Lue keskustelun säännöt.
Syy miksi naisella ei riitä aika palkkatyöhön, lasten- ja kodinhoitoon
04.11.2024 |
Koskaan aiemmin maailmassa ei ole ollut pakko yhden ihmisen tehdä näitä kaikkea kolmea.
Aiemmin maailmassa ei ollut pakko yhdistää porvarillista "hyvää äitiyttä" kokopäivätyöhön. Porvarisperheissä oli työnjako seuraava: mies työssä, nainen kotona, palvelijat hoiti talouden, nainen keskittyi lasten ohjaamiseen, kodin ilmapiirin ja sosiaalisten suhteiden luomiseen. Siis 1800 luvun lopulta ja sieltä eteenpäin, kun porvarisluokka alkoi olla jo mukavan vauras. Porvarisperheiden naiset ottivat noihin aikoihin käyttöön monet meidän nykyisistä perinteistä; joulukuusi, lasten syntymäpäiväjuhlat, eväsretket luonnon helmaan.
Näillä naisilla oli palvelusväki hoitamassa pyykit, ruoanlaiton, siivouksen, ja lasten hoidonkin pääsääntöisesti. He eivät käyneet palkkatyössä. Heillä oli AIKAA järjestää lasten synttäreitä, joulujuhlaa, koulun varainkeräyksiä, lasten musiikkiharrastuksia, lasten vaatteiden hankinnat jne.
Nykyään on työläis- ja porvarisluokka sekoittuneet. Samoin heidän perinteensä ja tapansa. Perheissä sekä nainen että mies käy työssä, kuten työväenluokassa, mutta "se hyvä elämäntapa" on silti porvarillinen - vapaa-aikaa pitäisi kyetä viettämään kuten ne joutilaat ja varakkaat porvarisperheet. Mutta ei ole palvelijoita apuna, ja päivät menee töissä.
Huomaako kukaan, että yhtälö on mahdoton?
Milloin mopo karkasi käsistä, että pitää selvitä kaikesta yksin? 1970-luvulla ei lastenhoito ollut tällaista. Että myös kokopäivätyössä käyvän äidin täytyy kyetä siihen porvarielämään, mahdollistaa lapsille musiikkiharrastukset, tasapainoinen ruoka, luontoretket, syntymäpäivät jne. Eikä kukaan huomaa ettei perheenäidillä ole yksin tähän kaikkeen aikaa. Ei ole keittiöapulaista, mutta on palkkatyö, ja jostain ympäriltä tuleva vaatimus porvarien kepeästä ajanvietosta.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä Ap kuvaat avusessasi on Suomessa ollut hyvin harvinaista naisten elämää, jollaista eloa voinut elää ja koeka alle 10 prosenttia Suomessa koskaan eläneistä naisista. Valtaosa Suomessa eläneistä naisita on joutunut tekemään arkisia ja vähemmän arksia töitä meistensä tavoin ja rinnalla tai yksin. miesten ollessa palsjossa rintamalla. - Palvelusväkeä, joka olsi vapauttanut naisen ja lasten äidin tekemään lähinnä omia juttujaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja hoitamaan " lapsien asioita on ja on ollut Suomessa aina hyvin vähän. - Kodin ilmapiiri täytttyikin monen kohdalla arkisesta aherruksesta,
Uskovainen mies
Toisaalta sitten oli hyvin tavallista köyhemmissä perheissä se, että jo pienet lapset osallistuivat kotitöiden tekemiseen monta kerta enemmän kuin nykyään. Lisäksi heitä ei valvottu samalla tavalla kuin nykyään, eli lapset menivät
Juuri näin. Perheenäidin osaa helpotti ne vanhemmat sisarukset, nimenomaan maalla ja köyhemmissä perheissä, kun tekemistä oli paljon eikä niitä palvelijoita apuna. Niin ainakin vanhimmat lapset tekivät paljon heti kun kynnelle kykenivät.
Nykyään näin ei vaan voi tehdä. Jos lapselle sattuu paha tapaturma, tai jopa kuolee tapaturmaisesti, asiasta tulee aina poliisitutkinta. Ei ennen vanhaan. Kas, jäi hevoskärryn alle, surraan toki mutta näitä sattuu, eikä ketään syytetä mistään. "tekevälle sattuu".
Lapsia on tänä päivänä pakko vahtia. Ihan vaan pakko. Tai joutuu edesvastuuseen. Itse koin sen kaikkein rankimpana pikkulasten kanssa, ei heräämiset tai ruoan laitot tai ulkoilut, vaan se haukkana vahtiminen, etenkin kun yksi olikin erityisen vilkas. Mutta nykyään ei saa antaa tapahtuma pahoja onnettomuuksia. Ei käy selitykseksi "... no kun selkäni käänsin ja se oli autotiellä..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä johtanut myös siihen, että perheissä on vähemmän lapsia. Ihan jo yhdenkin kanssa arki on kuin palapeli, jos lapsella on harrastuksia, sattuu olemaan lemmikki ja äiti haluaa tehdä joskus jotain myös itselleen. Koulun varsinkeruu, harrastuksen varainkeruu ja vapaaehtoistyö. Kotona pitäisi ehtiä joskus siivotakin. Lapsen talvikengät ja takki on pienet, mistä löytää halvalla hyvät? Harrastukseen pitää ilmoittaa uudelle kaudelle, pitää muistaa kisa- ja leiri-ilmoittautuminen. Onko kaikki harrastusvälineet sopivia? Kouluun tarvitsee taas uudet luistimet, joita käyttää sen 1-2krt koulussa ennen kuin jää taas pieneksi. Koirakin pitäisi viedä rokotukseen ja lääkärintarkastukseen. Koulussa on teemapukeutumisviikko. Onko lapsella siihen vaatteet? Löydetäänkö Halloween-asu ja tonttulakki. Mitä ostetaan opettajalle lahjaksi.
Nainen käy töissä (itse olen vielä asiantuntijatyössä, jossa saan kyllä ajatella päivät ihan riittävästi) ja sen lisäksi kaikki tämä ajatustyö on naisen vastuulla. Mies ehkä tekee osan ilmoittautumisista ja selvityksistä, mutta vain pyydettäessä ja kun katsot perään. Ja ennen kuin kukaan huutaa, että valitse miehesi paremmin, niin ei tässä lähi- ja tuttavapiirissä kenelläkään sen nohevampaa tai oma-aloitteisempaa miestä ole. Jotenkin vaan kuvitellaan, että nuo nyt ovat naisten hommia. Ja sitten naureskellaan, kun naiset uupuu helpommin kuin miehet.
Yksinpärjäämisen perinne on ongelman alku ja juuri.
Yksin pitää pärjätä kaikesta. Myös kaikesta sellaisesta mihin muualla maailmassa palkataan apua.
Itse heräsin tähän vieraillessani saksalaisen ystävän luona pikkulapsiaikana.
Hän ja puolisonsa olivat järkyttyneitä siitä, että pienten lasten äiti käy kokopäivätyössä, hoitaa kodin ja harrastukset ja kaikki. Pitivät sitä käsittämättömänä yhtälönä. Eivät ymmärtäneet miten kukaan voi jaksaa sellaista.
Silloin en ymmärtänyt heidän järkytystään, mutta uupumuksen kasvaessa olen alkanut ymmärtämään.
Ei se kotirouvakulttuuri taidakaan olla pelkkää naisten alistamista ja kohtuuttomia vaatimuksia. Siinä taitaa olla ainakin ripaus inhimillisyyttä mukana. Mutta vaikeahan sitä tällaiseen pienten palkkojen maahan on sovittaa.
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinpärjäämisen perinne on ongelman alku ja juuri.
Yksin pitää pärjätä kaikesta. Myös kaikesta sellaisesta mihin muualla maailmassa palkataan apua.
Itse heräsin tähän vieraillessani saksalaisen ystävän luona pikkulapsiaikana.
Hän ja puolisonsa olivat järkyttyneitä siitä, että pienten lasten äiti käy kokopäivätyössä, hoitaa kodin ja harrastukset ja kaikki. Pitivät sitä käsittämättömänä yhtälönä. Eivät ymmärtäneet miten kukaan voi jaksaa sellaista.
Silloin en ymmärtänyt heidän järkytystään, mutta uupumuksen kasvaessa olen alkanut ymmärtämään.
Ei se kotirouvakulttuuri taidakaan olla pelkkää naisten alistamista ja kohtuuttomia vaatimuksia. Siinä taitaa olla ainakin ripaus inhimillisyyttä mukana. Mutta vaikeahan sitä tällaiseen pienten palkkojen maahan on sovittaa.
On se kohtuutonta. Isoäitini sai 4 lasta kolmessa vuodessa. Ikäeroa isoisääni oli yli 20 vuotta. Hänet hankittiin taloon pelkästään jälkeläisten tekoa varten. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai oikein, vaikka niitä lapsia ei tarvinnutkaan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi en ikinä aio hankkia lapsia. Naisen on tehtävä kokoaikaista työtä, tehtävä kaikki kotityöt, suoritettava koko ajan elämää ja äitiyttä, sekä näytettävä kardashianilta ja muutoinkin elämän oltava ns instan kestävää. Kyllä tuossa rumbassa pitää olla jo valmiiksi hullu ettei sekoa.
N26
Omaa vastuuta voi katsoa siinäkin millaisen puolison ottaa ja pistäpä sinäkin se some kiinni niin tajuat että kukaan ei tuollaista vaadi.
Tunnistan kyllä nuo samat vaatimukset ajalta ennen somea. Ihan samalla tavalla silloin vaadittiin kokopäivätyössä käymistä, kodin ja lasten hoitamista, ulkonäöstä huolehtimista, hoikkana ja nuorekkaana pysymistä. Ja vielä kaiken päälle miehestä ja hänen tarpeistaan huolehtimista.
Ratkaisu siihen ei voi olla se, että äidit eristäytyvät yhteiskunnasta ja alkavat elämään jokainen omien sääntöjensä mukaan. Yksin, ilman yhteyttä muuhun yhteiskuntaan.
En tiedä miksi lapsiperheille niin usein ehdotetaan sellaista, että pitäisi alkaa elämään irrallaan yhteiskunnasta. Esim tilanteissa, joissa lapset reagoivat yhteiskunnan ongelmiin, tuo on helposti ensimmäinen neuvo vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Naiset tekee enemmän töitä kuin miehet. 4 vuotta enemmän töitä kuin miehet elämänsä aikana. Pelkästään palkatonta ylityötä työpaikoilla jopa keskimäärin 4 tuntia viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Lukisit aiemmat kommentit, niin ei olisi sinunkaan tarvinnut vaivautua kirjoittamaan tätä nollakommenttia. Tähän on annettu erittäin pätevä syy jo monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinpärjäämisen perinne on ongelman alku ja juuri.
Yksin pitää pärjätä kaikesta. Myös kaikesta sellaisesta mihin muualla maailmassa palkataan apua.
Itse heräsin tähän vieraillessani saksalaisen ystävän luona pikkulapsiaikana.
Hän ja puolisonsa olivat järkyttyneitä siitä, että pienten lasten äiti käy kokopäivätyössä, hoitaa kodin ja harrastukset ja kaikki. Pitivät sitä käsittämättömänä yhtälönä. Eivät ymmärtäneet miten kukaan voi jaksaa sellaista.
Silloin en ymmärtänyt heidän järkytystään, mutta uupumuksen kasvaessa olen alkanut ymmärtämään.
Ei se kotirouvakulttuuri taidakaan olla pelkkää naisten alistamista ja kohtuuttomia vaatimuksia. Siinä taitaa olla ainakin ripaus inhimillisyyttä mukana. Mutta vaikeahan sitä tällaiseen pienten palkkojen maahan on sovittaa.
Niinpä. Molempien vanhempien työssäkäynnin kulttuuri toimii, jos vastuu kodista ja lapsista menee vanhempien kanssa tasan. Eipä vaan aina mene. Tutkimus toisen perään kertoo karua kieltä että vaikka, ja alleviivaan, osa miehistä tekee kotitöitä ja lastenhoitoa, niin suurin osa ei. Tämän "suurimman osan" puolisot ovat melkoisen työtaakan alla.
Ja yksinpärjäämisen perinne on aika uusi? Ennen yleistä päivähoitoa (1970-luku) oli tavallista että maalta tuli joku sukulaislikka katsomaan lasten perään, vähän kuin nykyiset au pairit. Isovanhemmat eläköityivät hieman nuorempina kuin nykyään. Apua oli mahdollista saada omalta suvulta, ja pienikin apu voi olla korvaamaton. Nykyään jos on muutettu eri paikkakunnalle kuin omat vanhemmat tai muu suku, ollaan tosi yksin. Ja suvut ovat nykyään pieniä, ei ole 8-lapsisia serkussarjoja jne. Ei ole niitä sukulaislikkoja, joita voisi edes kysyä lapsia vahtimaan tms.
Ja koska lapsia on vahdittava vastuullisesti, "edesvastuun uhalla", ei siihen hommaan uskalla ottaa ketä tahansa naapurin naapuria jota ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinpärjäämisen perinne on ongelman alku ja juuri.
Yksin pitää pärjätä kaikesta. Myös kaikesta sellaisesta mihin muualla maailmassa palkataan apua.
Itse heräsin tähän vieraillessani saksalaisen ystävän luona pikkulapsiaikana.
Hän ja puolisonsa olivat järkyttyneitä siitä, että pienten lasten äiti käy kokopäivätyössä, hoitaa kodin ja harrastukset ja kaikki. Pitivät sitä käsittämättömänä yhtälönä. Eivät ymmärtäneet miten kukaan voi jaksaa sellaista.
Silloin en ymmärtänyt heidän järkytystään, mutta uupumuksen kasvaessa olen alkanut ymmärtämään.
Ei se kotirouvakulttuuri taidakaan olla pelkkää naisten alistamista ja kohtuuttomia vaatimuksia. Siinä taitaa olla ainakin ripaus inhimillisyyttä mukana. Mutta vaikeahan sitä tällaiseen pienten palkkojen maahan on sovittaa.
On se kohtuutonta. Isoäitini sai 4 lasta kolmessa vuodessa. Ikäeroa isoisääni oli yli 20 vuotta. Hänet hankittiin taloon pelkästään jälkeläisten tekoa varten. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai oikein, vaikka niitä lapsia ei tarvinnutkaan hoitaa.
Ja ainako se kotirouvuus tarkoittaisi tuota? Nykyäänkö on oikein tavallistakin, että järkiavioliittoon otetaan vaimo tekemään jälkeläisiä? Aikana kaukana ollaan ihan tavallisesta nykypäivän perheestä ja tavallisesta perheenäidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Naiset tekee enemmän töitä kuin miehet. 4 vuotta enemmän töitä kuin miehet elämänsä aikana. Pelkästään palkatonta ylityötä työpaikoilla jopa keskimäärin 4 tuntia viikossa.
Eli se onkin naiset jotka lusmuilee työpaikalla ylitöissä eikä riennä kotiin huolehtimaan perheestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Minulla on 1500€ isompi bruttopalkka kuin miehelläni. Silti minä teen nimenomaan metatöitä tässä perheessä 100% enemmän. Vaikka niitä on jaettu kuorman tasaamiseksi, niin perään silti pitää katsoa, kun mies ei muista tai pidä niitä tärkeänä. Ja nimenomaan lapset kärsii siitä, jos isä jättää heille tärkeitä juttuja hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Lukisit aiemmat kommentit, niin ei olisi sinunkaan tarvinnut vaivautua kirjoittamaan tätä nollakommenttia. Tähän on annettu erittäin pätevä syy jo monta kertaa.
Palkkatöitä ei lasketa tai miehet vain laiskottelee duunissa ei ole mikään pätevä syy vaan valhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinpärjäämisen perinne on ongelman alku ja juuri.
Yksin pitää pärjätä kaikesta. Myös kaikesta sellaisesta mihin muualla maailmassa palkataan apua.
Itse heräsin tähän vieraillessani saksalaisen ystävän luona pikkulapsiaikana.
Hän ja puolisonsa olivat järkyttyneitä siitä, että pienten lasten äiti käy kokopäivätyössä, hoitaa kodin ja harrastukset ja kaikki. Pitivät sitä käsittämättömänä yhtälönä. Eivät ymmärtäneet miten kukaan voi jaksaa sellaista.
Silloin en ymmärtänyt heidän järkytystään, mutta uupumuksen kasvaessa olen alkanut ymmärtämään.
Ei se kotirouvakulttuuri taidakaan olla pelkkää naisten alistamista ja kohtuuttomia vaatimuksia. Siinä taitaa olla ainakin ripaus inhimillisyyttä mukana. Mutta vaikeahan sitä tällaiseen pienten palkkojen maahan on sovittaa.
Minulla on hieman samantyyppisiä kokemuksia. Ulkomaalaisen ystäväni kanssa keskustelin suomalaisten naisten tasa-arvosta. Ylpeänä selitin, kuinka hienosti Suomessa on, kun naiset ovat niin tasa-arvoisia. Ystäväni katsoi minua hitaasti ja totesi, että suomalainen nainen on niin tasa-arvoinen, että tekee aivan kaiken itse. Käy töissä, ansaitsee rahaa, hoitaa perheen ja lapset, jne.. Lopuksi hieman kaarrellen kysyi, että onko tuo muka tasa-arvoa?
Lienee selvää, etten silloin tajunnut hänen ihmettelyään, vaan kuittaisin vain, että ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole tasa-arvoon kasvanut. Tästä on nyt muutama vuosi ja välillä mietin mitä hyödyllisiä hölmöjä me suomalaiset naiset olemme.
Nykyään lapset saadaan työkeskeisen kulttuurin takia vanhempana joten pienten lasten vanhemmilla ei kovin paljoa ole apua esim isovanhemmista sillä nämä ovat jo itse iäkkäitä ja hyvällä tuurilla avun tarpeessa itsekin.
Oli rankat vuodet aikoinaan käydä täyspäiväisesti töissä, hoitaa pienet lapset ja koulun aloitukset SEKÄ omien vanhempien asiat, sitä ennen oli omat isovanhemmat hoidettavana. En muista mitään ajasta jolloin oli yksi päiväkotilainen, yksi pieni koululainen ja peräkkäin ensin kahden isovanhemman loppuvuosien hoidot sekä oman vanhemman saattohoito.
Mutta helppoa on kun on tiskikone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään esim tavallinen työssäkäyvä 3-4 lapsisen perheen isä pysty taloudellisesti elättämään koko perhettä, saati palkkaamaan työvoimaa siihen äidin avuksi. Tuolloin ei ehkä ollut hinnat ja työehtosopimukset ihan nykymallissa :D
Näinhän se on, palkat on työläisten palkat, eikä entisaikojen porvarillisen muhkeat. Se pitäisi huomioida elintasossa. Jos molemmat joutuu käymään töissä, ei voi vaatia että lapsiin panostetaan "kotiäititasolla" niin että lapset ovat "kuin työ", se on oikeasti aikaavievää. Nyt on tullut vieläpä uusina juttuina halloween (näitä mitä lapsille "kuuluu" järjestää)
Jostain täytyy luopua. Nykymalli on älytön oravanpyörä.
Kuka äideiltä mitään vaatii muut kuin äiti itse?
Vierailija kirjoitti:
Näyttäisi aika kuluvan metatöitä tehden metan instassa.
Jep ja metan naamassa.
Metatyöt on nyt määritelty.
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan huutaa, että valitse miehesi paremmin, niin ei tässä lähi- ja tuttavapiirissä kenelläkään sen nohevampaa tai oma-aloitteisempaa miestä ole. Jotenkin vaan kuvitellaan, että nuo nyt ovat naisten hommia. Ja sitten naureskellaan, kun naiset uupuu helpommin kuin miehet.
Päiväkodeissa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että tytöiltä vaaditaan enemmän ja pojille annetaan enemmän vapauksia.
Tyttöjen oletetaan huolehtivan pojista ja auttavan heitä, esim pukemisessa. Poikien taas annetaan riehua enemmän ja heiltä siedetään huonompaa käytöstä kuin tytöiltä. Tämän uskotaan olevan syynä jopa poikien heikompaan koulumenestykseen. Pojat oppivat siihen, että ei tarvitse tehdä ikäviä juttuja ja on ihan ok ottaa rennosti, tytöt kyllä tarvittaessa auttaa.
Hoitajat ovat olleet yllättyneitä niistä tuloksista, sillä ovat kuvitelleet olleensa tasa-arvoisia ja kohtelevansa lapsia samalla tavalla.
Ne asenteet ovat niin syvällä, että kukaan ei huomaa niitä arjen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät tee kaikkea yksin. Naiset uhriytyvat kun tekevät 30min enemmän kotitöitä kuin miehet vaikka tekevät vähemmän palkkatöitä.
Minulla on 1500€ isompi bruttopalkka kuin miehelläni. Silti minä teen nimenomaan metatöitä tässä perheessä 100% enemmän. Vaikka niitä on jaettu kuorman tasaamiseksi, niin perään silti pitää katsoa, kun mies ei muista tai pidä niitä tärkeänä. Ja nimenomaan lapset kärsii siitä, jos isä jättää heille tärkeitä juttuja hoitamatta.
Tämä. Lasten hyvinvoinnin takia naiset metatyötä tekevät.
Omaa vastuuta voi katsoa siinäkin millaisen puolison ottaa ja pistäpä sinäkin se some kiinni niin tajuat että kukaan ei tuollaista vaadi.