Kurjistuuko elämä kaikilla vai olenko ainoa?

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Itsellä on ihan kohtuullinen palkka, mikä ei enää riitä mihinkään, vaan purkkihernekeittoon on täällä siirrytty. Hampaat kaipaisivat hoitoa, mutta koska ainoa vaihtoehto täällä päin on yksityinen hammaslääkäri, ne jäävät hoitamatta. Onneksi lapset ovat aikuisia, ei olisi enää varaa elättää heitä mitenkään.

Kaikkein rankinta on tuo kun ei ole varaa elättää lapsia. Ihan sama jos omat hampaat jää paikkaamatta mutta lasten terveys huolettaa

Olen siirtynyt punalapouihin. Aikaisemmin ajattelin, että jätän ne köyhille, joiden pakko ostaa niitä. Nyt olen oikeastaan itse siinä. Pakko säästää kaikessa

Huomaan kaupassa että muillakin on kurjistunut kun ns. halpistuotteet ( kalliitta nykyään) on loppu , ennen niitä oli aina hyllyssä .Luulin että kun korona on ohi voisi vähän helpottaa mutta ei ......ei meinaa jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Odottakaahan kun kolmas maailmansota alkaa todenteolle silloin rajoitetaan ruoan ja energian myyntiä.

Itämeri suljetaan ja 95% suomen viennistä ja tuonnista tyssää silloin syödään taas pettuleipää

No jaa, en oikein usko. Kuka sen kolmannen maailmansodan aloittaisi? Juuri Israel teki ohjusiskut Iraniin menettämättä itse edes yhtä lentokonetta. Venäläiset s-300 ilmapuolustusjärjestelmät menivät siinä samalla eivätkä voineet mitään. Ellei itänaapuri yhtäkkiä onnistu kehittämään omia aseitaan länsitasolle, tuskin ne tänne ovat hyökkäämässä. Usein unohtuu, että Ukraina sotii vähintään toinen käsi selän taakse sidottuna, sen käytössä on ikivanhaa ylijäämää eikä saa edes pitemmän kantaman ohjuksia käyttää. Eivätkä he silti huonosti pärjää.

Kaipa se niillä on kurjistunut, jotka tuhlaavat rahansa viimeistä ropoa myöten. Nyt kun hinnat on kallistuneet, niin joutuu priorisoimaan. Ne, jotka elävät muutenkin säästeliäästi eivät niinkään kärsi, kun aiemminkaan ei ole pistetty kaikkea haisemaan. Laskuihin menee enemmän rahaa, mutta samanlainen elämäntyyli jatkuu.

3.5 prosenttia väestöstä kun sitoutuu väkivallattomaan mielenosoitukseen, muutos on väistämätön.Kadulta ei lähdetä ennen kuin tavoite on saavutettu. Suomen väkiluvulla määrä on n.200 000.

En ole huomannut kurjistumista. Eläkkeeseen on tullut hyvät korotukset, ja töitä riittää joka päivälle.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut kurjistumista. Eläkkeeseen on tullut hyvät korotukset, ja töitä riittää joka päivälle.

Mene vaikuttaja kahville. Minä tarjoan.

Mullakin terveys rapistuu. Osin syynä on ikä - tässä iässä naisille yleensäkin puhkeaa astma, jos se on puhjetakseen, lisäksi esivaihdevuodet aiheuttavat omat oireensa. Nuo eivät kuitenkaan ole ainoa asia. Meillä on yleisesti toisten huomioiminen vähentynyt. Esimerkiksi aiemmin ei lemmikkejä saanut viedä kauppakeskuksiin, nyt ne ovat täynnä eläinpölyä, joten allerginen ei voi käydä paljon missään, koska saa oireita vähän joka paikassa. Sama monen kahvilan ja jopa kirjaston kanssa.

Samaan aikaan hinnat ovat nousseet reilusti, joten aiemmalla palkkatasolla ei saa läheskään samanlaista elintasoa. Kaiken kruunaa jatkuvat irtisanomiset, jolloin ihmisiä putoaa entistä pienemmille tuloille, kun uutta työtä ei riitä läheskään kaikille.

Korona jotenkin rikkoi ihmisiä. Tuntuu, että sen jälkeen ihmiset ovat olleet epäluuloisempia ja kylmäkiskoisempia toisiaan kohtaan - ilmeisesti toisten pitäminen uhkana jäi päälle. 

Toi korona tosiaan vaikutti suhtautumisessa toisiin ihmisiin , repi ihmiset kahteen osaan .

Kun sodan uhka oli jo mun lapsuudessani koko ajan olemassa, siihen varmaan tottui niin, etten nykyisin koe mitenkään erityisen suurta uhkaa. Siis sen enempää kuin silloinkaan. Taloudellinen tilanteeni on heikentynyt, mutta se johtuu vain siitä, että teen omasta tahdostani vain 3-päiväistä työviikkoa. Voisin tehdä 5-päiväistäkin, mutta en halua. Nautin siitä, että on aikaa ja voin tehdä asioita itse sen sijaan, että ostaisin valmiina tai palveluna. Hinnat ovat nousseet, se on selvää. Mutta kun oli kahden lapsen yh jo 1990-luvun laman aikaan, niin enemmän tässä on nyt ollut sellainen déjà-vu -ilmiö, kun on taas alkanut vertailla kilohintoja, hyödyntää tarjouksia jne. 

Tunnen kuitenkin ihmisiä, joilla on tällä hetkellä todella haastava tilanne. Rahat on vähissä, terveys reistailee jne. Kuten joku jo kommentoikin, niin aika epätasaisesti resurssit nyt jakautuu. 

Sen verran on vaikuttanut, ettei pysty enää säästämään niin paljoa kuin ennen, ehkä joitakin satasia kuussa. Muuten elän aika samalla tavalla kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran on vaikuttanut, ettei pysty enää säästämään niin paljoa kuin ennen, ehkä joitakin satasia kuussa. Muuten elän aika samalla tavalla kuin ennenkin.

Mä taas aloin säästää enemmän. Ansiosidonnaisen heikennykset sekä työntekijän irtisanomisen helpottaminen vaikutti siihen, että aloin ajatella sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä saan kenkää ennenkuin jään eläkkeelle. Yli kuuskymppisenä ja ajoittain jo kyynärsauvojen kanss aliikkuvana turha kuvitellakana, että kukaan enää palkkaisi. Enkä haluaisi realisoida "vanhuuden varan" sijoituksiani tavallisiin elinkustannuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Punalappuja ei näe kaupassa enää ollenkaan. Ruokajonot kasvaneet entisestään. 

Kyllä niitä on, mutta suosikkituotteet menevät jo -30% alennuksella. S-ryhmässä kalliimpia fileitä on tarjollakin vähemmän kuin ennen, niin ei niitä lapullakaan ole tarjolla kuten ennen. Suosituimmista myymälöissä kilpailu etenkin ilta-alen aikaan on kova lapputuotteissa ja paikalle on mentävä tuntiakin aiemmin, että saa muutakin kuin vegeeineksiä. Omia suosikkejaan on ostettava sitten reilusti, kun tuuri käy. Ja kun ei käy, syödään pakastimesta.

Kyllä

Kyllähän nuo leikkaukset jo alkaa tuntumaan. Mutta pahin ongelma on jotenkin kiristynyt ilmapiiri yhteiskunnassa. Tavallaan pelon ja toivottomuuden ilmapiiri. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta moni varmasti tietää mistä puhun.

Sähkökriisistä vaikuttaa alkaneen kaikkien hintojen korotusrallit ja tuntuu siltä kuin rahat olisi tarkoitus imeä pois. Hinnat ja vuokrat vain nousee ja alkaa kohta ahdistamaan että miten tässä olisi tarkoitus elää. Jotenkin vaikea uskoa että kaikki korotukset on ihan välttämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämäni on kurjistunut, mutta toistaiseksi leikkaukset eivät ole vaikuttaneet paljonkaan, vaan elämäntilanteen muutos. Hengailen muiden persaukisten kanssa ja kyllä kehityskulku näkyy. Ihmiset ovat ahdistuneita, paras ystäväni tekee osa-aikatyötä ja suojaosuuden poisto tuntuu. Hänen miehensä on hiipuvalla rakennusalalla, työt ovat vähentyneet. Toisella ystävällä lainan korot nousivat satasia, samoin mun siskolla. Meillä kaikilla on opiskelevia lapsia ja asumistuki kun heillä muuttuu asumislisäksi, niin tiukoille menee. Kukaan ei kuluta enää mitään ylimääräistä. Jos jotain jääkin, niin se jemmataan pahemman päivän varalle.

Olin viikonloppuna juhlissa, jossa oli paremmin toimeentulevaa porukkaa. Eipä tämä heihin ole vaikuttanut. Uudenkarheilla autoilla ajelivat ja kaikenlaisia suunnitelmia oli, asunnon ostoa ja muuta.

Sama havainto, että ei paremmin toimeentu

Minun mielestäni tuo on erittäin hyvä ohje, että lainaa otetaan sen verran, että se voidaan maksaa myös takaisin. Tämä tosin vaatii kompromisseja. Esimerkiksi meillä on vanha asunto, jossa vanhemmilla ei ole edes omaa makuuhuonetta. Mutta haluttiin kohtuullinen laina. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä ja niin näyttää olevan myös kaikilla sukulaisillani. Ihan yhtäkkiä moni joutunut siirtymään ravintola-illoista purkkihernekeittoon näin kärjistettynä.

Vanhaan aikaa olot parani mutta viimmiset 10 vuotta vaan kurjistuvat koko ajan. Kohta on pakko alkaa varastaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä ja niin näyttää olevan myös kaikilla sukulaisillani. Ihan yhtäkkiä moni joutunut siirtymään ravintola-illoista purkkihernekeittoon näin kärjistettynä.

Ravintolaruokailu on meilläkin vähentynyt. Muuten ei merkittävää muutosta.