä aio hankkia lapsia. Naisen on tehtävä kokoaikaista työtä, tehtävä kaikki kotityöt, suoritettava koko ajan elämää ja äitiyttä, sekä näytettävä kardashianilta ja muutoinkin elämän oltava ns instan kestävää. Kyllä tuossa rumbassa pitää olla jo valmiiksi hullu ettei sekoa.
N26
Voit myös valita tehdä nämä asiat järjestyksessä. Olet ensin äiti ja menet sitten työelämään, kun lapset ovat vähän isompia. Ei kannata poissulkea äitiyttä elämästä, se voi harmittaa paljonkin myöhemmin. Todennäköisesti et harmittele vanhana sitä, ettet ehtinyt olla tarpeeksi kauan sairaanhoitaja, middle manager, kaupan kassa, excelin pyörittäjä jne. Ja kuka haluaisi näyttää kardashianilta, hyi hemmetti!
Vanhana harmittaa se pieni eläke, jolla pitäisi tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten nykyinen kodin ja lastenhoito = taaperolle tabletti käteen, wolt tilaus roskaruokaa ja some laulamaan kännykkä kädessä 24/7
...mutta missä tässä kuviossa on se mies? Perheen "pää", kuten jotkut vielä sanovat.
Loistaa poissaolollaan tai ei välitä edes sen vertaa taaperostaan, että hoitaisi sille ruokaa?
Ei. Nainen eli äiti käy töissä, kaupassa, pesee pyykit ja siivoaa, hoitaa lapsen miten kuka parhaiten kykenee ja mies kykenee juuri ja juuri käymään siellä töissä??
Miehen puuttuminen perheen yhteisistä toimista on samanlainen myytti mitä "mies on väkivaltaisempi parisuhteessa mitä nainen", mikä kumottiin aika perusteellisesti suomalaisessa tutkimuksessa. Tutkimuksesta keskustellaan toisessa ketjussa.
Seuraavaksi varmaan väität, että miehillä ei ole testosteronia yhtään enemmän kuin naisilla. Tai että testosteroni on se, mikä tekee miehistä (ja eläinkunnankin uroksista) lempeitä, joustavia ja sopeutuvaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halus töihin ja kouluun.
Seurasi palkallisten inflaatio, koska tarjontaa tuli lisää.
Nyt jos haluut lapsia, sinun on käytävä töissä, nainen.
Itsehän te tämän valitsitte.
Se on totta, että naiset halusivat tasa-arvoa ja mahdollisuuden töihin. Naisen työn ansiosta sillä työläisperheellä on paljon enemmän rahaa käytettävissään. Mutta tasa-arvo jäi puolitiehen. Keskivertomies ei edelleenkään ota 50% vastuuta perheestä ja kotitöistä. Yhä vieläkin kuulee "naisten työt" tai muuta vastaavaa. Ja eron tullen ruikutetaan, kun lapset menee aina naiselle. No miksiköhän. Ei menisi, jos olisi koko ajan ollut vastuuvanhempi.
Sinä katkera uliämmä voisit mennä vaikka töihin? - eri kirjoittaja
Koskettiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Naiset tekee enemmän töitä kuin miehet. 4 vuotta enemmän töitä kuin miehet elämänsä aikana. Pelkästään palkatonta ylityötä työpaikoilla jopa keskimäärin 4 tuntia viikossa.
Eli se onkin naiset jotka lusmuilee työpaikalla ylitöissä eikä riennä kotiin huolehtimaan perheestään?
Miehet varmaan sitten rientävät. Hehheh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halus töihin ja kouluun.
Seurasi palkallisten inflaatio, koska tarjontaa tuli lisää.
Nyt jos haluut lapsia, sinun on käytävä töissä, nainen.
Itsehän te tämän valitsitte.
Jatkan:
-Nykyään kodinkoneet hoitaa valtaosan kotiaskareista.
-Päiväkodit ja koulut hoitavat lapset.
-Vauva-ajaksi saat vanhempainvapaata, ja työtäkin voi tehdä nykyään etänä.
Aina jotain hemmetin ruikutusta. Koskaan ei ole hyvin asiat.
Miten ihmeessä osaat vääntää asian täysin epätodeksi. Kodinkoneet ei toimi ilman ihmistä, pl ehkä robotti-imuri. Kotiaskareita ei tee joku hyvä haltiatar.
Päiväkoti ja koulu on auki työpäivän ajan. Lapsia hoidetaan myös aamulla, illalla, viikonloppuina. Kaikkia töitä ei voi
Joo voi sitä aikaa, yleensä aina lauantaina nautin rauhallisen aamiaisen, siivosin valmiiksi siistin yksiöni (lattianpesut ja muut), kävin pitkällä lenkillä, rauhassa suihkussa ja usein tuli vieraita, niin valmistin jotain tarjottavaa. Meni päivä kivasti touhutessa, nyt saa olla tyytyväinen kun jaksaa aina viimeistään illalla raivata tiskit koneeseen ja työviikon jälkeen imuroida ja järjestellä kaksikerroksisen kodin.
Oma äiti oli 15v neljän lapsen kotiäitinä ennen kuin siirtyi harrastelemaan osa-aikaista työntekoa, kun nuorin oli 8-vuotias. Nyt tuo sama ihminen arvostelee, kun meillä ei ole siistiä kotona ja ihan kaikki langat ei pysy käsissä edes yhden lapsen kanssa, kun teen täyttä työaikaa ja mieheni on paljon työmatkoilla. Jaksaa aina muistuttaa, että isäni oli myös paljon työmatkoilla, mutta unohtaa, että oli itse kotona tai teki 20h viikko työaikaa. Ei todellakaan ole sama asia. Toisekseen silloin lapsia riitti harrastuksiin yhdellä paikkakunnalla. Nyt lapsen harrastusseura kattaa kolme kuntaa ja treenit voivat olla ihan missä vain. Siinä missä harrastusmatka oli meidän lapsuudessa 10-15min autolla. Vie se nyt pahimmillaan 20-40min riippuen missä treenit on.
Olisin mielihyvin kotiäiti. Mutta näin molempien työssäkäydessäkin tekee tiukkaa tarjota perheelle elintasoa, joka omassa lapsuudessa oli nelilapsisessa perheessä vain isän käydessä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mennään kauemmas historiaan niin silloin asui ydinperheen lisäksi sitä muutakin perhettä siinä samassa pihapiirissä. Sieltä läytyi aina joku joka katsoo pienten perään, toinen hoiti elukat ja yksi muita töitä. Siinä hoitui lastenhoito ja vanhustenhoito hautaan asti samassa pihapiirissä. Erämaassa vaeltaessa huomaa, kuinka oleminen pyörii perusasioitten äärellä, nukkuminen/lepo, syöminen, hygienia. Ei ole mitään ylimääräistä.
Sähköisen yhteiskunnan myötä on tullut "lisävaatimuksia" omistaa härpäkkeitä ja laitteita, koska ilman niitä ei voi edes asioitaan hoitaa. Pankkitunnukset ja sähköinen tunnistautuminen vaatii laitteet jotka nekin maksavat ja hajotessaan pitää nopeasti olla uusi tilalla. Ja kun ei yksi laite tunnu perhettä kohden riittävän kun kaikilla pitää olla oma taskuversio (= lue älypuhelin). Kyllä useat varmaan haluaisivat elää vähemmän vaativassa yhteiskunnassa. Osa viittaa kintaalla ylimääräisiin vaatimuksiin (harrastukset, kekkerit jne.) mutta eivät kaikki. Ilman niitäkin voi suistua ystäväpiirin ytimestä, jos ystäviä vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Niin miten työläisperheillä oli aikaa?
Ei heillä tarvinnut olla aikaa. Oletus oli, että lapset selviävät itsekseen, pienimmät isompien lapsien hoidossa. Kasvatus oli piiskan antaminen silloin, jos kuultiin lasten tehneen jotain hölmöä. Ei vaatinut paljon. Lapset saivat näkyä mutta eivät kuulua.
No kannattaa elää niin et välttelee muita ihmisiä niin kukaan ei ole arvostelemassa ja saat elää ihan omassa tyytyväisessä kuplassa ja tehdä just niinkuin itse parhaaksi näät. Jos ei apua tule niin turha kyllä kenenkään mitään minusta vaatia tai arvostellakaan.. että tuota siinä vaiheessa kun äiti tosiaan hoitaa yksin kaiken ruuanlaitot siivouksen ja lapsen vahdinnan kolmen työn multitaskauksena niin en kyllä tuota keneltäkään rupea ulinaa ruuan laadusta kuuntelemaan tai tyrkkään luudan tai lapsen syliin ja käsken hommiin suun aukomisen sijasta! Tärkein ja ainoa kriteeri on minusta lapsen onnellisuus, muuten minua ei kiinnosta tämän sairaan yhteiskunnan mielipiteet kuinka kasvatetaan lisää suorituskeskeisiä uupuneita mielenterveyspotilaita.
Miten minun äidillä riitti aika tuohon kaikkeen ? Ai niin äitini ei tehnyt metatyötä
Vierailija kirjoitti:
Niin miten työläisperheillä oli aikaa?
Aikaa mihin? Työläisperheillä ei vapaa-aikaa juuri ollut. Työläisperhe ei myöskään järjestänyt lastenkutsuja tai pitkän kaavan joulujuhlia, tai kahvihetkiä ulkona valkoisen liinan päällä kauniisti katetulla pöydällä.
Näitä porvariselämän tapoja on kuvattu aikalaisten taiteessa, öljyvärimaalauksia toisensa perään, on porvariselämästä ja joutilaista viikonlopuista, ja sitten on "raatajista rahanalaisista." 1800-luvun loppu oli suomalaisten taiteen ns kulta-aikaa, tarkkoja kuvauksia sen aikaisesta elämästä on kyllä paljon. Samoin kirjallisia kuvauksia. Kyllä näistäkin voi osata päätellä, miten paljon työläisellä oli aikaa vaikka lastenhoitoon. Vastaus on että ei yhtään. Lapset oli mukana maatalon töissä, tai vaihtoehtoisesti jätettiin jonkun 8-vuotiaan vahdittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten minun äidillä riitti aika tuohon kaikkeen ? Ai niin äitini ei tehnyt metatyötä
Oletko kysynyt äidiltäsi, miten hän sen koki? Miten hänellä oikeasti "riitti" aika? Lapsen näkemys ja äidin näkemys voi olla varsin erilainen. Ja ovatkin. Nehän ovat kaksi aivan eri näkökulmaa. Ehkä äitisi ei hyvin jaksanutkaan ja itki iltaisin itsensä uneen? Sitä sinä et tiedä, jos et kysy.
Omasta äidistäni muistan 1970-luvulta että hän oli "aina" keittiössä. Ei leikkinyt meidän kanssa, me lapset touhuttiin omiamme, ja hän oli "aina" keittiössä. Ja aina välillä suursiivosi, siihen lapset osallistui myös. Hänellä riitti aika siihen kotityöhön kun ei erityisemmin tarvinnut vahdata lapsia. Ja hän oli kotiäiti. Meillä ei ollut harrastuksia. Kerhoon vietiin kerran viikossa. Joskus sieltä kerhosta myöhästyttiin, vaikka oli kotiäiti. Hänellä ei siis riittänyt aika siihen kerhoon viemiseen ihan joka kerta, vaan jotain oli tekemistä, niin että myöhästyttiin.
Voit myös valita tehdä nämä asiat järjestyksessä. Olet ensin äiti ja menet sitten työelämään, kun lapset ovat vähän isompia. Ei kannata poissulkea äitiyttä elämästä, se voi harmittaa paljonkin myöhemmin. Todennäköisesti et harmittele vanhana sitä, ettet ehtinyt olla tarpeeksi kauan sairaanhoitaja, middle manager, kaupan kassa, excelin pyörittäjä jne. Ja kuka haluaisi näyttää kardashianilta, hyi hemmetti!