Kurjistuuko elämä kaikilla vai olenko ainoa?

Vierailija kirjoitti:

Sähkökriisistä vaikuttaa alkaneen kaikkien hintojen korotusrallit ja tuntuu siltä kuin rahat olisi tarkoitus imeä pois. Hinnat ja vuokrat vain nousee ja alkaa kohta ahdistamaan että miten tässä olisi tarkoitus elää. Jotenkin vaikea uskoa että kaikki korotukset on ihan välttämättömiä.

Miksi ne vuokratkin vain jatkaa ahnaasti nousuaan vaikka korot ja energian hinnat laskee ja kaiken järjen mukaan asumispuolella pitäisi helpottaa. Nämäkin 30v vanhat kämpät on varmasti jo maksettu pois mutta kaupunki vaan nostaa vuokraa. Tuottoprosentti varmasti vähän suurempi kuin joku 5%.

Sähkön hinnan vuoksi on kotona alkanut palelemis-kausi. 18-19 astetta ensi kevääseen asti, ei naurata.

Suurin osa rahoista menee sairaiden hyysäämiseen. Voitaisiinko lakata pelkäämästä kuolemaa ja vähän nauttia elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkökriisistä vaikuttaa alkaneen kaikkien hintojen korotusrallit ja tuntuu siltä kuin rahat olisi tarkoitus imeä pois. Hinnat ja vuokrat vain nousee ja alkaa kohta ahdistamaan että miten tässä olisi tarkoitus elää. Jotenkin vaikea uskoa että kaikki korotukset on ihan välttämättömiä.

Miksi ne vuokratkin vain jatkaa ahnaasti nousuaan vaikka korot ja energian hinnat laskee ja kaiken järjen mukaan asumispuolella pitäisi helpottaa. Nämäkin 30v vanhat kämpät on varmasti jo maksettu pois mutta kaupunki vaan nostaa vuokraa. Tuottoprosentti varmasti vähän suurempi kuin joku 5%.

Kunnat ja kaupungit on taloudellisesti kusessa ja rahaa revitään joka paikasta mistä pystytään, vuokralaisetkin osallistuu rahoittamiseen.

Kyllä. Olen luopumassa yrittäjyydestä ja opiskelen uutta alaa. Ei ole enää asiakkaita. Muutenkin elämä on tylsää ja ankeaa. Poliittinen keskustelu on tyyliin "empatia ei kuulu politiikkaan, menkää töihin" eikä edes yritetä luoda kansan keskuuteen toivoa paremmasta. Ei ole muutamaan vuoteen ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen, ja nyt olen siinä tilanteessa että en edes halua enää mitään. Toisaalta kun ilmastonmuutoksestakin jauhetaan niin tulee huono omatunto jos joskus kulutan johonkin turhaan. En oikein osaa kuvailla olotilaani muuten kuin että elämä vaan on ihan hemmetin tylsää nykyään. Pahinta on olla haluamatta ja tarvitsematta mitään. Jos nyt menisin oikeisiin töihin ja alkaisin saamaan palkkaa, niin ei siltikään mitään unelmia, ei mitään. Korkeintaan se että rahat riittäisi niin että voisin luopua asumistuesta. Ei jeesus mikä unelmien täyttymys ja muuta en halua elämältä!

Ihan mielenkiinnosta, olitteko tottuneet leveään elämään aiemmin? Omat nettotulot on kasvaneet melkein tonnilla, koska sain kokopäivätöitä eri alalta. Eli jos olisin elänyt näillä tuloilla jo aiemmin, kokisin varmasti "kurjuutta". Nyt on toisin päin. 

Minun elämä on vain parantunut. Rahaa on ollut enemmän kuin ennen koska olen tehnyt pimeitä hommia enemmän kuin ennen. Rahaa on säästössäkin sen verran että pärjäisin kolme vuotta ilman töitä. Otan kuitenkin kaikki pikkuhommat vastaan ja eiköhän tässä talvella tule lumenauraushommia tarjolle.

Tavallinen tallaaja perhe PK-seudulta. Äijä toimistohiiri ja muija lähihoitaja. Maksettu uudehko omakotitalo, pari autoa pihassa, mökki. Pari kanarian matkaa vuodessa ja yksi kuukauden kaukomatka. Säästöön ja sijoituksiin menee muutama tonni vuodessa. Perintöjä ei olla saatu. En tiedä mihin ihmiset rahansa käyttävät, osa on aina pa, vaikka ovat keskituloisia.

Vierailija kirjoitti:

Toi korona tosiaan vaikutti suhtautumisessa toisiin ihmisiin , repi ihmiset kahteen osaan .

Koronavuodet 2020-2022 oli minulle henkilökohtaisesti kuin tosielämän painajaisuni. Olin juuri täysi-ikäistynyt ja valmistunut lukiosta, mutta mitään ei saanut tehdä julkisilla paikoilla ja sosiaalista kanssakäymistä rajoitettiin. Siinä elämänvaiheessa se tuntui todella, todella raskaalta. Korona tosiaan tuntuu tuhonneen minussakin jotain... ei sillä tavalla että suhtautumiseni ihmisiin olisi heikentynyt, mutta siten että tärkeät pari vuotta ovat menneet hukkaan ja tuntuneet siinä sivussa julmalta kidutukselta. Minä pahimmillaan mietin, loppuuko tämä järjettömyys koskaan... mutta loppuihan se sitten nopeammin kuin osasin aavistaa. Jotain jäi silti henkisesti rikki, ja se masentaa minua yhä.

Yhteiskunnallisen turvaverkon tarkoituksellinen murentaminen varmasti korostaa ylimitoitetustikin turvattomuuden ja epävakauden tunnetta. Mutta mielestäni on hienoa, että ihmiset ovat alkaneet säästää ja tiukentavat kukkaron nyörejä pahan päivän varalle. Hyvinvointi ei ole automaattinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen luopumassa yrittäjyydestä ja opiskelen uutta alaa. Ei ole enää asiakkaita. Muutenkin elämä on tylsää ja ankeaa. Poliittinen keskustelu on tyyliin "empatia ei kuulu politiikkaan, menkää töihin" eikä edes yritetä luoda kansan keskuuteen toivoa paremmasta. Ei ole muutamaan vuoteen ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen, ja nyt olen siinä tilanteessa että en edes halua enää mitään. Toisaalta kun ilmastonmuutoksestakin jauhetaan niin tulee huono omatunto jos joskus kulutan johonkin turhaan. En oikein osaa kuvailla olotilaani muuten kuin että elämä vaan on ihan hemmetin tylsää nykyään. Pahinta on olla haluamatta ja tarvitsematta mitään. Jos nyt menisin oikeisiin töihin ja alkaisin saamaan palkkaa, niin ei siltikään mitään unelmia, ei mitään. Korkeintaan se että rahat riittäisi niin että voisin luopua asumistuesta. Ei jeesus mikä unelmien täyttymys ja muuta en halua elämältä!

Tiedätkö mitä? Mulle aikoinaan oli unelmien täyttymys, ettei ollut enää yhtään mitään, mikä olisi riippunut tuloistani. Ja se viimeinenkin eli päivähoitomaksu loppui 1998, kun kuopus meni ekalle luokalle kouluun. Kun jokainen markka, minkä tienasin lisää, tuli - verojen jälkeen - mulle itselleni. En siis pidä yhtään hölmönä toivettasi päästä eroon asumistuesta. Koska niin kauan, kun saat jotain tulosidonnaisia tukia tai maksat jotain tulosidonnaisia maksuja, olet tämän yhteiskunnan talutusnuorassa. 

M23 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi korona tosiaan vaikutti suhtautumisessa toisiin ihmisiin , repi ihmiset kahteen osaan .

Koronavuodet 2020-2022 oli minulle henkilökohtaisesti kuin tosielämän painajaisuni. Olin juuri täysi-ikäistynyt ja valmistunut lukiosta, mutta mitään ei saanut tehdä julkisilla paikoilla ja sosiaalista kanssakäymistä rajoitettiin. Siinä elämänvaiheessa se tuntui todella, todella raskaalta. Korona tosiaan tuntuu tuhonneen minussakin jotain... ei sillä tavalla että suhtautumiseni ihmisiin olisi heikentynyt, mutta siten että tärkeät pari vuotta ovat menneet hukkaan ja tuntuneet siinä sivussa julmalta kidutukselta. Minä pahimmillaan mietin, loppuuko tämä järjettömyys koskaan... mutta loppuihan se sitten nopeammin kuin osasin aavistaa. Jotain jäi silti henkisesti rikki, ja se masentaa minua yhä.

Olen tuo joka kirjoitti opiskelevansa uutta alaa ja elämä on tylsää. Mullakin alkoi korona-ajasta tämä loputon tyhjyys. Olen tosin vanhempi kuin sinä ja silloin olin juuri eronnut ja jouduin parivuotiaan lapsen kanssa jäämään neljän seinän sisään ja se oli ihan kamalaa kidutusta. Olisinpa ollut edes yksin, mutta siinä oli sellainen kitisijä jonka tarpeista piti koko ajan huolehtia. Enkä siis syyllistä sinua ja yritä kilpailla että mulla olisi ollut pahempaa, vaan ymmärrän sinua! Korona-aika oli ihan kamalaa ja sen jälkeen vaan alamäki jatkuu kun tulee koko ajan lisää jotain kurjuutta. Ainut hyvä asia tässä on että oma lapsi ei kunnolla muista koronan tuomia rajoituksia.

Perinnöt vaikuttavat paljon. Meillä suvussa kovimmat vasemmistolaiset (jotka siis rummuttavat poliittista agendaansa koko ajan) ovat niitä, joilla ei ole mitään hätää koska heille on kasaantunut perinnöt kaukaisemmiltakin sukulaisilta (esim. lapsettomat sedät/tädit). 

Jotenkin hassusti eivät näe omaa etuoikeutettua asemaansa mitenkään vaan haukkuvat todella tiukasti kaikkia sellaisia, jotka elävät omalla palkallaan ilman apuja mistään ja ottavat vastuun omasta elämästään - pahin synti on vain väärän puolueen äänestäminen.

Minusta outoa, että jos jokus tekee kaikkensa pärjätäkseen omillaan ja syystä X kannattaa oikeistoa, niin sitten joku kermaperse vasemmistolainen perintörahoineen tulee selittämään kuinka huono ihminen tämä oikeistoa äänestävä on.... Ja että kyllä valtiolla on rahaa KAIKKEEN, kai tuo asenne tulee sieltä kun itsellä on perintörahojen ansiosta rahaa kaikkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen tallaaja perhe PK-seudulta. Äijä toimistohiiri ja muija lähihoitaja. Maksettu uudehko omakotitalo, pari autoa pihassa, mökki. Pari kanarian matkaa vuodessa ja yksi kuukauden kaukomatka. Säästöön ja sijoituksiin menee muutama tonni vuodessa. Perintöjä ei olla saatu. En tiedä mihin ihmiset rahansa käyttävät, osa on aina pa, vaikka ovat keskituloisia.

Täytyy kuitenkin huomioida se, että jos on nollakorkojen aikaan maksanut asuntolainan, se on aivan eri asia. Lisäksi talojen hinnat on karanneet käsistä viime vuosien aikana. Ja yleisesti ottaen, omassa lähipiirissä elää kaikista leveimmin ne, joista toinen tai molemmat on hoitoalalla. Etenkin lähihoitajalla on koulutukseen ja vastuuseen verrattuna erittäin hyvät mahdollisuudet päästä isoille tienesteille. Hoitoalan matalat palkat on urbaani legenda. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se niillä on kurjistunut, jotka tuhlaavat rahansa viimeistä ropoa myöten. Nyt kun hinnat on kallistuneet, niin joutuu priorisoimaan. Ne, jotka elävät muutenkin säästeliäästi eivät niinkään kärsi, kun aiemminkaan ei ole pistetty kaikkea haisemaan. Laskuihin menee enemmän rahaa, mutta samanlainen elämäntyyli jatkuu.

No entäs me, jotka olemme saaneet rahamme riittämään juuri siitä syystä, että on eletty todella säästeliäästi. Nyt kun kaikki on kallistunut ja kustannukset nousseet, pitää tinkiä jostain, että rahat riittävät. Se on sitten oma terveys ja ruoka, mistä voi tinkiä, kun laskuista ei voi, eikä aina riitä sekään, laskuja jää silti maksamatta. 

Voi jos elämä olisikin noin yksinkertaista, että en vain tuhlaa enää.

Vierailija kirjoitti:

Kaupat ovat lähes aina täynnä ihmisiä ja parkkipaikoilla aika uusia ja ihan uusia autoja. Ihmisillä kassit täynnä tavaraa. En ole huomannut mitään kurjistumista. 

Pakkohan se on kaupassa käydä ja monta kassia koko viikon ruuat ja hygieenitarvikkeita + muuta mahdollisesti tarpeellista samalla kertaa. Suunnittelen kaikki ostokset yhteen päivään viikossa ja jättimarkettiin josta saa kaikki samalla iskulla. Ei sitä kaupassa juosta harvse päivä hakemassa yhtä ja kahta tuotetta kerralla.

Eihän kauheasti pysty perustarpeista tinkimään vaan silloin tinkitään ensin kaikesta muusta joka ei ole ihan välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkökriisistä vaikuttaa alkaneen kaikkien hintojen korotusrallit ja tuntuu siltä kuin rahat olisi tarkoitus imeä pois. Hinnat ja vuokrat vain nousee ja alkaa kohta ahdistamaan että miten tässä olisi tarkoitus elää. Jotenkin vaikea uskoa että kaikki korotukset on ihan välttämättömiä.

Miksi ne vuokratkin vain jatkaa ahnaasti nousuaan vaikka korot ja energian hinnat laskee ja kaiken järjen mukaan asumispuolella pitäisi helpottaa. Nämäkin 30v vanhat kämpät on varmasti jo maksettu pois mutta kaupunki vaan nostaa vuokraa. Tuottoprosentti varmasti vähän suurempi kuin joku 5%.

Vuokrat nousevat koska vasemmisto painaa rahaa.

Lisäksi Suomessa toimii demareiden ja SAK:n johdolla seuraavanlainen himmeli:

Kojamo nostaa vuokria -> SAK nostaa Kojamosta verovapaita osinkoja -> SAK rahoittaa SDP:tä -> SDP vaatii asumistukiin korotuksia -> Kojamo nostaa vuokria...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen luopumassa yrittäjyydestä ja opiskelen uutta alaa. Ei ole enää asiakkaita. Muutenkin elämä on tylsää ja ankeaa. Poliittinen keskustelu on tyyliin "empatia ei kuulu politiikkaan, menkää töihin" eikä edes yritetä luoda kansan keskuuteen toivoa paremmasta. Ei ole muutamaan vuoteen ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen, ja nyt olen siinä tilanteessa että en edes halua enää mitään. Toisaalta kun ilmastonmuutoksestakin jauhetaan niin tulee huono omatunto jos joskus kulutan johonkin turhaan. En oikein osaa kuvailla olotilaani muuten kuin että elämä vaan on ihan hemmetin tylsää nykyään. Pahinta on olla haluamatta ja tarvitsematta mitään. Jos nyt menisin oikeisiin töihin ja alkaisin saamaan palkkaa, niin ei siltikään mitään unelmia, ei mitään. Korkeintaan se että rahat riittäisi niin että voisin luopua asumistuesta. Ei jeesus mikä unelmien täyttymys ja muuta en halua elämältä!

Sinun ei kannata kuunnella vihervassareita. Ne ovat onnistuneet syöttämään sinullekin valeuutisia ja mastentaneet sinut.

Vierailija kirjoitti:

M23 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi korona tosiaan vaikutti suhtautumisessa toisiin ihmisiin , repi ihmiset kahteen osaan .

Koronavuodet 2020-2022 oli minulle henkilökohtaisesti kuin tosielämän painajaisuni. Olin juuri täysi-ikäistynyt ja valmistunut lukiosta, mutta mitään ei saanut tehdä julkisilla paikoilla ja sosiaalista kanssakäymistä rajoitettiin. Siinä elämänvaiheessa se tuntui todella, todella raskaalta. Korona tosiaan tuntuu tuhonneen minussakin jotain... ei sillä tavalla että suhtautumiseni ihmisiin olisi heikentynyt, mutta siten että tärkeät pari vuotta ovat menneet hukkaan ja tuntuneet siinä sivussa julmalta kidutukselta. Minä pahimmillaan mietin, loppuuko tämä järjettömyys koskaan... mutta loppuihan se sitten nopeammin kuin osasin aavistaa. Jotain jäi silti henkisesti rikki, ja se masentaa minua yhä.

Olen tuo joka kirjoitti opiskele

Joo, uskon kyllä, oli se monelle meistä todella raskas parivuotinen. Onneksi ei sentään kestänyt sen kauempaa, mutta olisi saanut jäädä kokonaan syntymättä. Olisin varmaan jatkanut suoraan yliopistoon ja mahdollisesti välttänyt putoamisen tähän nykyiseen kuoppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupat ovat lähes aina täynnä ihmisiä ja parkkipaikoilla aika uusia ja ihan uusia autoja. Ihmisillä kassit täynnä tavaraa. En ole huomannut mitään kurjistumista. 

Hyvinvointi on jakautunut jyrkästi. 

Huomattiin tämä, kun muutettiin maalle. Täällä ei köyhyyttä ole samalla tavalla kuin kaupungissa, ei ole leipäjonoja eikä voi Woltata. Olisiko asioilla yhteyttä eli mitä helpompi on päästä rahoistaan eroon, sitä köyhemmäksi väki kokee itsensä? Täällä jopa lasten höntsäjalkapallo on maksutonta!