Kurjistuuko elämä kaikilla vai olenko ainoa?

Vierailija kirjoitti:

Mullakin terveys rapistuu. Osin syynä on ikä - tässä iässä naisille yleensäkin puhkeaa astma, jos se on puhjetakseen, lisäksi esivaihdevuodet aiheuttavat omat oireensa. Nuo eivät kuitenkaan ole ainoa asia. Meillä on yleisesti toisten huomioiminen vähentynyt. Esimerkiksi aiemmin ei lemmikkejä saanut viedä kauppakeskuksiin, nyt ne ovat täynnä eläinpölyä, joten allerginen ei voi käydä paljon missään, koska saa oireita vähän joka paikassa. Sama monen kahvilan ja jopa kirjaston kanssa.

Samaan aikaan hinnat ovat nousseet reilusti, joten aiemmalla palkkatasolla ei saa läheskään samanlaista elintasoa. Kaiken kruunaa jatkuvat irtisanomiset, jolloin ihmisiä putoaa entistä pienemmille tuloille, kun uutta työtä ei riitä läheskään kaikille.

Korona jotenkin rikkoi ihmisiä. Tuntuu, että sen jälkeen ihmiset ovat olleet epäluuloisempia ja kylmäkiskoisempia toisiaan kohtaan - ilmeisesti toisten pitäminen uhkana jäi päälle. 

Ei ole rikkonut kaikkia. Omalla työpaikalla tuon huomaa enkä tiedä uutena mikä liittyy mihinkin.

Oma arvaus että juuri nykyinen maailmantilanne yhdistettynä Suomen talous-ja turvanäkymiin rasittaa.

Meidän perheellä menee nyt paremmin kuin koskaan. Kymmenen vuotta sitten meidän yhteenlasketut nettotulot oli himpun yli 3000 euroa. Nykyään saadaan käteen reilut 5000 euroa.  Inflaation kun ottaa huomioon, niin reaalituloissa tuo on noin tonni enemmän kaikkeen kivaan/kuukausi. Tää tulotason nousu on saavutettu sekä ihan omalla työllä että yhteiskunnan tuella, eli me ite on opiskeltu, mutta yhteiskunta on tarjonnut ilmaisen koulutuksen ja vieläpä monimuoto-opintoina niin, että olemme voineet käydä töissä, vaikka olemme opiskelleet.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että nuoruudessa tehdyt koulutusvalinnat eivät olleet lopullisia, vaan meillä oli mahdollisuus päästä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo leikkaukset jo alkaa tuntumaan. Mutta pahin ongelma on jotenkin kiristynyt ilmapiiri yhteiskunnassa. Tavallaan pelon ja toivottomuuden ilmapiiri. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta moni varmasti tietää mistä puhun.

Vihamielisyyteen ja kyynisyyteen törmään välillä itse.

Tuo on jännä..omalla kohdalla olen päässyt johonkin tulkoon mitä tulee-perusoloon iän myötä. Muista kyllä huomaa näitä muutoksia. Pidetään peukkuja että tämä on vaihe jonka yli rämmitään kohti valoisampia aikoja.

Osa ihmisistä ei pienistä hätkähdä eikä anna tunteen viedä. Onneksi heitäkin on paljon. Semmoisia peruslunkeja ja -myönteisiä.

Nro 61: "Ei ole rikkonut kaikkia. Omalla työpaikalla tuon huomaa enkä tiedä uutena mikä liittyy mihinkin.

Oma arvaus että juuri nykyinen maailmantilanne yhdistettynä Suomen talous-ja turvanäkymiin rasittaa."

Joillain korona-aika rikkoi ja joillain ei. Mä muistan, miten ennen koronaa tälläkin palstalla oli usein krijoituksia, miksei enää ole sellaista kyläilykulttuuri kuin oli joskus 1980-luvulla. Että nyt pitää aina tavata kahviloissa, baareissa, ravintoloissa jne. Mun tuttavapiirini kohdalla korona-aika aiheutti tässä suhteessa nimenomaan paluun takaisin kasarille. Kun ravintolat ja kahvilat oli kiinni tai niihin ei haluttu väenpaljouden (= tartunnan) pelossa mennä, alettiin taas käydä toistemme luona kylässä. 

Elämän arvot kannattaa nyt aktiivisesti muuttaa kohti sivistystä, koulutusta, lukemista, toisten ihmisten arvostamista.

Jos ahdistaa ja tuntuu, että on kurjistunutta, ja jos siihen liittää sekunniksikaan taloudellista puolta, kertoo se siitä, että arvomaailma on tähän saakka ollut aivan liian materialistinen. Siihen materialismiin koko maailma (luonto + ihmiset) nyt hukkuvat. Jos haikailee aiempia aikoja, on se merkki siitä, että on vielä toistaiseksi osa ongelmaa sen sijaan, että olisi osa ratkaisua.



Tsemppiä kaikille muutoksen tiellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkökriisistä vaikuttaa alkaneen kaikkien hintojen korotusrallit ja tuntuu siltä kuin rahat olisi tarkoitus imeä pois. Hinnat ja vuokrat vain nousee ja alkaa kohta ahdistamaan että miten tässä olisi tarkoitus elää. Jotenkin vaikea uskoa että kaikki korotukset on ihan välttämättömiä.

Miksi ne vuokratkin vain jatkaa ahnaasti nousuaan vaikka korot ja energian hinnat laskee ja kaiken järjen mukaan asumispuolella pitäisi helpottaa. Nämäkin 30v vanhat kämpät on varmasti jo maksettu pois mutta kaupunki vaan nostaa vuokraa. Tuottoprosentti varmasti vähän suurempi kuin joku 5%.

Niin jos kuvittelisi että maksaa vuokraa vaikka 500e/kk ja taloyhtiöiden vastikkeet yleensä ehkä 200e/kk ja sisältää ylläpidot ja remppaan varautumiset. Ylimääräistä rahaa saavat siis yli 50% mikä olisi aikamoista. Aika järjetöntähän se on vuokraa maksella vai että toisten mahat suurenee.

Vierailija kirjoitti:

Sähkökriisistä vaikuttaa alkaneen kaikkien hintojen korotusrallit ja tuntuu siltä kuin rahat olisi tarkoitus imeä pois. Hinnat ja vuokrat vain nousee ja alkaa kohta ahdistamaan että miten tässä olisi tarkoitus elää. Jotenkin vaikea uskoa että kaikki korotukset on ihan välttämättömiä.

Hemmetinmoinen ahneus iskenyt ja kaikki inhimillisyys hävinnyt sen tieltä. Lisää rahaa, lisää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen tallaaja perhe PK-seudulta. Äijä toimistohiiri ja muija lähihoitaja. Maksettu uudehko omakotitalo, pari autoa pihassa, mökki. Pari kanarian matkaa vuodessa ja yksi kuukauden kaukomatka. Säästöön ja sijoituksiin menee muutama tonni vuodessa. Perintöjä ei olla saatu. En tiedä mihin ihmiset rahansa käyttävät, osa on aina pa, vaikka ovat keskituloisia.

Teillä on pk-seudulla maksettu omakotitalo ja säästöön jää VAIN muutama tonni vuodessa. Ja ihmettelet miksi muut on pa? Jos te maksaisit te lainaa edes 800 euroa kuukaudessa, menisiitte erittäin rajusti miinukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa rahoista menee sairaiden hyysäämiseen. Voitaisiinko lakata pelkäämästä kuolemaa ja vähän nauttia elämästä?

Ilman hoitoa ei sairas oikein voi nauttia elämästä. Sopivilla lääkkeillä ja oikealla, ajoissa saadulla hoidolla elämänlaatu on oikein hyvä, moni on jopa työkykyinen.

Mulla on yhdet ainoat talvikengät ja niihin on tullut molempiin reiät mistä menee vesi / lumi sisälle. Ei ole varaa ostaa uusia hyviä kenkiä itselleni, joten näillä mennään nyt. Lapselle löysin alerekistä toppatakin ja toppahousut onneksi, maksoivat yhteensä 35€. Talvikengät tuli tutuilta ilmaiseksi kun jäivät heidän lapselle pieneksi. Kyllä tämä on kurjaa kun asuminen ja perus kauppatavarat imee kaikki rahat. Aina kun luulee että tulee helpompi kuukausi niin joku yllättävä ja / tai iso lasku pomppaa esiin. Tänään ihailin kaupassa 100€ punaisia talvikenkiä, mutta ihailuksi jäi. Teki mieli itkeä kun olis ollut täydelliset jalkaan ja vielä hyvännäköiset. Ehkä sitten joskus. Kun nyt edes ruokaa sais taas pöytään ennen tilipäivää.

Kurjuutta on

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, olitteko tottuneet leveään elämään aiemmin? Omat nettotulot on kasvaneet melkein tonnilla, koska sain kokopäivätöitä eri alalta. Eli jos olisin elänyt näillä tuloilla jo aiemmin, kokisin varmasti "kurjuutta". Nyt on toisin päin. 

Mikä on leveä elämä? Käyn kaupassa ja kävelyllä. En käy missään, en käytä mitään palveluja mitä nyt bussilla kuljen töihin, syön aina kotona ja töihin otan eväät. Hiuksiani en ole leikkauttanut vuosiin. Sekö on leveää elämää mistä Riikka Purrakin on katkera?

Viimeisen 5-6 vuoden aikana on elintaso laskenut valtavasti. Ennen kävin parturissa (vaalennus + leikkaus), poltin askin päivässä tupakkaa, käytiin toosi usein ulkona syömässä (väh. kerran viikossa), ruoka-kaupasta ei tarvinnut valita aina halvinta mahdollista tuotetta. Nykyään värjään hiukset kotona ja tasoitan itse, olen lopettanut tupakoinnin, ulkona käydään ehkä kerran 2-3 kuukaudessa syömässä ja ruoka-kaupasta koriin tarttuu tasan sitä halvinta tavaraa pääasiassa. 

Kyllä kurjistunut on ja huomattavasti!

Ei mennyt sijoitushommatkaan putkeen. Näyttää kaikki sijoitukset sulavan helsingin pörssissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo leikkaukset jo alkaa tuntumaan. Mutta pahin ongelma on jotenkin kiristynyt ilmapiiri yhteiskunnassa. Tavallaan pelon ja toivottomuuden ilmapiiri. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta moni varmasti tietää mistä puhun.

         Joo olen samaa tuntenut  mutta ei ole ketään ollut jonka kanssa jakaa ajatuksia niin olin yllättynyt kun työkaveri yllättäen sanoi jännästä kiristyneestä ilmapiiristä yleisesti, Että en ole ainut.