Isien tekemä metatyö jää usein huomaatta
Oletteko samaa mieltä? Isät ei yleensä nosta tekemästään metatyöstä mitään numeroa.
Kommentit (1478)
Vierailija kirjoitti:
"Sohvakalusteisiin ja mattoihin ja pöytälamppuihin menee vuositasolla enemmän rahaa kuin itsellä on mennyt kumulatiivisesti koko elämässäni. Ja sitten tietysti nuo kaikki pitää uusia pari kertaa ennen kuin löytyy ne sopivat jotka näyttää kivalta myös omassa olkkarissa eikä vaan nettikatalogissa...
Itse taas laittelen ylijäämääni osakesalkkuun kun se on mielestäni fiksumpaa toimintaa, noh kukin tyylillään."
Vähän kova sinullakin olisi varmaan sen osakesalkkusi päällä olohuoneessa istua ja katsella telkkaria.
Ymmärrän sinällään pointtisi mutta kyllähän sinäkin hyödyt siitä että teillä on ok kalusteet joita käyttää vaikka et ehkä olisi ihan niin tarkka siitä millaiset ne ovat.
Joo, mutta mun mielestä ehjät ja ihan hyvät sohvakalusteet saisi kyllä kelvata kauemmin kuin 2-3 vuotta ja matotkin on ihan hyviä vielä 5 vuoden päästä ostohetkestä.
Se oli pointtini.
Ja vielä lisäys aiempaan listaukseen, ruokakauppareissut hoidan ehkä 70/30.
Mutta tokkopa sekään nyt lasketaan metatyöksi koska mies.
"Joo, mutta mun mielestä ehjät ja ihan hyvät sohvakalusteet saisi kyllä kelvata kauemmin kuin 2-3 vuotta ja matotkin on ihan hyviä vielä 5 vuoden päästä ostohetkestä. Se oli pointtini."
Sisustaminen on monille harrastus joka tuo myös iloa. Suurimmalla osalla meistä on asioita joihin haluaa satsata enemmän kuin on ihan pakko. Minusta kivempi jos se on sellainen josta on ainakin jonkin verran hyötyä muillekin eikä vain harrastajalle itselleen.
Mutta sijoittaminen on myös fiksua ja siitä poitsit sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä laiskoissa ja saamattomissa miehissä mitään hyvää? Mikä ihme pitää yhdessä pariskuntaa jossa kaikki talorempasta lasten hammaslääkäriin kaatuu naisen niskaan miehen kaivellessa sohvalla muniaan? Sen haluaisin tietää.
Mies on yksi lapsista, eikä sitä raaski hylätä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ongelma on sukupuolten välinen syyttely ja vähättely. Esimerkkinä tällainen vmp. metatyö-keskustelu. Yleensä ihmiset pystyvät sopimaan ja koordinoimaan kullekin sopivat ja mieluisat / ei niin mieluisat tehtävät niin, että ne tulevat hoidettua. Jos asiat menevät suurin piirtein tasan, niin hyvä. Tuolla riitelyllä ei mitään kehitetä eikä siitä hyvää tule.
Eihän kukaan riitele jos ne hommat pystytään sopimaan silleen että molemmat on tyytyväisiä. Tästä keskustelee ja puhuu (ja riitelee, uupuu, väsyy, v*ttuuntuu jne.) ne, joitten perheessä ei onnistu. Kyllähän jokainen normaali tosiaan yrittää ensin sopia asiat, mutta tuntuu olevan ilmeisen yleinen ilmiö ettei se onnistu ja äidin oletetaan hoitavan kaikki. Eikö siitä saisi keskustella, hakea vertaistukea, toisten vastaavista ongelmista kärsivien kanssa, pitäisi vaan kiltisti hiljaa vaieta? Ja miksi asiansa hoitavien miesten pitää uhriutua miten heitä syytetään, jos asia ei ole omassa perheessä ongelma eikä aiheuta riitaa, kun eihän se keskustelu kosketa heitä sitten ollenkaan?
Todella monet elävät kerrostalossa, miehen ja isän äärettömän raskaana ja vaativana tehtävänä voi olla huoltoasemalle ajaminen kaksi kertaa vuodessa vaihdattamaan renkaat.
Voin suoraan myöntää, että meillä mies on käytännöllisempi ja parempi perheen metatöissä. Osaa sen minua paremmin. Niinpä vastuu niistä onkin enemmän hänellä, että kaikki aikataulutus, lasten harrastukset ja koulunkäynti, kodin ruokahuolto, erilaiset ajanvaraukset jne tulee hoidettua jämptisti.
Tästä asiasta meillä ei ole muistaakseni koskaan riidelty, eikä mieheni valita, että tilanne on enemmän näin päin. On ihan luonnollista, että se kumpi on jossain asiassa parempi, ottaa siitä enemmän vastuuta.
Mitä tuommoinen höpö-höpö -metatyö muka on? Jonninjoutava kikkailutermi taas.
Tässä keskustelussa on käyty läpi ihan normaaleita elämään liittyviä arjen pyörittämiseksi tarvittavia töitä.
Lopettakaa vinkuminen ja tehkää tarpeelliset työt. Ja joka huushollissa asiat eivät ole huonosti, jos teillä ovat.
Tässä keskustelussa naiset uhriutuvat kategorisesti ja annetaan myös ymmärtää, että kaikki miehet ovat aikaansaamattomia eivätkä tee kotitöitä. Huono lähtökohta!
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa naiset uhriutuvat kategorisesti ja annetaan myös ymmärtää, että kaikki miehet ovat aikaansaamattomia eivätkä tee kotitöitä. Huono lähtökohta!
Kuka antaa ymmärtää niin?
Vierailija kirjoitti:
Voin suoraan myöntää, että meillä mies on käytännöllisempi ja parempi perheen metatöissä. Osaa sen minua paremmin. Niinpä vastuu niistä onkin enemmän hänellä, että kaikki aikataulutus, lasten harrastukset ja koulunkäynti, kodin ruokahuolto, erilaiset ajanvaraukset jne tulee hoidettua jämptisti.
Tästä asiasta meillä ei ole muistaakseni koskaan riidelty, eikä mieheni valita, että tilanne on enemmän näin päin. On ihan luonnollista, että se kumpi on jossain asiassa parempi, ottaa siitä enemmän vastuuta.
Niinhän se on. Mutta jos toinen väsyy sen takia että on vastuussa kaikesta "koska osaa paremmin", tai mikä se perustelu onkin, ei se silloin toimi ja pitää jakaa hommia uusiksi. Meilläkin mies hoitaa paljon, ehkä enemmänkin, hänellä on joustava etätyö ja minun pitää olla työpaikalla päivät joten päiväkoti- ja kouluasiat hoituu hänellä helpommin. Kumpikin kuitenkin tekee joten riitaa ei tule.
Ketähän hyödyttää tämmöinen syyttely ja vastakkainasettelu? Väitän että kaikki ihmiset tekevät kotitöitä omalla tavallaan ja usein ne tavat on opittu lapsuudenkodissa. Jos tuo oma tapa ei kelpaa kumppanille on kolme mahdollisuutta, luovuttaa tuo kotityö kumppanin tehtäväksi, jyrätä kumppani ja jatkaa omalla tavallaan tai vetää johtopäätökset parisuhteen jatkosta. Usein kakkosvaihtoehto tosin johtaa tuohon kolmoseen, tämän seurauksena ollaan sitten taas yksin ja etsitään uusi kumppani jonka kanssa on taas omat haasteet. Toki voi jatkaa yksinkin mutta sitten on turha ruikuttaa tuota yksinolemisen varjopuolia, yleensä joutuu asumaan vähän ahtaammin, rahaa on vähän vähemmän käytettävissä ja muuta sellaista.
Jotenkin tulee mieleen että osa ihmisistä pystyy hyväksymään sen ettei täydellistä kumppania ole olemassa ja elämään pienten vajaavuuksien kanssa parisuhteessa, toiset kiertävät suhderuletissa suhteesta toiseen eikä asiaan tule korjausta missään vaiheessa.
Minua lähinnä ihmetyttää, millaisissa rötisköissä tämän ketjun ihmiset asuvat, jos pitää koko ajan olla korjaamassa jotain nurkkaa. Savupiiput nuohotaan kerran vuodessa ja sen tekee luottonuohooja, joka itse ilmoittaa, milloin on tässä kaupunginosassa seuraavaksi. Ovi jätetään sinä päivänä lukitsematta, jos ei itse ehditä paikalle. Homma hoituu.
Vaimo osti ruohonleikkurin ja kävelee sen perässä kahden viikon välein pihan läpi niin kauan kun ruoho kasvaa. Vaimo osti myös lumilingon, koska ei jaksa työntää raskasta suojalunta penkoille. Lingon kanssa homma hoituu helposti. Vaimo hoitaa kaiken kotiin ja lapseen liittyvän, oli sitten kyse harrastuksista tai lapsen yökyläkavereista ja heidän allergiaruokinnastaan. Vaimo tietää, mistä lapsen kaverit pitävät, ja ostaa näille synttärilahjat. Vaimo hoitaa oman lapsen synttärit, opettajalahjat, harrastuskuljetukset, hammaslääkärit ja vaateostot. Vaimo hoitaa myös kesälomamatkat lentoineen, hotelleineen ja nähtävyyksineen. Mies kantaa laukut ja kulkee perässä.
Meillä mies vie roskat ja imuroi pyydettäessä ja vaihtaa renkaat. Öljynvaihdot hoituvat vaimon autoon vuosihuollon yhteydessä korjaamolla ennen katsastusta. Mies hoitaa metsätyöt klapitukseen ja pihaan kuljetukseen asti, vaimo ja lapsi yhdessä laittavat klapit vajaan kesälomalla. Metsätyö ei ole mitään kevyttä ja nopeaa hommaa ja vaimo kyllä ymmärtää sen, on hän ollut itsekin mukana metsätöissä ja klapituksessa aikoinaan. Lisäksi mies vertailee ja hommaa lapselle harrastusvälineet, koska ymmärtää niistä enemmän ja on ylipäänsä kiinnostunut niistä enemmän. Ne maksetaan lapsen tililtä, jota vaimo uutterasti kerryttää näitä tilanteita varten.
Mies myös istuu vanhempainilloissa ja oppimiskeskusteluissa, koska vaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa. Vaimo valvoo kyllä läksyjenteon päivittäin ja kuulustelee kokeisiin ja tietää jokapäiväisen koulunkäynnin asiat, mutta siinä menee jaksamisen raja.
Vierailija kirjoitti:
Muutamia "metatöitä" mitä hoidan 100% yksin perheessämme:
- Tiskaaminen, tiskikoneen täyttö, käyttö, astiat, toisen tekemänä vaan ei onnistu mitenkään järkevästi
- Kodinkoneiden fiksaus kun tulee perusvikakoodeja (suodatin tukossa, vettä ei tule jne.), toisen tekemänä se olisi soitto 100e/h huoltomiehelle ja perheen kassasta taas iso kasa rahaa turhaan jonnekin
- Autojen fiksaus, pissapoikanesteiden ostaminen ja täyttö, öljyjen tsekkaus/lisäys, renkaiden vaihdot, polttimoiden vaihdot (ei ole xenon eikä led, ihan rauhassa vaan), katsastuksista muistuttaminen, varaosien ostaminen jos pitää viedä pajalle, näillä kaikilla tulee perheen kassaan säästöä useita satasia vuositasolla
- Kuivausrummun lauhduttimen putsaus kuukausitasolla, toisella ei käryäkään että sellaistakaan pitäisi tehdä, menisi kone vaihtoon joka vuosi muuten
- ILPpien putsaus/huolto (jaa mitä pitääkö niille muka jotain tehdä?)
Nyt olisi kyllä kiva tietää millä perusteella valitsit itsellesi vaimon. Hän vaikuttaa henkisesti kehitysvammaiselta.
Täällä taas näke keskustelijoiden tietämättömyyden. Ei edes ymmärretä mitä metatyö on. Täällä ei puhuta metatyöstä, vaan kodin ja asumisen ylläpitoon liittyvästä palkattomasta työstä. Metatyö on kaikkea sitä ajatustyötä ja suunnittelua sekä valmistautumista, joka varmistaa varsinaisen työn sujuvuuden. Se ei tarkoita itse työsuoritusta. Pyykinpesu tai lasten harrastuksiin kuljettaminen ei ole metatyötä.
ylläoleva huomautus ei sinänsä vähennä työ- ja roolijaosta käytävän keskustelun mielekkyyttä. Se vaan kuvaa ehkä sivistyksen tasoa, kun puurot ja vellit ovat sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä ihmetyttää, millaisissa rötisköissä tämän ketjun ihmiset asuvat, jos pitää koko ajan olla korjaamassa jotain nurkkaa. Savupiiput nuohotaan kerran vuodessa ja sen tekee luottonuohooja, joka itse ilmoittaa, milloin on tässä kaupunginosassa seuraavaksi.
Just.
Ilmeisesti olet tällainen "perus"nainen tai sitten urbaani soijamies?
Jos omakotitalolla on ikää yli 10v niin kuin useasti on, niin kyllä siinä alkaa tulla vuosittain ihan normaalia ylläpitotyötä.
Ei se maalipinta pysy itsestään kunnossa, talotekniikka ei hyrrää kun vaan napista painaa tai muksujen paiskomat väliovet pysy jiirissään, tai tiivisteet ikkunoissa ja ovissa alkavat hiljalleen falskata. Pihatkin vaativat jatkuvaa perushommaa.
Ja pienellä ennakoinnilla ja vaivannäöllä juurikin välttää ne isot ja kalliit remontit jotka vaimoke sitten automaattisesti tilaisi joltain urakoitsijalta, kun se on aina se helpoin tapa (ja kallein).
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi kyllä kiva tietää millä perusteella valitsit itsellesi vaimon. Hän vaikuttaa henkisesti kehitysvammaiselta
Onko sinulla vaimo joka edes tietää mikä on kuivausrummun lauhdutin?
Tai saa ajovaloumpion irti autosta ehjänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi kyllä kiva tietää millä perusteella valitsit itsellesi vaimon. Hän vaikuttaa henkisesti kehitysvammaiselta
Onko sinulla vaimo joka edes tietää mikä on kuivausrummun lauhdutin?
Tai saa ajovaloumpion irti autosta ehjänä?
Ei ole kuivausrumpua ja ajovaloumpion irrottaa huoltamo, kun ei näihin moderneihin nykyautoihin voi edes lamppua vaihtaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuivausrumpua ja ajovaloumpion irrottaa huoltamo, kun ei näihin moderneihin nykyautoihin voi edes lamppua vaihtaa itse.
Minäkään en syö, ja lapsilla ei ole kavereita joille pitäisi ostaa synttärilahjoja, joten ei sitten tule metatyötä eukollekaan meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ketähän hyödyttää tämmöinen syyttely ja vastakkainasettelu? Väitän että kaikki ihmiset tekevät kotitöitä omalla tavallaan ja usein ne tavat on opittu lapsuudenkodissa. Jos tuo oma tapa ei kelpaa kumppanille on kolme mahdollisuutta, luovuttaa tuo kotityö kumppanin tehtäväksi, jyrätä kumppani ja jatkaa omalla tavallaan tai vetää johtopäätökset parisuhteen jatkosta. Usein kakkosvaihtoehto tosin johtaa tuohon kolmoseen, tämän seurauksena ollaan sitten taas yksin ja etsitään uusi kumppani jonka kanssa on taas omat haasteet. Toki voi jatkaa yksinkin mutta sitten on turha ruikuttaa tuota yksinolemisen varjopuolia, yleensä joutuu asumaan vähän ahtaammin, rahaa on vähän vähemmän käytettävissä ja muuta sellaista.
Jotenkin tulee mieleen että osa ihmisistä pystyy hyväksymään sen ettei täydellistä kumppania ole olemassa ja elämään pienten vajaavuuksien kanssa parisuhteessa, toiset kiertävät suhderuletissa suhteesta toiseen eikä asiaan t
Ehkä ihmiset vaan haluaa keskustella ongelmistaan ja kuulla onko muilla samanlaista. Kaikki ei tosiaan ole valmiita rikkomaan lasten perhettä ihan kevyin perustein, joten sitä sluibailijakumppaniakin vaan katsellaan aika pitkään. Monesti kun se toisen saamattomuus tulee kunnolla ilmi vasta kun on lapsia ja tekemistä paljon enemmän.
"Sohvakalusteisiin ja mattoihin ja pöytälamppuihin menee vuositasolla enemmän rahaa kuin itsellä on mennyt kumulatiivisesti koko elämässäni. Ja sitten tietysti nuo kaikki pitää uusia pari kertaa ennen kuin löytyy ne sopivat jotka näyttää kivalta myös omassa olkkarissa eikä vaan nettikatalogissa...
Itse taas laittelen ylijäämääni osakesalkkuun kun se on mielestäni fiksumpaa toimintaa, noh kukin tyylillään."
Vähän kova sinullakin olisi varmaan sen osakesalkkusi päällä olohuoneessa istua ja katsella telkkaria.
Ymmärrän sinällään pointtisi mutta kyllähän sinäkin hyödyt siitä että teillä on ok kalusteet joita käyttää vaikka et ehkä olisi ihan niin tarkka siitä millaiset ne ovat.